Kissat

[Aulispoika]

"Kelit alkoivat kylmetä ja Katajisto mietti kahdeksankiloisen kissan selviytymismahdollisuuksia."

Iso on kissa. Onhan noita kissojen pitkiä kotiintulomatkoja aina ollut. Muistaakseni 70-luvulla joku kissa oli tullut yli sata kilometriä kotiinsa. Kissan koti on kiinteistö, ei lauma.

[ch]

Niin miten villieläimet vaeltavat luonnossa vuosikierron mukaan samoja reittejä, kala osaa sieltä avomereltä aina samaan jokeen kudulle. Jotkut muuttolintulajit osaavat aina samalle paikalle pesimään ja joissain lajeissa uros ja naaras viettävät talven Afrikan suunnalla täysin erillään ja tapaavat taas täällä Suomessa pesimisen merkeissä.

80-luvulla kaverin perhe muutti Tampereen eteläpuolella omakotitaloalueelle. Myyjät taisivat siirtyä noin 20 km päähän jonnekin Nokian suuntaan ja kissa muutti mukana. Jonkun ajan päästä katti oli vanhan kotinsa takapihalla. No kissa haettiin, mutta kun se toisen kerran tallusti takaisin vanhaan kotiin, oli sitten sovittu että talokaupan kylkiäisinä taisi tulla myös lemmikki. Pitkän elämän se lopulta vietti ja tais mennä 20 vuotta elinikää puhki.

[Aulispoika]

Niin miten villieläimet vaeltavat luonnossa vuosikierron mukaan samoja reittejä, kala osaa sieltä avomereltä aina samaan jokeen kudulle. Jotkut muuttolintulajit osaavat aina samalle paikalle pesimään ja joissain lajeissa uros ja naaras viettävät talven Afrikan suunnalla täysin erillään ja tapaavat taas täällä Suomessa pesimisen merkeissä.

Nuorena ei niin päissään ollut ikinä, etteikö aamulla olisi omasta sängystä herännyt kyliltä kotiin hoiperrellessaan, vaikka tie oli kuinka mutkainen ja luminen. Sama ilmiö??

[Varvikello]

.

[Varvikello]

Niin miten villieläimet vaeltavat luonnossa vuosikierron mukaan samoja reittejä, kala osaa sieltä avomereltä aina samaan jokeen kudulle. Jotkut muuttolintulajit osaavat aina samalle paikalle pesimään ja joissain lajeissa uros ja naaras viettävät talven Afrikan suunnalla täysin erillään ja tapaavat taas täällä Suomessa pesimisen merkeissä.

80-luvulla kaverin perhe muutti Tampereen eteläpuolella omakotitaloalueelle. Myyjät taisivat siirtyä noin 20 km päähän jonnekin Nokian suuntaan ja kissa muutti mukana. Jonkun ajan päästä katti oli vanhan kotinsa takapihalla. No kissa haettiin, mutta kun se toisen kerran tallusti takaisin vanhaan kotiin, oli sitten sovittu että talokaupan kylkiäisinä taisi tulla myös lemmikki. Pitkän elämän se lopulta vietti ja tais mennä 20 vuotta elinikää puhki.

Sanotaan että kissa kiintyy paikkaan, ei niinkään ihmisiin. Mun entinen kissa tuli siskon perheeltä kun se oli puoliksi ulkokissa eikä se oikein sopinut vauvaperheeseen kun se oksensi hiirenraatoja lattialle. Mä otin sen sitten loppusijoitukseen eläkettä viettämään. Äkkiä se tänne sopeutui. Reviiri tais olla aika pieni, ei se pihapiiristä juuri poistunut.
Tallikissa ilmeisesti tunnistaa ihmiset toisistaan. Multa se osaa kerjätä märkäruokaa ja näyttää oppineen että mä oon niin hellä että mä sitä myös annan. Tulee etsimään meikäläisen ja kävelee edellä mua ruokakupin suuntaan johdatellen. Puolivilli individualisti. Antaa kyllä koskea ja voi syliinkin ottaa mut ei toi kauaa viihdy ihmisseurassa. Oikein viiden tähden tappaja. Pitää kyllä tallin puhtaana hiiristä, muistakin pienistä saaliseläimistä. Kesäaikaan on lähes päivittäin hiiren tai pörröhäntärotan raato jossain näytillä. Käpälistä päätellen toi tappaa jotain kärpän tyylisiäkin. Rajalla menee puro, siinä asuu varmaan noita turkiselukoita.
Hilmalla alkaa olla jo ikää, 15v. vanhapiika. On täs nyt jo seuraajaa mietitty mut antaa hänen kissuutensa vielä hallita valtakuntaansa yksinään kun hoitaa hyötyeläimen hommaansa vielä tehokkaasti. Tallin vanhimman hepankin kanssa ovat kavereita. Hilma saa mennä Iivarin jalkoihin kiehnäämään. Iivari ei potki, kumartaa vaan nuuskimaan ja moikkaamaan.

[korsteeni]

Nykyään käytännössä riittää kun näen kissan lähietäisyydelta, niin alkaa se allergia-reaktio….silmät vuotaa ja aivasteluja 20krt/min. Tämä myös todettu allergiatesteissä.

Nuoruudessa meidän maatilalla pyörii useita enempi ja vähempi kesyjä kissoja, ja pärjäsin niiden kanssa, mutta tosiaan nykyään ei mitään mahdollisuuksia lähentyä kissaa.

Periaatteessa pidän kissoista, mutta kyllä nykyään ärsyttää kun kylän leikkaamattomat kollit kulkee öisin kuseksimassa nurkat ”tuoksuillaan”, enkä voi millään painaa villaisella ärsyyntymistäni, että saisi lopettaa jokaisen kulkijan niiltä sijoilta, tietenki kärsimittä! (Minulla ei ole välineitä)

Koirat juoksi täällä vielä 80-luvulla vapaana, ja niiden kanssa pärjäsi kaikkineen, mutta kissat ei jotenkin sovi kuvioihin…pahimmillaan inhottavia otuksia.

[Sirkkeli ja 8 sormea]

Kyllä ne ajatukset kissasta,on muuta kuin ystävälliset,kun olet astunut tuoreeseen kissan.askaan ja huomaat sen,sitten vasta autossa,kun lämmitin vihdoin alkaa tuottaa lämmintä ja olet kengilläsi ehtinyt,jo sotkea jalkatilamaton ja polkimet,sillä kissan .askalla.

Olisko ollut koiran jätös? Kissa peittää jälkensä.

Kyllä se oli kissanjätös,sen verran usein tuollaista sattunut että,sen kyllä tunnistan.
Sattumoisiin,kun kiinteistöstä löytyy sellainen katti,joka ei viitsi jätöksiään peittää ja tekee välillä kasan,samalle pihapolulle,missä kulkee ihmisiäkin,talvella varsin mielellään paskoo auratulle polulle.

[juntunen]

Aika paljon harvinaisempaa kissan jätökseen astua kuin koiran jätökseen kun koirat ei taida pahemmin niitä peitellä ja moni vääntää ne ihan minne sattuu vapaana ollessaan. Kaupunkien ulkopuolella kissa on koiraa kätevämpi lemmikkieläin kun sitä ei tarvitse lenkittää vaan hoitaa itse sen homman kunhan avaa vain oven tarvittaessa. Samoin kissa on yleensä hiljaisempi kuin koira vaikka ei kaikki koiratkaan pidä meteliä. Osa kyllä räkytyää sitten toistenkin edestä, se on rasittavaa kuunneltavaa.
Kumpaakaan en varmaan itse erikseen hankkisi mutta kissa nyt on kun se aikanaan pentuna jostain tuli pihaan ja asettui taloksi. Pitää myös jonkin verran jyrsijäkantaa kurissa joten tekee ihan hyödyllistäkin hommaa.

[Sirkkeli ja 8 sormea]

Aika paljon harvinaisempaa kissan jätökseen astua kuin koiran

Jos,kiinteistössä vaan on kissa,niin kissanjätökseen astumisen mahdollisuus syntyy,jos kiinteistössä on kaksi kissaa,niin kissan jätökseen astumisen mahdollisuus tuplaantuu,jos kiinteistössä on kolme kissaa,niin kissanjätökseen astumisen mahdollisuus kolminkertaistuu mutta,varrotaas nyt,kuinka monta vastaväittäjää löytyy väittämään,ettei ihminen mitenkään voi astua kissanpaskaan.

[Juice]

Olen astunut monesti. Etenkin keväällä kun nurmikolta paljastuu talven aikana lumeen väännetyt tortut. Eivät kovin kauaksi ulko-ovesta jaksa pakkasilla vaivautua.

Kesällä en ole kyllä sontaan astunut. Talon takana on kesantopelto jossa näkyvät välillä olevan sontimassa, kukkapenkit tietysti toinen varma paikka jossa helppo tonkia reikä jätöksille.

[Ajomies]

Aika paljon harvinaisempaa kissan jätökseen astua kuin koiran

Jos,kiinteistössä vaan on kissa,niin kissanjätökseen astumisen mahdollisuus syntyy,jos kiinteistössä on kaksi kissaa,niin kissan jätökseen astumisen mahdollisuus tuplaantuu,jos kiinteistössä on kolme kissaa,niin kissanjätökseen astumisen mahdollisuus kolminkertaistuu mutta,varrotaas nyt,kuinka monta vastaväittäjää löytyy väittämään,ettei ihminen mitenkään voi astua kissanpaskaan.

En ala väittämään mitään, mutta vaikka tällä tontilla on ollut parhaimmillaan viisi kattia, niin kertaakaan en ole ainakaan huomannut kissan jätökseen astuneeni. Koiriakin on ollut ja vieläkin pojan koira joskus käy hoidossa, ja kyllä vaan niitä p@skoja näkyy ja joskus on tullut niihin kenkänsäkin sotkettua. No onneksi ei ole niin vieraantunut luonnon elämästä, niin ei aiheuta minkäänlaista harmitusta. Kaupunkien kadut sitten on oma lukunsa, eikä nuo pienen hevosen kokoisen koiran läjät edes ole pieniä. Jyväskylässä kun taukoparkkiin jätti auton niin kyllä joka ikinen päivä siihen jalkakäytävälle Harjun läheisyyteen niitä läjiä ilmestyi. Eläin sille tarpeelleen ei juurikaan mitään voi, se tulee kun on tullakseen, mutta kyllä se taluttaja voisi asian kanssa tehdä jotain. En tiedä kuinka totta tarina on jonka kuulin, kun joku rouva koiraansa ulkoilutti ja koira teki läjän jalkakäytävälle, niin sen nähneen ohikulkija oli käärinyt p@sk@n muovipussiin ja vienyt tälle täti ihmiselle ja sanoi että teiltä unohtui tämä tuonne jalkakäytävälle. Ei sen jälkeen ollut rouvaa koirineen siellä näkynyt.

[Matsikka]

Itte oon ainakin astonut kattien jätöksiin. Ei yhtään mukavia laitoksia.
Meillä on puutarhan läpi polku postilaatikolle, talvisin kengänjälkiä lumessa olis kiva köpötellä, mutta katit huomasvat kivat kolot, ja sinnehän kävivät jätöksensä tekemässä.

[Aakku]

Jotain häikkää, jos kissa paskoo kävelytielle. Itse en ole sellaista ihmettä koskaan nähnyt. Kissa hakeutuu kyllä kukkaistutuksiin ja pensaiden juuriin. Parhaansa mukaan yrittää aina peittääkin tuotoksensa. Kuseskelevat kollit on sitten eri juttu. Ne kun yrittävät taas parhaansa mukaan saada viestinsä näkymään.
Jossain pihoissa ongelmaksi saattaa koitua lasten hiekkalaatikot. Ei ole kovin mieluisaa varmaan pyyhkiä kissan paskaa lapsen käsistä, tai suupielistä.

[tumes]

Kissaan syntyy liikettä ihan penteleesti kun häntään kiinnitetään pyykkipojalla paperipussi jossa muutama herne.
Efekti on vaikuttava.
Nimim. ÄLÄ TEE TÄTÄ KOTONA

[Ajomies]

Kaikki kissat mitä meillä on ollut ovat tehneet tarpeensa niille ositettuihin kissanhiekka astioihin. Yksi kissa oli vielä niin valikoiva ettei mitkä tahansa mm. purut tai ne kiteiset hiekat kelvanneet. Talvella, kovilla pakkasilla eivät ulos menneetkään. Mutta ei ne tielle eikä pihaan niitä tarpeitaan tehneet. Koirat sen sijaan tekee ne nestemäiset tarpeensa heti kun ulos pääsevät, tiukemman tavaran kanssa sitten pitää löytää hyvä pusikko, ennen kuin "kehtaavat" tortun vääntää. Joskus pakkasella joutuu itse palelemaan kun sitä kakki paikkaa pitää etsi ja syvän lumen aikaan, vielä jostain mahdollisimman kaukaa. Onneksi nyt on käytössä se kelautuva talutushihna niin jonkin tulee verran lisää paikan hakemiseen aluetta.

[rattori]

Muistatteko ennen vanhaan kun lehmihaassa astua lirvaisi lehmän läjään. Vihertävänruskea, hieman pinnalta kovettunut, kivasti tursusi varpaiden välistä.
Jotta keskusteluun viitaten, ikinä ei ole lehmää ollut, mutta sen pazkaan olen kyllä astunut.

[Ajomies]

Muistatteko ennen vanhaan kun lehmihaassa astua lirvaisi lehmän läjään. Vihertävänruskea, hieman pinnalta kovettunut, kivasti tursusi varpaiden välistä.
Jotta keskusteluun viitaten, ikinä ei ole lehmää ollut, mutta sen pazkaan olen kyllä astunut.

Eipä sekään silloin ketuttanut, enempi nauratti ja vielä enemmän kun joku toinen siihen astui.

[mtalo]

Kissoista puheen ollen. Meillä on suhteellisen tuore kolli (vajaa puoli vuotias). Se ei yleensä ota kovin paljon kontaktia, mutta silloin tällöin, kun on oikein rauhallista, hyppää syliin.

Välistä se sylissä ollessaan saattaa nuolla kättä ja sen päälle vähän puraista. Ei se varsinaisesti kipeää ota eli olisko leikkimielistä? Vaatisko se silloin jotain virikkeitä vai mistä on kyse?

[Linkki]

Kai se on olevinaan jokin hellyydenosoitus. Näin meidän maine coon aina palkitsee vaimon kun sitä rapsuttelee...mua se ei uskalla purra.

[Tumppi 865]

Kissa peittää jälkensä.

Niin, joskus muutamalla havunneulasella tai puun lehdellä.
On myös sellasia katteja joskus näkyny, että rantapusikosta tulee ajotielle hiekalle paskomaa, ja lähtiessää sitä tuotosta vaivihkaa vilkasee, ja jatkaa matkaansa toisaalle.
Auton renkaassa kiva tuollanen tuore pasha, kun leviää pitkin kylkiä ja lokaria, ja käryää viikon siinä.
Sammaleinen nurmikko myös hyvä paskoa, ja ruohonleikkaajalla kivaa siivottavaa koneessa ja kengän pohjissa.

Kait tuollasissa kateissa on ajettu tehessä väärä softa, niikun hirvikärpäselle, kun luulevat ihmistä hirveksi, vaikka ihminen ajais avotraktorilla tai sahais moottori/raivaussahalla.