Mistä kunnollinen viikate?

[Superdextaaja]

Mistähän voisi ostaa kunnollisen viikatteen? Nytkin tuli yksi ostettua Hankkijalta ja on niin heiveröinen metalliputki, että taipuilee niittäessä selvästi. Muoviset kahvat ei myöskään pysy asennoissaan, vaikka kuinka kiristää. Teräkin on pehmyttä meltorautaa, vaikka leikkaa uutena ja kunnolla terotettuna ihan hyvin, kunhan tuon on polkenut ensin oikeaan sille kuuluvaan kaarimuotoonsa..

Ja nyt ei tarvita viikatteella niitto-opetusta. On tullut pikkupojasta lähtien heiluteltua noita. Oppiterät ja -varret on tullut katkottua jo ajat sitten..

[porhaltaja]

Jos löytää viikatteen varren teon omaavan puusepän niin sen käsissä syntyy hyvä varsi. Teriä takovia seppiä on kait useampia, Wanha Woima päivillä muutama vuosi sitten jututin yhtä seppää jolla oli teriä myynnissä, mutten ostanut kun ei ollut varsinaista tarvista. Teriä löytynee myös vanhojen maatiloiden rakennuksista tai tutuilta kyselemällä tms...

[Foromies]

https://www.kotielaintarvike.fi/fi/kerb ... f/p/50305/

Kokemusta ei ole. Voi olla samaa laatua kuin Hankkijallakin. Kehuvat kuitenkin.

[sohvi]

Erikoinen malli. Pitäis päästä kokeilemaan niittoasentoa. Mahdollisimman suoraselkäinen asento ois paras

[Aprikoitselija]

Isokyrö on paikkakunta, josta takavuosina ostin kaksi käypäistä terää. Nyt en netistä löytänyt osoitetta. Ainoa joka tuli, oli https://ytunnus.fi/yritykset/903646/t-mi-haijaan-paja/. Siitä en tiedä mitään. Eikö masinistien joukosta löydy seppää..

Varren vuolee jokainen omiin tottumuksiinsa ja mittoihinsa sopiviksi.

[EKo]

https://metallituotesaarela.com/tuote-o ... et/page/2/

Vinkkinä, että terässä pitää olla tarpeeksi mittaa. Mikään 50 cm terä ei riitä, jos aikoo oikeasti jotain niittää.
Saarelan viikatteista ei ole kokemusta, mutta ainakin muuten tekevät laadukasta tavaraa.

[Antsuko]

Härmän Taonta, itsellä oleva terä on muistaakseni tuolta lähtöisin.

[Varvikello]

Mulla on käytössä Härmäläisiä toi yhdenkäden viikate, kahdenkäden viikate ja vesakkoviikate. Yhteenkään en ole ihan täysin tyytyväinen. Vesakkoviikatteessa on tekniikka hakusessa. Yksikätinen on mulle liian lyhyt tai sit siinäkin on tekniikassa hiomista. Kaksikätisessä on toi suora putki vasemmalle kädelle. Oon tottunut siihen t-kahvaan ylemmällekin kädelle. Molemmista vanhanmallisista joissa on 2 t-kahvaa, toisesta terä poikki ja toinen rokkaa. Opettaa muuten kummasti silmää, liikerataa ja tekniikkaa kun vetäisee terän poikki. Kuin uuden sadon perunoita, ensimmäisiä kotimaisia mansikoita tai huskun merkkilaippoja ja -ketjuja ostais.
Härmäläistä terää en sinänsä epäile. Viikatekiven, meilläpäin kovasimen käytössä lienee se opettelun paikka vieläkin. Lapsuudesta muistan kuinka isoeno saattoi kahdesti teroittaa viikatteen kun haki kukkuraisen kottikärryn tuoretta nautakarjalle. Aloittaessa ja puolivälissä hivaisi aika hienoilla kädenliikkeillä sen "viimeisen terän". Olin hänelle tahkoa veivaamassa kun tehtiin suurempaa kunnostusta kirveisiin ja viikatteisiin.
Nyt se tahko on mulla. Puurunko on pettämässä ja käyttö on kammella. Suunnitteilla on naittaa vanha poljettava ompelukone tai sähkömoottori pyörittämään. Kivihän se tossa arvokkain on.
Kesän ajan tallivuoroja tehdessä oon niittänyt noilla härmäläisillä kun ei paljoa tarvii kerralla kaviokuumeiselle. Terä on kyllä ihan ok kunhan sen "liippaa" heti alkuunsa. Ei tarvii edes ruostepilkkua olla vaan se pieni hionta kuuluu sen viikatteen käynnistämiseen.

[Miksa]

Viikatemarkkinoilta tietenkin. Kaksi viikkoo juhannuksen jälkeen eli ens kesään menee tai eipä tollasia markkinoita taida enää olla.

[Mika 82]

Ihan noviisi viikatteen käyttäjä, mutta on niissä terissä vaan eroa. Pari ruotsalaista terää on, toinen uusi, jonka ostin vitosella, loput roskista otettu talteen.
Mutta tuo, jossa on varsi, on mielestäni hyvää terästä. Vaikka oli umpiruosteessa ja on vieläkin, sai siihen suht helpolla hyvän terän kivellä. Varsikin on joku oma kötöstys, liian lyhyt omasta mielestä, kun selkä kyyryssä joutuu käyttämään.

https://photos.app.goo.gl/s83MSL9xPBZNGKky6

[ihmehitsari]

Juuri maalailin "uuteen loistoon" rautaisen viikatteenvarren, jossa alumiinivaluiset, säädettävät kädensijat. Taitaa ikää olla sen +50 vuotta, tai niin kauas kuin muisti yltää. Minun muistoissa meillä ollut aina. Nykyään näkyy samanmoisia myynnissä olevan muovisin kädensijoin. Tämän vanhuksen varressa on kuitenkin sellainen mutka jollaista ei näissä uusissa ole. Onko tuo ollut aina vai tuunauksen tulos, ei tietoa. Tarkoituksella kuitenkin muoto syntynyt, koska keksintö käy käteen.
Seppien takomia teriä tuossa käytetty, sopivan pehmeitä mutta teränsä pitäviä. Ei katkea jos tuppaaseen tökkää, toisaalta leikkaa kevyesti kolmituumaista pihanurmea.
Härmän taonnan teriä silmitellyt ja ilmeisesti sellaisen ostaisin jos tarvetta tulisi.

Viikatteen varsissa on eroja kuten on varren käyttäjissäkin. Mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Pituus on yksi juttu, mutkat, kaaret ja kädensijat toinen. Kokeilemalla selviää. Varren teko vaikka putkesta ei ole rakettitiedettä, tuuman putki itselle mieleisellä seinämävahvuudella ja eikun vääntämään. Puustakin saa jos sellainen materiaali miellyttää enemmän.
Terään kannattaa panostaa jos aikoo viikateniitolla itseään viihdyttää saati elättää.

[jiipee]

Ne muovikahvat pysyvät aika heikosti asennossaan. Isävainaalta perityssä metallivartisessa on muuten suhteellisen saman malliset metalliset kahvat, mutta pysyvät paikallaan siinä, mihin ne on kiristetty. Muovi lienee liian liukasta..?

[ihmehitsari]

Muovi venyy?

Viikatevideo. Lontoon murrettta mutta voi katsella ilman ääniä jos ne tuntuvat liian hapokkaalta

https://youtu.be/VVn1kiZnldQ

[DF]

Härmän taonta on tai oli käytössä. Terä väsyi heti varren kiinnityskohdan jälkeen, mutta muutaman vuoden kesti kuitenkin niitellä. Vanhempi terä oli vielä varalta varastossa ja piti lähteä vartta siihen hakemaan. Tämä vanhempi terä on sitten hyvin leikkaava ja kestävä niitossa, mutta valmistaja on varmaan ollut vähintään puolivuosisataa horsmaa kasvamassa. Ehkä vanhoissa kirpparilöydöissä olisi myös joku hyvä ostokohde.

[eepi]

Jouduin kloppina oleen viikatteen varressa useana kesänä. Isäukko pisti pellot "pakettiin" -68 vuonna ja oliko sitten joku määräys vai äijän oma halu pitää pellot sistinä. Maitohorsmat piti niittää pois näkyvistä.
Piisas hommia kymmenvuotiaalle klopille.
Viikate teroitttiin tahkolla aina kesän alkaessa ja väliteroitukset sitten kovasimella. (liippominen oli kielletty ettei tulis palkoo terään, mutta liipoin kuitenkin)

Tahkoo veivatessa muistelen kuulleeni tarinaa miten seppä tekee hyvän viikatteen terän ja karkaisun.
Oikeanlainen karkaisu muistamani mukaan tehtiin laittamalla savea sopiva kerros terän hamarapuolelle ja kuumentamalla terä siten vaaleemman punamullan väriin ja kastamalla veteen.
Nyt kun luin ketjua muljahti mieleen joskus lukemani juttu samuraimiekan valmistamisesta.

Löyty ihan wikpediasta ja vielä kun otti kuukkelin kääntäjän käyttöön niin viikko ei olis varmaankaan piisannut kaiken oikean ja paskatiedon omaksumiseen ja suodattamiseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Japanilai ... _valmistus

Meni vähän aiheen ohi mutta jos joku haluaa kokeilla...

[porhaltaja]

Itse olen kuullut seuraavanlaisen ohjeen viikatteen varren mittaan. Terä on maata vasten niin yläkahva on kainalossa ja siitä nostetaan viikate eteenpäin 90 kulmaan niin että yläkahva vastaa edelleen kainaloon ja käsi on suorana pitäen kiinni toisesta kahvasta.

Limingassa järjestetään joka kesä viikaniiton mm kisat. Sieltä saa varmasti tietoa ja opastusta niin niitossa kuin välineistä.

[Superdextaaja]

Yhdellä seurakunnan puutarhurituttavalla oli hyvä metalliputkinen viikate, missä varsi oli selvästi paksumpiseinämäistä rautaputkea, kuin mitä nämä nykyiset myymälöiden versiot. Samoin terä oli jäykempää rautaa.
Parhaat viikatteet, millä tullut niitettyä, ovat olleet koivuvarsisia ja sepän takomin terin. Vanhat terät ovat vain yleensä ihan loppuunsa liipattuja eikä niitä enää saa tahkollakaan teräviksi, kun se ohuin osuus terästä puuttuu jo kokonaan. Ei ruokaveitsestäkään oikein saa liipalla terävää.

[rajalle katsoja]

Halpakaupasta tietenkin.
Pehmeä peltiterä ja hyvä karkea viila,millä saa 'sirppiterän'.Ei lipsu heinä,vaan narahtaa katketessaan.Pitää vaan pyöräyttää viilaa riittävän usein.

[Aprikoitselija]

Vanhat terät ovat vain yleensä ihan loppuunsa liipattuja eikä niitä enää saa tahkollakaan teräviksi, kun se ohuin osuus terästä puuttuu jo kokonaan.

Sillähän ne heinätyöt ennen alako ku vikatteet vietiin sepälle kallittavaksi. Seppä takoi teriin uutta ohuutta ja taas liippaaminenki onnistu.

[jarikos]

Kunnollisessa viikatteen terässä pitää olla hiiltä käsittääkseni riittävästi. Itse se leikkaava teräosa pitää olla sopivan ohut ja karkaistu mutta ei liian kovaksi. Hamarapuoli saa olla sopivassa suhteessa mellompaa.

Monesti kymmeniä vuosia vanhat terät, mitä nurkista löytyy, on teroitettu loppuun vaikka muuten ovatkin oikein tehtyjä. Niitä ei pysty korjaamaan edes uudelleen takomalla kun rauta ei riitä. Moni hyvän viikatteentekijä on poistunut keskuudestamme, enkä tiedä onko uusilla tekijöillä kaikkia tarvittavia taitoja ja onko metallitkaan enää oikeita. Vai onko uusilla tekijöillä jopa paremmat menetelmät ja metallit käytössä. Vanhoilla sepillä oli jokaisella varmasti omat niksinsä mutta myös alueellisiakin eroja on saattanut olla. Ja jokaisella on ollut myös kai vähän oma tyylinsäkin, jolloin teristä on tullut jossain määrin omaleimaisia.

Mitenhän nuo Härmän taonnan terät, missä määrin niiden valmistus on käsityötä tai paremminkin oikeita takotuotteita. Hinta ei ainakaan indikoi kovin suurta käsityöpanosta. Useampaa sellaista keskenään vertailemalla voisi päätellä, onko vaan muottiin painettuja.

Miten viikatteen terän saa poikki niittäessä? En ole ikinä kuullut katkenneesta terästä ja kaikki mitä olen teriä nähnyt, ei niitä saa poikki kuin todella raskasta väkivaltaa käyttämällä.