SUSI VEI KOIRANPENNUN PIHASTA

Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.

Valvojat: Jammu, sohvi

Lukittu
TL
Viestit: 16
Liittynyt: Pe Joulu 30, 2005 7:03 pm
Paikkakunta: Pohjois- suomi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TL »

Kolme pientä porsasta ja iso paha susi
Mikko Kalliomäki

Olipa kerran kolme pientä porsasta, jotka asuivat suuressa ja vanhassa tammimetsässä. Vanhimman porsaan nimi oli Veli Ponteva, keskimmäisen Veli Viulu, ja nuorinta porsasta kutsuttiin Veli Huiluksi. Possujen kotina oli pieni punainen mökki, jonka pihalla he viettivät päivänsä leikkien ja iloisesti laulellen.
Metsän rauha olisi ollut rikkomaton, ellei Herra tutkimattomuudessaan olisi siunannut luontoa myös isolla sudella, joka oli tavoiltaan ilkeä ja paha. Kaikki metsän eläimet pelkäsivät sutta, ja olipa tämä retkillään käynut possujenkin päiviä pilaamassa.

Eräänä syksyisenä perjantai-iltapäivänä susi oli jälleen lähtenyt metsäkierrokselle pienempiään kiusaamaan, kun se puoliksi vahingossa eksyi possujen pihamaalle. Koska kello oli jo paljon, olivat porsaat kuitenkin jo vetäytyneet sisätiloihin. Hetken aikaa pihalla kierreltyään ja ikkunoista sisään kuikuiltuaan susi sai kuningasajatuksen: se houkuttelisi possut ulos mökistään, vangitsisi heidät ja veisi heidät seuraavana päivänä markkinoille myyntiin. Tarkkaan harkittuaan susi päätti käyttää hyväksi synnynnäistä oveluuttaan: se piiloutui pensaikkoon ja huhuili sieltä hunajaisella äänellä: "Voi rakkaat possut, avatkaa ovi. Täällä on vanha isoäitinne. Toin teille korillisen omenoita." "Haista paska!", vastasivat possut yhteen ääneen tuuletusikkunasta. Susi tulistui töykeästä vastauksesta ja mörisi pian kovaan ääneen: "Ulos mökistä, tai puhallan sen nurin!" Possut olivat kuitenkin jo palanneet Playstationin pariin eivätkä suden huutelun takia toistamiseen viitsineet peliänsä keskeyttää.

Susi oli ällistynyt moisesta piittaamattomuudesta ja päätti siirtyä suunnitelmansa toiseen vaiheeseen; se veti palkeet täyteen ilmaa ja puhalsi sydämensä kyllyydestä. Tulos oli kuitenkin heikonlainen: astman ja ankaran tupakoinnin runtelemista keuhkoista irtosi ainostaan pieni pahanhajuinen henkäys ja noin teelusikallinen vihertävää limaa, joka sekin valahti suden omille rinnuksille. "Kirotun siat!", puhisi susi ja alkoi vihoissaan pommittaa mökin tuliterää peltikattoa nyrkin kokoisilla kivillä.

Pohja se on sikojenkin säkissä, sillä kuullessaan uutta kattoansa särjettävän päättivät possut yksissä miehin käydä antamassa sudelle hieman partavettä. Ennen kuin susi ennätti kissaa sanoa, olivat porsaat jo pihalla ja Veli Huilu humautti raudoitetulla pesäpallomailalla suden polvilumpion hajalle. "Ai vihtahousu!", kiljui susi, mutta samassa alkoi kahdelta muultakin suunnalta sadella lyöntejä ja potkuja kohti suden luisevaa vartaloa. Hyvin olivat porsaat läksynsä oppineet, sillä jo tuokion kuluttua makasi susi hengettömänä possujen jalkojen juuressa.

Kauaa eivät possut saalistaan joutaneet ihailemaan, sillä paljon oli vielä tehtävää ennen yöpuulle paneutumista: Veli Ponteva laski sudesta veret, Veli Viulu nylki ruhon ja Veli Huilu asetti lihat riippumaan.

Aamulla varhain lähtivät porsaat myymään suden turkkia markkinoille. Perillä kehuivat kaupungin hienot rouvat turkkia kilpaa, ja porsaat tekivätkin siitä niin hyvät kaupat, että erääntyneiden laskujen maksun jälkeen rahaa jäi vielä pitkäripaisessa tuhlattavaksi asti. Niin kului sikojen viikonloppu hummatessa ja iloisia maljoja nostellessa.

Eiköhän tämä kerro jo tarpeeksi tuosta suden luonnosta.
sakkola1
Viestit: 131
Liittynyt: Ma Elo 21, 2006 11:55 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja sakkola1 »

Hieno tarina "TL".
Tarinasta käy selvästi ilmi, että possut vaan pelaili playstationilla huolettomana, vaikka heillä oli erääntyneitä laskuja!
Sitten kavalasti humautettiin "raudoitetulla pesäpallomailalla suden polvilumpion hajalle."!
Todella ilkeää toimintaa näiltä vastuuttomilta vandaaleilta.
Susihan oli vain ruokaansa vailla ja possut sopivat sen ruokavalioon täydellisesti.

Tarina on opettavainen, ja opettaa possujen katalasta luonteesta: ei saisi enää rehellinen susiparka ruokaansa tienata, kun on nörttisukupolven luuseripossujen pieksettävänä, mitäpähän ei anneta pitkin päivää pleikkarilla pelata. :wink:

No joo. Hyvä satu pahasta sudesta. Kiitos "TL" kevennyksestä.

P.S. Joskus oikeakin elämä näyttää juuri samanlaisen luonteen eräistä henkilöistä.
Mitään ei suostuta tekemään edes oman ruokansa eteen, ja jos kysyt asian perään, niin voitpa jopa saada kuonoosi. Onko se sitten pleikkari, mutta xbox kuitenkin....

Hyvää Uuttavuotta.
Ei mennä siitä, missä aita on matalin.
Mennään siitä, missä aitaa ei ole lainkaan.
sakkola1
Viestit: 131
Liittynyt: Ma Elo 21, 2006 11:55 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja sakkola1 »

Jarkko hyvä.

Kun Te esitätte minulle kysymyksiä, niin koettakaa ensin minua valistaa minua niillä suurenmoisilla tiedoillanne suden vaarallisuudesta ihmisille.
Siitähän alunperin oli kysymys.

Joten anna tulla faktaa.

Ja siten kysymykseesi: "onko muita kysymyksiä?"

Vastaan: on.
Ei mennä siitä, missä aita on matalin.
Mennään siitä, missä aitaa ei ole lainkaan.
Jarkko
Viestit: 7074
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 1:14 am
Paikkakunta: Pohojammaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jarkko »

sakkola1 kirjoitti:Ja siten kysymykseesi: "onko muita kysymyksiä?"

Vastaan: on.
Huomaa, että kommenttini oli lainausmerkeissä, eli tuo ei ollut kysymys sinulle, vaan kuvasi vastaustasi, eli et osannut vastata, niin väistit kysymällä "Keksitkö vielä jotain muuta?", joka on suurin piirtein sama, kuin esittämäni kommenttini "Hyvä kysymys, onko muita kysymyksiä".
Manuel

Viesti Kirjoittaja Manuel »

Kuinka yksinkertaisia kysymyksiä pitää esittää että sakkola osaisi vastata? Vai oliko tämäkin liian vaikea?
sakkola1
Viestit: 131
Liittynyt: Ma Elo 21, 2006 11:55 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja sakkola1 »

Jarkko ja Manuel.

Kertokaapa minulle, miksi ette kykene esittämään oikeita faktoja mielipiteittenne tueksi?

Kysymys oli suden vaarallisuudesta ihmiselle, jos saan herrasväkeä muistuttaa.

Jos, ja kun, Teillä ei ole niitä faktoja, niin ei asia etene lisäkysymyksillä, eikä sanaleikeillä.

Pistäkää näyttöjä kehiin, että minäkin voisin olla viisaitten tiedoista osallinen.
Ei mennä siitä, missä aita on matalin.
Mennään siitä, missä aitaa ei ole lainkaan.
Jarkko
Viestit: 7074
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 1:14 am
Paikkakunta: Pohojammaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jarkko »

*Huoh* Copy-pastaan tämän tänne muistaakseni jo toisen kerran...
KÖRMY kirjoitti:Kanadassa söivät pari kuukautta sitten retkeilijän, Intiassa toista sataa ihmistä vuosittain, Venäjälläkin muutamia..
1800luvun lopulla satakunta suomessakin, täytyy vaan muistaa että silloin oli susia n.2000 kappaletta 1900 luvulla keskimäärin eleli suomessa 50 sutta,nyt n.250kpl ja hirviä vähennetään.. On hurskastelua väittää, että sudet elävät pyhällä hengellä, heinällä ja myyrillä.. Kanta kasvaa lähivuosina rajusti, pesivien parien määrä tuplaantuu vuosittain, keskimäärin 5 pentua vuosi. Ei siihen enää kauan mene kun jotain tapahtuu. Turhaa silloin on sanoa " Mitäs mä sanoin.."

http://www.smalldeadanimals.com/archives/001224.html


http://www.hamiltonspectator.com/NASApp ... 11668&call
Edit: Jaa, en ollutkaan copy-pastannut aiemmin, referoin vain omin sanoin.
sakkola1
Viestit: 131
Liittynyt: Ma Elo 21, 2006 11:55 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja sakkola1 »

Jarkko.
Kiitos lainauksesta, mutta missä on ne faktat?

Minä voin pistää koottua tietoa susitutkimuksista ympäri maailman, eikä tarvitse kuulopuheita uskoa.

Tietyllä tavalla huvittaa, ja tietyllä tavalla on traagista, että ihmiset pelkäävät suunnattomasti sellaisia asioita, joita on tapahtunut 1800- luvulla.

Miksi ei ole ihmisillä suhteellisuudentajua?

Mitä oikeasti tapahtuu 2000 -luvulla?

Täällä esitetään kuvia koiranpäästä, mutta koiranpäitä voi löytyä mistä vain, eikä välttämättä niillä ole mitään tekemistä susien kanssa.

Okei.
Sovitaan niin, että ko. kuva oli suden tappamasta koirasta.

Esitän kysymyksen:
Kuinka monta koiraa jää auton alle vuosittain?
Jopa nälkään kuolee koiria maassamme joka vuosi ihmisten välinpitämättömyyden takia.

Miksi susien tappamien koirien status on niin korkea?
Siitäkin huolimatta, vaikka isäntä on koiransa päästänyt sinne vaaralliseen metsään?

Susivihan lietsojat vain odottavat, että jotain dramaattista tapahtuisi, eivätkä suostu ymmärtämään tosiseikkaa, että se on äärimmäisen epätodennäköistä.

Tosiasiassa pojat, älkää viitsikö perusteetonta potaskaa nimissänne levittää.

Käykää katsomassa vaikka Punainen viiva.
Siinä karhupeto vei elukat, mutta ihmispeto vei ihmiset.

Eikö?
Ei mennä siitä, missä aita on matalin.
Mennään siitä, missä aitaa ei ole lainkaan.
Jarkko
Viestit: 7074
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 1:14 am
Paikkakunta: Pohojammaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jarkko »

sakkola1 kirjoitti:Jarkko.
Kiitos lainauksesta, mutta missä on ne faktat?
Onko lukutaidossasi vai luetun ymmärtämisessäsi vikaa? Tässä faktaa vielä kerran....
KÖRMY kirjoitti:Kanadassa söivät pari kuukautta sitten retkeilijän, Intiassa toista sataa ihmistä vuosittain, Venäjälläkin muutamia..
1800luvun lopulla satakunta suomessakin, täytyy vaan muistaa että silloin oli susia n.2000 kappaletta 1900 luvulla keskimäärin eleli suomessa 50 sutta,nyt n.250kpl ja hirviä vähennetään.. On hurskastelua väittää, että sudet elävät pyhällä hengellä, heinällä ja myyrillä.. Kanta kasvaa lähivuosina rajusti, pesivien parien määrä tuplaantuu vuosittain, keskimäärin 5 pentua vuosi. Ei siihen enää kauan mene kun jotain tapahtuu. Turhaa silloin on sanoa " Mitäs mä sanoin.."

http://www.smalldeadanimals.com/archives/001224.html


http://www.hamiltonspectator.com/NASApp ... 11668&call
sakkola1 kirjoitti:Minä voin pistää koottua tietoa susitutkimuksista ympäri maailman, eikä tarvitse kuulopuheita uskoa.
Annapa tulla. Odotamme kiinnostuneena.
sakkola1 kirjoitti:Tietyllä tavalla huvittaa, ja tietyllä tavalla on traagista, että ihmiset pelkäävät suunnattomasti sellaisia asioita, joita on tapahtunut 1800- luvulla.

Miksi ei ole ihmisillä suhteellisuudentajua?

Mitä oikeasti tapahtuu 2000 -luvulla?
Eivät sudet ymmärrä vuosituhansista mitään. Uudestaan Körmyn lainausta vuosiluvuista ja määristä....
KÖRMY kirjoitti:Kanadassa söivät pari kuukautta sitten retkeilijän, Intiassa toista sataa ihmistä vuosittain, Venäjälläkin muutamia..
1800luvun lopulla satakunta suomessakin, täytyy vaan muistaa että silloin oli susia n.2000 kappaletta 1900 luvulla keskimäärin eleli suomessa 50 sutta,nyt n.250kpl ja hirviä vähennetään..
Jarkko
Viestit: 7074
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 1:14 am
Paikkakunta: Pohojammaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jarkko »

sakkola1 kirjoitti:Käykää katsomassa vaikka Punainen viiva.
Luepa sinä Jouko Teperin "SUDET Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla”

Alla lisää nopeammin luettavaa faktaa. Sudenhalaajilla kylmää vettä niskaan.... :twisted: :twisted: :twisted:

http://personal.inet.fi/luonto/mikael.broo/EOA.htm


SUSIEN TOTUTTAUTUMINEN IHMISEEN JA SIITÄ AIHEUTUVA VAARA

Lukuisissa lehtiartikkeleissa selostettu susien yhä lisääntyvä pelottomuus ja hakeutuminen ihmisten ilmoille muodostaa todellisen uhan ihmisten hengelle ja terveydelle Suomessa. Vaara käy kiistattomasti ilmi seuraavista lähteistä.

1.1.

Jouko Teperin historiantutkimus vuodelta 1977 ”SUDET Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla”, Suomen Historiallinen Seura, ISSN 0073-2559, ISBN 951-9254-10-2) osoitti vuosien 1830-1900 lehtitietojen perusteella, että lapsien saalistukseen erikoistuneita susia esiintyi silloin, kun niitä ei vainottu tai häiritty.

Opetusneuvos Antti Lappalainen keräsi myöhemmin tietoja susisurmista Suomessa tuomio- ja kirkonkirjoista aina vuodesta 1650 lähtien ja julkiaisi tulokset kirjassa ”Suden jäljet”, 2005, Metsäkustannus, ISBN 952-5118-879-9. Hän löysi 193 kuolemantapausta, joista 110 saalistushyökkäysten lapsiuhreja. Näistä 69 sattui vuosina 1831-1881 – suomalainen lapsi kuoli suden hampaisiin keskimäärin joka kahdeksas kuukausi 51 vuoden aikana kunnes sudet hävitettiin asutuilta alueilta.

Kirjojen lukija huomaa, että susien lapsisaalistus keskittyi Karjalan Kannakselle, ns. Vanhaan Suomeen, jonka Ruotsi luovutti Venäjälle vuonna 1721, ja jossa uudet venäläiset lääninherrat kielsivät kaiken metsästyksen. Sen sijaan susien lapsisaalistus oli tuntematon Lounais-Suomessa aina vuoteen 1877 saakka. Kun uhreja tuli, oltiin aluksi järkyttyneitä eikä ymmärretty, miksi arat sudet alkoivat saalistaa lapsia. Syy on ilmeinen tämän päivän tietojen valossa: Vuoden 1734 metsästyslaki metsästyslaki, joka oli suonut jokamiehenoikeuden metsästää vuoden ympäri, korvattiin vuonna 1868 uudella lailla, joka sitoi metsästysoikeuden maanomistukseen ja joka sisälsi eläinten rauhoitusajat. Samalla poistettiin kuntien velvollisuus järjestää susijahteja ja ylläpitää susitarhoja ja -kuoppia. Vuoden 1868 jälkeen sudet saivat siten käytännössä olla rauhassa ihimisiltä ja ne muuttivat pian käyttäytymistään, tekivät pesiään lammaslaitumien läheisyyteen eivätkä enää kauaksi erämaahan, sekä esiintyivät pelottomasti ja uhkaavasti.

Sen sijaan suden lapsisaalistusta ei sanottavasti esiintynyt runsaslumisessa ja tiettömässä Keski- ja Pohjois-Suomessa, jossa susia perinteiseti metsästettiin tehokkaasti hiihtäen lähinnä karjavahinkojen torjumiseksi.

Susien lapsisurmat järkyttivät aikalaisia yhtä paljon kuin eräät pedofiilimurhat ovat järkyttäneet tämän päivän ihmisiä ja siitä tuli kansainvälinen uutisaihe. Hufvudstadsbladet kirjoitti 17.6.1877 ensimmäisistä lapsiuhreista Tampereen seudulla (Tuomas Räikkönen 9 vuotta, 22.4, Oskari Aaakku 3 vuotta, 30.5, ja Kaarle Turunen 3 vuotta, 4.6):

”Hvad är det för ett land, der wargarna äta upp barn? Hvad är det för ett folk, som låter sådana ohyggligheter ske tre gånger i rad: ena weckan i Birkala, andra weckan i Ylijärvi, tredje weckan i Tavastkyrö. Är det ett land, är det ett folk, som räknar sig till den civiliserade werlden? Weta icke det landet, och det folket, att första gången sådant händer kallas det en olycka, andra gången ett brott, och tredje gången en skamfläck? Ja, andra gången ett brott ty det bevisar en brottslig likgiltighet för den första olyckan; -- tredje gången en skamfläck, ty en sådan nyhet kommer att göra en fin rund i alla werldens tidningar. Man skall säga: i Finland bruka wargarna äta barn; det händer alla dagar, det är något så vanligt, att ingen bryr sig derom, mer än om vargen tagit en hund eller ett får.”...

Tampereen ihmissyöjäsudet saatiin hengiltä niiden tapettua kuusi lasta. Kolme vuotta myöhemmin yksi yksinäinen susi ryhtyi saalistamaan lapsia Turun pohjoispuolella ja siitä erikseen operoiva kolmen suden lauma Turun itäpuolella. Yksinäinen susi saatiin tapettua sen siepattua Eeva Laakson, 7, joka ehdittiin pelastaa. Lauma ehti tappaa 22 lasta ennenkuin sen jäsenet saatiin hengiltä. Mistään uniikista yksittäistapauksesta siis ei ollut kysymys kuten suojelutahot usein ovat antaneet ymmärtää, vaan sudet Lounais-Suomessa alkoivat tappaa ihmisiä kolmessa eri tapauksessa 15 vuoden kuluessa siitä, kun niiden vaino lähes loppui vuonna 1868.

1.2.

Michail Pavlov s. 1920, Neuvostoliiton Tiedeakatemian peto-osaston jäsen, yli 150 tieteellistä julkaisua tuottanut aikansa ehkä paras euraasialasen metsäsuden tuntija, kuvaa kirjassaan Volk, (Susi), Moskova 1990, VO Agropromizdat (Maatalousteollisuuskustantamo), ISBN 5-10-001221-8 yksityiskohtaisesti susien ihmissyöntiä ja sitä edeltävää ihmispelon menetystä eri puolilla Keski-Venäjää toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Tilanne oli sama kuin Karjalan kannaksella vuoden 1721 jälkeen ja Lounais-Suomessa vuoden 1868 jälkeen: Sudet saivat olla rauhassa ihmisen vainolta. Tässä tapauksessa syynä oli, että kaikki sudenmetsästystä harjoittavat ja siihen kykenevät miehet olivat rintamalla. Kirjasta on käännetty osia Ruotsin kielelle. Käännös web-osoitteessa www.locomail.com/vargen -> wolf.pdf. Tulostanette sivut 26-35 liitteeksi 1.

Ote käännöksestä:

”I Kirovdistriktet började vargar överfalla människor i september 1944. I den första rapporten, från Tjernovskoje-räjongen väster om Kirov, skrev att vargarna förökade sig mycket och ibland hade skrämt människor ute på vägarna. I slutet av september vågade en varg snappa åt sig ett 1 ½ års barn i utkanten av en by by i Bukarovskoje och sprang mot skogen. Lyckligtvis kunde tillskyndande personer ta barnet från vargen. Några dagar senare anföll anföll två vargar en 12-års flicka på kolkhosen Gigant i Mendelevskoje, då hon skulle gå efter en häst på en äng. Vargen tillfogade henne obetydliga sår och förstörde hennes kläder.

Efter dessa första försök började vargar systematiskt jaga barn. På vägen till kolkhosen Nya Byn i Aleksandrovskoje slet de den 8-åriga Perfilova i stycken 6.11.1944. Det återstod bara hennes söndertrasade kläder. I byn Berettovskoje dödade nio vargar 12.11.1944 den 14-åriga Tamara Musinova då hon delade ut brev. I ett skogavsnitt vid byn Ramenskoje dödade två vargar 19.11.1944 16-åriga Maria Poljakova, då hon och systern var på väg från ett arbete. (...)

I Kirovdistriktet var vargar mot krigsslutet vanliga i alla befolkade delar – och i utkanterna av alla byar. (...) Mer än en gång sprang vargar på gatorna i Kirov. På dagen sågs de ibland ligga och vila i en stadspark. Jaktinspektionen i Kirov har inte glömt att 1945 släpade vargar bort förutvarande chefens hund från gården vid hans stadslägenhet.

Under krigsåren befrämjades en snabb ökning av aggressiva drag i vargarnas betéende av att då upphörde den annars alltid pågående vargförföljelsen, och de mest aktiva jaktformerna. I Kirovdistriktet skedde detta detta för att de bästa jägarna hade gått till fronten, och att de övriga var upptagna med andra krigsansträngningar. Ögonvittnen säger, att under kriget var vargarna inte räddare för människor än kringstrykande hundar var.”

Pavlov jatkaa selostamalla vastaavia tapauksia Kirovin 120 800 km² hallintoalueen eri piirikunnista aina vuoteen 1953 saakka, johon mennessä saalistavat sudet olivat tappaneet 26 lasta ja nuorta. Vuoden 1948 heinä - elokuussa yhdeksän 7-12 vuotiasta lasta joutui susien uhriksi Darovskoin piirikunnassa ja neljä 3-6 vuotiasta Lebjazen piirikunnassa.

Pavlov kertoo vastaavaa myös Vladimirin 29 000 km² hallintoalueelta, jossa saalistavat sudet tappoivat 10 lasta ja nuorta.

Pavlovin kuvaus susien pelottomuudesta ja sitä seuranneesta ihmissyönnistä vastaa sitä, mitä Teperi on selostanut 1800-luvun Karjalan Kannakselta ja 1870-luvun ja 1880-luvun alun Luonais-Suomesta.

1.3.
Wildlife Institute of India, Mr. Kishan Singh Rajporuhit, englannin kielellä.

Intian hallituksen teettäämä raportti lapsia sieppaavista ja niitä syövistä susista Intiassa, ”Child lifting: Wolves in Hazibaragh, India” jonka Ruotsin Tiedeakatemia julkaisi sarjassaan AMBIO vuonna 2000 (e-liite 2, Hazibaragh wolves.) Susi on tiukasti suojeltu Intiassa. Vuonna 1878 sudet tappoivat 624 henkeä Uttar Pradeshin osavaltiossa, ja 1910-15, 115 lasta Biharin osavaltiossa. Samalla alueella sudet tappoivat 122 lasta ja haavoittivat 100 vuosina 1980-86 ja edelleen 90 lasta 1989-1995. Uttar Pradeshin osavaltiossa sudet tappoivat 21 lasta ja rampauttivat 15 kolmessa kuukaudessa vuonna 1996. Tutkijat haastattelivat uhrien omaisia ja henkiin jääneitä selvittääkseen miten ihmissyöjäsudet toimivat. Kuvattu lapsisaalistuksen tekniikka vastaa täysin Teperin ja Lappalaisen kuvauksia 1800-luvun Suomesta sekä Pavlovin kuvauksia 1940-1950 luvun Venäjältä. – 2-4 sutta vaanii piilopikasta käsin, yksi suorittaa hyökkäyksen otollisella hetkellä, tarttuu lapseen ja kantaa häntä elävänä muutaman kilometrien päähän, jossa uhria syödään jaloista alkaen.

Intiassa rauhoitettujen susien muodostamaan uhkaan puututaan vasta, kun lapsiuhreja on jo syntynyt ja kuten yllä näkyy, niitä syntyy yhä uudestaan. Intiassa pidetäänkin luonnonsuojelun hyväksyttävänä hintana, että rauhoitetut eläimet tappavat ihmisiä.

Tilanne Suomessa on tänä päivänä sama paitsi, että kansa vasta odottaa ensimmäisiä uhreja ja viranomaiset pyrkivät väistämään koko kysymystä. On ennakoitavissa, että kun uhreja syntyy ne selitetään ennakoimattomiksi ja ainutlaatuisiksi, vaikka ne ovat EU:n määräämästä suojelupolitiikasta johtuvan susien käyttäytymisen muutoksen väistämätön tulos.

1.4.

Kanadassa elää 60.000 sutta ja Alaskassa niitä on 10.000. Näillä alueilla on todettu suden hyökänneen tai olleeen aikeissa hyökätä ihmisen kimppuun yli 70 kertaa toisen maailmansodan jälkeen (e-liite 3, A case history.) Hyökkäykset ovat tapahtuneet sellaisilla erämaaseuduilla ja luonnonpuistoissa, joissa sudet pitkään ovat olleet tekemisessä ihmisten kanssa. Vuonna 2005 tapahtui kaksi hyökkäystä aikuisen miehen kimppuun, joista toinen johti kuolemaan ja toinen aiheutti vakavia vammoja. (linkki http://www.cbc.ca/sask/features/wolves/index.html, jossa mm video- ja radiohaastatteluja). Kumpikin hyökkäys tapahtui lähes asumattomassa Pohjois-Saskachewanissa aidatun kaivosmiesleirin läheisyydessä. Leirien kaatopaikkoja pidetään tapausten johdosta riskinä: Sudet hakevat ruokaa kaatopaikoilta, totuttautuvat siten ihmiseen ja yrittävät lopuksi saalistaa ihmistäkin. Ympäristöviranomaisia arvostellaan siitä, etteivät he puutu pohjoisen leirien avoimiin kaatopaikkoihin, jotka aiheuttavat susien hyökkäysvaaraa leirien työntekijöille.

Näkemysero on hätkähdyttävä Suomeen verrattuna, missä petoturismia edistetään haaskoilla mukavan matkan päässä taajamista.

Syyskuun ensimmäisen viikonlopun aikana 2006, susi hyökkäsi kuuden lapsen ja nuoren kimppuun Kanadan Ontarion luonnonpuistossa haavoittaen niitä. Peto yritti mm. raahata nelivuotista tyttöä mukanaan.

1.5.

Emeritusprofessori Valerius Geist (PO Box 1294, Station A PORT ALBERNI, BC, V9Y 7M2, Canada, kendulf@shaw.ca) on tutkinut suurten nisäkkäiden käyttäytymistä koko tutkijanelämänsa ajan. Hän on asettanut suden totuttautumisprosessin käyttäytymistieteellisiin puitteisiin ja selostaa, miten suden pelottomuus ja hyökkäykset koirien ja karjan kimppuun ennakoivat hyökkäystä ihmisen kimppuun (e-liite 4 Geist letter on Vancouver Island wolves, e-liite 5 Geist advice on wolves.)

1.6.

Kirjallisuudesta löytyy lukuisia kuvauksia suden ihmissyönnistä, alkaen siitä, että sudet tappoivat 14 henkeä Pariisin Montmartren ja Pont St. Antoinenen välillä vuonna 1439 ja – toistaiseksi – loppuen Kenton Joel Carnegien kuolemaan Kanadassa 8.11.2005. Useimmista lähteistä puuttuu selvitys laajemmista puitteista, joissa ne tapahtuivat. On ilmeistä, ettei useimpia suden hyökkäyksiä ole dokumentoitu, eikä edes kaikkia kuolemantapauksia. Venäjän nykylehdistöstä löytää välillä aihetta koskevia viitteitä, esim englanninkielisessa Moscow News lehdessä 12.7.2004 julkaistusta Leonid Barkovin matkakertomuksesta Volgograd ja Astrachanin alueilta:

“Kolka (Vasnetsov) also told me some details about the recent tragic events in the neighboring village of Tsarevo. A female wolf had attacked an elderly man and then, five days later, a teenager. Although in both instances people rushed to their rescue as soon as they heard their screams for help, making the animal run away, both died of their wounds. These are not the only victims of wolves. The death toll increased especially last fall and this winter. In the Sredneakhtubinsk district, a wolf bit five shepherds. Only two survived the attack. In the village of Glazunovskaya, two wolves attacked a tractor driver as he was trying to repair his machine. The man survived but received severe injuries, becoming a permanent invalid. In the neighboring Astrakhan region, 16 wolf attacks on humans were registered in the same period. Three people died as a result.”

Yllä olevat lähteet osoittavat aiheelliseksi susien kanssa tekemisiin joutuvien ihmisten vaistomaisen ja talonpoikaisjärkeen perustuvan käsityksen, että peloton susi on vaarallinen.

1.7.

Perimätiedon kautta ilmenee aina välillä suden dokumentoimattomia lapsisurmia. Luotettavana miehenä tunnettu ammattimetsästäjä Onni Kurvinen, joka vanhana miehenä sodan aikana toimi kansanhuollon metsästäjänä Ilmantsin ja Pielisjärven alueella kertoi seuraavasta tapauksesta: Ennen Suomen itsenäisyyttä hän metsästi myös Venäjän puolella, ja tultuaan kerran Lupasalmella taloon, tyttö riensi sisään ja kertoi ison koiran vieneeen pikkuveljen. Lapset olivat olleet laskemassa navetan ramppia kelkalla. Kurvinen lähti jäljittämään ja löysi vain kengän, jossa oli jalan jäännökset. Talon väen mukaan sellaista sattui aina välillä.

On virheellistä väittää, että suden lapsisurmat ovat harvinaisia, koska todellista lukumäärää ei tiedetä. Ainoa mikä tiedetään on, että ne ovat toistuva ilmiö joka keskittyy aikoihin ja paikkoihin joissa sudet pääsevät totuttautumaan ihmiseen.

1.8.

Vilkas keskustelu lehdistössä on myös tuonut yllä mainitut seikat yleisön tietouteen. MEP Henrik Lax vastaanotti 25.9 seuraavan sähköpostiviestin:

Arvoisa europarlamentikko!

Luin susia koskevan artikkelinne jossa kerroitte susien totuttelemisesta uuteen saalisryhmään.

Nyt sudet ovat alkaneet käyttäytyä juuri kuvaamallanne tavalla.

18.9 06 kaksi marjastajaa käveli sähkölinjaa pitkin kun he huomasivat 8 suden kävelevän kaikessa rauhassa heidän vierellään. Sudet pysyttelivät noin 10-20 metrin etäisyydellä. Ne eivät yrittäneet hyökätä vaan tuijottivat tiiviisti. Hieman ennen autotielle tulua susilauma hajaaantui kahtia,sen jälkeen niitä ei näkynyt. Marjastajat poistuivat autolla paikalta.

Tämä tapahtui Pohjois-Pohjanmaalla Vihannin kunnassa jossa pari viikkoa sitten sudet tappoivat ajokoiran.

Terv. Tuomo karjalainen, Ruukki

Kirjoitus viittaa Henrik Laxin artikkeliin Susikiista on ratkaistavissa Helsingin Sanomissa maaliskuussa 2006, jossa hän selostaa prof. Valerius Geistin (Kohta 1.5 yllä) havintoja susien totuttautumisprosessista:

... Jos susia ei metsästetä tehokkaasti, ne alkavat totuttautua ihmiseen ja tulevat yhä rohkeammiksi. Aluksi sudet testaavat ja tappavat karjaa mikä näkyy purtuina häntinä ja korvina. Seuraavaksi ne siirtyvät saalistamaan kotieläimiä ja karjaa, varsinkin koiria, huolimatta omistajan väliintulosta josta ne tuskin välittävät. Tämän jälkeen ne aloittavat määrätietoisen, pitkäjaksoisen ihmisten tutkimisen. Tarkastelua yhä lähemmältä seuraa nuuhkiminen, nuoleminen, pureskelu ja vaatteiden repiminen, ihmisten haastaminen ja uhkaaminen ja lopulta hyökkäys. Kun sudet esiintyvät pelottomina ja uteliaina, tuijottavat ihmistä ja seuraavat häntä, niin ne tutkivat häntä - ilmeisesti saalistus mielessä. Voi olla kohtalokasta, jos tätä ei tunnista....

1.9.

Ihmiset kaikkialla ymmärtävät, että ihmisasumusten tai taajamien taikka ihmisten käyttämien liikenne- tai kulkuväylien läheisyydessä liikkuvat sudet ovat vaarallisia. USA:n Arizonan White Mountain alueella nuoret kantavat käsituliasetta ja pieniä ei päästetä yksin ulos. Lif Strand, Research Associate, Southwest Center for Resource Analysis, Western New Mexico University, (lif.strand@gmail.com or 1-505-773-4897) kuvaa tilannetta:

“Cassie Joy and her daughters Brittaney Joy and Dustie Harper live with their families in one of the most beautiful and pristine Ponderosa pine forests in existence, in The Blue, south of Alpine. The extended Joy family has lived here for 16 years, training horses for hunting, outfitting, showing and pleasure riding. It’s not a big operation -- they generally don't produce more than one foal per year -- but they have quite a few horses on their ranch, which is also a private fish hatchery. It’s the kind of life that vacationers to the White Mountains dream of.

That dream is close to a nightmare for Joy and her family and for others who have the misfortune to live in and near the Blue Range Wolf Recovery Area. (USA:n luonnonsuojeluviranomiaset istuttavat susia ja muita suurpetoja eri puolille)

A few years back Dustie and I went to Clifton, and came home up the Coronado trail, Joy recalls. At Beaverhead, we saw a wolf running across a field. It was so big! We looked to the right and saw another.

We felt safe in our vehicle looking at just one wolf, but suddenly there were five surrounding the car, Joy says. We didn't feel safe any more -- they weren't afraid of us at all. That’s the scariest part of them -- they aren't afraid of people.

It’s changed our lives so much, Joy says. We love to go riding and hiking. Before the wolves were here, we didn't take guns with us. We could go off into the forest and just relax and have a good time.

Now we take pistols to scare off the wolves, she says. You're always nervous, knowing there are wolves there. We have radios, we're always checking up on each other.

Joy’s daughter Brittaney, in her late teens, has for several years been carrying a gun at her waist whenever she goes outdoors. She has seen wolves herself, one fighting with her dog right on her mother’s back doorstep. She has seen how wolves don't run away when you yell at them or try to chase them off -- or even shoot a round over their heads.

All along the Blue River children are learning to grow up afraid. They are packing weapons, just as people did a hundred and fifty years ago.”
ottoverku
Viestit: 408
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 6:09 pm
Paikkakunta: Kitee
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ottoverku »

Kuollut susi paras susi.
ERY

Viesti Kirjoittaja ERY »

Eikös Nikita lahjoittanut Kekkoselle susilakin ja susiturkin. Oli hyvä ettei mennyt ne päällä kainuuseen maakuntamatkalle, olisi voinut käydä köpelösti jos olisi joutunut paikallisen hirviporukan jahtialueelle..Ei muuten mut oltais saatu Ahti tilalle jos se nyt olis ollut siinä kunnossa, että olisi päässyt valan vannomaan.
Dayno
Viestit: 360
Liittynyt: La Tammi 21, 2006 10:56 am
Paikkakunta: JOENSUU
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dayno »

Noista susista meikäläinen mitään tiedä, saati voi asiallista mielipidettä julki
tuoda.
Mutta -70-luvun puolivälissä susi repi silloisen koiramme etulavan auki,
olihan se silloin järkytys, mutta mehän pidimmekin koiraa yöt ulkona,
koska silloin oli tapana näin tehdä. Koira selvisi repimisestä ainakin fyysisesti
hyvin.
Nyt meillä 5,5-vuotias sekarotuinen koira täällä kaupungissa lemmikkinä,
jonka emä joutui jouluviikolla, Maanantaina, suden tappamaksi kotipihallaan,
vain noin 150m:n päässä paikasta jossa oma koiramme tapasi suden
silloin 70-luvulla.
Koiramme "eno" jäi suden ruoaksi karkumatkallaan n.6-vuotta sitten.

En itse osaa sutta pelätä tai enempää vihata, eihän mulla mitään faktaa niistä ole.

Jos ihmisen kimppuun käyminen olisi ainut syy elukoiden vihaamiselle ja niiden tappamiselle, pitäisi kai kaikki majavatkin Ilomantsin suunnalta
lopettaa, purihan siellä jokunen vuosi sitten majava metsäpolulla vastaan kävellyttä naista jalkaan. Taisi sattua samalla suunnalla, kuin mistä Nuffi-foorumin ylläpitäjä ja puuhamies Valmet_500 on kotoisin.
Admin
Viestit: 6092
Liittynyt: Ke Tammi 11, 2006 12:58 pm
Paikkakunta: Ilomantsi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Admin »

Niinpä taisi tämmöinen beaver konflikti käydä!

Aikoinaan isäni silloin nuorena poikana oli ollut kavereineen metsäretkellä, ja majava sattunut tiellä vastaan :shock:

Oli elukka tarttunut hampailla nokialaiseen kiinni ja tiukasti!
Olisi muuten tullut suurempaa vahinkoa kaverin varpahille, mutta oli ollut pari numeroa liian suuret kengät jalassa, ja majava purrut vain gummia. Isolla puun pätkällä olivat häsissäänlyöneet majavalta tajun kankaalle.
Silloinkaan ei ollut meinannut irroittaa. Tämä oli tapahtunut 60 luvulla!
Markkinoiden parhaimmat Wieska -lumilingot Kuuksenvaarasta. Soita 040-7306421 https://www.youtube.com/watch?v=IbiCOqk3fho
nuffi59
Viestit: 320
Liittynyt: La Joulu 17, 2005 8:04 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nuffi59 »

Tää asia jaksaa herättää aina voimakkaita tunteita.Tosiasia on, että sudetkin kuuluvat luontoon siinä kuin muutkin elolliset.

Millään tavalla en tunne mitään vastenmielisyyttä tai epämääräisiä pelkoja susia kohtaan, ne vaan elävät, kuin luonto on tarkoittanutkin.

Hankaluus on siinä, kun me immeiset olemme vaikuttamassa kaikkialla, niin väkistenkin kahden A-luokan pedon välillä tulee eripura.

Susikanta on mielestäni pidettävä kohtuuden rajoissa, muuten takuulla harmia piisaa!! :?
rytinää
Viestit: 640
Liittynyt: Su Touko 28, 2006 12:21 pm
Paikkakunta: itärajalla Lieksassa
Viesti:

karhu

Viesti Kirjoittaja rytinää »

Tuli mieleen yks juttu jonka kuulin aikoinaan. Kaksi miestä ajoi autolla jossain rajanpinnassa ,vastaan tuli karhu keskellä tietä jolla oli tassut ojossa, stoppi oli tehtävä välittömästi, kamera oli takakontissa mutta hakemaan ei päässyt, sen karhu torjui heti jos yritti avata ovea. Siis oli pysyttävä hyvin iisisti autossa ettei karhu heitä koko autoa ojaan.Karhu kulki edestakaisin tiellä, väänti p..kat keskelle tietä,,kunnes tien ylitti kaksi pikkukarhua, jonka jälkeen emokarhukin siirtyi syrjään.Miehet poistuivat paikalta autolla, pyyhkien hikeä otsalta.
wiilari ville
Manuel

Viesti Kirjoittaja Manuel »

Kiteen Puhoksen kylässä on Nivungin talo, itse en ole koskaan siellä käynyt enkä tiedä minkälaisessa paikassa se on. Tapahtuman kertoi metsästyskaverini joka oli asunut lapsuutensa talossa. Edelliset omistajat luopuivat talosta suden vietyä heidän 4 vuotiaan tyttärensä.
Tytär oli lähtenyt päre mukanaan ulkohuoneeseen. Kun hän oli mennyt ovesta kuului ulkoa lapsen huutoa, muut ryntäsivät ulos ja näkivät kun susi vei huutavaa lasta suussaan. He eivät ehtineet pelastaa lasta ja susi pysätyi jonkin matkan päähän, puri lapsen kuoliaaksi ja lähti kuoksemaan metsään. Vielä kuolleenakin lapsen hervottomana heilunut käsi puristi palavaa pärettä, joka oli viimeinen mitä he näkivät.

On olemassa aivan tuorekin tapaus, missä susi oli viemässä lasta mutta ei aivan ehtinyt.
-SS-
Viestit: 15608
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 7:57 pm
Paikkakunta: LOHJA, MUURLA
Viesti:

Viesti Kirjoittaja -SS- »

Manuel kirjoitti:....
Tytär oli lähtenyt päre mukanaan ulkohuoneeseen. Kun hän oli mennyt ovesta kuului ulkoa lapsen huutoa, muut ryntäsivät ulos ja näkivät kun susi vei huutavaa lasta suussaan....
Syrjäkylillä on varmaan tämä todellinen ongelma, mutta kun ajattelen asiaa niin päin, että kun aikanaan asuimme semmoisessa huumehörhöjen ja tenukeppien sabotoimassa kerrostalolähiön keskuksessa pääkaupunkiseudulla, olisinko laittanut 4-vuotiaani yksin 60 m päässä olevaan päiväkotiin vilkasliikenteisen [Yläkartanon]tien yli ?

En. En edes pihalle koskaan yksin.

Niin se maailma muuttuu, ja eläimistä puheenollen, edelleenkin hirvi on Suomessa ihmiselle vaarallisin mettänelävä.

-SS-
ERY

Viesti Kirjoittaja ERY »

Se on totta, että hirvet aiheuttavat ihmiselle paljon enemmän vahinkoa kuin sudet, mutta suden luonne on paljon pelottavanpi kun on peto. Myöskin hirvikantaa ihan lupien kanssa yritetään pitää aisoissa. Hirvikammo olisi varmaan yhtä suuri jos sillointällöin tulisi uutisiin, että hirvi raahasi seivästetyn lapsen sarvissaan metsään.
Jarkko
Viestit: 7074
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 1:14 am
Paikkakunta: Pohojammaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jarkko »

Ja eikä se, että hirvet "tappavat" ihmisiä enemmän kuin muut eläimet, tarkoita sitä, että susien suhteen ei tarvitsisi tehdä mitään.

Olen usein ihmetellyt ihmisten ajattelutapaa. Lyödään jokin asia lössiksi, koska "maailmassa on tärkeämpiäkin asioita". Höh. Siis jos Afrikassa on ihmisillä nälkä tai jossain on sota, ei Suomessa saisi puuttua siihen, että koirat paskovat kadulle ja omistajat jättävät paskat siihen, mihin koira on ne vääntänyt.

Nimittäin mm. tämä sanomalehtien jokakeväinen yleisönosastokeskustelu koiranpaskasta usein kuitataan sillä, että "maailmassa on tärkeämpiäkin asioita". En pysty näkemään tämäntyyppisten asioitten välillä yhteyttä, koska tekijöinä on eri ihmiset. Ei se koirantaluttaja koiransa avulla pysty vaikuttamaan Afrikkalaisten nälkään tai jossain muualla olevaan sotaan. Mutta jos jossakin sattuu jokin onnettomuus ja jokin terveydenhuollon ammattilainen sattuu taluttamaan koiraa samassa paikassa, on tärkeämpää koirantaluttajan auttaa onnettomuuden uhreja, kuin keskittyä koiran tekemisiin.
Lukittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 45 vierailijaa