- ICM49. Oman aikansa tuote. Likimain sama kuin 30-lukuinen DKW, poikkeuksina lokarit ja etujousitus. Sekä krouvi valutekniikka. Kyllä se puksuttaa, mutta olihan se jo tuolloin ajastaan jäämässä jälkeen. Muotoilullisesti ei hassumpi, mutta se ei ollut venäläisten syytä.
- Ilmapistooli Baikal. Ihan asiallisen oloinen ja ei hassumpi kahva. Huonona puolena se, ettei tuon yksilön tähtäämien säätövara riittänyt saamaan osumaa kohdalleen. Viipurin torilta ostin ja rompepäivillä myin.
- Putoamisvöitä läjä. Noita jäi, kun venäläiset rakensivat Keitele-Päijännekanavaa. Hirveää olisi noissa roikkua, mutta metsurin varustevyönä tukeva ja ehkä ikuinen. Tutun krouvi meininki, tietty.
- Tula 200. Joteskin sympaattinen puksutin, perusidea on erinomainen, mönkijärenkaat ja satula kuin Hästensin patja. Huonona puolena jostain 30-luvulta kumpuava 2T-tekniikka ja kammottava viimeistely. Hilpeää on kai länsiostajia kosiskelemaan ajateltu metalliviolettiväri ja varttikate. Silti mukavan persoonallinen paikallisliikenteen laite, omaa on länsimaistettu mm. kaasuttimella.
- Kiikari oli joskus, taisin senkin Viipurista ostaa. Niitä kehuttiin, mutta ainakaan tuo ei ollut häävi. Jonnekin hukkasin.
- Jupiter-kamera. On vain kokoelman koristeena, en tiedä ominaisuuksista. Sekin länsituotteen kopio.
- Hankisukset. Suomalaisia lyhyemmät ja leveämmät, puuta. Ei noilla peninkulmia samoilla, mutta sujuvammat kuin lumikengät. Piti hioa ja tervata pohjat, eivät muuten luistaneet yhtään. Suomisiteet laitoin.
- Poranteriä. Tosi hyviä yksilöitä, sekä tosi huonoja.
En muita muista. Kauheeta olisi kyllä olisi, jos olisi vain venäjätuotteita. Lähes kaikkeen pitäisi suhtautua pitkämielisellä huumorilla
. Vaan ei osaa olla ihmettelemättä, miksi noilla resursseilla ei synny parempaa omaa suunnittelua ja tuotantoa.
.
