Tervetuloa Masinistien sivuille

 

  Rauta & Petrooli 2018 Teemakoneista, Olli J. Ojasen johdolla:

Taavetti pääsi suosiossa pistesijoille

David Brown traktoreiden valmistus alkoi yhteistyönä Harry Fergusonin kanssa 1936, mutta aivan itsenäisenä traktorimerkkinä vuonna 1939. Taustalla oli vankka koneteollisuuden perinne 1860-luvulta saakka, ja David Brown yhtymän asema jopa maailman suurinpana hammaspyörien valmistajana.

Suomeen onnistuttiin saamaan David Browneja jo vuonna 1949, ja silloisiin tuontimahdollisuuksiin nähden huomattavan monta, 305 . Maahantuojana oli Suomen Maanviljelijäin Kauppa. Seuraavina vuosina tuotiin lisää parin sadan vuosivauhtia, mukana oli myös dieselkoneisia. ”Taavetti” kohosi muutamassa vuodessa neljänneksi yleisimmäksi traktorimerkiksi. Vuonna -52 maahantuoja kertoi, että tilauksia oli sisällä ainakin kahden vuoden arvioitua tuontimäärää vastaavasti.

Vakolassa tehdyt koetukset tuottivat myönteisiä mainintoja. Maataloustraktoreiden ohella tänne tuli myös kymmenkunta Taskmaster ja Trackmaster konetta.

Viisikymmenluvun puolivälissä traktoreiden tuontimahdollisuuksien välillä keventyessä Suomeen tulivat uuden tyyppiset David Brownit. 102 kappaletta 25 D mallisia ja 14 kappaletta 30D mallisia tuotiin vuonna 1955. Tuolloin maahantuonti oli siirtynyt SMK:lta tunnetulle autoliike Veholle. Tässä vaiheessa ”Taavetteja” oli neljää kokoa 31 hv tehoisesta 50 hv tehoiseen, ja lisäksi pieni kantajamalli. Tuonnin vapautuminen osui sopivaan aikaan uudelle 900 mallille ja kohta seuraaville 950 ja 850 malleille. David Brown erottui näihin aikoihin vaihteisiin ja voimansiirtoon liittyvillä sujuvuutta parantavilla järjestelyillään.

Traktoreiden markkinointikilpailun oikein kiristyessä Veho innostui julkaisemaan mainoksen David Brown voitti Eläintarhan ajoissa. Aiheen antoi DB-yhtymään kuuluneen Aston Martinin voitto urheiluautoluokassa. DB yhtymään kuului myös Albion työkonetehdas, jonka niittosilppuri oli ensimmäisiä täällä myyntiin tulleita. Myyntitilastoissa ”Taavetti” oli kärjen tuntumassa, traktorikaupan vilkkaaseen aikaan kuudentena uuden vuosikymmenen alkessa. Vuoden 61 päättyessä merkki oli viidenneksi yleisin.

Vilkastuneen traktorikaupan vuosina uusia Taavetteja myytiin parina vuonna noin 1200 traktorin tahtia, mutta suosikkilistassa se putosi kuudennelle tilalle markkinaosuuden ollessa kuitenkin 7%. Koska Veholla ei maatalouspuolella muuta toimintaa ollut, niin traktorikaupasta päätettiin luopua. Autoliikettä ei haluttanut ottaa esim. teurassikoja maksusuorituksena. Vehon toiminta David Brownien maahantuojana päättyi 1967.

Edustava joukko DB:n piirimyyjäliikkeitä muodosti nopeasti organisaation, jossa liikkeet itse hoitivat kaupanteon, mutta Riihimäen Autola hoiti keskitetysti paperisota-asiat. Vuonna 1969 aloitti toimintansa David Brown traktori Oy virallisena pääedustajana. Siihen mennessä Suomeen oli ehditty tuoda noin 15 000 DB traktoria, joista rekisterissä tuolloin oli lähes 11 000.

David Brownien perinteinen punainen väri vaihtui valkoiseen. Mainonta poikkesi melkoisesti totunnaisesta traktorimainonnasta, ja merkki pysyi teknisesti tasokkaana. Muutos tapahtui maailmalla, kun DB traktorituotanto siirtyi amerikkalaisen Casen osaseksi. 70-luvun puolimaissa tuli käyttöön nimiyhdistelmä David Brown Case, tai toisin päin. Sitten 80-luvulla Caseen liitettiin myös International ja DB:n nimi hävisi traktoreista. Vuonna 1984 DB oli 5. yleisin maataloustraktori, niitä oli tiloilla runsaat 16 000, eli noin 6% kaikista maataloustraktoreista.

Nuffield Nuffi oli urakkamiesten suosiossa

Nuffield traktoreiden taustalla oli Englannin maatalouden kipeä koneellistamisen tarve 2. maailmansodan aikana. Hallitustaholta patisteltiin suurta autojen valmistajaa Morris Motors yhtiötä valmistamaan myös traktoreita. Ensimmäinen prototyyppi esiteltiin suppealle kutsuvierasväelle keväällä 1946. Englannin talouden ja teollisuuden vaikeukien vuoksi tuotantoon päästiin vuoden 1948 lopulla. Traktori sai merkikseen Nuffield Morris yhtiön perustajan ja pääjohtajan aatelisnimen mukaan.

Kaksi Nuffield M4 traktoria tuotiin Suomeen Keskon toimesta vuonna 1952. Seuraavana vuonna niitä tuotiin 8 kappaletta, mutta DM4 tyyppisiä tuotiin jo 63 kappaletta. Näissä esittelyvaiheissa esitettiin epäilyäkin siitä, onko Suomessa kysyntää niin vanhvoille traktoreille. Kysyntää riitti ja Nuffieldin suosio oli luja. Tuontisäännöstelyn kaudella Nuffeja saatiin maahan vähän yli 1100 kappaletta.

Nuffieldin pienempitehoinen ”kolmonen” tuli myyntiin vapaan tuonnin alkajaisiksi. Myös nelivetoinen versio tuli tarjolle. Nuffieldien myynti sujui sutjakkaasti niin, että se oli väliin neljänneksi eniten myyty merkki. Vilkkaimmillaan 60-luvun alussa uusia ”Nuffeja” rekisteröitiin vähää vaille 2000 vuodessa.

Nuffieldeille löydettiin runsaasti käyttöä peltotöiden ulkopuolelta. Vahvana traktorina se soveltui oikein hyvin maansiirtotöihin ja metsäajoihin. ”Nuffien” asemaa puutavaran kuljetuksissa paransi ns. kylmäkoskelainen, eli Toivo Santalahden kehittämä lisävälitys vaihteistoon. Sen avulla ”Nuffit” olivat vakava kilpailija kuorma-autoille puutavaran kuljetuksissa. Metsätöiden laitteita ja varusteita valmistavat yritykset mitoittivat tuotteitaan mieluusti juuri Nuffieldeihin.

Kesko käytti mainonnassa Mommilan kartanoa esimerkkinä vahvan Nuffieldin monista mahdollisuuksista Eelu Pikin isännöimällä tilalla oli kymmenkunta ”Nuffia” eri tehtäviin varusteltuina.

Maanrakennustöissä ja laajoissa ojitustöissä Nuffield oli suosittu peruskone kaivureille ja kuormaajille. Hydrauliikan kehittymisen myötä traktoreista voitiin varustella edullinen vaihtoehto raskaalle kaivinkonekalustolle. Kuormaajien ja kaivureiden rakentaminen Nuffieldiin oli yleistä.

Kuusikymmenluvun mittaan ”Nuffi” koki kolme sellkeää kehitysvaihetta. Vuonna 1962 tarjolle tulivat kohennetut mallit 460 ja 342. Muutaman vuoden kuluttua vaihteistojen kohennuksen yhteydessä meillä otettiin käyttöön nimitys Ten Speed 10/60 ja 10/42 tunnuksilla. Kuusikymmenluvun lopulla Nuffieldien ulkoasua muutettiin, ensi kertaa oikein helposti huomattavalla tavalla.

Muutoksien koettiin olevan parannuksia pidettyyn traktomerkkiin. Sitä osoittaa Nuffieldin vankka kärkisija, kun traktorin ostajien merkkiuskollisuutta kyseltiin. Muutaman suositun merkin kohdalla noin 60% vastaajista pysyi merkilleen uskollisena, niin Nuffieldin kohdalla lukema oli lähellä 70 prosenttia.

Englantilainen kone- ja ajoneuvoteollisuus ajautui kriiseistä toisiin, firmoja yhdisteltiin ja organisoitiin uudelleen. Yksi tällainen muutos koski Nuffieldin valmistajaa. BMC yhtymästä muodostettiin British Leyland yhtymä. Niin sitten Nuffield merkki korvattiin Leyland merkillä. Aluksi erona nimen ohella oli vain sininen väri. Suomessa Kesko vankkoine koneliikkeineen jatkoi Leylandien maahantuojana ja edustajana. Leylandeja myytiin mukavan paljon, ja merkki oli 70-luvulla tilastoissa viidenneksi yleisin traktorimerkki.

 

Näistä ja monista muista kuulemme ja näemme paljon enemmään Rauta&Petroolissa 1. ja 2.9 2018 Riihimäellä

  Masinistit ry on toiminut kulttuurihistoriallisesti esimerkillisellä tavalla aktivoimalla eri merkkisten vanhojen traktoreiden, maatalouskoneiden, moottorisahojen ja maamoottoreiden kunnostamista. Masinistit ry on lisännyt harrastusta tuomalla työn tulokset myös laajasti suuren yleisön tietoisuuteen ja nähtäville  Rauta ja Petrooli tapahtumassa. Tietoa on jaettu täällä keskustelupalstalla, kirjoina, lehtinä ja DVD julkaisuina. Ryhmä www.facebook.com/groups/masinistit löytyy facebookista, ja sivu www.facebook.com/Masinistit  jonne kerätään mm. tapahtumailmoituksia

Julkaisutoimintaan kuuluu 2-3 kertaa vuodessa ilmestyvä Masinistit lehti, joka lähetetään automaattisesti kaikille jäsenmaksun maksaneille. Lehden toimituskunta koostuu eri maakunnissa olevista alan ammattilaisista. Toimituskuntaan kuuluvat: Sami Saari, joka on päätoimittaja, toimitussihteerinä Paavo Vilminko,  ja toimittajat Osmo Kuisma ja  Raimo Rytkönen. Sarjakuvat piirtää Hannele Heikkilä. Lisäksi juttuja on satunnaisilta kirjoittajilta.  Muita kirjallisia julkaisuja on ilmestynyt seitsemän; vanhasta Fordson Majorista kertova 32-sivuinen ”Mörkö-Special”, vuosien 1929-45 Fordson N-mallia käsittelevä 40-sivuinen ”Ännä-Special”, Amerikan Fordsonista kertova 44-sivuinen ”Äffä”-Special, 80-sivuinen Major-Special, joka kertoo Majorin tarinan 1951-64. Jouluksi 2006 ilmestyi 48-sivuinen Dexta -Special. Jouluksi 2007 ilmestyi 36-sivuinen Amerikan Ford-Special. Tammikuussa 2009 ilmestyi 84- sivuinen Ford- Special. Keväällä 2011 ilmestyi kirja: Traktoreita 100- vuotta Suomessa.
Lisäksi on julkaistu opas- DVD:tä traktorien entisöinnistä, moottorisahoista ja tapahtumista.  Lehdet, kirjat ja DVD:t sekä fanituotteet on tilattavissa tämän sivuston: Masinistit Shop- kohdasta.

Jäsenmaksu on 25 euroa, muut perheenjäsenet 15e ja alle 30- vuotiaat 15e/vuosi. ( vuosikokous 09/2011 ). Tähän hintaan saa käyttöönsä kaikki palvelumme, jäsenlehden, oikeuden osallistua retkille jäsenhinnalla, äänioikeuden vuosikokouksessa, kaksi lehtijulkaisua oman valinnan mukaan jäseneksi ilmoittautumisen yhteydessä jne.

Vuosikokous on kaksi kertaa vuodessa.