Vanhahkon autoradion kytkeminen

[savinen]

No se nyt on vaan ihan siitä kiinni miten puritanisti olet auton vuosimallin ja saatavana olevan kaluston suhteen. Tuohon aikaan oli jo neilkanavaisia radio/kasettisoittimia. Niihin saa perään vahvistimet jos tahtoo. Toisille pitää olla se kiikarimankka ilman mitään puustereita max kahdella ämyrillä. Muistan kun pienenä isä osti hienon Fiat 128 auton. Siinä oli saloran radio,Ja yksi kaiutin apukuskin jalkatilassa:)

[masankp]

Löytyi 2kpl equalitser boostereita clarion ja knutsson molemmat irroitettu toimivina, jakavat stereosisääntulon neljälle kailottimelle.
Laita puh. numero niin saat kuvia, vaikka vatsapapilla. Toinen oli mulla korjaamolla käytössä vielä pari vuotta sitten ja kyllä soi paljon paremmin kuin pelkkä radio.

[Juho M-P]

Knutsson on legendaarinen. Mullakin oli nuorena sellainen. Voin suositella ja on aikakauden mukainen. Toimii ihan kaiutinulostulosta.

[Mkin]

Homma etenee kuin junan vessa tms...

Maurille kymmenen pistettä heti kättelyssä: balanssinsäätö tosiaan löytyi volanänniä vetämällä vaikka mitään vihjettä etupaneelissa ei havainnut. Audio on nyt korviahivelevän tasapainoinen. Ainakin L-R -suunnassa.

Tämä tulee 70 -luvun alkupuolen Mazdaan, joten kassusoitinkin on vähän siinä ja siinä. Lähinnä luukki saisi olla tuota aikakautta. Onhan noilla toisaalta aikanaan kierretty pimppistä paljonkin kasarilla, joten eq-vahvarikaan ei ole aivan pyhäinhäväistys. Cd -soitinta en kaipaile kun ei ole levyjäkään. Parempi saundi ynnä muuta mukavaa toki tulisi kylkiäisenä.

Laittaisin mieluusti ne neljä kajaria, mutta hattuhylly on lähes ainoa järkevä paikka ilman ovipahvien puhkomista. Niinno, joutuuhan sen takapahvinkin puhkomaan, mutta on helppo entistää jos alkaa pussihousuissa kirraamaan.

Hauska muisto savisella Fiatista ja Salorasta, voi niitä aikoja.

[mauri]

Myöskin minulla oli (-73 Escortissa) Salora ULAmatik autoradio. Siinä oli kolme muistipaikkaa ja tosiaan vain ula-alueelle, taisi siitä saada ylemmäs viritettynä myös ilmailutaajuuksia kuulumaan, en enää varmuudella muista (tai tunnusta). Eräänä yönä oli sitten rosvo vienyt radion, sivulasi rikki ja ovi naarmuilla. Vakuutus korvasi niin hyvin että sain paremman ? Clarionin ostettua tilalle kun en viitsinyt maalausta korjauttaa ammattilaisilla.
Siihen aikaan oli Blaupunkt autoradioiden kunkku huippumalleineen, ne oli nimetty eri kaupunkien mukaan, olivat varsinkin saksalaisperäisissä (MB ym) autoissa usein tehdasvarusteena.

[Urpo]

Oliko kunkku kuitenkin Becker? Hienoimmissa Blaukkareissa automaattiviritys oli tehty moottorilla, joka pyöritti viritysnuppia. Saloran automaattivirityshän oli nykyaikainen elektroninen, mutta hinta huomioiden ihan hyvin toimiva, ainakin kun ottaa huomioon kuinka vähän ja harvassa fm-asemia siihen aikaan Suomessa oli.

[Sirkkeli ja 8 sormea]

Muistaako kukaan roadstar auto radion,minulla oli sellainen.
Kerran satuin ajamaan kolarin,rysäyksen jälkeen, Meiju Suvas alkoi laulaa, Esa Niemitalon äänellä.

[Mkin]

Muistot senkun paranee, lissää vaan jos tulee mieleen. Selvisikö vajaasormiselle sahurille mistä laulajan äänenmurros johtui, rammarista vai kuuloelimistä?

Tosiaan tuonkin aikakauden radioissa on varmasti suuriakin laatueroja ja Blaukkari ja Becker sieltä huipulta. Vielä isompi tekijä äänenlaadussa kuitenkin lie kaiuttimissa. Ne ensiasennusvehkeet halvemman pään bilikoissa on jotain koomista, vielä 2000 -luvun autoissakin. Ihan uusista kulkimista ei kokemusta, mutta eiköhän joka kohdasta ole pihistetty mitä pystytty. Vähällä rahalla ja kohtuullisella vaivalla saa aivan hyvän saundin mokomaan peltikuoriloon.

masankp: panin yv:n, vaan ei tule perille. Onko inboxi täynnä tms.? No, tähän numeroon voit lähettää kuvat: 050-3584768

[masankp]

Oli tullu viesti, laitoin kuvat . Ei lähteny vatsapappina, tulee jonaki mmssänä?

[mauri]

Olihan näitä "saksalaisia laatumerkkejä" Blaupunkt, Becker, Grundig jne, blaukkarilla oli myös ihan "kansan malleja" jonka kuplavolkkarinkin omistaja pystyi hankkimaan.

Nykypäivän ihmisille kirjainyhdistelmä LMKUU lienee tuntematon mutta aikoinaan oli autoradioissa hyvin yleinen. Kirjaimet oli naamataulussa jopa suuremmalla fontilla kuin valmistajan ja mallin nimet. Tarkoittavat aaltoalueiden- ja asemanvalintapainikkeiden tunnuksia. Silloin oli radioissa myös pitkät-, keski- ja lyhytaaltoalueet, kirjamet tulee tietysti saksankielisistä aaltoalueiden nimistä. ULA tietysti tuli tärkeimmäksi ja sille oli sitten useampiakin muistipainikkeita. Aseman sai kullekin painikkeelle valittua vetämällä painiketta ulos ja valitsemalla asemanvalintanupista oikea taajuus, sitten painike sisään ja asema oli valittu (näin se muistaakseni kävi). Mekanismi perustui virityspiirien kelojen sisällä olevien ferriittien paikan asetteluun. Perussäädöistä vasemmassa pyöreässä nupissa oli volume ja virtakytkin, oikeanpuolisessa taajuuden manuaalivalinta.

Lieneekö enää yhtään eurooppalaista valmistajaa jäljellä, vain onko kaukoidän tehtaat vallanneet markkinat. Olihan minulla jo -84 vuoden 240 Volvossa "Volvo" merkkinen autoradio/C-kasettisoitin, mutta valmistaja kuitenkin Panasonic tai joku vastaava.

[NH]

Lieneekö enää yhtään eurooppalaista valmistajaa jäljellä, vain onko kaukoidän tehtaat vallanneet markkinat. Olihan minulla jo -84 vuoden 240 Volvossa "Volvo" merkkinen autoradio/C-kasettisoitin, mutta valmistaja kuitenkin Panasonic tai joku vastaava.

80- ja 90-luvulla japsimerkit karkasivat vähitellen laatuhintasuhteeltaan euromerkkien ulottumattomiin, joten jälkimmäisten kato alkoi käydä.

Tuossa vaiheessa kohtuurahalla alkoi saamaan Sonyä, Clarionia, JVC:tä, Panasonicia jne, joiden äänenlaatu radio huomioiden oli jo erinomainen. Aika yleisesti kaiutinlähdöissä oli 4 x 20W ja lisäksi linjalähdöt boosterille/ekvalisaattorille ja subbarille.

Oli tullut aikakausi, jolloin auton äänentoiston tasoa rajoittivat lähinnä autojen alkuperäiskaiuttimet.

[masankp]

Mulla oli armeijaaikoihin v -75 Isuzu Belletissä Blaubunkt putkiradio viidellä mekaanisella pikavalinnalla, jossa oli se putkipuoli johdon päässä 20x10x7cm peltilaatikko joka asennettiin kojelaudan alle. Se kyllä äänenlaadussa ja muutenkin kuuluvuudessa päihitti kaikki senaikaiset transistoriradiot. Joutui aina odottamaan parikymmentä sekuntia kunnes alkoi kuulumaan, kuten putkiradioilla oli tapana. Virtaa se söi aikalailla, ettei kannattanut unohtaa kovin pitkäks aikaa päälle parkissa.

[Urpo]

No kohta päästään muisteluissa Popedan, Volgan ja Mossen putkiradioihin, joissa oli erillinen vibraksi kutsuttu invertteri anodijännitteen tekemiseksi. Näppärä masinisti ajoi partansa autossa sähkökoneella kun oli kytkenyt pistorasian vibraan. Toki hienoimmissa saksalaisautoissa oli tuo parranajopistorasia vakiona.

[mauri]

No kohta päästään muisteluissa Popedan, Volgan ja Mossen putkiradioihin, joissa oli erillinen vibraksi kutsuttu invertteri anodijännitteen tekemiseksi. Näppärä masinisti ajoi partansa autossa sähkökoneella kun oli kytkenyt pistorasian vibraan. Toki hienoimmissa saksalaisautoissa oli tuo parranajopistorasia vakiona.

On näköjään tekniikan kiertokulussa yksi kierros tullut täyteen. Nykyisinhän on premiumautoissa 230 V pistorasia esimerkiksi läppäriä tms laitetta varten.

[Aakku]

On näköjään tekniikan kiertokulussa yksi kierros tullut täyteen. Nykyisinhän on premiumautoissa 230 V pistorasia esimerkiksi läppäriä tms laitetta varten.

Eikä tarvii olla edes premium. Mulla on vanhassa Citikan C4 mallissa 230 V europistorasia integroituna keskikonsolissa. Ihan on tehdastekoinen.

[Tuppisuu]

Höh, mulla oli jo 80-luvun passatissa pistorasia.. Lähinnä sisälämppäriä varten

[JiiSPee]

Nuo soittimien omat lähtötehot oli valehdeltu vastoin sähkötekniikan lakeja liian suuriksi -oikeasti maksimiteho 12V järjestelmässä jossain kymmenen ja kahdenkymmenen watin välillä.
Vasta hakkurityyppisellä vahvistimella päästään 12V järjestelmässä suurempiin tehoihin -jopa kilowatti luokkaan sitten, mutta näitä ei noissa soittimissa itsessään olllut.

[Aulispoika]

Muistaako kukaan roadstar auto radion,minulla oli sellainen.
Kerran satuin ajamaan kolarin,rysäyksen jälkeen, Meiju Suvas alkoi laulaa, Esa Niemitalon äänellä.

Minulla oli Roadstar Datsunissa. Oli hyvä mankka!

[Arpe]

Aseman sai kullekin painikkeelle valittua vetämällä painiketta ulos ja valitsemalla asemanvalintanupista oikea taajuus, sitten painike sisään ja asema oli valittu (näin se muistaakseni kävi). Mekanismi perustui virityspiirien kelojen sisällä olevien ferriittien paikan asetteluun. Perussäädöistä vasemmassa pyöreässä nupissa oli volume ja virtakytkin, oikeanpuolisessa taajuuden manuaalivalinta.

Tuollanen Blaukkari löytyy hyllystä. Pikavalinta piti suorittaa vielä sopivan rivakasti. Jos painoi nappia liian hitaasti, jäi taajuusnäytön viisari hieman vajaaksi esiasetetusta taajuudesta ja joutui tuning nupista hieman hienosäätämään asemaa kohdilleen.
Mut kun oppi valisemaan kanavan Saksalaisella täsmällisyydellä nappia painaen, oli kerralla kohdallaan.

Tää oli -75 vuoden 99 Saabin keskikonsolissa varustettuna yhdellä kaiuttimella. Radiossa on tosin mahdollisuus kahdelle ämyrille.

[Aakku]

Mulla on Blaupunkt Derby matkaradio -56 mallin 2CV:ssä. Sillä on oma teline kojelaudan alla, johon se työnnetään. Telineessä se saa virran auton 6 V akusta ja kytkeytyy autoantenniin. Sen saisi kytkettyä myös kiinteään mono kaiuttimeen, mutta matkaradiosta tulee jo niin hyvä -50 luvun soundi, joten se riittää.
Kauniina kesäpäivänä kattoo auki keinuessa radiosta kuuluu Edith Piaffia. Tämän musiikin saa linkitettyä FM taajuudella kännykästä BT:n välityksellä.
Tällaista: https://www.youtube.com/watch?v=72wOXhYx0GA