Hakkuiden tekeminen saaressa

[Talumees]

No ei hakkaa, koska ei tarvitse.Ei edes harvennuksia Ikävää asiassa se että FSC metsäsertifioinnin mukaisia HCV-alueita on ainakin 60ha koko pinta-alasta. Eli talousmetsää jossa korkeita metsäluonnon suojeluarvoja. Harvassa on ostajat, koska ostajalle asetettu sakko tuollaisen mahdollisesta tuhoamisesta on todella kova.

Ei ole pakko olla Ympäristönatsien FSC-jäsen...

[Antsuko]

Nimimerkki steamilla näyttää olevan perin epärealistinen käsitys metsän kasvusta ja kasvatuksesta sekä eri puulajien kasvutavoista. Näillä nurkilla (Etelä-Suomessa) ensiharvennuksesta voi saada tuloa noin 30 vuoden kuluttua päätehakkuusta. Tämä on omakohtaista kokemusta eikä mitään kuulopuhetta. Vaikka koivu kasvaa taimivaiheessa varsinkin pituutta selvästi nopeammin, koko kiertoajalla se ei päde. Viime syksynä tehtiin pari pikkuaukkoa, joista tuli myös vähän vanerikoivua. Koivutukin hinta oli 37 % huonompi kuin kuusitukin. Rauduskoivua silti istutettiin, ei tuotto-odotuksen, vaan tyvilahon vuoksi. Kuusella oli maanousemaa ja männyllä tyvitervastautia.

[MF265]

Tuloja voi tulla jo paljon ennemmin kun 30 vuotta istutuksesta. On ensiharvennettu alle 20-vuotiasta koivikkoo ja myyty kuitua. Ei kovin paljon tietenkään. Mutta kasvaa sitten äkkiä.

[Jalmari Kolu]

Ei ole pakko olla Ympäristönatsien FSC-jäsen...

Ei olekaan. Mutta ostaja voi olla..

[steami]

Nimimerkki steamilla näyttää olevan perin epärealistinen käsitys metsän kasvusta ja kasvatuksesta sekä eri puulajien kasvutavoista. Näillä nurkilla (Etelä-Suomessa) ensiharvennuksesta voi saada tuloa noin 30 vuoden kuluttua päätehakkuusta. Tämä on omakohtaista kokemusta eikä mitään kuulopuhetta. Vaikka koivu kasvaa taimivaiheessa varsinkin pituutta selvästi nopeammin, koko kiertoajalla se ei päde. Viime syksynä tehtiin pari pikkuaukkoa, joista tuli myös vähän vanerikoivua. Koivutukin hinta oli 37 % huonompi kuin kuusitukin. Rauduskoivua silti istutettiin, ei tuotto-odotuksen, vaan tyvilahon vuoksi. Kuusella oli maanousemaa ja männyllä tyvitervastautia.

Itä- Suomessa nuo mainitsemasi ongelmat (tyvilaho, maannousena, tyvitervastauti) ovat ainakin minulle ihan tuntemattomia juttuja.
Kuitenkin olen oman ja sukuni metsät tuntien aika hyvin perillä paikallisista ongelmista metsien kasvatuksessa. Keskusteluissa ylivoimaisesti suurin ongelma on hirvien taimikoille tekemä tuho. Arvatkaapas, vituttiko mennä anopin metsää uudelleen istuttamaan hirvien aiheuttaman tuhon vuoksi?

Ei Etelä-suomen metsän kasvatusta voi rinnastaa Itä- ja PohjoisSuomen kasvatukseen.

Onko tosiaan niin, että Etelä-Suomessa esim. kuusimetsän kasvatuksesta saa tuloa jo 30 vuoden kuluttua päätehakkuusta? Riittääkö tuolloin saatu tulo kattamaan kaksi kertaa tehdyn raivaamisen kulut? Jääkö voittoa yhtään?

Koivu kasvaa tukiksi 30 -40 vuodessa, mutta kuusi ei. Saako esim 50 - 60 vuotiaasta kuusitukista, jos verrataan 30 -40 vuotta vanhasta koivutukista paremman hinnan suhteutettuna kasvuaikaan?

Kuten kerroit, on tosiaan mahdollista saada päätehakatusta metsästä 30 vuoden päästä tuloa täällä Itä-Suomessakin. Se edellyttää sitä, että istutettua metsää suojellakseen ei raivata tuona aikana kahteen kertaan maahan kaikki muu metsäkasvusto.

[steami]

Tuloja voi tulla jo paljon ennemmin kun 30 vuotta istutuksesta. On ensiharvennettu alle 20-vuotiasta koivikkoo ja myyty kuitua. Ei kovin paljon tietenkään. Mutta kasvaa sitten äkkiä.

No niin, on täällä joku ihan järkeväkin metsänomistaja. Miksi emme voi kasvattaa metsiämme siten, että saamme siitä tuloa tasaisesti koko ajan?

[Eepee]

Saarihakkuissa ja yleensä rantojen metsätaloudessa täytyy muistaa vesistövaikutukset. On täysin yksiselitteisesti osoitettu, että metsäataloudella on merkittävää osuutta vesien tummumiseen ja rehevöitymiseen. Olen ymmärtänyt että kyse on paljolti maanmuokkauksen jälkeisen pintavalunnan vaikutuksesta, ehkä pikkuhiljaa metsien ojitukseen on tullut pientä tolkkua suodatuskaistojen myötä. Yleensä ottaen en kannata taajaa metsäojitusta, oikeaan metsään nyt vain kuuluvat kosteatkin alueet. Tässä voi olla henkilökohtaista syytä, naapuri on ojittanut metsänsä hypertehokkaasti ja johtaa vedet meidän iloksi. No, olkoon, en kyllä viiti jatkaa tuota vahinkoa eteenpäin.

Omaan pieneen mettälänttiin kuuluu rantaa muutama sata metriä ja kaikki hakkuut on aina rajattu n. 50 metrin päähän rannasta. Rantamaisema ei muutu lainkaan ja valumavedet suodattuvat. Silti en ole kerjuulle joutunut. Aika köyhä pitää olla että pitää rantapuutkin nyppiä jonkun pennosen takia. Turhuuteen ne pennit menee kuiteski ja amerikan kukkahattutätin sijoitustili vain lihoo. Muuten minua ei kyllä avohakkuutkaan kammota.

[sja]

Saarihakkuissa ja yleensä rantojen metsätaloudessa täytyy muistaa vesistövaikutukset. On täysin yksiselitteisesti osoitettu, että metsäataloudella on merkittävää osuutta vesien tummumiseen ja rehevöitymiseen. Olen ymmärtänyt että kyse on paljolti maanmuokkauksen jälkeisen pintavalunnan vaikutuksesta, ehkä pikkuhiljaa metsien ojitukseen on tullut pientä tolkkua suodatuskaistojen myötä. Yleensä ottaen en kannata taajaa metsäojitusta, oikeaan metsään nyt vain kuuluvat kosteatkin alueet. Tässä voi olla henkilökohtaista syytä, naapuri on ojittanut metsänsä hypertehokkaasti ja johtaa vedet meidän iloksi. No, olkoon, en kyllä viiti jatkaa tuota vahinkoa eteenpäin.

Tuon vuoksi ojituksetkin pitäisi käsitellä kokonaisuuksina eri kiinteistöjen läpi että vesienkäsittely tulisi tehtyä nykyoppien mukaan. Pitää nyt muistaa sekin että metsien läpi menee ojia joihin vesiä voi tulla muualtakin kuin pintavaluntana jostain avohakkuun muokkausalueelta. Saostusaltaat, lietekuopat ym tulisi suunnitella järkevästi koko ojitusalueelle jotta vesistövaikutuksia pystyttäisiin minimoimaan.

Toimiva vesienhallinta nyt vaan kuuluu talousmetsien hoitoon ja metsäojista ei tulla pääsemään eroon muuten kuin perustamalla suojelualue ja ennallistamalla. Ojituksissa(kin) on tehty ennenvanhaan rankkoja virheitä, kuten muutenkin jätevesienkin käsittelyssä. Esim ojitusmätästyksessä ei nykyisin tehdä ojia "loppuun saakka" vaan ojansoiron päähän jätetään parin metrin katkos jotta ojavedet ei virtaa suoraan piiriojaan.

Jännä tutkijoiden viimeaikainen havainto on sekin että metsäojien ravinnepitoisuus voi jopa kasvaa vanhoissa ojissa. Tosin maalaisjärjellä ajateltuna tuo ei yllätä, mikä tahansa maatuva orgaaninen aines vesistöissä, ojissa ja niiden välittämässä lähistössä luovuttaa osan ravinteistaan veteen

[Superdextaaja]

Tuloja voi tulla jo paljon ennemmin kun 30 vuotta istutuksesta. On ensiharvennettu alle 20-vuotiasta koivikkoo ja myyty kuitua. Ei kovin paljon tietenkään. Mutta kasvaa sitten äkkiä.

No niin, on täällä joku ihan järkeväkin metsänomistaja. Miksi emme voi kasvattaa metsiämme siten, että saamme siitä tuloa tasaisesti koko ajan?

Nykyisin ei poimintahakkuitakaan tehdä muulla, kuin motolla ja ajokoneella. Tällöin koko alue on jatkuvasti hirvittävällä raiskiolla eikä varsinaista metsää pääse syntymään. Täytyisi tehdä pienemmällä kalustolla silloin tällöin vain muutama puu sieltä täältä hakemalla. Metsäverotus ja ostoketju ei juuri suosi pienten määrien kauppaa. Pitäisi joskus kokeilla huvikseen muutaman kunnon männyn ja koivun huutokauppaamista pystyyn.

[steami]

Pitäisi joskus kokeilla huvikseen muutaman kunnon männyn ja koivun huutokauppaamista pystyyn.

Minä ostin juuri viisi aika suurta koivua pystyyn hintaan 5€/kpl. Eikä olleet pihapuita..