Neuvoja oikeinkirjoitukseen

[EKo]

Itselläni on suomen kieli lukion päästötodistuksessa 10 . . .

Mulla oli käytös 10

[juntunen]

Kouluarvosanoihin en mene, eivät ole oleellisia. Mutta oleellista olisi yleensä miettiä syyseuraussuhteita eikä vain sanoa että asia nyt vain on näin, uskokaa nyt vain kun auktoriteetti niin sanoo. Koulusta on jäänyt mieleen että. esim. historiassa piti opetella valtavat määrät jotain vuosilukuja mutta yhtään ei jäänyt mieleen että olisi avattu miksi silloin tapahtui jotain ja mitkä sen seuraukset olivat. Tai sitten ne eivät vain jääneet mieleen koska käytettävissä oleva oppimiskapasiteetti piti suunnata epäoleelliseen ulkoaopetteluun.

[tese]

Kouluarvosanoihin en mene, eivät ole oleellisia. Mutta oleellista olisi yleensä miettiä syyseuraussuhteita eikä vain sanoa että asia nyt vain on näin, uskokaa nyt vain kun auktoriteetti niin sanoo. Koulusta on jäänyt mieleen että. esim. historiassa piti opetella valtavat määrät jotain vuosilukuja mutta yhtään ei jäänyt mieleen että olisi avattu miksi silloin tapahtui jotain ja mitkä sen seuraukset olivat. Tai sitten ne eivät vain jääneet mieleen koska käytettävissä oleva oppimiskapasiteetti piti suunnata epäoleelliseen ulkoaopetteluun.

Just näin (vai tulikohan kiroitus vihre). Kysymys kuuluukin että onko hyödyllisempää olla opetettu vai oppinut?
Kaikkinainen kaikkien asioiden ulkoa opettelu on kyllä aivan peestä kun pitäisi opettaa ottamaan selvää mistä oikea tieto löytyy. Nykyisin paino sanalla OIKEA.
Mielestäni pahinta mitä opettaja voi luokan edessä tehdä, on että hän ei opeta niitä jotka eivät osaa vaan toteaa asioita niiden kanssa jotka jo osaavat. Eli taso on liian korkealla eikä osata asettua hitaammin oppivien tasolle.

[ihmehitsari]

Koulusta on jäänyt mieleen että. esim. historiassa piti opetella valtavat määrät jotain vuosilukuja mutta yhtään ei jäänyt mieleen että olisi avattu miksi silloin tapahtui jotain ja mitkä sen seuraukset olivat. Tai sitten ne eivät vain jääneet mieleen koska käytettävissä oleva oppimiskapasiteetti piti suunnata epäoleelliseen ulkoaopetteluun.

Ei ole tainnut Airi Lahtinen, tai hengenheimolaisensa olla historian/ yhteiskuntaopin opettajana.
Vuosilukuja ja ym knoppitietoa tuli ja meni valtavat määrät, mutta ohessa tuli myös laajempaa informaatiota/ taustaa liittyen vuosilukuihin ja tärkeisiin tapahtumiin. Mitä tapahtui, miksi tapahtui, mitä seurasi jne. Demokratian perusteet alkaen yhtäläisistä äänioikeuksista, äänestyksistä, suhteellisesta vaalitavasta ym. mielenkiintoisesta.
Se taas on kunkin opetusta saaneen itse arvioitava, kuinka paikkansapitävät aikoinaan saamansa tiedot omassa ajassa elävänä ovat.
Historiaa kun melko hanakasti kirjoitetaan myös uusiksi milloin mistäkin syystä. Myös nykyisessä ajassa.

[juntunen]

Koulusta on jäänyt mieleen että. esim. historiassa piti opetella valtavat määrät jotain vuosilukuja mutta yhtään ei jäänyt mieleen että olisi avattu miksi silloin tapahtui jotain ja mitkä sen seuraukset olivat. Tai sitten ne eivät vain jääneet mieleen koska käytettävissä oleva oppimiskapasiteetti piti suunnata epäoleelliseen ulkoaopetteluun.

Ei ole tainnut Airi Lahtinen, tai hengenheimolaisensa olla historian/ yhteiskuntaopin opettajana.
Vuosilukuja ja ym knoppitietoa tuli ja meni valtavat määrät, mutta ohessa tuli myös laajempaa informaatiota/ taustaa liittyen vuosilukuihin ja tärkeisiin tapahtumiin. Mitä tapahtui, miksi tapahtui, mitä seurasi jne. Demokratian perusteet alkaen yhtäläisistä äänioikeuksista, äänestyksistä, suhteellisesta vaalitavasta ym. mielenkiintoisesta.
Se taas on kunkin opetusta saaneen itse arvioitava, kuinka paikkansapitävät aikoinaan saamansa tiedot omassa ajassa elävänä ovat.
Historiaa kun melko hanakasti kirjoitetaan myös uusiksi milloin mistäkin syystä. Myös nykyisessä ajassa.

Täytyy myöntää että lukiossa oli hyvä historianopettaja, mutta yläasteella ei. Kiinnostuksen kohteet olivat silti ihan muualla, kokeisiin lukemalla toki sai hyvät numerot, mutta kyllä ne silloin päntätyt asiat ovat hämärän peitossa. Historiahan kirjoitetaan paljolti voittajien näkokulmasta. Varmaankin häviäjillä on sitten oma tulkintansa asioista.

[ihmehitsari]

Täytyy myöntää että lukiossa oli hyvä historianopettaja, mutta yläasteella ei. Kiinnostuksen kohteet olivat silti ihan muualla, kokeisiin lukemalla toki sai hyvät numerot, mutta kyllä ne silloin päntätyt asiat ovat hämärän peitossa. Historiahan kirjoitetaan paljolti voittajien näkokulmasta. Varmaankin häviäjillä on sitten oma tulkintansa asioista.

Itsellä on ollut "tiedostuneen" ikäni ajan jonkinlainen kiinnostus historiaan ja ehkä se avitti kouluaikana tiedostumaan "Jerusalemin ajoista" lähelle nykyaikaa. En siis kokenut historiaa sivuavia oppiaineita kovinkaan vastenmielisiksi.
Myös ainekirjoitus oli suht helppo rasti, vaikkei suomenkielen kielioppi niin himottanutkaan opiskella. Elatiivit, inessiivit, illatiivit, ablatiivit, adessiivit, allatiivit ja niitä onkaan. Olenko tarvinnut maallista mammonaa himotessa, hyvää vaimoa pitäessä, lapsia ihmisen kuvalla elämään opettaessa? No en ole! Sisään ja ulos on osannut oikeista ovista tulla ja mennä, paikoillaan tarvittaessa olla ilman kielioppiakin. Kirjoitus- ja lukutaidosta toki olen enimmäkseen kiitollinen ollut. Ei senpuoleen moittimista äidinkielen opiskeluihin liittyen.

Tuo lukutaito vie nykyään mielenkiintoisiin aiheisiin ja aikoihin niin Suomen, kuin kotiseudun historiassa. Esim. tänään tulin tiedostuneeksi aikalaismediaa lukemalla sellaisestakin , että aika tasan sata vuotta sitten, eli talvella 1924 kulki kotitanhuan seutuvilta viljakuormia rajalle ja siitä eteenpäin Uhtuan suuntaan. Ja millaisin miettein niin viljaa rajalle vieneet, kuin viljaa rajalta hakemaan tulleet olivat.

[juntunen]

Itsellä on ollut "tiedostuneen" ikäni ajan jonkinlainen kiinnostus historiaan ja ehkä se avitti kouluaikana tiedostumaan "Jerusalemin ajoista" lähelle nykyaikaa. En siis kokenut historiaa sivuavia oppiaineita kovinkaan vastenmielisiksi.
Myös ainekirjoitus oli suht helppo rasti, vaikkei suomenkielen kielioppi niin himottanutkaan opiskella. Elatiivit, inessiivit, illatiivit, ablatiivit, adessiivit, allatiivit ja niitä onkaan. Olenko tarvinnut maallista mammonaa himotessa, hyvää vaimoa pitäessä, lapsia ihmisen kuvalla elämään opettaessa? No en ole! Sisään ja ulos on osannut oikeista ovista tulla ja mennä, paikoillaan tarvittaessa olla ilman kielioppiakin. Kirjoitus- ja lukutaidosta toki olen enimmäkseen kiitollinen ollut. Ei senpuoleen moittimista äidinkielen opiskeluihin liittyen.

Tuo lukutaito vie nykyään mielenkiintoisiin aiheisiin ja aikoihin niin Suomen, kuin kotiseudun historiassa. Esim. tänään tulin tiedostuneeksi aikalaismediaa lukemalla sellaisestakin , että aika tasan sata vuotta sitten, eli talvella 1924 kulki kotitanhuan seutuvilta viljakuormia rajalle ja siitä eteenpäin Uhtuan suuntaan. Ja millaisin miettein niin viljaa rajalle vieneet, kuin viljaa rajalta hakemaan tulleet olivat.

Kyllä historiaa on hyvä ymmärtää ja myös oppia siitä. Psykologia on jostain ihmeen syystä alkanut itseäni kiinnostamaan ja olen alkanut lukemaan sen alueen opuksia. Aika monessa noissa käsitellään myös historiaa. Kyllä nuo avartaa omaa ajattelumaailmaa ihmisten käyttäytymisestä, motiiveista ym. Pitääkin taas laittaa lukuvinkki tuonne toiseen ketjuun.

[jiipee]

Myös ainekirjoitus oli suht helppo rasti, vaikkei suomenkielen kielioppi niin himottanutkaan opiskella. Elatiivit, inessiivit, illatiivit, ablatiivit, adessiivit, allatiivit ja niitä onkaan.

Kaikki nämä olivat ihan tervanjuontia kouluaikana. Jotakin kuitenkin tapahtui liki 2-kymppisenä. Siitä asti on kirjoittaminen ollut selvästi helpompaa, ja ajoittain jo ihan rutiinia. Noita mainittuja hienoja termejä en tosin tunne vieläkään, mutta silmä tai "korva" sanoo, mikä on ihan metsässä ja mikä toisaalta kuulostaisi vähän paremmalta. Niillä on aika hyvin pärjätty. Varmasti kuitenkin on kielioppivirheitä omassakin tekstissä, mutta päätyön olen silti tähän ikään asti (60+) tehnyt kirjoittamalla yhtä ja toista.

[tese]

Itsellä on ollut "tiedostuneen" ikäni ajan jonkinlainen kiinnostus historiaan ja ehkä se avitti kouluaikana tiedostumaan "Jerusalemin ajoista" lähelle nykyaikaa. En siis kokenut historiaa sivuavia oppiaineita kovinkaan vastenmielisiksi.
Myös ainekirjoitus oli suht helppo rasti, vaikkei suomenkielen kielioppi niin himottanutkaan opiskella. Elatiivit, inessiivit, illatiivit, ablatiivit, adessiivit, allatiivit ja niitä onkaan. Olenko tarvinnut maallista mammonaa himotessa, hyvää vaimoa pitäessä, lapsia ihmisen kuvalla elämään opettaessa? No en ole! Sisään ja ulos on osannut oikeista ovista tulla ja mennä, paikoillaan tarvittaessa olla ilman kielioppiakin. Kirjoitus- ja lukutaidosta toki olen enimmäkseen kiitollinen ollut. Ei senpuoleen moittimista äidinkielen opiskeluihin liittyen.

Tuo lukutaito vie nykyään mielenkiintoisiin aiheisiin ja aikoihin niin Suomen, kuin kotiseudun historiassa. Esim. tänään tulin tiedostuneeksi aikalaismediaa lukemalla sellaisestakin , että aika tasan sata vuotta sitten, eli talvella 1924 kulki kotitanhuan seutuvilta viljakuormia rajalle ja siitä eteenpäin Uhtuan suuntaan. Ja millaisin miettein niin viljaa rajalle vieneet, kuin viljaa rajalta hakemaan tulleet olivat.

Kyllä historiaa on hyvä ymmärtää ja myös oppia siitä. Psykologia on jostain ihmeen syystä alkanut itseäni kiinnostamaan ja olen alkanut lukemaan sen alueen opuksia. Aika monessa noissa käsitellään myös historiaa. Kyllä nuo avartaa omaa ajattelumaailmaa ihmisten käyttäytymisestä, motiiveista ym. Pitääkin taas laittaa lukuvinkki tuonne toiseen ketjuun.

Taisi muuan viisas aikoinaan lausua jotenkin tähän tapaan: Jos et tunne menneisyyttäsi sinulla ei ole tulevaisuutta!

[Juice]

Sitten kouluajoilta on mielessä tällaisia, kuin : "sitä nyrkillä nenään, joka kirjoittaa enään". Mistä ihmeestä sinne enää-sanan perään se n-kirjain tulee? Jostakin murteestako?

Tuo "enään" -sanan käyttö on jopa erittäin yleistä. Puolestaan Torissa on useasti myynnissä "mönkiä", siinä se yksi J-kirjain katoaa jännästi johonkin.

Entäpä "tavan ihminen / tavan tallaaja" ? Tavallisen ihmisen ja tavallisen tallaajan olen aina ymmärtänyt, mutta tavan ei ole mikään sana.

[Aulispoika]

Puolestaan Torissa on useasti myynnissä "mönkiä", siinä se yksi J-kirjain katoaa jännästi johonkin.

Ja ilmoitus usein alkaa:

"Elikkä nyt ois myynnissä..."
MV?

[EKo]

Puolestaan Torissa on useasti myynnissä "mönkiä", siinä se yksi J-kirjain katoaa jännästi johonkin.

Ja ilmoitus usein alkaa:

"Elikkä nyt ois myynnissä..."
MV?

Tai ’Elikkä tosiaan nyt olis . . .’

[Jäärä]

Puolestaan Torissa on useasti myynnissä "mönkiä", siinä se yksi J-kirjain katoaa jännästi johonkin.

Ja ilmoitus usein alkaa:

"Elikkä nyt ois myynnissä..."
MV?

Olen samaa miettinyt. Ehkä tarkoitus on jotenkin loiventaa lauseen aloitusta. Samaa on havaittavissa epäsuorissa kysymyslauseissa: "..., että onko se niin". Mikä ihmeempää, että jälkimmäistä kuulee ammattitoimittajiltakin.

[mrjb425]

Kummallista näissä kirjoitusvirheissä on myös se, että mönkijä kirjoitetaan ilman j kirjainta.
Mutta sama kirjain ängetään sanan kaiutin sisälle. Samoin tuo enää sana, se n kirjain on kummallisen helppoa joillekin siihen lisätä. Mutta sama kirjoittaja jättää useammankin sanan lopusta sen saman kirjaimen kirjoittamatta.

[juntunen]

Jos sanotaan takaata niin pitäisikö sitten sanoa vastaavasti että edestäkä?
Olisivat ikäänkuin vastaavanlaiset ilmaisut.

[Aakku]

Puolestaan Torissa on useasti myynnissä "mönkiä", siinä se yksi J-kirjain katoaa jännästi johonkin.

Ja ilmoitus usein alkaa:

"Elikkä nyt ois myynnissä..."
MV?

Tai ’Elikkä tosiaan nyt olis . . .’

Samaa "eli" sanaa käyttävät nuoret kassaneidit. "Eli, se tekee xx euroa."

[Kardaani]

Tuo plus joka sanan jälkeen "niinku".
Mikään ei silti ole niin ärsyttävää kuin pronominin "kuka" korvaaminen "ketä" sanalla.

[Jammu]

Elikkä kun kaikki on nykyään niinku haastavaa.

Minun mielestäni asiat ei ole haastavia, ne on vaikeita joskus tai mahdottomia.

Haastava asia on sellainen jossa täytyy käyttää luovasti monia taitoja uudella tapaa ja se antaa mahdollisuuden oppimisprosessiin onnistuessaan.

Se, että tiellä on 10cm loskaa ja tojota jaris siinä pupeltaa, ei tarkoita, että "ajokeli olisi haastava" vaan että ajokeli on hiukan huono.

Sitten on tämä "resilienssi" jota kaikki oman elämänsä mikaaaltolat hokee. Sanahan tarkoittaa käytännössä sitä, että yksilö tai muu vastaava asia säilyttää toimintakykynsä olojen muuttuessa tai paineen alla.

[Kardaani]

Juu elikkäs se vaatii niinku resilienssiä ketä lähtee Yariksella niinku tonne haastaviin ajokeleihin.

[jiipee]

Juu elikkäs se vaatii niinku resilienssiä ketä lähtee Yariksella niinku tonne haastaviin ajokeleihin.

Hyvä yhteenveto monesta oudosta ilmaisusta

Kirjoittamiseen liittyen, niin joillakin on tapa lykätä välilyönti ennen virkkeen päättävää merkkiä, siis tähän tapaan . Tai sitten huutaen näin ! Tai kysyvästi näin ?

Älkää tuhlatko niitä välilyöntejä. Ei ne sinänsä paljon maksa, mutta eivät ne sinne viimeisen sanan ja päätemerkin väliin oikeasti kuulu.