Kissat

[Pataässä]

Itsellä kolme entistä ongelma kissaa. Ei minun ongelma vaan halusivat eroon "Pitovaikeuksien" vuoksi. Nykyään täysipäisiä hiirenpyytäjiä. Pariviikko per katti meni kun oppivat talontavoille. Katit nykyään 5-8 vuotiaita, seurallisia ja ihmisiin kiintyneitä.

[Aulispoika]

Pakkososiaalistaminen näköjään oli oikea ratkaisu, vaikka kukkahattutätien yms. ohjeet kehottavatkin välttämään sellaista.
Nyt 4. päivänä pentu syö 100 g jauhelihaa päivässä, käy tarpeillaan hiekkalaatikolla. Ja tänään aloitti leikkimisen ja itsestä huolehtimisen (turkin nuoleminen).
Yöksi suljen sen yhteen viileään kamariin, että se saa, ja ennen kaikkea minä saan, nukkua rauhassa.

[Pataässä]

Pakkososiaalistaminen näköjään oli oikea ratkaisu, vaikka kukkahattutätien yms. ohjeet kehottavatkin välttämään sellaista.
Nyt 4. päivänä pentu syö 100 g jauhelihaa päivässä, käy tarpeillaan hiekkalaatikolla. Ja tänään aloitti leikkimisen ja itsestä huolehtimisen (turkin nuoleminen).
Yöksi suljen sen yhteen viileään kamariin, että se saa, ja ennen kaikkea minä saan, nukkua rauhassa.

Iso peukku. Kyllä siitä kaveri tulee.

[jenkula]

Meillä ei kissalla muuta sääntöä ole kuin että ruokapöytä on pyhä,siellä ei kissa lampsi tai makoile.

[U140]

Pari vinkkiä, älä koskaan leikitä kädellä vaan aina joku lelu, näin ei opi siihen että käteen voi käydä kiinni, sama koskee jalkoja.

Anna kissan tutustua rauhassa sinuun, vältä äkkinäisiä ääniä ja liikkeitä kunnes kissa on tottunu ympäristöön ja eloon omistajan kanssa.

Meillä katti saa olla vaikka kuinka ”raivona” leikkiessään ni koska vaan voi rapsuttaa mahaa tai korvan takaa, tietää että ihmiseen ei käydä kiinni, ja tätä ei opeteta kurittamalla.

Tuonne hiiriketjuun meinasin kirjoitella aiemmin että viimeaikojen villitys on kantaa eläviä hiiriä makkariin aamuyöllä, niitä sitten kahdestaan jahdataan ympäri kämppää.

[Aulispoika]

Pari vinkkiä, älä koskaan leikitä kädellä vaan aina joku lelu, näin ei opi siihen että käteen voi käydä kiinni, sama koskee jalkoja.

Anna kissan tutustua rauhassa sinuun, vältä äkkinäisiä ääniä ja liikkeitä kunnes kissa on tottunu ympäristöön ja eloon omistajan kanssa.

Tuohon kävelykeppiini sillä näyttää olevan vaikea luoda suhdetta. Annoin viime yön seikkailla vapaasti talossa ja varmaan nyt seuraavankin. Eipähän tunne eloaan rajoitetuksi.
Pojan kanssa saimme sen tänään ottamaan pienet tirsat sylissä kehräten. Ei tosin minun sylissäni, koska ilmeisesti muistikuva perheen hajottamisesta on vielä liian selkeä ja on tuo keppikin aina lähellä.

[U140]

Jaa niin, kannattaa nostaa välillä syliin ja laskea alussa pian takaisin maahan, sitä sylissäpitoaikaa voi sitten pidentää pikku hiljaa. Tätä meidän nykyistä on opetettu tuohonkin hommaan silleen että saatan sen napata ohikulkiessa hetkeks seistessä syliin ja vähän rapsuttelee ja laskee lattialle takas.

Helpottaa jatkossa jos kissa pitää ottaa jostain kiinni niin ei pelkää / epäile sitä syliin nostamista kun tietää että siitä pääsee poiskin. Tuon saa nyt ulkonakin otettua syliin ja tuotua sisälle kantamalla, tossa lepäilee mun jaloissa sohvalla, telkkaa tässä katsellaan.

Tuli meille 3v ikäisenä pitovaikeuksien vuoksi, ekat 4 päivää vietti saunassa kiukaan takana piilossa, mutta annettiin kissalle aikaa niin 4. päivänä aamukahvia oltiin juomassa ku hän hiippaili mutkan kautta mun jalkoihin nuuskimaan ja siitä se lähti. Rouvallekaan ei enää sähistä, se otti myös oman aikansa, vissiin naisista huonoja kokemuksia aiemmin.

[juntunen]

Huonosti kohdelluilla eläimillä voi mennä tosi pitkään ennenkuin alkavat luottaa yhteenkään ihmiseen. Kissanpennuilla onneksi ei voi olla kovin pitkä historia takanaan sellaisesta joten ympäristön vaihdos vain stressaa ja ottaa aikansa että tottuu.

[mauri]

Erääseen taloon käveli jonain syksynä - alkutalvesta sisään hieman keskenkasvuinen kissa, kevään poikasia ehkä, korva vähän repaleinen muuten siisti. Olisiko ollut jonkun kesäkissa? Kovasti oli sitä mieltä että tämä on hänen uusi kotinsa ja oli hyvää kaveria kaikkien kanssa, oikein haki silityksiä ja hyvänä pitoa. Ei sitä raaskittu häätää pois ja niin sai uuden kodin.

[okie]

Tänään saattelin hautaan Ransu-kissan, 13v. Kunto romahti kahdesta ell-käynnistä huolimatta. Nukkuu nyt Kalle-veljensä kanssa tuolla metsän siimeksessä. Molemmat tekivät merkittävän kiinteistönhoidollisen työn. Kun 2011 muutin talooni, hiiret olivat aiemmin tehneet paljon tuhoa talon rakenteissa mutta vuosien hiirestyksen myötä hiiret ovat vähentyneet.
Ennätys oli eräänä ensimmäisenä marraskuisena 2011 iltana Kalle ja Ransu toivat eteisen (hiiri)matolle yhteensä neljä hiirulaista. Ikävää on, kun kumpikaan ei enää juokse vastaani töistä tullessani.

[Mazaman]

Jaa niin, kannattaa nostaa välillä syliin ja laskea alussa pian takaisin maahan, sitä sylissäpitoaikaa voi sitten pidentää pikku hiljaa. Tätä meidän nykyistä on opetettu tuohonkin hommaan silleen että saatan sen napata ohikulkiessa hetkeks seistessä syliin ja vähän rapsuttelee ja laskee lattialle takas.

Helpottaa jatkossa jos kissa pitää ottaa jostain kiinni niin ei pelkää / epäile sitä syliin nostamista kun tietää että siitä pääsee poiskin. Tuon saa nyt ulkonakin otettua syliin ja tuotua sisälle kantamalla, tossa lepäilee mun jaloissa sohvalla, telkkaa tässä katsellaan.

Tuli meille 3v ikäisenä pitovaikeuksien vuoksi, ekat 4 päivää vietti saunassa kiukaan takana piilossa, mutta annettiin kissalle aikaa niin 4. päivänä aamukahvia oltiin juomassa ku hän hiippaili mutkan kautta mun jalkoihin nuuskimaan ja siitä se lähti. Rouvallekaan ei enää sähistä, se otti myös oman aikansa, vissiin naisista huonoja kokemuksia aiemmin.

Tuo meidän 7v maatiainen kanssa opetettu että napataan syliin ja tottunut siihen, varsin mukavaa käyttää elukka tohtorin tykönä kun ottaa vaan eikä sähise yhtään. Kylpy, se toisten mielestä erittäin paha rasti kissan kanssa mutta ei meillä. Muuta kuin patterilla toimiva lelu kala ammeeseen niin ei tarvitse odotella, hyppää ihan itse kylpemään ja ei moksiskaan moisesta kyllä tykkää aina kylvystä! Vinkkinä amme, suihku epäilyttää kissoja meillä, ammeessa käydään ihan vapaaehtoisesti

[Peltikuono]

Meillä on rodullinen Bengali, erittäin itsenäinen, mutta hauska, osallistuu kaikkiin kodin puuhiin, esim. tulien teko takkaan ja Elvis tulee välittömästi kaveriksi repimään koivun tuohta. Aivan, oppi jo pikkuisena, kun vierestä katseli minun tulentekoa, repimään koivuklapista tuohea irti. Kävi mielessä muutamankin kertaan, että oli ehkä hyvä, etten tehnyt kiehisiä klapeihin alkuun.
Tämä kissa valitsee hetken, kun haluaa rapsuttelua, asettuu aina matolle poikittain sen henkilön eteen, jolta edellyttää rapsuttelua ja hellimistä. Jos joku toinen menee rapsuttamaan kisua siinä, niin Elvis menee ihan valitsemansa rapsuttajan jalkojen ympärille ja halaa nilkasta sitä nimenomaista henkilöä jota halusi rapsuttajaksi. Hassu kissa, upean värinen, ihan kiiltävä karva kun auringon säteet osuvat siihen.

[Aulispoika]

Lelu, jota ei ole suunniteltu kissanleluksi näyttää olevan mieluisin: viskipullon korkki. Korkkiosasta saa mukavan otteen kynsillä ja muovipäällinen kolisee mukavasti parketilla, kun sillä pelaa itsekseen.
Mutta ei tuo minun syliin tule. Pojan ja lastenlasten syliin kyllä ja kehräten. Selvästikin matala ääneni ja kävelykeppi ahdistavat sitä. Ei auta, vaikka sai tänäänkin tuoreita silakoita...

[ihmehitsari]

Sillälailla.

EU ajaa roimaa lisälaskua kissojen ja koirien omistajille

EU ehdottaa eläinlääkäreille sirutus- ja rekisteröintimonopolia.

https://yle.fi/a/74-20066102

Positiivistahan tuossa se, että kissatkin mukana.

[Jammu]

Nähtäväksi jää missä laajuudessa.

Luultavasti maalla toimitaan kuten jo vuosisadat ennen.

[Sirkkeli ja 8 sormea]

Oli kyllä pienoinen pettymys koko pentu.
Ja vitut opetettu hiekkalaatikolle. Nukkuu siinä. Ja sohvan rakenteisiin piiloutuminen on jo ennen kuulumatonta. Eikä syö, eikä juo mitään. Aamulla katson, lähteekö talosta - tarvittaessa jalat edellä.
Ulkokissaemo ei näköjään osaa opettaa kaupunkilaiskissoiksi pentujaan. Hiirien syönti hieman epäilyttikin.
On kyllä melkoinen työmaa opettaa tuo kissan tavoille. Onneksi on nyt hiljaa.
Ja se noutopaikka, jota mainostettiin maatilana, oli varsinainen leiri. Ja kahdet pennut vuodessa...

Noh....Mites sen kissan kanssa menee?

[Jammu]

Meillä tuo keskimmäinen katti ei tullut aamureissultaan. Eikä tullut vielä kun tulin töistä. Tuli vasta illalla, vietti reilu 10 tuntia ulkona, mutta oma valinta - ei valittanut. Nää maatiaiset on aika krouvia tekoa, sano.

[Juice]

Ulkona muuten hyvin viihtyvä yksilö ei nyt mene pihalle. Näkee että v-tuttaa, ei ole oikein oma itsensä. Pakon edessä joutuu sontia hiekalle. Käy kyllä portailla mutta alkaa melkein heti vilkuilla ulko-ovea että tulkaa nyt jukoliste joku avaamaan.

Ja lisää minunkin hommia kun joutuu hiekka-astiaa tyhjäillä.

Josko se ensi viikolla taas muuttuisi ilon puolelle.

[Ferkku]

Vähän jo alkoi käydä sääli talon kahta ulkokissaa. Makaavat tallin päällä villoissa. Ripustin ruoteesta sinne possujen lämpökatoksen. Taitavat viihtyä kun ei paljoa ruokakipolla näy.

[JP]

Oli sentään yöllä syönyt lihaa. Mutta naukuu yhä hullun lailla.

Hmm, kissa, ja vielä juuri kotiutettu nuori sellainen niin haukkuakkaan se ei osaa, olisikohan tuo ihan luonnollinen asia yrittää tuoda esim. emolleen ilmi olen täällä tai olen täällä uudessä ympäristössä mikä ei ole minulle tuttua, missä muut ovat, minä olen täällä.

En esimerkiksi ole kuullut lapsesta joka ei itkisi, jos ei lapsi esim. sitä tekisi olisin enemmän huolissani
Eiköhän nuo kissan luonnolliset tavat sinulle vielä tutuksi tule, einhän niillä luonnostaan mitään sänkyjä ole, vai taisi sinulla aiemmin joku kissa jo ollutkin.

Yksilöitä ovat, kuten sinä ja minäkin, samaan muottiin ei mahdu