Avautuminen

[valaut]

Hiukan liian raisua.

[Leilaukko]

Karua kuultavaa...
Toivottavasti asiat on nykyään paremmalla mallilla!

[valaut]

Mielenterveyden häiriöitä ei kannata hävetä. Viestini oli lähinnä, että jos "päässä nykii", niin kannattaa hakea ajoissa apua. Itse en tehnyt sitä ajoissa ja tuli noita lieveilmiöitä.

Juu olen suht. terveiden kirjoissa nykyään. Olen kuitenkin tuosta huolimatta onnistunut painamaan töitä 20 vuotta.

[Perceiver]

On varmaan hyvä kun pystyy ja uskaltaa avautua. Uskoisin valtaosan kanssaihmisistä suhtautuvan mielenterveysongelmista oireilevaan myönteisessä hengessä.

[sköne]

Tässä puhutaan vaihteeksi hyvin tärkeästä asiasta. On tietysti hyvä, että nykyään löytyy avoimuutta tässä asiassa. Tosin se ei kaikkia pelasta mutta aina joku voi löytää kokemusyhteyden.

Pahinta mielensairauksissa luultavasti on se, että pystyykö kukaan näkemään tai tuntemaan sairastuneen oloa, kun mikään ei ympäristössä resonoi oman pään kanssa. Omassa tuttavapiirissä on ollut pari tapausta, kun epätoivo on ollut lopulta se ainoa toivo ja eihän sitä kukaan jaksa elää sellaisessa olossa.

Siihen sairastuneen ihmisen asioiden ilmaisuun on onneksi löydetty erilaisia taiteen muotoja. Tämä meidän puhekieli kun on niin vajavainen ilmaisutapa. Jostain sitä pitää se voima raapia niihin huonoihin päiviinkin ja meitä monta.

[tumes]

"asioiden ilmaisuun on onneksi löydetty erilaisia taiteen muotoja."

Juu, toimivia ovat. Ainakin musiikki joka avautui toisella tavalla silloin kun pistin korkin kiinni. Nyt nautin hiljaisuudestakin.

Avautuminen on rohkea veto etenkin kun on kyse mielenterveyteen liittyvistä asioista. Meillä on vielä paljon ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä, pelkojakin vaikka välillä tuntuu että nämä ns. terveinä itseään pitävät ihmiset vaatisivat saada hoitoa...

Oma terapia liittyy masennukseen. Kuutisen vuotta kävin tilittämässä asioita kun ei viitsinyt kotiväkeä kuormittaa. Viimeinen käynti oli mystinen juttu, en enää itkenyt ja tunsin olevani vapaa. Ymmärsin jälkeenpäin että minä tein sen työn itse kun puhuin ja avauduin. Gummasin ne kaikki mustat pilkut sydänalasta. Itselääkintää en enää tarvitse, olen itsestäni selvä.

Masennus liittyy herkkyyteen ja sitähän minä olen aina ollut. Toinen puoli minua on aika räävitön jätkä, näiden välillä sitä on tullut tasapainoiltua. Jälkimmäinen on ollut rooli joka piti ottaa. Nyt jo uskaltaa olla se mikä on.

[valaut]

"asioiden ilmaisuun on onneksi löydetty erilaisia taiteen muotoja."

Juu, toimivia ovat. Ainakin musiikki joka avautui toisella tavalla silloin kun pistin korkin kiinni. Nyt nautin hiljaisuudestakin.

Avautuminen on rohkea veto etenkin kun on kyse mielenterveyteen liittyvistä asioista. Meillä on vielä paljon ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä, pelkojakin vaikka välillä tuntuu että nämä ns. terveinä itseään pitävät ihmiset vaatisivat saada hoitoa...

Oma terapia liittyy masennukseen. Kuutisen vuotta kävin tilittämässä asioita kun ei viitsinyt kotiväkeä kuormittaa. Viimeinen käynti oli mystinen juttu, en enää itkenyt ja tunsin olevani vapaa. Ymmärsin jälkeenpäin että minä tein sen työn itse kun puhuin ja avauduin. Gummasin ne kaikki mustat pilkut sydänalasta. Itselääkintää en enää tarvitse, olen itsestäni selvä.

Masennus liittyy herkkyyteen ja sitähän minä olen aina ollut. Toinen puoli minua on aika räävitön jätkä, näiden välillä sitä on tullut tasapainoiltua. Jälkimmäinen on ollut rooli joka piti ottaa. Nyt jo uskaltaa olla se mikä on.

Jos menee terapiaa ja tuntuu, että ei heti ole samalla aaltopituudella terapeutin kanssa, niin kannattaa heti vaihtaa henkilöä, jos mahdollista. Kuten tumes sanoi, niin terapeutti vain kuuntelee, mutta pitää olla tietty yhteys. Sen tajuaa kyllä.

[Jammu]

Luin tuon silloin kun koko teksti näkyi. Hyvä kun kerroit. Moni ei ymmärrä toisen tilannetta. Eikä tilannettaan ymmärrä itsekään. Siis ei ota vakavasti eikä siten hae apua. Itsellä oli 10vuotta vienyt huonompi kausi. Osin pilasi opiskeluajatkin. Jälkeenpäin vasta ymmärtää mitä olisi pitänyt tehdä. Ei siihen todin mitään itsetuhoisia aatoksia liittynyt

[valaut]

Luin tuon silloin kun koko teksti näkyi. Hyvä kun kerroit. Moni ei ymmärrä toisen tilannetta. Eikä tilannettaan ymmärrä itsekään. Siis ei ota vakavasti eikä siten hae apua. Itsellä oli 10vuotta vienyt huonompi kausi. Osin pilasi opiskeluajatkin. Jälkeenpäin vasta ymmärtää mitä olisi pitänyt tehdä. Ei siihen todin mitään itsetuhoisia aatoksia liittynyt

No juu. Mietin pari päivää, että olisin pyytänyt sinua poistamaan koko ketjun. Tuli kirjoitettua aika raadollisesti, mutta kun kun sköne ja tumes vastasivat, niin ajattelin, että kyllä tuo mukaan foorumille mahtuu, vaikka päätinkin sensuroida aloitusviestiä.

[Ajomies]

Koneita ja laitteita voi usein korjata ja saada ehjäksi, mutta "särkyneen" ihmisen kunnostaminen on paljon haasteellisempaa. Eivät kerro vaivan syytä eikä neuvoja apuun anna nuo tekniset vempaimet, joita sairaaloissa käytetään, vaikka elin toimintoja pystyvät yllä pitämään. Lisäksi kun se "särö" tahtoo olla jokaisessa tapauksessa erilainen, kuten se "rikki" olevakin. Joskus voi apu tulla pienelläkin kuuntelulla, kun taas joskus menee vuosi kausia "syvissä, synkissä" merkeissä. Kuka heittää "pelastusrenkaan" joka vielä nostaa pinnalle? Jaksaako siihen tarttua, ymmärtääkö hätänsä. Ainoa oljenkorsi on ymmärtää se mikä on arvokkain aina, oma elämä! Silloin kun se katoaa mielestä, kaikki muu on vielä merkitykseltään vähäisempää. Toivottavasti kaikki sen avun saa, eikä jää yksin. Huonompikin elämä on kuitenkin elämää.

[tumes]

Hiukankaan normaalista poikkeava käytös saa herkästi tulkinnan jotta tuon vintillä ei ole joka kamariin vedetty sähköjä. Vaan se ei menekään ihan niin niin, hokasivatten aivotutkijat taannoin että sähköä kulkee mutta se ei menekään normaalia reittiä.
Kytkentä on vain erilainen. Selkeästi me pelätään erilaisuutta vaikka ne kaikkein mielenkiintoisimmat ihmiset ovat juurikin erilaisia. Persoonia.
Puhuin taannoin erään raitistuneen kollegan (musiikki) kanssa ja meitä huvitti suuresti se että töryämisen myötä ymmärrämme omaa töryämistämme ja ns.
ainaraittiina-olleiden ymmärtämättömyyttä. Mitäpä he siitä tietävät? Sama toiminee mielenvikaisuudessa. Miten voi ymmärtää miten toinen ihminen tämän maailman ja elämän kokee eli miten pääsee toisen pään ja ajatusten sisälle? Vaan herkästi me sanotaan ja ollaan tietävinämme.
Toki toimenpiteitä tarvitaan silloin jos löytää itsensä Tallinnanlaivalta Visa-kortin kanssa pelkissä uimahousuissa. Silloin lähipiirin on syytä toimia koska henkilö ei välttämättä itse tiedosta eikä pysty kontrolloimaan omaa käytöstään. Oireiden kanssa voi elää normaalia elämää ja kemikaaleilla hoitamaankin. Alkoholikin toimii joskin se tuo myös lisää ongelmia.

[valaut]

Kävin lääkärissä tämän jutun jälkeen kolmeen otteeseen. Viimeksi eilen.

Troppeja on ja yhden annostusta nostettiin. Näyttäisi, että kannatti. Tällä hetkellä on todella hyvä olo, mitä ei ole vuosiin ollut, ilmeisesti ihmisen tavoiteltu normaali. Mitään haittavaikutuksia en itse huomaa. Muista en tosin tiedä. Järki tuntuu luistavan, ei mitään päihdyttävää efektiä ole havaittavissa ja fyysinen puoli on ihan ok. Asiat ja elämä kiinnostaa taas.

Selkä on tosin vainaa, mutta ei tähän asiaan liity. Tuntuu, että sekin on vähemmän kipeä, kun fiilis on kunnossa. Tuohon yritän olla syömättä lääkkeitä ja yritän vain liikkua, mikä tuntuu helpottavan.

[sköne]

Moni on mutkainen juttu tuo ihmisen terveys.

[Osmo_]

Alotusta en harmikseni oo nähnyt. Mutta jokkut muistaa allekirjottaneelta muutaman vuoden takasen masennuksen. Keväällä 2020 oli ensimmäiset merkit uusiutumisesta ja marraskuussa räjähti. Unet meni, ahdisti ja pelotti. Sain Escitalopramit lääkäristä ja muutaman juttukerran. Totesin noi jutustelut aivan turhiksi. Escitalopramien purku on meneillään ja viikon päästä saa pienentää annosta. Suurimman työn joutuu tekemään itse siinä, että ei anna pelolle valtaa. Sääli, että keväällä jäi oman jaksamisen takia jokunen asia kesken. Nyt tarvis alkaa paikkailemaan rästejä.
Mut keväällä radiossa soi Sentenced, nykysellään taas ilosempi materiaali, mihin puran tuntoja.

[valaut]

Sain Escitalopramit lääkäristä ja muutaman juttukerran. Totesin noi jutustelut aivan turhiksi. Escitalopramien purku on meneillään ja viikon päästä saa pienentää annosta.

En myöskään ole noista juttukerroista saanut kovin paljon apua. Asutaan koko nuoruuden porukka ympäri Suomea ja nähdään tosi harvoin. Kun jonkun kanssa niistä pääsee istumaan illan, niin tuntuu, että auttaa enemmän, kuin monta terapiakäyntiä.

Söin tuota samaa lääkettä ennen nykystä 3 kk, mutta en huomannut mitään vaikutusta. Piti auttaa ahdistukseen.

[Osmo_]

Sain Escitalopramit lääkäristä ja muutaman juttukerran. Totesin noi jutustelut aivan turhiksi. Escitalopramien purku on meneillään ja viikon päästä saa pienentää annosta.

En myöskään ole noista juttukerroista saanut kovin paljon apua. Asutaan koko nuoruuden porukka ympäri Suomea ja nähdään tosi harvoin. Kun jonkun kanssa niistä pääsee istumaan illan, niin tuntuu, että auttaa enemmän, kuin monta terapiakäyntiä.

Söin tuota samaa lääkettä ennen nykystä 3 kk, mutta en huomannut mitään vaikutusta. Piti auttaa ahdistukseen.

Mulle noista lääkkeistä oli hyvin suuri apu. Sanotaanko, että asia eskaloitui marraskuussa, kun yhtäkkiä unet hävisivät. Ei vaan mennyt filmi poikki. Ensin söin melatoniinia ja sit lääkäri antoi Mirtazapinit. Ne auttoi, mutta aamukooma oli hirvittävä. Sitten alkoi menemään pikkuhiljaa huonompaan suuntaan ja lopuksi oltiin vaihteeks täysin paskana. Kaveriseurassa olo auttaa, kun siinä pääsee nauramaan ja huolet ovat tilapäisesti muualla.

[Sirkkeli ja 8 sormea]

Hiukankaan normaalista poikkeava käytös saa herkästi tulkinnan jotta tuon vintillä ei ole joka kamariin vedetty sähköjä.

Siihen ei sitten muuuten paljoa tarvita että,tuollaisen diagnoosin saa.......

[valaut]

Sain tässä kuussa oikean diagnoosin 11 vuoden jälkeen. Minua on hoidettu väärin masennuslääkkeillä.

Kaikki ehkä joskus hyvinkinkin erikoiset viestini palstalla eivät ole alkoholin vaan hypomanian tulosta. Toki humalassakin on tullut kirjoitettua, en sitä sano.

Jotenkin tilanne tuntuu helpotukselta. Olen myös luonteeltani hyvin impulsiivinen. En koe mielenterveyden häiriöitä häpeällisinä ja uskallan niistä kirjoittaa näin avoimesti. Ei tarvitse kauaa tutkia viestihistoriaani, niin löytyy nimi ja yhteystiedot. Jos joku on utelias.

Edelleen hakekaa apua ajoissa ja älkää hävetkö.

Minuun voi ottaa myös yv:llä yhteyttä aiheesta, jos siltä tuntuu. En ole mikään terveydenhuollon ammattilainen, mutta montaa olen nähnyt ja vertaistukea antaa, sekä osaan pitää turpani kiinni muiden henk.koht. asioista.

[aarne]

Hieno juttu että että nyt tuli oikeampi diagnoosi ja hoito.
Helpottaa omaa olemista varmasti, kun ei tarvitse miettiä että mikä vaivaa. Ja toisekseen antaa toivon paremmasta.
Se kyllä tuntuu olevan vielä nykyisinkin arempi aihe jos otsaumpiossa "välilevy pullistelee", kuin se oikea selkävaiva. Vaikka kuitenkin yhtä tärkeitä ja vikaherkkiäkin elimiä molemmat, ja kummankin kuntoon saattaminen parantaa elämänlaatua huomattavasti.

[rattori]

En myöskään ole noista juttukerroista saanut kovin paljon apua.
...
Söin tuota samaa lääkettä ennen nykystä 3 kk, mutta en huomannut mitään vaikutusta. Piti auttaa ahdistukseen.

Kai se sh niillä juttukerroilla seuraa ja delegoi lääkärille oireista/tuntemuksista/lääkkeiden tehosta/ yms. Ammattilainen lie hänkin ja nähnyt monta .