Masinistit keskustelupalsta

Komia oranssin värinen rodultaan norjalainen metsäkissä. Puhdasrotuinen. Oli mukavuutta rakastava kissa. Ja oli siellä missä halusi. Ulkona tai sisällä. Minä toimin kissaportsarina. Nukuimme satoja kertoja vierekkäin. Tuntui mukavalta lämmin iso kissa selkää vasten.
Se painoi parhaimmillaan 8,8 kiloa. Talvisin nukkui usein kiukaalla, eli leivinuunin päällä. Välillä kävi tuossa puolentoistakilometrin päässä tyttären mökillä. Uni ja ruoka maistui, muulla ei ollut niin väliä. Ikää ehti kertyä 12 vuotta 4 kuukautta ja 23 päivää.
Haudataan pellonlaitaan isänsä Kentsun ja äitinsä Roosan viereen. Mutta kiitos riiviökissa Rampe näistä vuosista. Lepää rauhassa.
On tippa silmässä. Myös emännällä.

Onhan se lemmikin kuolema aina ikävä asia. Sen pysäyttävämpi, mitä enemmän ja tiiviimpää yhteiseloa on ollut.
Kyllä se elämä siitä pikku hiljaa kuitenkin taas kirkastuu.

Meidän norjalainen Ossi eli Ozzy kuoli aikoinaan nuorena, jäi auton alle. Tienluiskasta löytyi, pidettiin pienet hautajaiset. Se kirpaisi. Isokin mies osasi rääkyä joten osanotto.

Ota osaa. Kyllä kissat on hienoja otuksia. Joku salaperäinen älykkyys niillä on hallussa, että osaavat ottaa meidät ihmiset lemmikeikseen.

Otan osaa. Lemmikit on aina rakkaita ja niistä luopuminen raskasta. Tippa tulee silmään ajatuksestakin.

Kyllähän tuo, kissa ja pohjis lähti aika lähekkäin.

Tämä parhaillaan 13-14kg painanut, koiran kokoinen karvakasa osasi näin jälkeenpäin ajateltuna olla melkoinen kusipää omalla "minä ensin" toiminnallaa.



Kyseinen kissa höykytti niin omia kuin naapurin koiria, kulki ikkunoiden itikkaverkkojen läpi sisään ja ulos, paukutti ovia karmia tai seinää vasten, jos tahtoi yöllä ulos.

Kissan ja koiran ero on siinä että koira on ihmisen palvelija kissalla se on päinvastoin.

Ajomies kirjoitti: ↑Pe Syys 23, 2022 11:01 am Kissan ja koiran ero on siinä että koira on ihmisen palvelija kissalla se on päinvastoin.

Kyllä, harmi kun pennuista ei tiedä ennakkoon kuinka isoksi ne kasvaa, joskus tässä oli tarkoitus uusi ottaa, haluaisin vaan yhtä ison

Tyttären perheen kissa kuoli kuukausi sitten. Oli 24 -vuotias! Täsmälleen sanottuna se oli vain kävellyt heidän ovestaan sisään 24 vuotta sitten, eikä alkuperäistä omistajaa pystytty selvittämään. Joten se oli ainakin tuon ikäinen.
Veivät sen eläinlääkärille kun kissa oli 21 -vuotias. Eläinlääkäri sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt niin vanhaa kissaa. Saman sanoi myös se lääkäri, joka antoi lopetuspiikin kolme vuotta myöhemmin.

Meiltä loppui kissat joskus 5 vuotta sitten.
Koirasta luovuttiin joskus 2000luvun alkuvuosina.
Koskaan ne eivät oo olleet perheenjöseniä eikä niiren paikka oo ollu tuvassa.

Otan osaa. Surun päiviä lemmikkien poistumiset, kyllä on tullut kyynelehdittyä.

Osanotto täältäkin.

Matsikka kirjoitti: ↑Pe Syys 23, 2022 11:52 am Meiltä loppui kissat joskus 5 vuotta sitten.
Koirasta luovuttiin joskus 2000luvun alkuvuosina.
Koskaan ne eivät oo olleet perheenjöseniä eikä niiren paikka oo ollu tuvassa.

Otan osaa myös tähän.
Kyllä kissa tai koira aina akan voittaa seuralaisena.

A-P kirjoitti: ↑Pe Syys 23, 2022 12:27 pm

Matsikka kirjoitti: ↑Pe Syys 23, 2022 11:52 am Meiltä loppui kissat joskus 5 vuotta sitten.
Koirasta luovuttiin joskus 2000luvun alkuvuosina.
Koskaan ne eivät oo olleet perheenjöseniä eikä niiren paikka oo ollu tuvassa.

Otan osaa myös tähän.
Kyllä kissa tai koira aina akan voittaa seuralaisena.

No niinkö meinaat….

Rh- kirjoitti: ↑Pe Syys 23, 2022 10:51 am Kyllähän tuo, kissa ja pohjis lähti aika lähekkäin.

Tämä parhaillaan 13-14kg painanut, koiran kokoinen karvakasa osasi näin jälkeenpäin ajateltuna olla melkoinen kusipää omalla "minä ensin" toiminnallaa.



Kyseinen kissa höykytti niin omia kuin naapurin koiria, kulki ikkunoiden itikkaverkkojen läpi sisään ja ulos, paukutti ovia karmia tai seinää vasten, jos tahtoi yöllä ulos.

Meillä oli aikanaan saman näköinen kolli ja oli kyllä mainio tapaus. Rohkea ja lapsiystävällinen. Oli anopin hoidossa useamman vuoden ja katosi. siskonsa tuli meille takaisin ja eli yli 20 vuotiaaksi. tuolla ne tuhkat odottelee lipaston päällä. Suretti tietty, mutta meni samoilla poruilla parin isomman tuhkattavan kanssa.

Otan osaa. Mulla on ollut kissa parhaana kaverina jo 17 vuotta. Oli ensin naapurin kissa, mutta kun ensimmäisen kerran tavattiin, niin meistä tuli heti parhaat kaverit ja kissa ei sen jälkeen enää naapuriin halunnut. On kärsinyt munuaisten vajaatoiminnasta ja nivelrikosta jo vuosia, joten hiljalleen olen valmistautunut kissan poismenoon.

Täällä pari ilveksen kokoista Maine coonia.
Jätkät rupeavat olemaan jo ehtoopuolella, toinen 14v ja toinen vuoden vanhempi.

se on tosi surullista,kun lemmikki kuolee,kyllä siinä tippa jos toinenkin silmään tulee.kissa on itelläkin ja kyllä ne niin sulosia ja hienoja eläimiä on.talvisota elokuvassakin sanovat,että "mikäs se sellaanen talo mihinä ei kissiä oo"

Otan osaa suruunne. Meillä kolme kissaa, nyt en kyllä tiedä missä, mutta ei ainakaan sisällä. Tuolla yön pimeydessä hiipivät. Aamulla ovat taas ruokajonossa.

kissat on pitkäaikaisia kavereita,meillä on nyt toi norjan mettäkissaa muistuttava 19v,muuten hyväkuntoinen mut hampaat loppuu,pitäny siirtyä pehmeisiin ruokiin pois roksuista