Todella sairaana ja vaivaa!

Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.

Valvojat: Jammu, sohvi

Vastaa Viestiin
kinsse
Viestit: 1010
Liittynyt: Pe Syys 24, 2010 10:30 am
Paikkakunta: Hämeenlinna
Viesti:

Todella sairaana ja vaivaa!

Viesti Kirjoittaja kinsse » La Marras 20, 2010 1:19 am

Mikiman aloitti hyvin tätä kirjoittelua.

Ajattelin avata polun sellaisten vaivojen keskusteluihin, kun ei ole vain tikku sormessa. Meitä on paljon, ja uskon että kaivataan suoraa tai anonyymia tukea, jota tuntemusten jakaminen ja välittäminen helpottaa.

Itse olen polvivaivainen, ja ollut mielestäni jo todella kauan. Ikää on 40 vuotta ja maaliskuussa vaihdetaan tekonivel vasempaa polveen. Oikeakin on jo romu, mutta koitetaan mennä näin.
Viimeksi muokannut kinsse, Ke Kesä 27, 2012 10:26 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

RistoJ
Viestit: 160
Liittynyt: Ma Touko 18, 2009 11:00 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja RistoJ » La Marras 20, 2010 3:39 am

No, en malta olla vastaamatta, että minä olen selkäni takia sairaus eläkkeellä ja olen 62 vuotias.
Pahimmillaan oli 20 sekunttia aikaa käydä vessan pöntöllä.
Jos en kerinnyt siinä ajassa tehdä tarpeitani ja pyyhkiä pyllyäni, niin ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kuin pudottautua vessan lattialle pitkäkseen.
No, siitä taas ylös pyyhkimään pylly.
Ja sitten kontaten takaisin sänkyyn tai sohvalle.
Onneksi selkä on nyt jo paremmassa kunnossa, mutta sydän infarktin jälkeen sydämmestä ei toimi kuin vain 60 %.
No kyllä tällä 60 % prosentillakin pärjää, kun ei liikaa rehki.
Kyllä täytyy olla kiitollinen, kun nuorena tuli hankittua tuota sydämmen toiminta kapasiteettia riittävästi, muuten olisin jo kuollut tuohon sydäninfarktiin. :)

kinsse
Viestit: 1010
Liittynyt: Pe Syys 24, 2010 10:30 am
Paikkakunta: Hämeenlinna
Viesti:

Viesti Kirjoittaja kinsse » La Marras 20, 2010 11:36 am

Mulla on selkä leikattu joku 12 vuotta sitten noin kolmekymppisenä. Sitä ennen oli aika nuoresta asti välillä kovia kipuja ja kyllä sitä riemua piti yrittää repiä ties mistä. Yhtenä päivänä sohvalla istuessa alkoi tuntua jalkaterät omituisilta, selkään ei sattunut yhtään, mutta jalat oli ihan kuin kumia. Vähitellen tunnottomuus levisi ylemmäs ja sitten alkoi sattua aivan helvetisti. Polille lähdettiin ja kipulääkettä annettiin ennen kotiutusta. Yöllä oli jo lähdettävä takasin ja seuraavana aamupäivänä leikattiin. Oli sellainen pullistuma, että selkäydinkanavan hermo olisi mennyt vuorokaudessa kuolioon ja sitten olisi liikuttu loppuelämä kumijalalla. Siihempä loppui kivut, toinen jalka jäi vähän tunnottomaksi ja toisaalta on myös kipuyliherkkyyttä mm. jalkapohjissa, mutta kokonaisuutena hoito onnistui oikein hyvin. En tiedä miten niitä jatkuvia selkäkipuja olisi kestänyt, muistan kun lapsena ajattelin, että tällainenko tämä elämä tulee olemaan? Mielessä kävi vaikka mitä välillä. No nyt on polvet tohjona, mutta en vaihtaisi selkäkipuun ikipäivänä. :(

Avatar
ihmehitsari
Viestit: 15850
Liittynyt: Ti Joulu 26, 2006 8:56 pm
Paikkakunta: Kainuu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ihmehitsari » La Marras 20, 2010 11:56 am

Sairaana ja sairaana...
Loppuun satakunta tikinjälkeä ulkokuoressa valuvikaisuuden lisänä ovat olleet osa elämää.
Monesti ajettelut että kiitollinen saa olla, konsa omillaan kävelee.
Sen huomaa vasta sitten,
kun on muutamia hetkiä ollut totaalisesti sängyn vanki ja loikkinut gengurun lailla keppien avulla

Särkyä on jokseenkin päivittäin, kipua harvemmin.
Lääkeitä syödään vasta sitten, kun ei ole enää muuta ajateltavaa kuin kipu. Onneksi tuommoisia hetkiä viimeksi viisi vuotta sitten.
säästellen sippiin

zape
Viestit: 921
Liittynyt: Su Marras 26, 2006 5:46 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja zape » La Marras 20, 2010 12:18 pm

En tiedä mitä sanois omasta tilanteesta... ikää 38 vuotta tappelen yhteiskunnassa omanterveyden tilanteesta. Kaularanka paskana, selkä ja rintaranka siinä kunnossa, ettei hurraila, mikä pahinta aivovamma pahenee pikkuhiljalleen. Eikä niitä voi parantaa, tai korjata, ainut mikä tuo helpotuksen, on toistametrii multaa päällä ja kasvan horsmaa. Lääkäreitten mukaan täysin työkykynen.... :roll: mut jatketaan taistelua... :D

Dayno
Viestit: 312
Liittynyt: La Tammi 21, 2006 10:56 am
Paikkakunta: JOENSUU
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dayno » La Marras 20, 2010 1:50 pm

Onhan noita elämän "kiireestä" herättäviä kokemuksia tämän 48-vuoden aikana ihan omiksi tarpeiksi ollut.
Kahdeksan vuotta sitten kainalossa oleva patti osoittautui imusolmukesyöväksi, silloin lapset vielä kouluiässä ja asuntolainaa tarpeeksi.
Oli monta masentavaa ajanjaksoa, mutta sädehoito toi toistaiseksi avun.

Kolme vuotta meni jo ihan hyvin, kunnes sain sydäninfarktin, sen vaurioita korjattiin pallolaajennuksella, joka on auttanut näihin päiviin asti. Syöpäkontrolleissa käyn vuosittain, kolme vuotta sitten löysivät siinä vatsa-aortan pullistuman, on kolme millimetriä vielä leikkausrajan alapuolella.
Oli mulla noin kuukausi sitten ihan oikea tautikin, poskiontelon tulehdus joka parani lääkekuurilla. Kun sain tuon syöpä dignoosin, siihen liittyi sana "nodulaarinen" jonka merkityksen tohtori sanoi olevan "hidaskasvuinen", totesin hänelle ettei minulla nyt niin kiire kuolemaan olekaan, sanoi vaan että tuollainen asenne on hyvä, mutta mielestäni itku ei sitä ainakaan helpommaksi tee. Nyt ollu viime vuosi onnen aikaa kun minusta tuli Sofia-tyttösen ukki, joten tällälailla jatketaan. Niin Super Majorhan tuo uskoa jokaisen masinistin arkeen, heh...

jagr
Viestit: 1033
Liittynyt: La Joulu 17, 2005 2:40 pm
Paikkakunta: Kuusamo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jagr » La Marras 20, 2010 2:03 pm

Sitä voisi ajatella että tenniskyynärpää on aika mitätön vaiva mutta se invalidisoi aika tehokkaasti. Mikään ei pysy käsissä ja särky on jatkuva plus lisänä aina välillä saa sellaisia sähköiskun omaisia täräyksiä.

Oikea kyynärpää leikattiin keväällä ja se onnistui hyvin. Käsi on melko kivuton ja puristusvoima palautui kohtuulliselle tasolle. Vasen leikattiin alkusyksystä mutta se ei mennyt niin kuin Strömsössä. Kipu on nyt jatkuva kuten ennekin mutta vähän erilainen, sähkösätkyt moninkertaistuivat sekä taajuudeltaan että voimaltaan. Tosin leikkauksen epäonnistumisriski oli tiedossa, näistä kyynärpääleikkauksista noin joka kolmas onnistuu, lopuista ei ole hyötyä tai tilanne pahenee.

Jännä juttu mutta tuohon käden kipuun auttaa kun silittää koiraa, lehmää tai muuta karkeakarvaista eläintä. Sille on ihan oikea fysiologinen selitys: se tuntoaistimus vaikuttaa samoihin hermopäätteisiin kuin kipu ja maskeeraa kipuaistimusta. Jostain syystä elukan (tai vaikka vaimon hiusten) silittäminen on tehokkaampaa kuin vaikkapa villakankaan (vaikka sekin kyllä helpottaa). Kissan silittäminen ei tunnu ollenkaan, vissiin liian sileä karva.

Matsikka
Viestit: 11446
Liittynyt: Ke Joulu 21, 2005 11:21 pm
Paikkakunta: Ylistaro
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Matsikka » La Marras 20, 2010 2:10 pm

jagr kirjoitti:Sitä voisi ajatella että tenniskyynärpää on aika mitätön vaiva mutta se invalidisoi aika tehokkaasti. Mikään ei pysy käsissä ja särky on jatkuva plus lisänä aina välillä saa sellaisia sähköiskun omaisia täräyksiä.
Mulla tuli tennsikyynerpääoireita kun ajelin traktorilla pitkiä matkoja tiellä. Ilmeisesti ratti on jotenkin kinkkisessä asennossa ja kun saa ajaa vain suoraan niin se ei ole hyvä. Kyntäessäni isohkoa peltoa (15 min/kierros) teki kyynerpää vähän samaa. Ei yhtään kiva.

Nyt kun ajatan viljat rekalla ja teen mielekkäämpää hommaa senkinaikaa niin oireet ei oo haitannu.
M-F 165 MP -68
M-F 399 TURBO 12/12 -96
M-F 4255 24/24 -01
Sampo 680 -86

YouTube: Luttisaari http://bot.fi/24g3

borg
Viestit: 6813
Liittynyt: La Elo 02, 2008 1:14 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja borg » La Marras 20, 2010 2:18 pm

Itsellä on vielä kroppa kuta kuinkin kivuttomassa kunnossa, mutta on tullut tutustuttua pahaan iskiaskipuun ja munuaiskiviin, jotka ovatkin kipuasteikolla siellä liki kymppiä. Mutta nuo vaivat onneksi tulivat ja menivät.

Toivotan jaksamista kaikille, joilla kivut ovat "jääneet päälle". Pystyn vain etäisesti kuvittelemaan, millaiselta krooninen kipu voi tuntua. Iskias söi miestä kuukauden päivät, mutta se on vähän se.

Toivottavasti kivun lievityksessä saadaan kehitettyä uusia menetelmiä. Eräällä tutulla on asennettu nahan alle jonkinlainen stimulaattori, josta menee piuhoja selkäytimeen. Tuolla saadaan kehitettyä jonkinlainen aistimus, joka peittää kipua, olen ymmärtänyt.

Jarkko
Viestit: 7074
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 1:14 am
Paikkakunta: Pohojammaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jarkko » La Marras 20, 2010 3:20 pm

borg kirjoitti:Eräällä tutulla on asennettu nahan alle jonkinlainen stimulaattori, josta menee piuhoja selkäytimeen. Tuolla saadaan kehitettyä jonkinlainen aistimus, joka peittää kipua, olen ymmärtänyt.
Liityy kai jotenkin tähän: http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terve ... id=1695479

Kun kutittaa, raavitaan - miksi?

Tutkijat ovat nyt selvittäneet, miksi raapiminen auttaa kutinaan, kertoo BBC News -verkkosivusto. Tutkijoiden mukaan raapiminen estää selkäytimen hermosolujen aktiivisuutta, jotka välittävät tuntemuksia aivoihin.

Raapiminen ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan tuo pitkäaikaista helpotusta, sillä sen vaikutus kestää vain sen aikaa, kun kutinakohtaa jaksaa raapia. BBC Newsin mukaan Raapiminen itsessään ei auta kutinaan, vaan ihon raapiminen kutinakohdasta estää signaalien kulkeutumista aivoihin, jolloin kutinan tunne hetkeksi katoaa.

Aihetta tutki Minnesotan yliopisto. Todennäköisesti jokainen ihminen tietää, että raapiminen yleensä helpottaa kutinaa, mutta tutkijoita asia on hämmästyttänyt. Aiemmin ei siis ole tiedetty, miksi raapiminen auttaa kutinaan.

Tutkimus on sikäli merkittävä, että tulevaisuudessa kenties voidaan kehitellä tapa helpottaa kutinaa ilman, että ihoa vaurioitetaan.

---------------------------

Mä olen selvinnyt aika vähällä. Mitään kroonista tai iän tuomaa vaivaa ei ole, vaikka mittarissa onkin 43-v. Hammassärky on pahimpia, mitä olen joutunut kokemaan. Polvissa oli vaivaa 15 vuotta sitten, mutta se on kadonnut ammatinvaihdoksen myötä yli 10 vuotta sitten. Ei ihan huono ajatus vaihtaa ammattia, jos nykyistä ei pysty enää hoitamaan. Sairaseläkkeellä tylsistyy ja syrjäytyy. Elämä saattaa pyöriä vain sairauden ympärillä ja varsinainen eläminen unohtuu.
Konekansa.fi
Komia on aina komia. Komiat pärijää aina. Kyllä kaikki saa - komiat saa vaan ensin!

tommi
Viestit: 5914
Liittynyt: La Joulu 17, 2005 5:12 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tommi » La Marras 20, 2010 3:30 pm

Tuli näistä hermoista mieleen:

http://www.tietokone.fi/uutiset/aivoiss ... nkertaisia


Vaivoista; terveenä olen saanut olla, joskus selkä on väsyneenä jäykkä, mutta muutapa ei ole, vaikka työ ja harrastukset on tosi fyysisiä. Tai ehkä juuri siksi. Ruokavalioon olen aina kiinnittänyt huomiota, kala ja kasvispainotteista, viinaa en ole koskaan ottanut, enkä koskaan ole tupakoinut.
Fordson Major Diesel -56 Fordson Super Major Manuel 2703E -62 Fordson Super Major Weatherill -62 Ford 5000 +Vammas kersantti -75 BM Volvo T600 -71 + Ponsse S15 vaunu Sampo Rosenlew 500 -79 Case IH mx4230 -96 Valtra T120 -05

Spuler
Viestit: 136
Liittynyt: Ma Heinä 13, 2009 10:30 pm
Paikkakunta: Pori
Viesti:

Re: Todella sairaana ja vaivaa!

Viesti Kirjoittaja Spuler » La Marras 20, 2010 5:42 pm

kinsse kirjoitti:Mikiman aloitti hyvin tätä kirjoittelua.

Ajattelin avata polun sellaisten vaivojen keskusteluihin, kun ei ole vain tikku sormessa. Meitä on paljon, ja uskon että kaivataan suoraa tai anonyymia tukea, jota tuntemusten jakaminen ja välittäminen helpottaa.

Itse olen polvivaivainen, ja ollut mielestäni jo todella kauan. Ikää on 40 vuotta ja maaliskuussa vaihdetaan tekonivel vasempaa polveen. Oikeakin on jo romu, mutta koitetaan mennä näin.

Olisi kiva kuulla kokemuksia toisilta vaikka polviproteesileikatuilta.

Ismo Holstila


jatketaan nimeti toki
No tuohon polven tekonivel leikkaukseen löytyy vähän näkemystä kun vaimolle on nyt vaihdettu molemmat polvet ja ikää on 38v.
Toinen 2008 ja toinen nyt elokuussa 2010, molemmat leikkaukset onnistuivat todella hyvin ja nyt kävelee jo kuin mitään ei olisi koskaan tehty tai mitään vikaa ei olisi ikinä ollutkaan.
Mutta ihan itsestään tuo ei tule vaan vaatii potilaalta aktiivisuutta varsinkin heti leikkauksen jälkeen.
Etenkin niitä jumppaohjeita on syytä noudattaa ja tehdä ne ohjeen mukaan. Oikeat liikkeet ja oikea määrä, ei myöskään saa tehdä liikaa jottei rasitu alkuun liian paljoa.
Ja vinkiksi annamme että aloita jo nyt niiden jumppien teko jotta lihakset olisivat mahdollisimman hyvässä kunnossa kun menet leikkaukseen. Se auttaa ja helpottaa paranemista.
Tässä yksi ohje jossa tietoa leikkauksesta ja jumpasta, vaikka olet jo varmaan saanut jotain ohjeita omalta lääkäriltäsi.

er3004
Viestit: 1872
Liittynyt: To Tammi 05, 2006 6:09 pm
Paikkakunta: kalvola
Viesti:

Viesti Kirjoittaja er3004 » La Marras 20, 2010 6:12 pm

Olen niitä onnellisia joita elämä on sujunut ilman vakavia sairauksia tai tapaturmia. Ei siitä osaa olla kyllin kiitollinen vaan sen ottaa itse selvänä asiana. Olen muutenkin sellainen, että, en juuri sure tulevia, enkä paljon
ajattele menneitä. Toivon kuolevani"saappaat jalassa",
Yrittänyttä ei laiteta

Blis
Viestit: 918
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 6:59 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Blis » La Marras 20, 2010 6:50 pm

sukuvikana iskias joka vaivailee joskus, nytten kun on urheillut enemmälti niin ei oikeastaan tiedä mitään mutta jos erehtyy olemaan pitemmän aikaa vähemmillä töillä (tai sitoo kengännauhoja) niin alkaapi vaivaamaan, jalka puutuu ja vihloopi ihan tolkusti lonkanpäältä, toistaiseksi tosin särkylääkkeillä selvinny...

massikka135
Viestit: 195
Liittynyt: Su Loka 22, 2006 8:44 am
Paikkakunta: Hämeenkoski
Viesti:

Viesti Kirjoittaja massikka135 » La Marras 20, 2010 7:02 pm

eipä täs oikee mitään ole joskus joku ihme kipu tuntuu jalassa mut se menee ohi.. ja joku 5 v sit oli pirulliset selkäkivut hyvä ku sängystä ylös pääs.. ja jalkojen nivelet ny on mitä on ku painoa on jonku verran mut toistaseks ei ole viellä ollu haittaa.. naksumista vaa kuuluu.. 18v...

maurij
Viestit: 576
Liittynyt: Ti Elo 08, 2006 5:30 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja maurij » La Marras 20, 2010 7:15 pm

Enpä valitakaan enää toista kertaa niinkö tuolla aiemmin. Oon jo paaaljon paremmassa kunnossa, ja hyvä niin.

ultimate welder
Viestit: 4191
Liittynyt: Su Huhti 13, 2008 10:00 pm
Paikkakunta: 39750
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ultimate welder » La Marras 20, 2010 8:22 pm

Tuo diabetes nyt päällimmäisenä riesana, mutta selkä ollut pariin otteeseen pahana, ei päässyt liikkumaan ollenkaan, vessassa käynnit just kuin RistoJ:llä, sillä erotuksella ettei itse kompostireikääkään pystynyt pyyhkääsemähän :oops: Särkylääkkeistä ei mitään apua, jotain morfiinijohdannaista pumppasivat piikkitolokulla ,muuta vaikutusta ei ollu kuin totaalinen mömmöhumala.

Nivelsäryt valvottavat, ja eikä näihinkään särkylääkkeet auta, reumaakaan ei löytynyt, kulumaa kyllä on, liittyneekö sitten tuohon sokuritautiin, mutta näillä mennään.

juha
Viestit: 6849
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 12:37 pm
Paikkakunta: Pöytyä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja juha » La Marras 20, 2010 9:08 pm

ultimate welder kirjoitti:.... :oops: Särkylääkkeistä ei mitään apua, jotain morfiinijohdannaista pumppasivat piikkitolokulla ,muuta vaikutusta ei ollu kuin totaalinen mömmöhumala.
Kaularangan välilevy pöllähti 2004. 5-viikkoon ei makuulla voinut olla, nukutuksi sai pari tuntia vain tuolissa...Monia särkylääkkeitä kokeiltiin, mutta helpotusta ei oikein tullut. 3-viikon säryn jälkeen aloin kokeilla yhdistelmiä, niin Panacod ja nappi Aspiriinia kyytipojaksi pudotti kivun puoleen. Erikseen otettuna ei juurikaan apua ollut. Lääkäri ei tiennyt kertoa miksi "sekakäyttö" toimi.

kinsse
Viestit: 1010
Liittynyt: Pe Syys 24, 2010 10:30 am
Paikkakunta: Hämeenlinna
Viesti:

Viesti Kirjoittaja kinsse » La Marras 20, 2010 9:22 pm

juha kirjoitti:
ultimate welder kirjoitti:.... :oops: Särkylääkkeistä ei mitään apua, jotain morfiinijohdannaista pumppasivat piikkitolokulla ,muuta vaikutusta ei ollu kuin totaalinen mömmöhumala.
Kaularangan välilevy pöllähti 2004. 5-viikkoon ei makuulla voinut olla, nukutuksi sai pari tuntia vain tuolissa...Monia särkylääkkeitä kokeiltiin, mutta helpotusta ei oikein tullut. 3-viikon säryn jälkeen aloin kokeilla yhdistelmiä, niin Panacod ja nappi Aspiriinia kyytipojaksi pudotti kivun puoleen. Erikseen otettuna ei juurikaan apua ollut. Lääkäri ei tiennyt kertoa miksi "sekakäyttö" toimi.
Minä sain selkäkipuihin seuraavat molotovit, burana 800 rapid, oxycontin 50, oxynorm ja parasetamol 1g - 3 kertaa vrk. Kyllähän ne tehosivat, mutta oli älykin mäellä, noi oxyt on opioidijohdannaisia. Aiemmin oli kuutta muuta nappia ja laastariakin, ei mitään vaikutusta. Nykyään popsin polveen "vain" parasetamolia 2-3 x 1g, pysyy leposärky pois ja tulehdukset kurissa. Vaikeata tuntui olevan lääkärin määrätä sellaisia lääkkeitä, että kivut helpottaa. Suorastaan tuntui että oltiin ihan kyvyttömiä ymmärtämään potilaan kipuja, kun pääsin sairaalaan oli meininkin heti toinen ja kivut "otettiin ja pidettiin" poissa.

KingFisher
Viestit: 169
Liittynyt: To Syys 04, 2008 11:15 pm
Paikkakunta: Päijät-Häme
Viesti:

Viesti Kirjoittaja KingFisher » La Marras 20, 2010 10:27 pm

Isäukko hakkas EG:llä 40 vuotta metsurina ja nyt ollut eläkkeellä reilu 10v. Jäi muuten eläkkeelle 62vuotiaana sieltä urakka hommista.
Kun kysyin kerran että onko selän kanssa ollut ongelmia kun on aika pitkä mies niin vastaus oli urahtaen että on ollut. Ei tosin ole ollu kyllä sairaslomalla koskaan eikä myöskään paljon töistään puhele.

Itsellä selkä paskana ja leikkausjonossa ollaan. Vanhaukko naureskeli vaan et käytön puutetta kun mainitsin asiasta.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: toyopet ja 24 vierailijaa