Jäärä kirjoitti: ↑La Marras 07, 2020 11:36 pm
C20 kirjoitti: ↑La Marras 07, 2020 9:40 pm
YEL määrää kaikki sosiaalietuudet, palkalla tai osingoilla ei ole mitään merkitystä mihinkään etuisuuteen, vain ja ainoastaan YEL, pitäkää siitä huoli että on oikealla tasolla
Olen näköjään ollut tekemisissä vain sellaisten osakeyhtiöiden kanssa, joissa omistus on ollut niin hajautettua, että YEL ei ole tullut tutuksi, kun kaikki ovat olleet TyEL:n alaisia. Lähes kaikki yritysten työntekijät ovat olleet osakkeenomistajia eikä kenelläkään ole ollut merkittävää enemmistöä. Tässä selvä taulukko
YEL vs. TyEL.
Monen yrittäjän olen kuullut manailevan pientä eläkettään, vaikka ovat saaneet sen, minkä ovat maksaneetkin.
Joo osakeyhtiöissä jos on useita omistajia, ja tekevät laskutustakin, palkollisena on paras olla. Pelkkää pienen osuuden osinko-omistajaa ei katsella pitkään, vaan sitten tuloksen tekijät hoitavat rahat itselleen jo ennen osingonmaksuja.
Jos meinaa olla yhtiön palkollinen omistaja, silloin ei nähtävästi saisi omistaa yli 50% vaan jotenkin sopiva tasajako. Jos omistus tulee yhdelle enemmistöksi, viran puolesta alkavat eläkeyhtiöissä kysellä pääomistajalta YEL:ksi vaihtamisen perään. Niin ainakin itsellä kävi, kun ostin enemmistön.
YEL on siis sellainen, että päätoimisen yrittäjän tapaturmavakuutukset, perhe-eläkkeet, työkyvyttömyyskorvaukset ja muut määräytyvät vain
maksetun YEL-eläketulon perusteella. Myös ns. monieläkkeisiä löytyy. Itsellä on elämänikäisiä kertymiä ja myös maksuja vähintään kahteen, TyEL, MyEL ja YEL.
Monilla toiminimiyrittäjillä ei löydy välttämättä minimiä enempää maksettavaa sinne YEL:iin, vaikka haluaisi maksaa. Jos onnistuu hinnoitella reilut YEL-maksut mukaan taksoihin, ja jos kilpailua ei ole mistään suunnasta, ja asiakasyritys on niin riippuvainen, että joutuu hyväksymään hinnan minkä hyvänsä, niin silloin YEL-maksut voi pumpata tappiin. Mutta tämä on tavallaan ihannetilanne, jota ei voi ainakaan alkaville yrittäjille mainostaa, että
kaikki yrittäjäksi rupeavat pääsisivät tällaiseen täysin turvattuun VIP-tavaran- ja palveluntoimittajan asemaan.
Usein se YEL on pieni senkin takia, että lähinnä sillä pystyy kilpailemaan verokirjalla toimivan tai ulkomaalaisen vaihtoehdon kanssa. Tai niin kuin melko usein on asian laita, entinen verokirjatyöläinen laitetaan alihankkijaksi, ota tai jätä- hinnalla. Että homma on jo kaupattu vaikka Italiaan, mutta olisi tarjolla tähän hintatasoon alihankinta, niin saa jatkaa hommia. Tuossa Lohjan pienyritystalossa oli useampikin kollega sellaiselle mierontielle joutunut. Ja kannattaa olla tietoinen siitä, että voi haastaa oikeudessa itselleen palkkaedut, kun todetaan alihankkijan olleen käytännössä palkollinen. Mutta eihän semmoiseen pidä sitten lähteä, jos meinaa jälkipuheita alkaa järjestämään. Eli kyseiset ratkaisut ovat luottamusjuttuja, ei siitä sen enempää. Niin, kelan palkoille aina pääsee, taisin jo sanoa.
Vahvat pörssiyritykset sanelevat myyntiehdot, eihän siihen alihankintaan ole pakko lähteä. Kyllä kela omistaan huolen pitää. Mutta jos haluaa itsellisenä pysyä, tarvitsematta mistään julkisen palvelun tiskiltä anoa, niin joutuu joskus myös joustamaan, yleistä on sovitun katteen kauppa, jossa asiakas tietää, mitä tavara maksaa, alihankkijalle sallitaan tietyn suuruinen kate, esimerkiksi satasen tukkuhintaisesta tavarasta saa veloittaa tavallaan rahoituskuluilla lisättynä 107,5 euroa. ("7%:n kate"). Kunnat ja kaupungit ovat tällaisen systeemin käyttäjiä. Sitten jos salassa asiakkaalta pystyt tekemään lehmänkauppoja valmistajalle tai jollekin valmistajan kilpailijalle, niin joka sentti, minkä pääset ostaessasi satasen alle, on omaa lisärahaasi. Siinä usein kuitenkin ollaan heikolla jäällä, tavara jos on erilaista, niin vieraat valmistajan leimat nopeasti kyllä pannaan merkille, ja aletaan katsoa viistoon.
Mutta alihankintasuhde toiseen yritykseen voi kestää vaikka parikymmentäkin vuotta, jos ei ala ahneeksi. Ja asiakkaan menestyksellinen ja voitollinen toiminta on omankin toiminnan kannattavuuden lähtökohta.
-SS-