Karkaisu ja taonta, vanhojen seppien salat.

[HA]

Ajattelin perustaa tällaisen aiheen, johon voisi koota perimätietoa ja kuultua mitä vanhat sepät ovat kertoneet. Miten tehdään ottava puukon tai muun teräaseen terä, mistä aineesta, miksi juuri näin jne?

Nykytietoa menetelmistä ja aineista löytyy kyllä kirjoista, mutta löytyykö perimätietoa, kuultua ja uskomuksia aiheesta tai omia kokemuksia. Tällaista tietoa pitäisi tallentaa ja osata ottaa uudelleen käyttöön ettei tieto ajan saatossa kokonaan katoa.

[Leppänen 2]

Listaan mitä olen toisilta kuullut olevan hyviä puukonterä aihioita:
-potkukelkan jalas
-hevosenkenkä
-metalli vahvike puisen kärrynpyörän ympäriltä
Näitä ei ole suositellut seppä , eli voipi suhtautua varauksin.
Sitten sellaisia mitkä toimii puukonteränä hyvinkin .
-vanhat viilan terät
-haravakoneen piikit
-laakerien ulko ja sisä kehät , isommat laakerirullatkin
Jos on kova tarve päästä puukkosepän hommiin kiinni ja pienellä pudjetilla lähtee alkuun , niin noita viime mainittuja materiaaleja kannattaa alkuun käyttää , ei putoo niin korkeelta , kuin heti tilaa hopeaterästä tai muuta maksullista metri tolkulla, tilaa niitä sitten myöhemmin .

[grani]

Ajattelin perustaa tällaisen aiheen, johon voisi koota perimätietoa ja kuultua mitä vanhat sepät ovat kertoneet. Miten tehdään ottava puukon tai muun teräaseen terä, mistä aineesta, miksi juuri näin jne?

Nykytietoa menetelmistä ja aineista löytyy kyllä kirjoista, mutta löytyykö perimätietoa, kuultua ja uskomuksia aiheesta tai omia kokemuksia. Tällaista tietoa pitäisi tallentaa ja osata ottaa uudelleen käyttöön ettei tieto ajan saatossa kokonaan katoa.

Tämä on hyvä asia että kerätään tännekin sitä tietoa. Kävin vuosi sitten lyhyen takomakurssin ja olen pikkuhiljaa hankkinut tarvittavia välineitä. Youtuubissa on aika hyvin esitetty eri menetelmiä sekä suomeksi että lontooksi. Seppiä on sitten monenlaista että pitää vähän karsia pahimmat.

[S-13]

Potkukelkan jalaksen teräkselle on joku oma erisnimensäkin jonka kuulin vuosia sitten, vaan eipä muistu enää mieleen mikä se mahtoi olla. Kuitenkin mieleen jäi vanhan metalliopettajan neuvo että se on vähähiilistä (n. 0,3-0,4 %) eikä tämän vuoksi sovellu puukontekoon huonon karkenevuutensa vuoksi. Sama asia lienee hevosenkengän ja kärrynpyörän vanteen kanssa, näin äkkiseltään tuntuisi että pääpaino niissä (ainakin entisaikaan) on ollut helppo taottavuus ja muokattavuus eikä niinkään kulutuskestävyys joka karkaisemalla voitaisiin saavuttaa. Mutta laakerien kuoret, viilat, haravakoneen piikit, äkeen jouset jne. ovat hyvää hiiliterästä ja sopivat mainiosti teräaihioksi.

[saminurminen89]

joskus ylä-aste aikaan ainakin tehtiin kirves lehtijousen pätkästä takomalla ja "hyvä" tuli ikävä kyllä ei ole enää kyseistä kirvestä tallessa

[Kinterkontura3]

Pitääkö aina keksiä uusi ketju. Nämä asiat voisi sisällyttää yhteen ketjuun niin joskus voisi jotain löytyäkin eikä tieto olisi ympäri palstaa levällään niin kuin varpusparvi pytyn seinämillä maanantaina aamuna!

anteeksi vain, mutta näin kaikkien parasta ajatellen.

[HA]

Kiitos Konturalle palautteesta. Tätä samaa itsekin ajattelin, mutta koska aiempi ketju lähti mielestäni kehittymään sen halkaisuterän ympärille niin ajattelin erottaa tämän historian erikseen.

Klapikoneessa oli kyseessä alunperin tuntematon aine, jota piti karkaista. Prosessin kuvaus oli pelkistetty ja tältä pohjalta pyydetään ohjeita. No sinne niitä tulikin, mutta perusasiaa ei. Ei puhuta hiilimäärästä mitään, joka on karkaisun perusedellytys, miten sitä voisi tutkia. En tuonne itse ehtinyt kirjoittamaan, kun vastauksia tuli jo hyvinkin. Voin kirjoittaa kyllä.

Kysyin lähinnä sitä, mitä tarkoittaa "pienen hiilisatsin kera suolaveteen upottaminen", koska tämä on minulle ihan uusi menetelmä.

Pääasia on että keskustelua on saatu aikaan, osallistun mielelläni mielipiteiden vaihtoon vaikka molemmissa ketjuissa.

[machineman]

Itsekin puukkoja takoneena ja vanhojen seppien oppeja kuunnelleena ovat nämä sepät kertoneet että käytettyä haravakoneen piikkiä ei pidä käyttää. Siinä on metallin rakenne väsynyt ja se ei parane edes takomalla. Uudet käyttämättömät piikit ovat hyviä.
Vanhoista viiloista kannattaa hioa ensin harjat pois. Mikäli takoo viilan harjoinensa, jää harjakuvio terään jokseenkin pysyvästi.

[HA]

Tuossa kierrätysaineista taottuna ja suolaveteen karkaistuna pari aihiota.


Viialan viilasta tehty kaviopuukko.


Zetor A25, takapyörän laakerin kuula. Terän mitat 100 x 20 x 5 ja normaali ruoto.

[Kinterkontura3]

koska aiempi ketju lähti mielestäni kehittymään sen halkaisuterän ympärille niin ajattelin erottaa tämän historian erikseen.

1.Keskustelu kehittyy yleensä sen ympärille mistä on kysymys. Karkaisu menetelmät eivät ole historiaa vaan käytössä laajalti tänäpäivänä.

Klapikoneessa oli kyseessä alunperin tuntematon aine, jota piti karkaista. Prosessin kuvaus oli pelkistetty ja tältä pohjalta pyydetään ohjeita. No sinne niitä tulikin, mutta perusasiaa ei. Ei puhuta hiilimäärästä mitään, joka on karkaisun perusedellytys, miten sitä voisi tutkia. En tuonne itse ehtinyt kirjoittamaan, kun vastauksia tuli jo hyvinkin. Voin kirjoittaa kyllä.

2.Kyseessä oli haarniskarauta, joka on laajalti tunnettu keskiaikainen hiiliteräs.

3.Perusasiaa tulee aina kun on joku sitä vailla.

4.Hiilimäärä on kyllä edellytys mutta muitakin vaikuttajia on niistä kyllä keskustelua saa aikaan kunhan ajan antaa kulua ja porukka kertoilee eksoottisempien materiaalien karkaisuista.

5. Kirjoita ihmeessä.

Kysyin lähinnä sitä, mitä tarkoittaa "pienen hiilisatsin kera suolaveteen upottaminen", koska tämä on minulle ihan uusi menetelmä.

6.Käyttäjä nimim. Körmy valaisi asiaa valistuneesti.

Pääasia on että keskustelua on saatu aikaan, osallistun mielelläni mielipiteiden vaihtoon vaikka molemmissa ketjuissa.

7. Kiitos, tee ihmeessä se.[/quote]

[Ropottaja]

Komia on HA:n kaviopuukko, ei voi muuta sanoa.

En ole itse mitään takonut, mutta hammaspyöriä omiin tekeleisiin teettänyt. Tunnen tekijät ja heidän taitonsa hyvin, ja käytetyt menetelmät. Edellä esitetty "pienen hiilisatsin kanssa suolaveteen upotus" voisi tarkoittaa jonkinlaista hiilletyskarkaisua. Esim. hammaspyöräthän tehdään karkenemattomasta teräksestä, johon imeytetään hiiltä pintakerrokseen karkaisukuumennuksessa, ns. hiilletyksessä, n.0,5-1mm syvyydelle, jolloin hiilletetty pintakerros karkenee lähes lasinkovaksi mutta hampaan sisus jää sitkeäksi. Lienee jostain vastaavasta kyse.

[havi]

Eräs edesmennyt mies kertoi pintakarkaisun onnistuvan kun hehkuvan raudan kastaa ensin verisuolaan ja sitten öljyyn.
Mitähän ainetta hän tarkoitti?

[HA]

Kyllä tuossa pidemmällä kuumennusajalla, vaikka damastia takoessa tai ahjohitsatessa on syytäkin pitää kappaleita väliaikoina hiilimujussa jäähtymässä juuri hiilenkadon vuoksi. Normaalissa taonnassa sillä ei ole merkitystä, koska hiilikato etenee vain enintään muutamia kymppejä aineen sisään ja sen verranhan sitä teränsuuta väkisinkin tulee hiottua.

Ennen tavattiin hiilettää hiiletyslaatikoissa, joissa oli sarven tai kavion lastuja ja nahanpaloja, sittemmin samaan tarkoitukseen käytettiin mm. verisuolaa, mikä on myrkyllistä nykyään. Hiiletys kotioloissa jää myös hyvin pinnalliseksi, joten aika kosmeettinen vaikutus tuollaisella karkaisun yhteydessä on.

[Superdextaaja]

Parissakin YouTube filmissä on miten tekevät Damaski terästä laittamalla viilan pätkiä ja panssarivaunun piipun palasia kerrosvoileipänä yhteen. Sitten taotaan puukkoa ja vaikka mitä ja saadaan lopputuloksessa tiikeriraidat näkyviin terää jollain hapolla pyyhkimällä. Mitä on se valkoinen jauhe ja sen vaikutus, jota laitetaan valkohehkuisen taitoksen väliin juuri ennen lopullista takomista yhteen? Nimittävät sitä borax nimellä tms.?
https://www.youtube.com/watch?v=x_CjCTE2kHQ

[Fordmies7610]

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Booraksi

[rastuhannu]

"Kysyin lähinnä sitä, mitä tarkoittaa "pienen hiilisatsin kera suolaveteen upottaminen", koska tämä on minulle ihan uusi menetelmä. "

Ei varmaan mitään hyötyä. Enkä ole tuollaista aiemmin kuullut.
Hiiletys on pitkäaikaisempi prosessi ja määrätyssä lämpötilassa.

Sepillä oli ennen ns. "mujulaatikko" jonne hiilletettävä osa hiilien ym, kanssa laitettiin ja ahjossa keitettiin pitkät ajat.

Lainastosta löytyy varmaan sellainen kuin "karkaisijan kirja" josta monet salat selviää.

Katsastin tuossa juuri oman tekniikka kirjajahyllyn jossa kyseinenkin kirja on yleensä majaillut mutta ei nyt pistänyt silmään.

Toinen luettvava kirja takojille "sepän kirja" tai siihen suuntaan oli nimi. Tääkin pitäisi meillä jossain olla. Pitääpäs käydä pyhänseutuna kirjahyllyjä silmäilemässä.

[Superdextaaja]

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Booraksi

Ahaa

Juoksute

Ammoniumkloridin ja booraksin sekoitetta käytetään juoksutteena terästä ja rautaa hitsatessa. Sekoite laskee hitsauksen tarpeettomana sivutuotteena syntyvän rautaoksidin sulamispistettä, jolloin se valuu pois. Booraksivesiliuosta käytetään juoksutusaineena myös jalometallien juotostöissä. Se auttaa sulanutta juotosmetallia valumaan tasaisesti koko juotospinnalle.[8]

Kiitoksia.

[HA]

Tuossa, lötyi vanha kuva, "katsaus kirjahyllyyn". Sepän- ja Karkaisijan kirjoista löytyy oleellinen. Miekk-oja on sitten legendaarinen teos.



Booraksin sijaan voidaan käyttää myös ruskeaa lasimurskaa tai kvartsihiekkaa, sulamislämpötila näillä on vähän korkeampi, mutta toimii ahjohitsauksessa kohtuullisesti booraksin puutteessa.

Hiiletykseen käytettävä verisuola on tätä: http://www.ilo.org/dyn/icsc/showcard.di ... rd_id=1132

[korpirampa]

Miek-oja legendaarisen syvällinen sekä korkealentoinen itseopiskelijalle! Mäki-rossi n sepän kirja pari kertaluokkaa käytännönläheisempi. Lainastojen varastokirjoista saattaa löytyä... sit kopiokone laulamaan. Kannattaa jopa nähdä vaivaa tuon sepän kirjan käsiin saamiseksi.

Karkaisijan kirja tuntemattomuus...

[rastuhannu]

Huutonetissä näyttäisi kyseisiä + muita vanhoja tekniikkakirjoja olevan. Hiukka nuo hinnat hirvitti, mutta...


http://89.250.52.71/osasto/kirjat-ja-lehdet/262
/ Kirjat ja lehdet / Harrastekirjallisuus / Tekniikka /