Mahlan tiputus.

[Superdextaaja]

onko kukaan koittanut keittää "vaahterasiirappia" koivun mahlasta

On tullut kokeiltua eikä siitä mitään tule koivun mahlasta, kun siinä ei ole sokeria yhtä prosenttia enempää tai hyvin harvoin 1,1 tai 1,2. Joutuu niin pitkään paistamaan vettä pois, että siirapin maku on myös lopuksi ihan kamalaa. Tullut ihan sokerimittarillakin testattua noita omia koivuja mielenkiinnosta asiaan mutta asia on jäänyt hautumaan. Vaahterassa on jo helposti yli kolmenkin prosentin pitoisuus.

[imppu]

Onkos viinin pohjana tullut kokeiltua koivun mahlaa?

[pouhe]

Koivunmahla on hyvä potenssilääke, ei tosin sovi ottaa riippakoivusta.

[Mkin]

Minulla on paraikaa menossa vaahteran "kuivatus", eli mahlan talteenotto. Nyt on pakastimessa jo 14 litraa sokerlientä ja litran, parin päivätahtia tippuu lisää. Maaliskuun alussa antoi vähän jäykempää, noin 25g/l, nyt ollaan tasolla ~15g/l. Ajattelin 50 litraa lasketella ja sitten halvan sähkön päivänä keitellä kippikattilalla vedet pois. Reilu hunajapurkillinen tai pari tuosta määrästä saattaa tulla. Hyötysuhde aika kehno luonnollisesti, mutta eipä ole suurikaan vaiva kokonaisuudessaan. Pikkukattilalla en kyllä alkaisi tuota määrää höyryttämään.

Puuhun porasin kuusi kappaletta 9,5 mm reikiä, joihin naputtelin reilun viiden sentin mittaiset 10 mm kupariputken pätkät. Näihin natsoihin sopivat letkut ja sitten vain seuraamaan astioiden täyttymistä. Jos on reiluummin lämmintä, kannattaa tyhjentää astiat ajoissa ettei ala käymään.

[Mkin]

Noniin, loppuraportin aika.

Sain kerättyä kaikkiaan noin 45 litraa vaahteran mahlaa neljästä puusta. Vieläkin saattaa osasta vähän tiputella, mutta suurin virtaus lienee ohi täällä Lappeenrannan korkeuksilla. Koko satsin sokeripitoisuus arviolta 15-20 g/l.

10,5 kW:n lämmitysteholla vettä haihtui noin kymmenen litraa tunnissa ja viimeisen pari litraa tiivistelin keittiöliedellä. Litran verran hyvin juoksevaa siirappia sain purkkeihin, aivan kuten laskelmat osoittivat. Maku on aika erilainen kanadalaiseen tai jenkkisiirappiin verrattuna, omalaatuinen ja jopa parfyymimäinen.

Mielenkiintoinen projekti kaiken kaikkiaan, eikä maksanut kuin noin 50 kWh siirtomaksua (+ pakastukseen kulunut sähkö) ja vähän keräämisvaivaa. Toinenkin satsi menis helposti, kun 99% ajasta silkkaa odottelua.

[Superdextaaja]

Kuinka mittasit sokeripitoisuuden? Mahlan tuoton alussa tulee sokeripitoisempaa ja loppua kohti pitoisuus vaikuttaa hiipuvan ainakin koivulla. Riippuu myös puuyksilöstä ikänsä, kokonsa, latvaoksaisuutensa ja juurakkonsa koon puolesta sekä kasvupaikan kuivuudesta. Katselin yksi päivä oravaa vaahterapuussa vipeltämässä. Tämän tästä ryhtyi lipomaan tuoreita puun oksia. Ihmettelin, että mitä se oikein siitä kuoren pinnasta nakertaa mutta hampaan jälkiä ei löytynyt eli nähtävästi nuoleskeli nuorempien oksien sileää imelää pintaa.
Epäilen, että Amerikoissa laittavat haihdutuksen jälkeen jotakin sitkostavaa myyntisiirappiin lisäksi. Itsekin ihmettelin kokeillessa siirapin tekoa nimenomaan vaahteran mahlasta tuota valmiin tavaran litkuisuutta verrattuna kaupan purnukasta valutettavaan lähes venyvään tavaraan. Oma havainto oli, että kattilassa haihduttamalla tulee helposti pohjaan palamisen takia tummaa väriä ja makua ja metallista makua siirappiin. Tuttu asiaan perehtynyt tutkija varoittikin juuri tuosta rosterikattiloiden vaihtelevasta laadusta ja metallien irtoamisesta keittotuotokseen. Ei ole sama, millä astialla keittää pitkiä aikoja.

[Mkin]

Mittasin ominaispainomittarilla, samalla kuin olutvierrettä puntaroin. Asteikko 5 g välein noin millin viivavälillä, joten aika epätieteellinen. Sen verran tarkka kuitenkin, että puiden välisiä hienoisia eroja havaitsee. Maaliskuun alkupuolella tosiaan oli hetkellisesti jäykempää.

Tiaiset juopottelivat puissa heti maaliskuun alussa kun mahlaa alkaa tihkumaan. Muuta ravintoa ei taida oikein hyvin ollakaan pl. talviruokinta.

Katsoin kanadalaista siirappivideota ja toden totta jotain jauhetta lisättiin keitokseen. Epäilin liittyvän sakan sitomiseen eli lopputuotteen kirkastukseen, mutta en tästä ole varma. Pitäisi kuunnella äänien kanssa uudestaan. Oman käsityksen mukaan mitään lisäaineita ei käytetä, ainakaan putelissa ei mainita.

Kippikattilassa oletettavasti pohjaanpalamisen riski on olematon höyryvaipan vuoksi, induktioliedellä tietysti mahdollista.