ihmehitsari kirjoitti:Manuel kirjoitti:
Ei niissä rikollisissa ja murhamiehissä ole mitään eroa susiin. Kummankin toiminta on tiedossa ja ennakoitavissa. Kumpikin tekee juuri niin kuin itseä huvittaa tai uskaltaa.
Oikeuksien ja hyödyllisyyden suhteen sudet kuuluvat samaan ryhmään kuin rotat, torakat ja hirvikärpäset, paitsi että määrätyissä tilanteiisa hengenvaarallisia.
Muuten keskustelussa pitäisi olla jotain asiantuntemusta. Nyt lähinnä lehdistä noukittua fraseologiaa. Kaikesta paistaa läpi se, että sudesta ei tiedetä yhtikäs mitään. Susi ei ole joka tilanteessa vaarallinen, mutta joissakin tilanteissa se hyökkää varmasti. Pelkääkö susi ihmistä vai ei?
Asiantuntemusta niin...
On pärjättävä sillä mitä on.
Kuka määrittelee asiantuntemuksen oikeellisuuden/paremmuuden?
Kaikki lehtitieto sontaa? Vain jostakin epämääräiseltä "salaiselta voimalta" saatava tieto, joihin tavan tallaajalla ei ole vastaanoitinta, on sitä oikeaa tietoa? Jotenkin tullut(väärä?) tuntuma, että sinulla olisi tuollainen vastaanotin
Itse en ainakaan väitä olevani muutakuin kokemusteni ja muiden "asioista perillä olevien lähteiden" kokemusten varassa. Susi ei ole ollut uhka itselle eikä läheisilleni, eikä liion muutkaan Suomen petoeläimet, vaikka tiedän kulkeneeni niiden elinpiirissä. Mutta en myöskään pyri vähättelemään toisten pelkotiloja/toisenlaisia kokemuksia.
Kuka määrittelee torakan, suden, hirvikärpäsen tai peräti ihmisen hyödyllisyyden/oikeuden olemiseensa telluksella?
Väitän, ettet sinäkään, manuel, pysty määrittelemään mikä on luonnon kannalta hyödyllistä. Kaikella lienee jokin merkitys, vaikkemme ihmisinä sitä voi ymmärtää. Voimilla on vastavoimansa
Onko luonnon kannalta muut Suomen pedot karhu/ahma/ilves hyödyllisempiä kuin susi?
Aasiasta tuli taannoin ohjelmaa tiikereistä.
Tappaa siellä ihmisiä. Onko se siis hyödytön?
Se mitä tiedän asiasta on peräisin siltä ajalta kun susia vielä sai metsästää. Oppi-isinä on ollut 2 metsästyskaveriani. Vanhempi heistä oli syntynyt n. 1910, kuoli -90 luvulla. Nuorempi, jonka kanssa olen niitä pyytänyt kuoli vajaat 2 vuotta sitten. Asui Lieksan suunnalla lähellä rajaa. Joku saattaa tietääkin ketä tarkoitan.
Jotakin tietoa voi nytkin hankkia. Riittää kun on sopiva keli ja jäljittää pari kolme päivää sutta. Jos alueella on myös aurattuja teitä voi homma hankaloitua, koska susi käyttää niitä mielellään. Siinä selviää myös mikä on suden nälkä. Lehdistö pyrkii parhaansa mukaan jakamaan sellaista tietoa jonka mukaan susi olisi vaaraton ja harmiton eläin.
Esimerkiksi Ruotsissa ilmoitettiin minkä verran susia on tavoitteena (20 föryngringar) mutta kun se on saavutettu ei tavoite olekaan enää se. Mikä perimmäinen syy tähän susihommaan on ei ole ainakaan minulle vielä selvinnyt varmuudella. Joka tapauksessa sen alkupää ei ole Suomessa vaan samassa sylttytehtaassa kuin moni muukin Suomea rasittava ongelma.
Kaarle IX sotaretki Norjaan päättyi epäonnistumiseen ja suuri osa sotilaista paleltui tuntureilla paluumatkalla. Näillä ruumiilla pitivät sudet peijaisia, samoin tapahtui Napoleonin Venäjän sotaretkellä.
Jos alamme kuvittelemaan, niin voimme samalla kuvitella oikeuksia yhtä hyvin torakoille ja hirvikärpäsille kuin susillekin. Kun lehdet riittävän kauan kirjoittavat torakoiden oikeuksista niin kohta löytyy ihmisiä jotka ovat valmiit suojelemaan niitäkin. Jonkin aikaa kun kirjoitellaan niin kohta todetaan että meillä pitää olla vähintään 10 torakkaa per henkilö. Tappamisesta ehdotonta vankeutta jne. näin yksinkertaista se on.
Jos on luonnon tarkoitus että torakoita pitää olla, niin niiden puuttumisesta pitäisi aiheutua ongelmia. En ole suuremmin kaivannut niitä, enkä myöskään dinosauruksia tms.
Susi eroaa useassa suhteessa muista pedoista. Ensimmäisenä lisääntymisnopeus, sudella pentuja 6-10, karhulla 1-2, Toiseksi susi on pelkkä lihansyöjä, karhu kaikkiruokainen. Kolmanneksi susi on liikkeelllä ympäri vuoden, karhu nukkuu talviunta ja elää säästöliekillä pesässään talven. Suden energiantarve kasvaa valtavasti talvella johtuen kylmyydestä, raskaammasta liikkumisesta lumen vuoksi ja siitä että syötävän etsintään ja saalistamiseen joudutaan taittamaan paljon enemmän kilometrejä. Mitä kovempi pakkanen sitä kärjistetymmäksi menee tilanne. Tästä lähtee eräänlainen suden energiakriisi. Tällöin sudet lyöttäytyvät laumoiksi jolloin uskaltautuvat minkä hyvänsä eläimen kimpuun. Ensimmäiseksi menee vasat ja kun vasatuotanto romahtaa alkaa kannan alamäki. Venäjän Karjalassa muodostivat sudet 40-50 suden laumoja. Ne eivät pelkää mitään ja loppu on pelkkää matematiikkaa, Tietty määrä kaloreita on saatava per vrk. muuten tulee kuolema eteen. Tämä on vaarallisin vaihe. Venäjän puolella söivät koko topparoikan suuhunsa, jolloin sikäläiselle rajavartiostolle annettiin määräys hajoittaa nämä suuret laumat. Se tapahtui helikopterilla ja pikakiväärillä. Samaan aikaan Suomi rauhoitti suden. Kun ruoka loppuu syövät sudet jonkun laumasta. Vain pää ja häntä jää jäljelle.
Suteen verrattuna karhu/ahma/ilves ovat huomattavasti vähemmän haitallisia. Karhu ehkä vähiten näistä. Voisin kirjoittaa paljon sudenkin saalistusmenetelmistä ja siitä miten sutta pyydetään.
Yleensä jokainen yksilö erikoistuu johonkin tai muutamaan saaliseläimeen. Se voi myös olla ihminen, kuitenkin todennäköisesti lapsi. Varsinais-Suomessa vaihteli lasten ikä 2½-15 vuoden välillä. 15 vuotiastakin vei 3-400 metriä.
Susi ei pelkää ihmistä vähääkään, kysymys sille on lähinnä varovaisuudesta. Jos ihminen pakenee on hyökkäys lähes varma, jos taas sutta jäljittää pakenee se. Karhu taas asettuu varsinkin haavoittuneena väiljyksiin, mitä susi ei tee koskaan.
Huomasin juuri että tämä kommunismin aikainen, oliko nyt ns. Lysenkon oppikin näyttää saaneen jalansijaa, eli opitut ominaisuudet periytyvät. En vain usko koko hommaan eikä varmaan moni muutakaan. Sellainen kysymys, Minne se loukku pitäisi asettaa jos halutaan pyydystää tällainen city-susi ja minkälaisella loukulla?
Tiikereistä sen verran että jos katsotaan että ihmisiä on liikaa, niin ihan hyödyllinen, vaikka ei kai se ihmisarvo siellä niin kovin korkealla ole. Ehkäpä suttakin elvytetään tästä syystä.