Veteraanit/kaukopartiomiehet

[jussi77]

Kuuntelin jonkun iltasanomien kaukopartiomiehen tarinan. Vaikka olisi värikynääkin niin on melkoista selviytymistä ollu talvella.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008508402.html
Hattua en pysty tarpeeksi korkealle nostamaan noille suorituksille vaika tuossa ei ne taistelut ollukkaan kovin isossa roolissa. Latua kerkes kuitenkin aukaista ihan hyvällä menestyksellä.

[korjailija]

Ne kaukopartioihin osallistuvat valittiin tarkkaan eli useamman ominaisuuden piti osua kohdalleen että tuli edes valituksi.
Tuollaisille retkille kun on lähdetty niin kaiken on pitänyt tosiaan toimia suunnitelmien mukaan ja sitten on pitänyt olla niitä hyviä varasuunnitelmiakin.
Eikä hyvästä improvisoinnistakaan varmaan ole ollut mitään haittaa kun kaikki suunnitelmat on menneet pieleen.
Mutta hattua nostan myös korkealle, kovia miehiä.

[jussi77]

Kovia tosiaan. Tuohon aikaan oli kyky selviytyä talvella metsässä melko hyvin ja vähän ylikin näemmä. Tuuriakin tietty matkassa näiden selviytyneiden tarinoissa. On se melko totista kilpahiihtoa kun toveri koittaa saada vangiksi.
Itse kun tässä miettinyt umpihankihiihtoihin lähtöä niin tuppaa vaan jänistämään vaikka kyse on parin yön reissusta ja ensihoito sun muut on läsnä. No tän kauden taitaa pelastaa se kun vein ainoat suksiin sopivat saappaat mökille. Selitys sekin.

[tumes]

Olin 80-luvun alussa VaaRPstossa. "Sotaa" kesti 11 kk ja sinä aikana järjestettiin Sotainvalidien syyskeräys. Oma osuuteni oli se että keräsin varuskunnassa toiseksi eniten, sain 2 KL:a. Nyt jälkeenpäin kun muistelen niin jokainen osallistui. Kuka vähempi, kuka enempi mutta osallistui. Se oli heille kunnia-asia. Ei tuolloin kukaan sanonut tai puhunut että Suomi on myyty ja ei ole motivaatiota osallistua keräykseen.
Ei tätä maata ole myyty eikä myydä. Puhua saa lämpimikseen mitä vaan mutta veteraanit säilytti itsenäisyytemme. Tosipaikan tullen voimat yhdistettiin. Se on edelleen ihme kun parikymmentä vuotta aiemmin oltiin keskinäisessä kahakassa.
Nyt pyritään sisäiseen hajaannukseen lietsomalla ties mitä teorioita mutta pää pitää pysyä kylmänä agitaatioille.

[klm]

Niin, politiikasta puhuminen kielletty, en puhu siitä. Muistan vaan ajan 60 luvulla, sodasta ja veteraaneista ei juuri puhuttu, oltiin hiljaa asiasta.

Nuo asiat jäi pikkupoikana mieleen. Setä oli ollut suurimman osan sotimisesta Paul Marttinan komennossa kaukoparti miehenä ja sodan loputtua mennyt Amerikkaan. Näin hänet ainoan kerran isän 50v päivillä. Lisäksi enonikin samoilla reissuilla, haavoittunut jalkaa Muurmanskin radalla. Häntä en tavannut koskaan, selvisi kyllä taistelun tieltä ,vaan sitten, se siitä ei mennä pitemmälle.

[tumes]

Yks juttu nyt pohdituttaa. Nuo veteraanit ja kaukopartiomiehet, minkälaisen maailmanmallin puolesta toimivat?

Ma luulen että vapauden, myös sanan -.

[tumes]

https://findikaattori.fi/fi/table/77

Näyttää siltä että maanpuolustustahtoa on löytynyt vähiten vuonna 1970 ja eniten vuonna 2000 ko. tutkimusjaksolla. Tuloksiin vaikuttanee kulloinkin vallitseva yhteiskunnallinen ilmapiiri. Todellinen tahtotila mitattaisiin tositilanteessa mutta sitähän me emme tahdo vai tahdommeko?

Suomi oli köyhä maatalousvoittoinen maa 1800-luvun lopussa. Reilu 100 vuotta ja olemme nostaneet itsemme suosta. En väitä ettei ongelmia olisi mutta osoittakaa todeksi että ennen oli paremmin. On helppo väittää asioita mutta voisiko perustellakin?

[suparta]

Elintaso nousee vuosi,vuodelta. Samaan aikaan ponnistukset sen saavuttamiseksi pienevät. Mitä te oikein valitatte?

[imppu]

Passskahousut, sanos sotilasmestari Ahma.

[Talumees]

https://www.kaleva.fi/adolf-ehrnrooth-s ... en/2376815

"Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!"

Siinä se tärkein...

[tane II]

Mielenkiintoinen juttu Iltasanomissa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008508381.html

[sampomiäs]

Isä on syntyny vuonna 1920, kävi välirauhan aikana varusmiespalveluksen, sodan alussa -41 joutui kannakselle, haavoittui 2 kertaa, toipumien jälkeen -42 talvella siirtyi Karhumäen lohkolle, siellä kyseltiin vapaaehtoisia uuteen perustettavaan kaukopartio-osastoon johonka liittyi, sieltä tekivät useita partio reissuja syvälle vihollisen selustaan, kerran kävivät muurmannin radallakin tihutöissä, elokuussa -42 lähetettiin jäljittämään sitä suurta ryssien sissiprikaatia jonka vahvuus oli n 700 miestä ja 40 naista. Sitten helmikuussa-43 eräällä partiomatkalla Seesjärvellä haavoittui ja jäi vangiksi. Matka vei Sorokkan kautta Tserepovensan leirille.

[tane II]

Palasiko elossa kotiin?

[sampomiäs]

Palasiko elossa kotiin?

Kyllä, enhän tätä kirjottais jos olis sinne jääny, ite olen syntyny-54, kotiin ilmoitettiin ensin virheellisesti että oli kaatunut, sinne tserepoventsin leirille tuli myöhemmin tuttu kotikylän mies joka kertoi olleenasa ampumassa kunnialaukauksia kirkonkylän sankarihaudalla isän "hautajaisissa", palattuaan vankireissulta kävi katsomassa hautarivistöä misä oli tyhjä väli kun yksi risti oli otettu pois, leirillä oli päässyt käymään vaakalla paino oli ollut 39 kg.
Mauri Sariolan kirjassa *armeija piikkilankojen takana* on lyhykäinen kertomus vanki ajasta

[Aprikoitselija]

Vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset ole juuri mitään oppineet, tarkoitan yhdessä ja sovussa elämistä. Uutta uhoa näyttää olevan taas ilmassa. Onneksi ei enää kovin paljon minua koske.

Vaikka tässä sotaorpona ja 1941 syntyneenä vielä joudun jonkun aikaa tätä tohellusta seurailemaankin.

[klm]

Vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset ole juuri mitään oppineet, tarkoitan yhdessä ja sovussa elämistä. Uutta uhoa näyttää olevan taas ilmassa. Onneksi ei enää kovin paljon minua koske.

Vaikka tässä sotaorpona ja 1941 syntyneenä vielä joudun jonkun aikaa tätä tohellusta seurailemaankin.

Aivan uskomaton se sotimisen uho. Sukupolvet kun vaihtuu, unohtuu totuus mitä sotiminen on ja kansojen kärsimykset. Kun olin pieni poika, sotaleikitkin oli kiellettyjä. Toista kohtin ei saanut leikiaseellakaan osoitella. Jotka viisikin vuotta olivat sitä kärsineet toivoivat, ei koskaan enää tuollaista myllerystä.

Aprikoitselialle ,toivon pitkää ikää ja terveyttä, ei ole sotaorvon lapsen elo silloin helppoa olut jos ei muitenkaan.

[Aprikoitselija]

Aprikoitselialle ,toivon pitkää ikää ja terveyttä,

Kiitosta vaan toivotuksesta. Joudun toteamaan, että on se kyllä jo toteutunutkin. Ensi kesänä 81 v. synttärit, ja terveys kohtuullisessa kunnossa.

[Tuusari]

Vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset ole juuri mitään oppineet, tarkoitan yhdessä ja sovussa elämistä. Uutta uhoa näyttää olevan taas ilmassa.

Minusta se on silleen että minä 1982 syntyneenä oon viimesiä ikäluokkia jotka on nähny mitä se sota oikeasti tekee ihmiselle. Ei minua nuoremmat enää ole nähny niitä traumoja joiden aktivoituessa on talonväen syytä paeta piiloon ku isä näkee venäläisten syöksyvän ikkunoista sisään ja heiluu kirveen kanssa. Me voidaan naureskella ajatukselle kun pappa vanhainkodissa vetää siivoojan väkisin sängyn alle ja huutaa ” jos tuolleen Koikkaloit niin noutaja tulee!” Tai niinkuin minun ukki paiskasi hoitajan ikkunasta pihalle kun toinen yritti ottaa verikoetta ja kiristi siteen käden ympärille. Minua nuoremmat kuulee vain tarinoita. Ja joka kylä on sitten täynnä Marttisen miehiä ja Rokan Antteja.

Pahinta tässä kuitenkin on että myös meidän päättäjät alkaa olla minua nuorempaa ikäluokkaa, niiden neuvonantajat alkaa olla nuorempaa ikäluokkaa. Kohta kaikille 105 kunnian päivää on oikeasti vain 105 kunnian päivää. Vaikka puhutaan sodan inhimillisistä kärsimyksistä niin ne näyttäytyy meille uutiskuvana ja elintasopakolaisena. Minusta jokaisen joka on maanpuolustus asioiden kanssa tekemisissä pitäis olla vuosi jossain irakin tai Israelin alueella olevassa keskuksessa jossa konkreettisesti näkis, mikä on sodan hinta ja inhimillinen kärsimys. Se on ihan jotain muuta kun rivi ristejä sankarihautausmaalla.

Tässä tapauksessa minä en usko sotaan Euroopassa. Putin uhittelee ja USA katsoo vierestä kun Putin nappaa sopivan kaistaleen Itä-Ukrainasta saadakseen kunnon yhteyden krimille. NATO-sanoo sitä ”vähäiseksi konfliktiksi” ja EU:n sympatiat on Ukrainan puolella. Sen jälkeen EU asettaa ennen näkemättömät pakotteet Venäjälle ja kieltää uudestaan juuston viennin ehkä jopa vaatteetkin, muttei rajoita vielä koneiden vientiä.

[tuulen]

Kirjattiinko sodanajan mosurien toimintaa jotenkin sodan aikana? Kolmea kieltä puhuneen isäni kertomus koskien loppukesää -44 välillä ihmetyttää. Komppanianpäällikön puhuttelu, kapu kysyy voiko hän polttaa isääni koskevat paperit, paperit poltettiin. Mitä poltettavia dokumentteja voi olla komppanianpäälliköllä?

[Jalmari Kolu]

On saattanut palvella tehtävissä joista ei kärsi jäädä jälkiä.