Katsopas vaikka tuolta: http://www.radiohistoria.fi/ jos löytyisi joku yhteystieto.tapsa kirjoitti:Nyt minä joko "modernisoin" sen, jolloin voin ottaa sen kaapista näkyville, tai vien sen kaatopaikalle tai joku ystävällinen henkilö ottaa sen ihailtavakseen vaikkei se toimi.
Putkiradio uusiokäyttöön
-
jiipee
- Viestit: 10734
- Liittynyt: Su Tammi 01, 2006 5:01 pm
- Paikkakunta: Kanta-Häme
- Viesti:
Valtra-Valmet-Massey-Ferguson-Mercedes-Benz
-
Lemmy
- Viestit: 2078
- Liittynyt: Su Tammi 01, 2006 12:30 pm
- Paikkakunta: Lounais-Suomi
- Viesti:
En ole mikään asiantuntija näissä, mutta korjatkoon joku, jos menee metsään: Kyllähän se kai mahdollista on, jännitteet on vaan suurempia kuin ihan tavallisissa transistorilaitteissa. Tosin joutuisi varmaan käyttämään muuntajaa alentamaan joitain jännitteitä ja virtalähde pitäisi olla samassa, ettei tule mitään maaluuppeja häiriöitä keräämään. Edit: Siis muuntaja ei tietenkään toimi tasajännitteellä, joten aika vaikeaksi menee.TOH kirjoitti:olisiko mahdollista korvata yksittäinen elektroniputki nykyelektroniikalla (transistoreilla) tehdyllä sijaiskytkennällä?
Aikoinaan mulla meni putkiteeveestä joku putki ja sain sen korvattua johdotuksia muuttamalla samantyyppisellä putkella, jossa nastat oli eri järjestyksessä. Teeveen mukana oli piirikaavio ja kun putkissa oli läpinäkyvä lasikuori, niistä näki mistä nastasta meni johto hiloihin ja hehkuun.En tiedä mitä muuta eroa putkilla oli, mutta toimi joka tapauksessa. Joitain putkia käsittääkseni valmistetaan edelleenkin eli voisi tehdä adapterin, joka muuttaa nastojen paikat sopiviksi. Itse otin korvaavan putken kai jostain radiosta, mutta esim. Radio-Mikro (tai joku sen tapainen nimi) myi putkia Helsingissä ainakin silloin toistakymmentä vuotta sitten. Tämä on minusta järkevämpi tapa kuin transistoreilla toteutettu.
Noissa on sitten kondensaattoreita, jotka ennen pitkää hajoaa kanssa, joten väkisin toimivana pitäminen ei välttämättä ole riskitöntä. Meidän viiskytluvun ompelukoneesta räjähti tuollainen paperikondensaattori sylkien metallikopan sisälle metritolkulla alumiininauhaa ja kondensaattoriöljyä, jossa on kai sitä ympäristömyrkkyä. Koneesta olisi todennäköisesti saanut iskun, jos olisi ollut ompelutouhuissa.
-
TOH
- Viestit: 221
- Liittynyt: La Joulu 17, 2005 9:51 pm
- Viesti:
Tuo kuulostaa kyllä paremmalta. Kysymykseni oli lähinnä teoreettinen kun en oikein mitään tiedä elektroniputkista niin etten itse osaisi tuollaista transistoriversiota tehdäkään. Eikös kuitenkin erimallisissa putkissa ole muitakin eroja kuin nastojen järjestys? Esim. käyttöjännitteet. Ja vaikuttavatko sellaiset asiat jotain kuin hilan rakenne, eli suuremmalla hilalla on suurempi vaikutus eletronien kulkuun tms. ?Lemmy kirjoitti:Joitain putkia käsittääkseni valmistetaan edelleenkin eli voisi tehdä adapterin, joka muuttaa nastojen paikat sopiviksi. Itse otin korvaavan putken kai jostain radiosta, mutta esim. Radio-Mikro (tai joku sen tapainen nimi) myi putkia Helsingissä ainakin silloin toistakymmentä vuotta sitten. Tämä on minusta järkevämpi tapa kuin transistoreilla toteutettu.
-
Lemmy
- Viestit: 2078
- Liittynyt: Su Tammi 01, 2006 12:30 pm
- Paikkakunta: Lounais-Suomi
- Viesti:
Kannattaisi varmaan googlettaa vaikka tyyppimerkinnällä, joka löytyy putken kyljestä, jos ei ole häipynyt. Varmaan joku jossain näitäkin harrastaa. Yritin jo kirjoittaa lyhyttä oppimäärää, mutta se oli sellaista hakemista kun päähän on toistakymmentä vuotta tungettu kaikenlaista maatalousbyrokratiaa ym., sen jälkeen kun olen oikein mitään elektroniikkaa rakennellut. Joten kirjautuminen meni vanhaksi ja sepustus häipyi jonnekin, mutta yritän uudestaan huomenna.
Jatkoa seuraa: Vanhaan hyvään aikaan TV:n mukana oli tullut piirikaavio, jossa näkyi havainnollisesti putkien symboleissa anodit, katodit, hehkulangat, kaikki hilat ja niille tulevat jännitteet. Em. osat ja langoitukset nastoille näkyivät myös konkreettisesti lasisen putken sisällä, joten se oli niin mielenkiintoista, että vei mukanaan. Kun kahdessa erityyppisessä pentodissa oli samanlaiset symbolit ja jännitteet, niin vaihdoin ensin toimimattoman tilalle TV:stä toisen putken ja sotkin johdotukset sopiviksi. TV toimi siltä osin ja myöhemmin löysin jostain yhden putken lisää, joka taisi olla samanlainen kuin se rikkoutunut. Joten taisin tinata johdotukset lopulta entiseen malliin, en tosin muista varmasti.
Kaikkien putkityyppien perustana on diodi, jonka voi korvata puolijohteilla helposti. Diodissa on toisessa navassa hehkulanka ja elektronit pääsevät lähtemään kuumasta hehkusta tai sen läheltä, kun putkessa on oikeansuuntainen jännite. Virta siis kulkee vain yhteen suuntaan, kuten puolijohdediodissa. Kun diodiin lisätään hila jarruttamaan elektroneja, saadaan triodi (=transistori). Kun lisätään vielä 2 korjaushilaa, saadaan pentodi (=huippulaatuinen transistori). Pentodin taajuusvaste on niin hyvä, että transistorivahvistimista tuttuja takaisinkytkentöjä ei käytetä. Tuosta feedbackin puutteesta johtuen putkilaitteissa on runsaasti harmonista säröä, muttei niitä hifistien korvia särkeviä eksoottisia säröjä.
Virta ei kai juurikaan riipu hilan rakenteesta vaan sen jännitteestä. Rakenne vaikuttaa elektronien ym karkailuun seinille. Putkissahan voi nähdä lasiin tullutta metallia. Rakenne vaikuttaa myös nastoituksiin, kun langat täytyy saada vedettyä järkevästi. Noista eroista en tiedä, niitä voi olla materiaaleissakin.
Jatkoa seuraa: Vanhaan hyvään aikaan TV:n mukana oli tullut piirikaavio, jossa näkyi havainnollisesti putkien symboleissa anodit, katodit, hehkulangat, kaikki hilat ja niille tulevat jännitteet. Em. osat ja langoitukset nastoille näkyivät myös konkreettisesti lasisen putken sisällä, joten se oli niin mielenkiintoista, että vei mukanaan. Kun kahdessa erityyppisessä pentodissa oli samanlaiset symbolit ja jännitteet, niin vaihdoin ensin toimimattoman tilalle TV:stä toisen putken ja sotkin johdotukset sopiviksi. TV toimi siltä osin ja myöhemmin löysin jostain yhden putken lisää, joka taisi olla samanlainen kuin se rikkoutunut. Joten taisin tinata johdotukset lopulta entiseen malliin, en tosin muista varmasti.
Kaikkien putkityyppien perustana on diodi, jonka voi korvata puolijohteilla helposti. Diodissa on toisessa navassa hehkulanka ja elektronit pääsevät lähtemään kuumasta hehkusta tai sen läheltä, kun putkessa on oikeansuuntainen jännite. Virta siis kulkee vain yhteen suuntaan, kuten puolijohdediodissa. Kun diodiin lisätään hila jarruttamaan elektroneja, saadaan triodi (=transistori). Kun lisätään vielä 2 korjaushilaa, saadaan pentodi (=huippulaatuinen transistori). Pentodin taajuusvaste on niin hyvä, että transistorivahvistimista tuttuja takaisinkytkentöjä ei käytetä. Tuosta feedbackin puutteesta johtuen putkilaitteissa on runsaasti harmonista säröä, muttei niitä hifistien korvia särkeviä eksoottisia säröjä.
Virta ei kai juurikaan riipu hilan rakenteesta vaan sen jännitteestä. Rakenne vaikuttaa elektronien ym karkailuun seinille. Putkissahan voi nähdä lasiin tullutta metallia. Rakenne vaikuttaa myös nastoituksiin, kun langat täytyy saada vedettyä järkevästi. Noista eroista en tiedä, niitä voi olla materiaaleissakin.
-
TOH
- Viestit: 221
- Liittynyt: La Joulu 17, 2005 9:51 pm
- Viesti:
-
TOH
- Viestit: 221
- Liittynyt: La Joulu 17, 2005 9:51 pm
- Viesti:
Onko tarjous vielä voimassa? Minulla on itselläni kirpputorilta ostettu Helkama HR 766 W jonka olen kunnostanut/entisöinyt. Se soi tuossa vieressä nytkin. Niistä tulisi hieno pari tuon tuon HR 767:n kanssatapsa kirjoitti:Kuka haluaa minulta vanhan Helkama HR-LS-Stereo HR 767 W putkiradion. Se on sisällä kaapissa, ei toimi, kaappitila pitäisi saada käyttöön. Sitä on uhannut "raiskaaminen" jo muutaman vuoden. Nyt minä joko "modernisoin" sen, jolloin voin ottaa sen kaapista näkyville, tai vien sen kaatopaikalle tai joku ystävällinen henkilö ottaa sen ihailtavakseen vaikkei se toimi.
Noista edellisistä viesteistäni tähän ketjuun käy ilmi, etten silloin tiennyt vielä mitään putkiradioista mutta sittemmin olen innostunut aiheesta enemmän ja olen korjannut jo pari radiota.
-
Jartsa
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ma Tammi 08, 2007 2:17 pm
- Viesti:
Vuosia sitten sain sattumalta käsiini putkiradion, jossa on puisen kannen alla vieläpä savikiekonpyöritin elikkäs levysoitin piilossa. On hieno peli mielestäni, mutta aika ja kostea säilytyspaikka olivat tehneet tehtävänsä. Pistin kokeeksi töpselin seinään, ja savuahan sieltä tuli sekä kamalaa pörinää. Vehkeessä oli muuten sisällä muistini mukaan kolme kaiutinta eri puolilla, ja nappuloita joista pystyy vaihtamaan jotain suotimia ja muistaakseni myös kaiutinkombinaatiota. Suotimet varmaan levyrahinoiden poistamiseen ja liekö noilla ekstrakajareilla aikanaan haettu jonkinlaista "tilavaikutelmaa", vaikka monolaitteesta onkin kysymys?
Noh, kävi ilmi että verkkomuuntaja oli täysin laho, ja tasasuuntausdiodiputki oli jo aiemmin tehnyt tietä parilla puolijohdediodilla tehdylle viritelmälle. Revin kummatkin pois, ja aloin miettimään, että milläs ne korvataan. Lopulta päädyin laittamaan hehkujännitteen tuottajaksi vanhan akkulaturin muuntajan, ja anodijännitteen otin suoraan verkkovirrasta tasasuuntaamalla sen tukevalla diodisillalla. Ei ehkä täysin turvallinen ratkaisu, mutta omaan käyttöön ihan ok, ei vaan parane myydä tai muuten luovuttaa kenellekään. Eipä sillä, että olisi aikomustakaan.
Ongelmaksi muodostui lopulta vain verkkohurina, jota en millään saanut pois, koska riittävän jännitekeston omaavia, isoja elektrolyyttikonkkia oli mahdotonta löytää. Elektroniikkaromikselta sain ostettua jonkun vanhan telkkarin konkan, jolla sain pahimmat pois, mutta edelleen laite hurisee 50Hz. Nykyään voisi konkkia saadakin, tilaamalla vaikka ulkomailta, mutta aikaan, jolloin ratiota remppasin, ei ollut varaa moiseen eikä tietoakaan.
Radion puukuoret olivat myös kärsineet kosteudesta, varsinkin kansi. Hioin ja lakkasin kannen, mutta en osannut lakata sitä niin että olisi ollut edes suunnilleen saman näköinen kuin vanha pinta, taitaa olla nykylakatkin vähän laihempaa tavaraa kuin 50-luvulla käytetyt. Nyttemmin radio on enimmäkseen palvellut emännän yöpöytänä, johon on silloin, tällöin joku vesimuki kaatunut, ja kaipaisi siis kipeästi uutta ja parempaa restaurointia. Se onkin tuolla jossain projektilistan hännillä, eli joskus hamassa tulevaisuudessa aion pelastaa radion uudelleen, ja ehkä se silloin saa ulkokuoren lisäksi myös hieman normaalimman ja turvallisemman virtalähdeosan sisälleen...
Hienointa tuossa putkarissa on kyllä se levysoitin, siinä on jopa neulat (vinyyleille ja savikiekoille on omat neulansa ympäri kääntyvässä päässä) ja äänirasia vielä täysin ehjät kaikkien näiden vuosien jälkeen. Onpa mulla varastossa autenttista materiaaliakin sillä soiteltavaksi, sekä muutamia savikiekkoja että 60-luvun pikkulevyjä vinot pinot. Älppärikin muistaakseni laitteeseen sopii, vaan en muista löytyykö riittävän alhaista kierroslukua. Savikiekoilla on kyllä semmoinen ikävä tapa, että ne hajoavat itsekseen kaapissa, joten vuosi vuodelta niitä on aina vähemmän...
Verkkohurina jos unohdetaan, on laitteen "saundi" tosiaan ihan omaa luokkaansa. Pehmeää ja täyteläistä. Ei varmaan tosi hifistin korvaan "oikeanlaista", mutta tämmöisen maallikon mielestä kovin kaunista.
Vanhoja putkia tuli aikoinaan kerättyä MV-telkkareista ja putkiradioista kaatikselta, joten niiden puolesta varmaan vielä jonkin aikaa voisi tekohengittää tuota radiokaunotarta. Ainoa, josta tahtoo olla pulaa, on näköviritysputket, jotka jostain syystä aina kärähtävät ensimmäisenä.
Noh, kävi ilmi että verkkomuuntaja oli täysin laho, ja tasasuuntausdiodiputki oli jo aiemmin tehnyt tietä parilla puolijohdediodilla tehdylle viritelmälle. Revin kummatkin pois, ja aloin miettimään, että milläs ne korvataan. Lopulta päädyin laittamaan hehkujännitteen tuottajaksi vanhan akkulaturin muuntajan, ja anodijännitteen otin suoraan verkkovirrasta tasasuuntaamalla sen tukevalla diodisillalla. Ei ehkä täysin turvallinen ratkaisu, mutta omaan käyttöön ihan ok, ei vaan parane myydä tai muuten luovuttaa kenellekään. Eipä sillä, että olisi aikomustakaan.
Ongelmaksi muodostui lopulta vain verkkohurina, jota en millään saanut pois, koska riittävän jännitekeston omaavia, isoja elektrolyyttikonkkia oli mahdotonta löytää. Elektroniikkaromikselta sain ostettua jonkun vanhan telkkarin konkan, jolla sain pahimmat pois, mutta edelleen laite hurisee 50Hz. Nykyään voisi konkkia saadakin, tilaamalla vaikka ulkomailta, mutta aikaan, jolloin ratiota remppasin, ei ollut varaa moiseen eikä tietoakaan.
Radion puukuoret olivat myös kärsineet kosteudesta, varsinkin kansi. Hioin ja lakkasin kannen, mutta en osannut lakata sitä niin että olisi ollut edes suunnilleen saman näköinen kuin vanha pinta, taitaa olla nykylakatkin vähän laihempaa tavaraa kuin 50-luvulla käytetyt. Nyttemmin radio on enimmäkseen palvellut emännän yöpöytänä, johon on silloin, tällöin joku vesimuki kaatunut, ja kaipaisi siis kipeästi uutta ja parempaa restaurointia. Se onkin tuolla jossain projektilistan hännillä, eli joskus hamassa tulevaisuudessa aion pelastaa radion uudelleen, ja ehkä se silloin saa ulkokuoren lisäksi myös hieman normaalimman ja turvallisemman virtalähdeosan sisälleen...
Hienointa tuossa putkarissa on kyllä se levysoitin, siinä on jopa neulat (vinyyleille ja savikiekoille on omat neulansa ympäri kääntyvässä päässä) ja äänirasia vielä täysin ehjät kaikkien näiden vuosien jälkeen. Onpa mulla varastossa autenttista materiaaliakin sillä soiteltavaksi, sekä muutamia savikiekkoja että 60-luvun pikkulevyjä vinot pinot. Älppärikin muistaakseni laitteeseen sopii, vaan en muista löytyykö riittävän alhaista kierroslukua. Savikiekoilla on kyllä semmoinen ikävä tapa, että ne hajoavat itsekseen kaapissa, joten vuosi vuodelta niitä on aina vähemmän...
Verkkohurina jos unohdetaan, on laitteen "saundi" tosiaan ihan omaa luokkaansa. Pehmeää ja täyteläistä. Ei varmaan tosi hifistin korvaan "oikeanlaista", mutta tämmöisen maallikon mielestä kovin kaunista.
Vanhoja putkia tuli aikoinaan kerättyä MV-telkkareista ja putkiradioista kaatikselta, joten niiden puolesta varmaan vielä jonkin aikaa voisi tekohengittää tuota radiokaunotarta. Ainoa, josta tahtoo olla pulaa, on näköviritysputket, jotka jostain syystä aina kärähtävät ensimmäisenä.
-
Jartsa
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ma Tammi 08, 2007 2:17 pm
- Viesti:
Vuosia sitten sain sattumalta käsiini putkiradion, jossa on puisen kannen alla vieläpä savikiekonpyöritin elikkäs levysoitin piilossa. On hieno peli mielestäni, mutta aika ja kostea säilytyspaikka olivat tehneet tehtävänsä. Pistin kokeeksi töpselin seinään, ja savuahan sieltä tuli sekä kamalaa pörinää. Vehkeessä oli muuten sisällä muistini mukaan kolme kaiutinta eri puolilla, ja nappuloita joista pystyy vaihtamaan jotain suotimia ja muistaakseni myös kaiutinkombinaatiota. Suotimet varmaan levyrahinoiden poistamiseen ja liekö noilla ekstrakajareilla aikanaan haettu jonkinlaista "tilavaikutelmaa", vaikka monolaitteesta onkin kysymys?
Noh, kävi ilmi että verkkomuuntaja oli täysin laho, ja tasasuuntausdiodiputki oli jo aiemmin tehnyt tietä parilla puolijohdediodilla tehdylle viritelmälle. Revin kummatkin pois, ja aloin miettimään, että milläs ne korvataan. Lopulta päädyin laittamaan hehkujännitteen tuottajaksi vanhan akkulaturin muuntajan, ja anodijännitteen otin suoraan verkkovirrasta tasasuuntaamalla sen tukevalla diodisillalla. Ei ehkä täysin turvallinen ratkaisu, mutta omaan käyttöön ihan ok, ei vaan parane myydä tai muuten luovuttaa kenellekään. Eipä sillä, että olisi aikomustakaan.
Ongelmaksi muodostui lopulta vain verkkohurina, jota en millään saanut pois, koska riittävän jännitekeston omaavia, isoja elektrolyyttikonkkia oli mahdotonta löytää. Elektroniikkaromikselta sain ostettua jonkun vanhan telkkarin konkan, jolla sain pahimmat pois, mutta edelleen laite hurisee 50Hz. Nykyään voisi konkkia saadakin, tilaamalla vaikka ulkomailta, mutta aikaan, jolloin ratiota remppasin, ei ollut varaa moiseen eikä tietoakaan.
Radion puukuoret olivat myös kärsineet kosteudesta, varsinkin kansi. Hioin ja lakkasin kannen, mutta en osannut lakata sitä niin että olisi ollut edes suunnilleen saman näköinen kuin vanha pinta, taitaa olla nykylakatkin vähän laihempaa tavaraa kuin 50-luvulla käytetyt. Nyttemmin radio on enimmäkseen palvellut emännän yöpöytänä, johon on silloin, tällöin joku vesimuki kaatunut, ja kaipaisi siis kipeästi uutta ja parempaa restaurointia. Se onkin tuolla jossain projektilistan hännillä, eli joskus hamassa tulevaisuudessa aion pelastaa radion uudelleen, ja ehkä se silloin saa ulkokuoren lisäksi myös hieman normaalimman ja turvallisemman virtalähdeosan sisälleen...
Hienointa tuossa putkarissa on kyllä se levysoitin, siinä on jopa neulat (vinyyleille ja savikiekoille on omat neulansa ympäri kääntyvässä päässä) ja äänirasia vielä täysin ehjät kaikkien näiden vuosien jälkeen. Onpa mulla varastossa autenttista materiaaliakin sillä soiteltavaksi, sekä muutamia savikiekkoja että 60-luvun pikkulevyjä vinot pinot. Älppärikin muistaakseni laitteeseen sopii, vaan en muista löytyykö riittävän alhaista kierroslukua. Savikiekoilla on kyllä semmoinen ikävä tapa, että ne hajoavat itsekseen kaapissa, joten vuosi vuodelta niitä on aina vähemmän...
Verkkohurina jos unohdetaan, on laitteen "saundi" tosiaan ihan omaa luokkaansa. Pehmeää ja täyteläistä. Ei varmaan tosi hifistin korvaan "oikeanlaista", mutta tämmöisen maallikon mielestä kovin kaunista.
Vanhoja putkia tuli aikoinaan kerättyä MV-telkkareista ja putkiradioista kaatikselta, joten niiden puolesta varmaan vielä jonkin aikaa voisi tekohengittää tuota radiokaunotarta. Ainoa, josta tahtoo olla pulaa, on näköviritysputket, jotka jostain syystä aina kärähtävät ensimmäisenä.
Noh, kävi ilmi että verkkomuuntaja oli täysin laho, ja tasasuuntausdiodiputki oli jo aiemmin tehnyt tietä parilla puolijohdediodilla tehdylle viritelmälle. Revin kummatkin pois, ja aloin miettimään, että milläs ne korvataan. Lopulta päädyin laittamaan hehkujännitteen tuottajaksi vanhan akkulaturin muuntajan, ja anodijännitteen otin suoraan verkkovirrasta tasasuuntaamalla sen tukevalla diodisillalla. Ei ehkä täysin turvallinen ratkaisu, mutta omaan käyttöön ihan ok, ei vaan parane myydä tai muuten luovuttaa kenellekään. Eipä sillä, että olisi aikomustakaan.
Ongelmaksi muodostui lopulta vain verkkohurina, jota en millään saanut pois, koska riittävän jännitekeston omaavia, isoja elektrolyyttikonkkia oli mahdotonta löytää. Elektroniikkaromikselta sain ostettua jonkun vanhan telkkarin konkan, jolla sain pahimmat pois, mutta edelleen laite hurisee 50Hz. Nykyään voisi konkkia saadakin, tilaamalla vaikka ulkomailta, mutta aikaan, jolloin ratiota remppasin, ei ollut varaa moiseen eikä tietoakaan.
Radion puukuoret olivat myös kärsineet kosteudesta, varsinkin kansi. Hioin ja lakkasin kannen, mutta en osannut lakata sitä niin että olisi ollut edes suunnilleen saman näköinen kuin vanha pinta, taitaa olla nykylakatkin vähän laihempaa tavaraa kuin 50-luvulla käytetyt. Nyttemmin radio on enimmäkseen palvellut emännän yöpöytänä, johon on silloin, tällöin joku vesimuki kaatunut, ja kaipaisi siis kipeästi uutta ja parempaa restaurointia. Se onkin tuolla jossain projektilistan hännillä, eli joskus hamassa tulevaisuudessa aion pelastaa radion uudelleen, ja ehkä se silloin saa ulkokuoren lisäksi myös hieman normaalimman ja turvallisemman virtalähdeosan sisälleen...
Hienointa tuossa putkarissa on kyllä se levysoitin, siinä on jopa neulat (vinyyleille ja savikiekoille on omat neulansa ympäri kääntyvässä päässä) ja äänirasia vielä täysin ehjät kaikkien näiden vuosien jälkeen. Onpa mulla varastossa autenttista materiaaliakin sillä soiteltavaksi, sekä muutamia savikiekkoja että 60-luvun pikkulevyjä vinot pinot. Älppärikin muistaakseni laitteeseen sopii, vaan en muista löytyykö riittävän alhaista kierroslukua. Savikiekoilla on kyllä semmoinen ikävä tapa, että ne hajoavat itsekseen kaapissa, joten vuosi vuodelta niitä on aina vähemmän...
Verkkohurina jos unohdetaan, on laitteen "saundi" tosiaan ihan omaa luokkaansa. Pehmeää ja täyteläistä. Ei varmaan tosi hifistin korvaan "oikeanlaista", mutta tämmöisen maallikon mielestä kovin kaunista.
Vanhoja putkia tuli aikoinaan kerättyä MV-telkkareista ja putkiradioista kaatikselta, joten niiden puolesta varmaan vielä jonkin aikaa voisi tekohengittää tuota radiokaunotarta. Ainoa, josta tahtoo olla pulaa, on näköviritysputket, jotka jostain syystä aina kärähtävät ensimmäisenä.
-
Jartsa
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ma Tammi 08, 2007 2:17 pm
- Viesti:
Vuosia sitten sain sattumalta käsiini putkiradion, jossa on puisen kannen alla vieläpä savikiekonpyöritin elikkäs levysoitin piilossa. On hieno peli mielestäni, mutta aika ja kostea säilytyspaikka olivat tehneet tehtävänsä. Pistin kokeeksi töpselin seinään, ja savuahan sieltä tuli sekä kamalaa pörinää. Vehkeessä oli muuten sisällä muistini mukaan kolme kaiutinta eri puolilla, ja nappuloita joista pystyy vaihtamaan jotain suotimia ja muistaakseni myös kaiutinkombinaatiota. Suotimet varmaan levyrahinoiden poistamiseen ja liekö noilla ekstrakajareilla aikanaan haettu jonkinlaista "tilavaikutelmaa", vaikka monolaitteesta onkin kysymys?
Noh, kävi ilmi että verkkomuuntaja oli täysin laho, ja tasasuuntausdiodiputki oli jo aiemmin tehnyt tietä parilla puolijohdediodilla tehdylle viritelmälle. Revin kummatkin pois, ja aloin miettimään, että milläs ne korvataan. Lopulta päädyin laittamaan hehkujännitteen tuottajaksi vanhan akkulaturin muuntajan, ja anodijännitteen otin suoraan verkkovirrasta tasasuuntaamalla sen tukevalla diodisillalla. Ei ehkä täysin turvallinen ratkaisu, mutta omaan käyttöön ihan ok, ei vaan parane myydä tai muuten luovuttaa kenellekään. Eipä sillä, että olisi aikomustakaan.
Ongelmaksi muodostui lopulta vain verkkohurina, jota en millään saanut pois, koska riittävän jännitekeston omaavia, isoja elektrolyyttikonkkia oli mahdotonta löytää. Elektroniikkaromikselta sain ostettua jonkun vanhan telkkarin konkan, jolla sain pahimmat pois, mutta edelleen laite hurisee 50Hz. Nykyään voisi konkkia saadakin, tilaamalla vaikka ulkomailta, mutta aikaan, jolloin ratiota remppasin, ei ollut varaa moiseen eikä tietoakaan.
Radion puukuoret olivat myös kärsineet kosteudesta, varsinkin kansi. Hioin ja lakkasin kannen, mutta en osannut lakata sitä niin että olisi ollut edes suunnilleen saman näköinen kuin vanha pinta, taitaa olla nykylakatkin vähän laihempaa tavaraa kuin 50-luvulla käytetyt. Nyttemmin radio on enimmäkseen palvellut emännän yöpöytänä, johon on silloin, tällöin joku vesimuki kaatunut, ja kaipaisi siis kipeästi uutta ja parempaa restaurointia. Se onkin tuolla jossain projektilistan hännillä, eli joskus hamassa tulevaisuudessa aion pelastaa radion uudelleen, ja ehkä se silloin saa ulkokuoren lisäksi myös hieman normaalimman ja turvallisemman virtalähdeosan sisälleen...
Hienointa tuossa putkarissa on kyllä se levysoitin, siinä on jopa neulat (vinyyleille ja savikiekoille on omat neulansa ympäri kääntyvässä päässä) ja äänirasia vielä täysin ehjät kaikkien näiden vuosien jälkeen. Onpa mulla varastossa autenttista materiaaliakin sillä soiteltavaksi, sekä muutamia savikiekkoja että 60-luvun pikkulevyjä vinot pinot. Älppärikin muistaakseni laitteeseen sopii, vaan en muista löytyykö riittävän alhaista kierroslukua. Savikiekoilla on kyllä semmoinen ikävä tapa, että ne hajoavat itsekseen kaapissa, joten vuosi vuodelta niitä on aina vähemmän...
Verkkohurina jos unohdetaan, on laitteen "saundi" tosiaan ihan omaa luokkaansa. Pehmeää ja täyteläistä. Ei varmaan tosi hifistin korvaan "oikeanlaista", mutta tämmöisen maallikon mielestä kovin kaunista.
Vanhoja putkia tuli aikoinaan kerättyä MV-telkkareista ja putkiradioista kaatikselta, joten niiden puolesta varmaan vielä jonkin aikaa voisi tekohengittää tuota radiokaunotarta. Ainoa, josta tahtoo olla pulaa, on näköviritysputket, jotka jostain syystä aina kärähtävät ensimmäisenä.
Noh, kävi ilmi että verkkomuuntaja oli täysin laho, ja tasasuuntausdiodiputki oli jo aiemmin tehnyt tietä parilla puolijohdediodilla tehdylle viritelmälle. Revin kummatkin pois, ja aloin miettimään, että milläs ne korvataan. Lopulta päädyin laittamaan hehkujännitteen tuottajaksi vanhan akkulaturin muuntajan, ja anodijännitteen otin suoraan verkkovirrasta tasasuuntaamalla sen tukevalla diodisillalla. Ei ehkä täysin turvallinen ratkaisu, mutta omaan käyttöön ihan ok, ei vaan parane myydä tai muuten luovuttaa kenellekään. Eipä sillä, että olisi aikomustakaan.
Ongelmaksi muodostui lopulta vain verkkohurina, jota en millään saanut pois, koska riittävän jännitekeston omaavia, isoja elektrolyyttikonkkia oli mahdotonta löytää. Elektroniikkaromikselta sain ostettua jonkun vanhan telkkarin konkan, jolla sain pahimmat pois, mutta edelleen laite hurisee 50Hz. Nykyään voisi konkkia saadakin, tilaamalla vaikka ulkomailta, mutta aikaan, jolloin ratiota remppasin, ei ollut varaa moiseen eikä tietoakaan.
Radion puukuoret olivat myös kärsineet kosteudesta, varsinkin kansi. Hioin ja lakkasin kannen, mutta en osannut lakata sitä niin että olisi ollut edes suunnilleen saman näköinen kuin vanha pinta, taitaa olla nykylakatkin vähän laihempaa tavaraa kuin 50-luvulla käytetyt. Nyttemmin radio on enimmäkseen palvellut emännän yöpöytänä, johon on silloin, tällöin joku vesimuki kaatunut, ja kaipaisi siis kipeästi uutta ja parempaa restaurointia. Se onkin tuolla jossain projektilistan hännillä, eli joskus hamassa tulevaisuudessa aion pelastaa radion uudelleen, ja ehkä se silloin saa ulkokuoren lisäksi myös hieman normaalimman ja turvallisemman virtalähdeosan sisälleen...
Hienointa tuossa putkarissa on kyllä se levysoitin, siinä on jopa neulat (vinyyleille ja savikiekoille on omat neulansa ympäri kääntyvässä päässä) ja äänirasia vielä täysin ehjät kaikkien näiden vuosien jälkeen. Onpa mulla varastossa autenttista materiaaliakin sillä soiteltavaksi, sekä muutamia savikiekkoja että 60-luvun pikkulevyjä vinot pinot. Älppärikin muistaakseni laitteeseen sopii, vaan en muista löytyykö riittävän alhaista kierroslukua. Savikiekoilla on kyllä semmoinen ikävä tapa, että ne hajoavat itsekseen kaapissa, joten vuosi vuodelta niitä on aina vähemmän...
Verkkohurina jos unohdetaan, on laitteen "saundi" tosiaan ihan omaa luokkaansa. Pehmeää ja täyteläistä. Ei varmaan tosi hifistin korvaan "oikeanlaista", mutta tämmöisen maallikon mielestä kovin kaunista.
Vanhoja putkia tuli aikoinaan kerättyä MV-telkkareista ja putkiradioista kaatikselta, joten niiden puolesta varmaan vielä jonkin aikaa voisi tekohengittää tuota radiokaunotarta. Ainoa, josta tahtoo olla pulaa, on näköviritysputket, jotka jostain syystä aina kärähtävät ensimmäisenä.
-
Jartsa
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ma Tammi 08, 2007 2:17 pm
- Viesti:
-
TOH
- Viestit: 221
- Liittynyt: La Joulu 17, 2005 9:51 pm
- Viesti:
Minkä merkkinen/mallinen radio on?
Voisikohan siellä olla jossain jokin vika jonka takia virrankulutus oli niin suuri, että muuntaja kärähti mutta tuo virityksesi jaksaa vielä syöttää tarvittavan virran? Olisiko elektrolyyttikonkka oikosulussa? Pörinä voisi viitata siihen. Ne vanhat elkot kannattaisi ottaa piiristä pois jos et ole jo tehnyt sitä. Tuo tasurin puolijohteilla korvaaminen on ihan OK mutta siihen täytyy lisätä vastus sarjaan, koska nykydiodeilla on pienempi jännitehäviö. Ei se varmaan ihan turvallinen ole tuo sinun virityksesi mutta olihan joskus myynnissä AC/DC-koneita joissa ei ollut muuntajaa lainkaan ja anodijännite otettiin juuri verkkovirrasta tasasuuntaamalla ja putkien hehkut oli sarjassa. Riippuen siitä kuinka päin töpseli oli seinässä niin rungossa saattoi olla verkkojännite.Jartsa kirjoitti:Pistin kokeeksi töpselin seinään, ja savuahan sieltä tuli sekä kamalaa pörinää. ----- Noh, kävi ilmi että verkkomuuntaja oli täysin laho, ja tasasuuntausdiodiputki oli jo aiemmin tehnyt tietä parilla puolijohdediodilla tehdylle viritelmälle. Revin kummatkin pois, ja aloin miettimään, että milläs ne korvataan. Lopulta päädyin laittamaan hehkujännitteen tuottajaksi vanhan akkulaturin muuntajan, ja anodijännitteen otin suoraan verkkovirrasta tasasuuntaamalla sen tukevalla diodisillalla.
Tuolta saa elkoja ja paljon muuta: www.uraltone.com . Voipa sieltä löytyä sopiva muuntajakin. Yleensä suodatus tapahtuu kahdella elkolla ja välissä on vastus. Myös kuristinta voi käyttää. Samalla kun teet remonttia niin kannattaa vaihtaa myös kaikki paperieristeiset konkat. Itse olen laittanut uudet vanhojen konkkien kuoriin sisälle. Kuumailmapuhaltimen avulla saa vanhoista sisälmykset pois. Sitten kuumaliimaa vanhan vahan tilalle ja ehkä vähän maalia päälle niin ei erota vanhasta. Ja jos oikein haluaa olla varma niin tarkista vastuksien resistanssit. Ne vanhat hiilimassavastukset tuppavat ryömimään eli arvot nousee iän myötä. Jos arvo on muuttunut yli 20 % niin vaihtoon. Näiden toimenpiteiden jälkeen siinä olisi radiota taas toiseksi 50 vuodeksi.Jartsa kirjoitti:Ongelmaksi muodostui lopulta vain verkkohurina, jota en millään saanut pois, koska riittävän jännitekeston omaavia, isoja elektrolyyttikonkkia oli mahdotonta löytää. Elektroniikkaromikselta sain ostettua jonkun vanhan telkkarin konkan, jolla sain pahimmat pois, mutta edelleen laite hurisee 50Hz. Nykyään voisi konkkia saadakin, tilaamalla vaikka ulkomailta, mutta aikaan, jolloin ratiota remppasin, ei ollut varaa moiseen eikä tietoakaan.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin tuo on juuri sitä mikä on hifistin mieleen. Noissa putkivehkeissä on tosiaan ääni ihan omaa luokkaansa. Johtuu varmaan osaltaan myös isoista kaiuttimista.Jartsa kirjoitti:Verkkohurina jos unohdetaan, on laitteen "saundi" tosiaan ihan omaa luokkaansa. Pehmeää ja täyteläistä. Ei varmaan tosi hifistin korvaan "oikeanlaista", mutta tämmöisen maallikon mielestä kovin kaunista.
Se vihreä fosfori kuluu käytössä. Kuulemma jo 1000 käyttötunnin jälkeen se on himmentynyt huomattavasti.Jartsa kirjoitti:Ainoa, josta tahtoo olla pulaa, on näköviritysputket, jotka jostain syystä aina kärähtävät ensimmäisenä.
-
Jartsa
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ma Tammi 08, 2007 2:17 pm
- Viesti:
Harmon 780 WGR/2 näyttää seisovan takalevyssä. Näyttäisi olevan kotimainen tuote, tekstit ovat suomeksi niin edessä kuin takanakin ja firmakin näyttää sijainneen Turussa: http://www.radiomuseum.org/dsp_herstell ... ny_id=6784TOH kirjoitti:Minkä merkkinen/mallinen radio on?
Etulevyssä on myös iso logo, jossa lukee "3D" eli ilmeisesti kaiuttimien monilukuisuudella on tosiaan pyritty jotenkin "kolmiulotteiseen" vaikutelmaan... ennen stereota... miten lie toteutettu.
Kiitoksia korjausvinkeistä, koitanpa nostaa projektia vähän ylemmäksi taskilistallani
-
TOH
- Viestit: 221
- Liittynyt: La Joulu 17, 2005 9:51 pm
- Viesti:
Siksi kysyin merkkiä kun minulla on muutamia kytkentäkaavioita putkiradioista mutta tuota ei nyt satu olemaanJartsa kirjoitti:Harmon 780 WGR/2 näyttää seisovan takalevyssä. Näyttäisi olevan kotimainen tuote, tekstit ovat suomeksi niin edessä kuin takanakin ja firmakin näyttää sijainneen Turussa: http://www.radiomuseum.org/dsp_herstell ... ny_id=6784
Etulevyssä on myös iso logo, jossa lukee "3D" eli ilmeisesti kaiuttimien monilukuisuudella on tosiaan pyritty jotenkin "kolmiulotteiseen" vaikutelmaan... ennen stereota... miten lie toteutettu.
Kiitoksia korjausvinkeistä, koitanpa nostaa projektia vähän ylemmäksi taskilistallani
Itselläni on Helkama jossa on kolme kaiutinta ja takalevyssä lukee "stereo" mutta sitä se ei tosiaankaan ole. Kaksi isoa kaiutinta on sarjassa ja se pienempi on rinnan niiden kanssa. Siinä on sellainen peltinen putki joka johtaa sen pienen kaiuttimen äänen molemmilla kyljillä oleviin aukkoihin. Tuo taitaa olla se mitä Helkama nimitti "Laajasoinniksi". Eli jonkinmoinen kolmiulotteinen efekti siinä kai tulee kun ääni ei tule yhdestä pisteestä. Mainospuheita nuo kyllä taitaa enimmäkseen olla...
-
Jartsa
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ma Tammi 08, 2007 2:17 pm
- Viesti:
Kattelin noita muuntajia tuolta Uraltonen kaupasta, pitäis varmaan mitata laitteen virrankulutukset ennen kuin uskaltaa tilata uutta muuntajaa. Ja niistä elkoistahan ei tiedä enää, että mitä ne ovat alunperin olleet... tietty perusperiaatteena olen pitänytkin, että virtalähdepuolen suodatinkonkat saa olla mahdollisimman isot. Vaan aika pieniä nuo >300V konkat näyttävät järjestään olevan, mikähän lienee semmoinen minimi tai usein käytetty faradimäärä tuommoisessa paikassa?
Katselin muutenkin netistä putkarien skemoja, ja oudoiltahan ne näyttävät kun ei ole pitkään aikaan niiden kanssa ollut tekemisissä. Olen vähän liian nuori, jotta automaattisesti olisin joutunut "putkihommiin", mutta sekosin mukulana (erityisesti Wiion Harrastajan radiokirjan ansiosta) putkiinkin, ennen kuin pääsin jyvälle puolijohteista... nyt vaan alkaa olla sen aikaiset opit unohtuneet, ja tosiaan jo tuo tasasuuntauskytkentäkin näyttää tosi kummalliselta, kun se putki (kaksoisdiodiko?) on muuntajan kahden pään välissä ja ulosotto on käämin keskeltä. Ei tajua. Pitää vissiin kaivaa ne vanhat kirjat taas esiin ja alkaa opiskelemaan.
Muilta osin kuin virtalähdepuolen suhteen voisi yksinkertaisesi vain vaihtaa osia uusiin samanlaisiin, helppoa jos merkinnöistä saa vielä selvää.
Katselin muutenkin netistä putkarien skemoja, ja oudoiltahan ne näyttävät kun ei ole pitkään aikaan niiden kanssa ollut tekemisissä. Olen vähän liian nuori, jotta automaattisesti olisin joutunut "putkihommiin", mutta sekosin mukulana (erityisesti Wiion Harrastajan radiokirjan ansiosta) putkiinkin, ennen kuin pääsin jyvälle puolijohteista... nyt vaan alkaa olla sen aikaiset opit unohtuneet, ja tosiaan jo tuo tasasuuntauskytkentäkin näyttää tosi kummalliselta, kun se putki (kaksoisdiodiko?) on muuntajan kahden pään välissä ja ulosotto on käämin keskeltä. Ei tajua. Pitää vissiin kaivaa ne vanhat kirjat taas esiin ja alkaa opiskelemaan.
Muilta osin kuin virtalähdepuolen suhteen voisi yksinkertaisesi vain vaihtaa osia uusiin samanlaisiin, helppoa jos merkinnöistä saa vielä selvää.
-
TOH
- Viestit: 221
- Liittynyt: La Joulu 17, 2005 9:51 pm
- Viesti:
Jos tiedät mikä tasuriputki siinä on ollut niin siitä saa selville yhtä ja toista kun etsit netistä sen datalehden. AZ-sarjan tasureilla on hehkujännite 4 volttia. Putken sallitusta maksimivirrasta voi päätellä muuntajan anodivirran alarajan. Yleensä se anodivirta lienee jossain 50 ja 100 mA:n välillä. Muiden putkien hehkujen (+asteikkovalo) kulutukset yhteen laskemalla saa tehotarpeen 6,3 voltin käämissä. Datalehdessä todennäköisesti lukee myös suotokonkan maksimikoko. Jos se on liian suuri niin käynnistettäessä se imee virtaa niin paljon että tasuriputki ei tykkää hyvää. Ennen vanhaan elkot oli niin suuria fyysiseltä kooltaan, että vain pieniä kapasitanssiarvoja oli saatavilla. Jos radiosi on 50-luvulta niin olen aika varma että elkot oli 50 uF (mikrofaradia). Suurempia ei liene juuri käytetty Itse kunnostan juuri 40-luvun alun Asaa ja siinä ne ovat 16 uF. Käsittääkseni elkoja vaihdettaessa saa mennä n. 50 % yli kun niissä vanhoissa saattoi toleranssit olla jopa +100%. Eli joku 70...80 uF voisi vielä olla hyvä 50 uF:n tilalle mutta yli ei varmaan kannata kauheasti mennä. Nuo on aika pieniä arvoja nykymitoilla ja siksipä kai putkiradiot aina vähän hurisevat mutta se on sitä nostalgiaaJartsa kirjoitti:Kattelin noita muuntajia tuolta Uraltonen kaupasta, pitäis varmaan mitata laitteen virrankulutukset ennen kuin uskaltaa tilata uutta muuntajaa. Ja niistä elkoistahan ei tiedä enää, että mitä ne ovat alunperin olleet... tietty perusperiaatteena olen pitänytkin, että virtalähdepuolen suodatinkonkat saa olla mahdollisimman isot. Vaan aika pieniä nuo >300V konkat näyttävät järjestään olevan, mikähän lienee semmoinen minimi tai usein käytetty faradimäärä tuommoisessa paikassa?
Ja älä ihmettele jos skemassa tai muualla lukee mF. Se tarkoittaa mikroa ei milliä. Samanlaisia omituisuuksia on muitakin, ilmeisesti esim. kilo-ohmin on joku tehdas joskus merkinnyt "M":lla, jolla siis nykyään tarkoitetaan megaa. Putkiradiota päälle kytkettäessä (varsinkin puolijohdediodeja käytettäessä) voi anodijännite käydä yli 400 voltissa hetkellisesti, joten elkon jännitekeston olisi hyvä olla isohko ettei se poksahda.Kokoaaltotasasuuntauksen voi tehdä kahdella diodilla silloin kun käytettävissä on väliulosotolla varustettu muuntaja. Kyllä se selviää kun sitä vähän aikaa miettii.Jartsa kirjoitti:nyt vaan alkaa olla sen aikaiset opit unohtuneet, ja tosiaan jo tuo tasasuuntauskytkentäkin näyttää tosi kummalliselta, kun se putki (kaksoisdiodiko?) on muuntajan kahden pään välissä ja ulosotto on käämin keskeltä. Ei tajua. Pitää vissiin kaivaa ne vanhat kirjat taas esiin ja alkaa opiskelemaan.
Juuri näin. Keraamisia konkkia (putkimaisia) ei yleensä tarvitse vaihtaa eikä kiillekonkkia (yleensä litteitä, levymäisiä). Vanhoissa paperikonkissa lukee yleensä kyljessä jännitekesto joka voi olla hyvinkin suuri. Niiden tilalle käy hyvin nuo uraltonessakin myytävät 630 voltin konkat. Kaikkia arvoja ei löydy, esim 0,02 uF täytyy korvata arvolla 0,022 uF. Jos radiossa on konkkia jotka näkee verkkojännitteen, ne kannattaa korvata erityisillä häiriönpoistokonkilla, jotka on suunniteltu tähän tarkoitukseen: X-tyyppinen vaiheen ja nollan väliin ja Y-tyyppi vaiheen ja maan väliin. Y kelpaa molempiin em. tapauksiin, X ei. Nuo 630 Vdc:n konkat kestää vain 250 V vaihtojännitettä.Jartsa kirjoitti:Muilta osin kuin virtalähdepuolen suhteen voisi yksinkertaisesi vain vaihtaa osia uusiin samanlaisiin, helppoa jos merkinnöistä saa vielä selvää.
Olipas pitkä vuodatus ja varmaan paljon sellaistakin jonka jo tiesit mutta tulipahan sanottua.
-
Jartsa
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ma Tammi 08, 2007 2:17 pm
- Viesti:
Päin vastoin, tosi hyvää tietoa, jota en joko tiennyt alunpitäenkään tai ainakaan muistanut enää.TOH kirjoitti:
Olipas pitkä vuodatus ja varmaan paljon sellaistakin jonka jo tiesit mutta tulipahan sanottua.
Kunhan joudan availemaan radiota taas, niin tiedän taas paljon enemmän, on nääs tossa n. 15 vuoden aikana vähän päässyt unohtumaan, että mitä siellä sisällä taas olikaan.
-
TOH
- Viestit: 221
- Liittynyt: La Joulu 17, 2005 9:51 pm
- Viesti:
-
Hoopo
- Viestit: 396
- Liittynyt: Ti Touko 22, 2007 10:16 am
- Paikkakunta: Liminka
- Viesti:
-
rytinä
- Viestit: 1398
- Liittynyt: Ke Loka 10, 2007 4:48 pm
- Paikkakunta: lieksa vuonisjärvi
- Viesti:
putki..
Mulla on lähinnä vanhoihin telkkareihin käypäsiä putkiä muovipussillinen ,joukossa on myös muutama ei telkkariin käypä-tuurilla vois käydä myös radioon---kaikki saa ilman ,postimaksun hinnalla joka haluaa.
volvo 940 automat 2.3
Mitsupishi l 200 4wd
Ford 5610...5600
harraste Valmet 361
tallissa ZIL K-auto Valmet Dieselilä
M F 165 multi power "löytö"
Scania Super -71 + Hiab
Mitsupishi l 200 4wd
Ford 5610...5600
harraste Valmet 361
tallissa ZIL K-auto Valmet Dieselilä
M F 165 multi power "löytö"
Scania Super -71 + Hiab
-
TOH
- Viestit: 221
- Liittynyt: La Joulu 17, 2005 9:51 pm
- Viesti:
Re: putki..
Onko putket käytettyjä? Voitko kertoa mitä tyyppejä ne ovat?rytinä kirjoitti:Mulla on lähinnä vanhoihin telkkareihin käypäsiä putkiä muovipussillinen ,joukossa on myös muutama ei telkkariin käypä-tuurilla vois käydä myös radioon---kaikki saa ilman ,postimaksun hinnalla joka haluaa.