valmet_500 kirjoitti:Talumees kirjoitti:valmet_500 kirjoitti:
Kun laskutaidottomat ostajat ostaa, ja rahoittaa hankkeensa muualta saadulla pääomalla, ei pellon hinta oikeasti agribusineksella toimiville voi olla tuon hintaista. Kenen etuja tällainen artikkeli, jossa pellon järkyttävästi hintatasosta huudellaan ajaa? Ei ainakaan pellosta leipänsä ottavan etuja.
Naputtele sä vaan sitä laskintas ja pysyt "mökkiläisenä" lopun ikääs.
Toiset toimii ja tilat kasvaa joskus jopa ihan tulorahoituksella....
Eihän laskimen naputtelu ja mökkiläisyys ole yhteenverrattavissa, kyllä sitä voi toimia ja kasvaa viisaastikkin.
Kerroppa kuinka tuo tehdään, että esimerkiksi ostat 15 000 € peltohehtaarin, millä tuo maksetaan takaisin, jotta se alkaa tuottamaan sanotaan vaikka 5v sisällä investoinnista takaisin jonka esimerkiksi rahottaja myöntää laina-ajaksi ja on ainakin mielestäni jo riittävän pitkä aika makuuttaa rahoja kiinteässä kiinni.
Jos suuruuden ekonomia on olemassa, ja sehän on oletus tässä rakennemuutos-agendassa, niin lisämaa parantaa myös jo ennestään viljelyssä olevien alojen tehokkuutta ja tuottoa. Siksi asiaa ei voi laskea, niin kuin se ostettu kappale jotenkin olisi täysin erillinen saareke , ja siitä vain lasketaan tulot ja menot.
1. kotieläinbisneksessä se kotieläinyksikkö tuo tuotot ja pelto tuo tuet. Peltoa pitää olla tietty minimimäärä käytettävissä , jotta eläinyksiköitä voi lisätä. Tällöin lisämaa saa maksaa paljon, ja kokonaisuus kuitenkin on tuottoisampi, jotta robotin saa täyteen lypsettäviä.
2. tilakoon kasvattaminen esimerkiksi puolella saattaa aivan hyvin mennä olemassa olevilla kalustoinvestoinneilla, tällöin koko tilan viljelytoimien kone-. ja rakennusinvestointien kiinteät kulut per hehtaari laskevat voimakkaasti, ja työvoiman tarve hehtaaria kohti saattaa myös vähetä, koneita, esim., ruiskua sopivasti suurentamalla.
3. peltolohkon etäisyys tilakeskuksesta saa vaikuttaa hintaan. On eri asia ostaa muutaman sadan metrin päästä kuin 50 km päästä. Laskelmiakin on tehty ympäri maailman, etäisyyden kustannusvaikutuksesta, ja se ei ole vähäinen. Jos ei olisi ns. höpöheinätukia ja riistapeltoja ym. ero olisi vieläkin suurempi.
4. Esim. Rabelöfin kartano Ruotsissa osti kertaheitolla 600 ha, hinta on suomalaisessa lehtiartikkelissa laskettu ehkä alakanttiin, mutta kerrottu tosiasia on, että pellon arvo (ja vakuusarvo) on 2007 vuodesta lähtien tuplaantunut. Eli otettu laina, jota ei ole lyhennetty, voidaan kiinnittääkin nyt vaikka vain puoleen alasta, ja hankkia 300 ha:n palsta jostakin kiinnittämällä vapaat 300 uudelleen. Tätä kutsutaan peltovivuksi. Tanskassa kuulemma lainat kulkevat isältä pojalle, ei niitä siinä välissä makseta pois, ja pitkäaikaiset sijoittajat ovat saamiinsa korkoihin tyytyväisiä.
5. luottokelpoisuus on tietenkin viljelijän oma ongelma, ei maanhinta-ongelma. Kyllä 5 vuotta pitempiä pitkäaikaisia lainoja myönnetään Pohjoismaissa nimenomaan maatiloille.
6. jos yhteiskunnan olot heikkenevät ja kriisiytyvät, ja vakuusarvot alkavat laskea, on se tietenkin ongelma. Mutta koko yhteiskunnassa silloin on samaan aikaan suuria ongelmia muillakin, mitä sillä sitten enää on väliä. Viime suuren laman aikaan maatalouden lainoista joutui vasaran alle suhteessa vähemmän kuin muusta elinkeinotoiminnasta. Kuvastaa lainanantajien ehkä pitkämielistä suhtautumista maaomaisuuden lainoitukseen.
Nämä nyt ainakin tulivat mieleen.
-SS-
