R.I.P.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.

Valvojat: Jammu, sohvi

Tui
Viestit: 903
Liittynyt: Ma Huhti 15, 2013 7:34 pm
Paikkakunta: Hämeenlinna
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja Tui »

Sirkkeli ja 8 sormea kirjoitti:https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/ ... 78745ac939

Onko jo luettu.
No juu, se lähti Olli sitten kaveriks.
F 4000, Power Major, Dexta. "Life is a Piece of S h i t"
361
Viestit: 5667
Liittynyt: Su Marras 12, 2006 11:24 am
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja 361 »

PuuhaPate kirjoitti:
Monikaan ei voi vaikuttaa siihen, monenako päivänä vuodessa töissä käy. Työajat ja -sopimukset määrittelevät aika pitkälle tuon.
Tarpeeksi ajoissa kun asian älyää niin pystyy kyllä melko hyvin vaikuttamaan.

Tosin tämä pitäisi järjestelmän kautta tehdä helpommaksi.
PuuhaPate
Viestit: 10657
Liittynyt: To Syys 04, 2014 6:34 pm

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja PuuhaPate »

361 kirjoitti:
PuuhaPate kirjoitti:
Monikaan ei voi vaikuttaa siihen, monenako päivänä vuodessa töissä käy. Työajat ja -sopimukset määrittelevät aika pitkälle tuon.
Tarpeeksi ajoissa kun asian älyää niin pystyy kyllä melko hyvin vaikuttamaan.

Tosin tämä pitäisi järjestelmän kautta tehdä helpommaksi.
Niin varmaan joo.
Ja kansalaispalkka päälle. Lomarahoineen.
361
Viestit: 5667
Liittynyt: Su Marras 12, 2006 11:24 am
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja 361 »

olliki kirjoitti: Yrittäjille on tyypillistä tehdä ympäripyöreitä päiviä ja pyrkiä virittämään oma yritys huippukuntoon, muttei siinä aina ole ollenkaan euron kuvat silmissä. Oleellista on kuinka suurta pyörää jaksaa pyörittää, kuinka korkealle lentää, kuinka syvään sukeltaa - kuten Tuomari Nurmio osuvasti sanoo biisissään. Raha on siinä myllyssä vain yksi oleellinen elementti.
Juu ja just tätä en ymmärrä tai sitten kannattaa jättää ainakin ne pennut tekemättä.

Tottakai tekee mitä haluaa mutta kannattaa miettiä minkä kustannuksella.
Moni on sitä sitten harmitellut kun on liian myöhäistä.

Mulla on yks kaveri yrittäjänä ja on semmonen sankari joka on melkein aina töissä kun sille soittaa ja niin jumalaton kiire olevinaan kokoajan. Joskus jossain kun sen kanssa ollaan niin käveleekin niin helvetin nopiaa että saa juosta että pysyy rinnalla. On kyllä haalittu kaiken maailman vehkeitä veneestä alkaen vaikka ei niillä paljon ajamaankaan ehdi. Kesämökki on mutta vuokralla kun ei yllätys, yllätys itse ehdi käydä ku kerran kesässä. Kaks lasta on ehtinyt jossain välissä tekemään jotka äiti sitten kasvattanut. Parisuhdekkin tuntuu vähän rakoilevan kun oli muijansa käynyt tussuansa muualla ulkoiluttamassa. Enkä kyllä ihmettele kun toisen ainut rakkaus on se firma ja älytön työteko. Saas nähdä koska loppuu laulu.
361
Viestit: 5667
Liittynyt: Su Marras 12, 2006 11:24 am
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja 361 »

PuuhaPate kirjoitti:
Niin varmaan joo.
Ja kansalaispalkka päälle. Lomarahoineen.
Miksi siitä palkka pitäisi saada :?: Jokaisella voisi olla oikeus x määrään palkattomia vapaapäiviä, käyttää ne jos haluaa.
Viimeksi muokannut 361, Ti Helmi 12, 2019 6:06 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-SS-
Viestit: 15608
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 7:57 pm
Paikkakunta: LOHJA, MUURLA
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja -SS- »

On hyvä, että on vaihtoehtoja, siihen tarvitaan silti vähintään muutamien työhalukkuutta ja ihan perustyön tekemistä, kaikki eivät voi vain sijoittamalla, julkishallinnossa tai passiivitulolla verkostoja kasaamalla elättää itseään ja toisiaan.

Totta kai yhä useampi pystyy elämään vaurastuneen sukupolven perinnöllä osan työuraansakin, mutta se perintö hupenee kyllä sukupolvien ketjussa, jos on muutamakin laskeva trendijakso pörssissä. Sitten on taas lastenlasten keksittävä puuhaa, jotta saa leivän pöytään.

Tätä ei helpota se, että on ryhmä periaatteesta työelämän ulkopuolella eläviä keltaliivejä, joiden mielestä nekin pääomat pitäisi jakaa kaikille, koska pääomien ja varallisuuden kertyminen näille varallisuuden avulla leppoistajille on heiltä pois. Että ei välttämättä se koroillaeläjäaatelisen elämä voi jatkua kauan turvassa.

-SS-
-SS-
Viestit: 15608
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 7:57 pm
Paikkakunta: LOHJA, MUURLA
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja -SS- »

361 kirjoitti:
olliki kirjoitti: Yrittäjille on tyypillistä tehdä ympäripyöreitä päiviä ja pyrkiä virittämään oma yritys huippukuntoon, muttei siinä aina ole ollenkaan euron kuvat silmissä. Oleellista on kuinka suurta pyörää jaksaa pyörittää, kuinka korkealle lentää, kuinka syvään sukeltaa - kuten Tuomari Nurmio osuvasti sanoo biisissään. Raha on siinä myllyssä vain yksi oleellinen elementti.
Juu ja just tätä en ymmärrä tai sitten kannattaa jättää ainakin ne pennut tekemättä.

Tottakai tekee mitä haluaa mutta kannattaa miettiä minkä kustannuksella.
Moni on sitä sitten harmitellut kun on liian myöhäistä.

Mulla on yks kaveri yrittäjänä ja on semmonen sankari joka on melkein aina töissä kun sille soittaa ja niin jumalaton kiire olevinaan kokoajan. Joskus jossain kun sen kanssa ollaan niin käveleekin niin helvetin nopiaa että saa juosta että pysyy rinnalla. On kyllä haalittu kaiken maailman vehkeitä veneestä alkaen vaikka ei niillä paljon ajamaankaan ehdi. Kesämökki on mutta vuokralla kun ei yllätys, yllätys itse ehdi käydä ku kerran kesässä. Kaks lasta on ehtinyt jossain välissä tekemään jotka äiti sitten kasvattanut. Parisuhdekkin tuntuu vähän rakoilevan kun oli muijansa käynyt tussuansa muualla ulkoiluttamassa. Enkä kyllä ihmettele kun toisen ainut rakkaus on se firma ja älytön työteko. Saas nähdä koska loppuu laulu.
Yksittäistapauksesta yleistäminen ei voisi vähemmän kuvata todellisuutta. Tällä hetkellä tilastoista selviää, että koskaan työssä käymättömät, joilla ei ole kuin aikaa, ovat vähiten parisuhteissa ja lapsia on vähiten. Kyllä jonkinnäköinen tarmokkuus on osa sitä perheenkin hankkimista ja ylläpitämistä.

-SS-
Ajomies
Viestit: 28021
Liittynyt: Ti Joulu 20, 2005 9:40 pm
Paikkakunta: Äänekoski
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja Ajomies »

Mutta kyllä joillakin menee tuo työintokin "överiksi". Olin kuntoutuksessa ja samassa ryhmässä sitten sain kämppäkaveriksi yhden sellaisen. Pienikin tauko tai odottelu, niin kaveri oli puhelimessa ja hoiteli työasioita. No ymmärtäisi vielä jos olisi oma pulju, mutta jos sairaslomalla eikä saa irrottauduttua työkuvioista, tuntuu oudolta. Kyllä ne ohjaajatkin koitti sitä valistaa, että helpottaisi kun ei kokoajan työasioita pyörittele mielessä. Ilmeisesti oletuksena oli että on henkilö jonka sormen vetämä jälki jää veteen.
Kaikki on turhaa jopa turha tietokin.
Konekansa.fi
nuhvi46063
Viestit: 2273
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2009 6:56 pm
Paikkakunta: Ylämaa
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja nuhvi46063 »

Ja nämä liittyy miten Mattiin, Olliin :shock: :shock: :shock:
Kohtalaisen monta engelsmannia tontilla...
http://nuhvi.net
361
Viestit: 5667
Liittynyt: Su Marras 12, 2006 11:24 am
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja 361 »

nuhvi46063 kirjoitti:Ja nämä liittyy miten Mattiin, Olliin :shock: :shock: :shock:
Niin että kun osais nauttia elämästä kun lähtö voi tulla yllättävän äkkiä...
PuuhaPate
Viestit: 10657
Liittynyt: To Syys 04, 2014 6:34 pm

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja PuuhaPate »

nuhvi46063 kirjoitti:Ja nämä liittyy miten Mattiin, Olliin :shock: :shock: :shock:
Vaikka nii , että Matti ei ollut mikään työnarkomaani, niinkuin Olli oli.
Mutta todennäköisesti molemmat nauttivat elämästään.
Niinkuin minäkin, vaikka käyn töissäkin. 8)
361
Viestit: 5667
Liittynyt: Su Marras 12, 2006 11:24 am
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja 361 »

-SS- kirjoitti:
Yksittäistapauksesta yleistäminen ei voisi vähemmän kuvata todellisuutta. Tällä hetkellä tilastoista selviää, että koskaan työssä käymättömät, joilla ei ole kuin aikaa, ovat vähiten parisuhteissa ja lapsia on vähiten. Kyllä jonkinnäköinen tarmokkuus on osa sitä perheenkin hankkimista ja ylläpitämistä.

-SS-

Se olikin yksi elävä esimerkki ja tuskin edes harvinainen...

Tilastothan ne suurimmat harhat muodostaa, ne näyttää sen mitä niiden halutaan näyttävän.

Perheen hankkimiseen tarmokkuus riittää mutta liian usein se jää siihen. Niin no voihan se poissa oleva vanhempi yrittää hyvittää läsnäoloaan ostamalla materiaalia
mauri
Viestit: 6624
Liittynyt: Pe Helmi 17, 2006 12:00 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja mauri »

361 kirjoitti:
PuuhaPate kirjoitti:
Monikaan ei voi vaikuttaa siihen, monenako päivänä vuodessa töissä käy. Työajat ja -sopimukset määrittelevät aika pitkälle tuon.
Tarpeeksi ajoissa kun asian älyää niin pystyy kyllä melko hyvin vaikuttamaan.

Tosin tämä pitäisi järjestelmän kautta tehdä helpommaksi.
Joo, kyllä se työ- ja vapaa-ajan suhteen määrittäminen on monellakin itse valittavissa esimerkiksi nuoruuden opiskeluinnolla (tai -mahdollisuuksilla).

Oma valinta oli opiskelu (pitkään...) huonosta lähtökohdasta = syntymäköyhä, huolimatta. Sen jälkeen firmaan jossa päivittäinen työaika oli 7,25 h (kesällä lyhyempi) kesälomat enimmillään 36 päivää, joka sopivasti talviaikaan pitämällä olikin 45 päivää. Vanhempainlomaa pidin aikoinaan runsaat puoli vuotta.

Sittemmin firman vaihdoksen yhteydessä loma putosi 30 päivään ja työaikakin piteni 7,5 tuntiin, harmittava takaisku. Eläkeiän lähestyessä olin vielä vajaat kaksi vuotta osa-aikaeläkkeellä (50/50) ja eläkkeelle sitten 9 kk ennen varsinaista eläkeikääni (63 vuotta).

Mitäpä tästä työssäoloajan/paikan optimoinnista (tai valinnoista) sitten hyödyin? Vaikea sanoa, perheen kanssa (silloin kun sitä oli) tuli aikaa vietettyä ja lomailtua ihan ulkomaillakin :D eikä työstressikään painanut, paitsi niinä muutamana vuotena kun epäonnekseni jouduin n. 20 hengen esimieheksi, ei ollut minulle sopiva työ, onneksi pääsin siitä pois.

Miinuspuoleksi näen vain sen että kunnianhimoisemmalla työuransuunnittelulla olisi eläkkeeni ehkä 1,5 kertaa nykyinen. :(
Mutta tälläkin pärjää ja ehkä saan nauttia? sitä pidempään kuin jos olisin 50 vuotta painanut pää punaisena.
Superdextaaja
Viestit: 12929
Liittynyt: Ma Loka 25, 2010 9:12 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja Superdextaaja »

Jos lehdet aikoo jokaisen rokkarin kuolemasta uutisoida aina kuin J.K. Paasikiven poismenosta suruliputuksineen päivätolkulla, niin eiköhän kannattaisi perustaa erillinen lehti ja tv-kanava tätä varten. Lindholmikin oli itselle oikeastaan melko tuntematon tekijä ennen näitä tv-urajuttuja. Enkä koko Yö-orkesterin musiikista ole tykännyt Juice Leskisen tai Rauli Somerjoen tapaan lähellekään, niin minkähänlainen hehkutus aiotaan taas pitää, kun esim. Syrjän Martti vaihtaa hiippakuntaa? Tai vaikka joku vähän tuntemattomampi mutta edelleen tunnetumpi kuin Lindholm? Ja kerrataan vielä, että todellakin kaikella kunnioituksella sanoinpahan nyt kumminkin eli r.i.p. Ollillekin kerran vielä erikseen, ihan hyvin vedit. Paremmin kuin ikinä itse olisin pystynyt.
Tekemällä virheistä oppii.
Eepee
Viestit: 6351
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 10:13 am
Paikkakunta: Keski-Suomi
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja Eepee »

Superdextaaja kirjoitti:Enkä koko Yö-orkesterin musiikista ole tykännyt Juice Leskisen tai Rauli Somerjoen tapaan lähellekään.
Ristesipä noidenkin tiet, Yön suurimpia hittejä oli Juicen kirjoittama "ihmisen poika" :| . Nojoo, itellekin loppupään Yö oli turhan pateettista. Joutsenlaulun aikaan oli vielä uuden aallon särmää.

Henkilönä Olli tais olla tolkun ukko, olen ymmärtänyt.
The idea is to die young as late as possible
Avatar
ihmehitsari
Viestit: 18565
Liittynyt: Ti Joulu 26, 2006 8:56 pm
Paikkakunta: Kainuu
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja ihmehitsari »

Usein kuulee sanottavan että "parhaat kuolevat ensin".
Sitä tässä pohtinut, jotta millon sitte niiden "huonompien" vuoro. Suhteellisesti ottaen voisi olla jäljellä melko paljo, niitä "huonompia".
Elävätkö "parhaat" sitte jotenkin kuluttavammin, jos ns ennenaikaisesti kuolevat? Onko silloin ihminen osoittanut "parhautta" jos kerran kuolee?
Oletan että suusa mausteeksi puhutaan. Puhutaan, mitä puhutaan. Jollain tapaa käsitellään tapahtunutta.
Toki ihmisen kuolema muodostuu läheisille isoksi menetykseksi. Jos siis ihmisellä on läheisiä, aitoja sellaisia.
Mutta niinhän se on, ei ole elämää, ellei ole kuolemaa. Tämän elämisemme mahdollistavat perusjutut.
säästellen sippiin
Avatar
rattori
Viestit: 11066
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 12:11 pm
Paikkakunta: Ylä-Savo
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja rattori »

Totta masinistit huomasi että Harri Marstiokin lähti autuaammille metsästysmaille tuossa helmikuun alussa.

https://www.youtube.com/watch?v=XC4rzMKCFEs

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/ ... 37414e057e
------------
tractors
opastaja.
Viestit: 4021
Liittynyt: Ma Maalis 03, 2014 4:31 pm
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja opastaja. »

pitäiskö täällä vainajatki ruveta luetteloimaan

iteki pääsette aikanaan niinku minäki
vaikka jo vähä yliajalle elelenki

sen verran vain
että mitä vanhemmaksi elää
sen vähemmän tuttuja on jäljellä
antakaahan vähemmällä olla
no tämä on nyt tätä tämmöstä aikaa
Sirkkeli ja 8 sormea
Viestit: 7721
Liittynyt: To Tammi 22, 2009 7:49 pm
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja Sirkkeli ja 8 sormea »

Kuinkas vanhaksi sitä pitikään elää että,pääsi näkemään sen yhden paikan?
Avatar
ihmehitsari
Viestit: 18565
Liittynyt: Ti Joulu 26, 2006 8:56 pm
Paikkakunta: Kainuu
Viesti:

Re: R.I.P.

Viesti Kirjoittaja ihmehitsari »

opastaja. kirjoitti:pitäiskö täällä vainajatki ruveta luetteloimaan

iteki pääsette aikanaan niinku minäki
vaikka jo vähä yliajalle elelenki

sen verran vain
että mitä vanhemmaksi elää
sen vähemmän tuttuja on jäljellä
antakaahan vähemmällä olla
juu, näkyy luettelontapaista olevan, vaikkei muita, kuin "yhteisiä tuttuja" näy listalla
Omia edesmenneitä tuttuja, osaa ystäviksikin voisi jopa luonnehtia, olisi kyllä aika määrä, jos listaamaan alkaisi. Ikäisiäni ihmisiä kuollessaan. Niiltäosin tutut vähenneet. Toisaalta olen saanut uusia tuttuja, jotenka ilman ei ole tarvinnut olla.

Tuota..., "antakaahan vähemmällä olla" ei tällä iällä vielä hyvin aukea. Meinaatko että kuolema olis jotenkin tabu, kielteisen kaiun omaava hys hys asia? Rienaamistahan sen on joskus sanottu olevan, kuolemasta puhumisen. Riippuu ehkä miten sen näkee. Ja tekee. Kuolema on normaali ja luonnollinen osa ihmisten eloa. Kuolintapa ei ehkä niinkään.
Vaikea asia monille, mutta näksin asian niin, että jos kuolema otetaan osaksi elämää, niin siitä karsiutuu synkkyys ja muu joutava sälä pois. Realismi, arkitodellisuus jää jäljelle.
Ei tarkoita tietenkään sitä, että kuolemaa pitäsi jokahetki miettiä ja vatvoa. Päähän siinä sekoaa, niinkuin monesti yhtä asiaa vatvoessa käy. Maalaistollukkana nähnyt niin eläinten, kuin myös ihmisten kuolemiset. Eläinten kohdalla joutunut monesti "tekemään, mitä miehen tulee tehdä". Tunteilu ei ole aina hyväksi jos kohta tunteettomuuskaan. Kaikkea kohtuudella, kuten ruokapöydässä.
säästellen sippiin
Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot], LasseE, raute ja 50 vierailijaa