Eilen simahti suvun nuorimmalle evästä lämmittäessä 30-vuotias mikroaaltouuni. Täysin mykäkäksi kerrassaan, kun laitetetta käynnistettiin. Paikalla ollut yleisö arveli, että tuli uuden koneen hankinta tehtäväksi, onko kannattavaa mokomaa yrittääkään korjata. Vanha kampe, uusia saa halvalla.
Ruokakunnan konehankintapäällikön + kunnossapitovastaavan ominaisuudessa päätin tehdä laitteelle diagnoosin, täytyyhän vammautunut todeta armonlaukauksen arvoiseksi, kuollut kokonaan kuolleeksi, ennekuin aletaan uusia hankkimaan. Töpä irti pistorasiasta, uuni kolostaan esille työtason päälle, viisi ruuvia peltikuoresta irti, kuori pois kiinnikkeistään ja sisuksiin tölläämään.
Piirikortilla helpossa paikassa ja heti nähtävissä sulake, se sormiin ja yleismittarin johtojen väliin. Todettiin johtamattomaksi eli vialliseksi. Vaan mistäpä siihen hätään otat uutta, 5x20 8A putkisulake, ei välttämättä joka kodin varaosa. Naulasta tekemällä toimii, mutta jonkinlainen itsesuojeluvaisto estää tekemästä.
Kaupoissa on, mutta tuskin kylän Tokmannissa tai päivittäistavarakaupoissa. Jäi siis tulevaisuuteen.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Kesken yöunien havahduin ja muistin, että meillähän on siellä sun täällä edesmenneen kodinkoneasentajan jäämistöä jos vaikka mitä rojua. Teki jo mieli kesken unien lähteä lokerikkoja penkomaan, mutta maltoin mieleni ja jätin aamuun. Ja niinhän se aamu-askareiden ja talkkunapuuron syönnin jälkeen löytyi lokerikko, jossa noita kaivattuja sulakkeita yllin kyllin ja useammalle virta-arvolle. Ehjä, oikeilla arvoilla oleva sulake kortille, töpä seinään ja testin tekoon. Mitään epämääräisyyttä ei tullut ilmi toiminnassa, jotenka keksintö kasaan ja omalle paikalleen. Tämän laitteen elo jatkuu kohti uusia remontteja.
Nyt on kyllä tyytyväinen mieli