Seppo Lohtajan vinkit juolavehnän, ohdakkeen ja valvatin torjuntaan

[JiiHoo]

Facebookista kopioin, siellä julkisesti kirjoitettuna.
Minä-muodossa hän kertoo omia kokemuksiaan, ei siis liity nimimerkki "JiiHoo":n olemukseen mitenkään.

Kirjoittaja:
Seppo Lohtaja, eläkkeellä oleva viljelyasiantuntija.

Eroon juolavehnästä, ohdakkeesta ja valvatista, osa I

Vuodesta 1978 olen tehnyt neuvonta- ja tarkastuskäyntejä Suomessa ja Virossa yli 500 maatilalla. Juuririkkaruohot ovat yleinen ongelma luomutiloilla, etenkin juolavehnä.
Torjuntatoimissa epäonnistuminen on valitettavasti vuosien varrella saanut monet tilat palaamaan tavanomaiseen ihan turhaan. Palaamiseen ovat varsin usein myötävaikuttaneet myös huonot viljelykierrot. Onneksi kummastakin ongelmasta on mahdollista päästä eroon. Mutta mitään oikotietä ei ole.

Vuodesta toiseen jatkuva puolinainen torjunta merkitsee alituista ja joka vuosi toistuvaa riesaa. Siksi homma kannattaa tehdä kerran kunnolla. Ja kunnolla tekeminen tarkoittaa täyskesantoa. Se teettää töitä ja aiheuttaa kuluja, mutta palkkiona siitä on puhdas pelto ja seuraava hyvä syysviljasato. Ja siitä eteenpäin on helppoa panna hyvät viljelykierrot toimimaan.
Juuririkkaruohojen tehokas hävittäminen edellyttää niiden kasvutavan tuntemista.
Juolavehnän juurakko voi ulottua emokasvista yli 1,5 metrin päähän. Vaakajuurakko kasvaa pääosin 5-20 cm:n syvyydessä muodostaen tiheän verkoston maahan. Jokaisesta silmusta voi kasvaa uusi maanpäällinen verso. Silmuja on muutaman sentin välein.

Kun juolavehnää äestetään, niin jokaisesta jopa sentin mittaisesta juurenpalasta voi kehittyä uusi verso. Jokainen silmu ei kuitenkaan lähde kasvuun, vaan suuri osa pysyy lepotilassa, mikä tekee torjunnasta vaikean.
Juolavehnälle on myös ominaista hitaanpuoleinen kasvuunlähtö keväällä ja nopea kasvu sadonkorjuun jälkeen. Sen ruotsinkielinen nimi on hyvin osuva: kvickrot eli nopeajuuri. Kun syksy on lämmin voi juuriston määrä yli tuplaantua, jos sillä ei ole kilpailevaa viherkasvustoa eikä juuristoa häiritä muokkaamalla! Juurten kasvu jatkuu talven tuloon asti.

Kompensaatiopiste ja torjunnan ajankohta
Juuresta kasvuun lähtevällä juolavehnällä on muiden juuririkkaruohojen tavoin ns. kompensaatiopiste, jossa juurten vararavinto on vähimmillään. Tällöin juuriin kertyneestä kasvuvoimasta suuri osa on kulunut maanpäällisten versojen kasvattamiseen. Kompensaatiopisteen saavuttamisen jälkeen kasvi alkaa varastoida lehtien yhteyttämistuotteita juuristoonsa, jolloin niiden energiavarasto kasvaa nopeasti.
Juolavehnä saavuttaa kompensaatiopisteensä, kun kasvissa on 1-2 versoa ja versossa 3-4 lehteä. Silloin kasvi kestää kaikkein heikoimmin muokkausta ja niittoja, joten mekaaninen torjunta tulee kohdistaa juuri tähän kasvuvaiheeseen.

Käytännön toimet edeltävänä syksynä
Heti sadonkorjuun jälkeen muokkaus mahdollisimman syvään jousipiikkiäkeellä tai hankmolla. Toki myös lautasäes tai kvick-up käy, miksei myös kultivaattori. Maalaji ja tilanne ratkaisevat. Tarkoitus on katkoa juolavehnän juuristoa mahdollisimman pieniin pätkiin, jotta uusia versoja syntyisi runsaasti kuluttamaan juurten vararavintoa. Siksi jousipiikkiäes on suositeltavin.

Sitten odotetaan rauhassa uutta 3-4 lehtiastetta ja uusitaan äestys. Jos korjuu on hyvin varhainen ja syksy pitkä, niin kolmaskin äestys voi tulla kysymykseen. Tällöin riittää, kun versossa on 2-3 lehteä. Toisella kertaa hyvä vaihtoehto on myös leveät hanhenjalkaterät. Sitten myöhäinen kyntö. Tilanteen mukaan kannattaa myös harkita yksivuotisen kerääjäkasvin kylvöä.


Osa II:
Varsinainen kesannointi
Keväällä odotetaan rauhassa, kunnes juolavehnä on kasvattanut 3-4 uutta lehteä eli saavuttanut kompensaatiopisteen. Silloin äestys mieluiten jousipiikkiäkeellä mahdollisimman syvään, jotta juuret pilkkoutuvat ja nousevat osin pintaan. Kasvustosta tulee sen jälkeen silminnähden tiheämpi, ja sehän on tarkoitus. Sitten seuraava kierros aivan samaan tapaan ja kasvusto on todennäköisesti entistä tiheämpi. Mutta saattaa myös alkaa jo harventua olosuhteista riippuen.

Seuraava kierros, kun kasvissa on taas 3-4 lehteä, tehdään mieluiten hanhenjalkaterillä, jotta muokkauskerroksessa vielä olevan juuriston vedenotto saadaan varmasti katkeamaan. Samalla se virittää mahdollisesti syvemmällä olevat silmut kasvuun. Hanhenjalkateriä ei kannata käyttää aikaisemmin, koska se voisi aiheuttaa ruokamultakerroksessa olevan juuriston osittaista lepotilaan menoa.
Varmin tapa on käyttää 15-20 cm leveitä teriä kultivaattorissa, mutta myös jousipiikkiäkeeseen asennetut terät tekevät varmaa jälkeä. Tärkeintä on, että kaikki jankkoon menevät vedenottojuuret katkeavat.
Jos juolavehnässä on vielä kolmannen äestyskerran jälkeen kasvuvoimaa, niin sitten vielä kerran äestys. Koska toistuvat äestykset ovat tiivistäneet maata, niin lopuksi kyntö ennen syysviljan kylvöä. Suositeltavin on ruis, mutta kasvuvoimaa riittää kyllä syysvehnällekin.

Muokkausta ei saa tehdä jo siinä vaiheessa, kun näkyvissä on 1–2 lehteä. Jos tätä tekee pitkin kesää, niin seuraavana kesänä voi sitten kirota juolavehnän mekaanisen torjunnan mahdottomuutta. 1-2 -lehtiasteella tehty muokkaus ei kuluta tarpeeksi juuriston energiavaroja ja se myös virittää osan juuristosta lepotilaan joten torjunta epäonnistuu.


Pelto-ohdake ja peltovalvatti
Ohdake on syväjuurinen ja sen pystysuorat juuret voivat ylettyä yli 2 metrin syvyyteen, joten niihin ei muokkaamalla pääse käsiksi. Suurin osa juurista kasvaa kuitenkin 10-50 cm syvyydessä. Yhden kasvin vaakasuora juuristo on monikerroksinen ja kasvaa pääosin ruokamultakerroksessa. Pahimmillaan juuristo voi olla yli 5 m pitkä. Kasvukauden aikana se tuottaa uusia maanpäällisiä versoja epäsäännöllisin välein. Ohdakelaikku on usein pyöreä.
Jopa vain 1 cm mittaisesta juurenpalasta voi kehittyä uusi silmu ja verso. Myös maahan joutuneista varren palasista voi kehittyä uusia versoja.
Valvatin juuristo kasvaa juolavehnän tavoin pääosin vaakatasossa ruokamultakerroksessa 10-20 cm syvyydessä ja juuret voivat kasvaa 0,5-3 metriä kesässä. Pystysuorat juuret voivat tuottaa uusia silmuja aina 0,5 metrin syvyyteen asti. Kaikista juuren hyvinkin lyhyistä paksunnoksista voi kehittyä uusia silmuja.

Kompensaatiopiste ja torjunta
Sekä ohdakkeen että valvatin juuriston vararavinto on pienimmillään, kun se on kasvattanut maanpäälliseen lehtiruusukkeeseen 5-7(8)lehteä. Silloin on siis oikea muokkauksen ajankohta.
Myöskään ohdaketta ja valvattia ei saa torjua liian aikaisin eli 1-4 lehtiasteella, jottei osa juuristosta vaivu lepotilaan.
Edeltävän syksyn toimenpiteet samaan tapaan kuin juolavehnällä. Varsinkin ohdakkeen kasvuunlähtö on hidasta, joten maltti on valttia. Ei liian aikaisin torjuntaan, vaikka pelto kuinka vihertyisi yksivuotisista rikkakasveista. Nehän ovat vain hyödyksi pellolle ja häviävät muokkauksissa.

Me kesannoimme Saarenmaan luomutilalla 20 ha juolavehnää ja ohdaketta. 4 ha oli puhdasta ohdakekasvustoa, johon ei ollut asiaa edes pitkissä kesähousuissa. Ensimmäiset kaksi muokkausta tehtiin myös ohdakkeelle ja valvatille jousipiikkiäkeellä. Tällöin ruusukkeiden määrä ensin tuplaantui. Kolmas ja seuraava äestys leveillä hanhenjalkaterillä, sitten kyntö. Seurannut ruis antoi satoa 5050 kg/ha. Lajike oli yli 100 vanha eestiläinen Sangaste.

Täyskesanto ei ole mitään syytä pelätä, sillä sitä ei hyvillä viljelykierroilla sitten tarvita uudelleen. Muokkaaminen vapauttaa tietenkin ravinteita, mutta ne ottaa talteen syysvilja. Jos syysvilja ei jostain syystä sovi kiertoon, niin sitten ehdottomasti jokin kerääjäkasvi perään. Muutoin erityisesti typpi huuhtoutuu pellosta.

P.S. Päivitin viitisentoista vuotta sitten tekemäni kirjoituksen asiat Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) julkaisusta ”Rotogräsens När Var Hur, En guide till icke-kemisk. bekämpning av perenna ogräs.” Uppsala 2019. Ei tarvinnut tehdä korjauksia.

Luomukonkari Seppo Lohtaja on tehnyt neuvonta- ja tarkastuskäyntejä Suomessa ja Virossa yli 500 maatilalla vuodesta 1978.

[sköne]

Juu, ei ole mikään myrkynlevittäjä. Asiansa tunteva kaveri.

[Jammu]

Kiitos tästä tietopaketista. Jotain murusia tuosta tiedosta olenkin lukenut, en tiedä onko ollut sitten hänen kirjoittamaa.

Ainakin omalla puuhapellolla olen juolaa saanut vähemmäksi vaikka ei ole noin puhdasoppisesti toimittu joskin avokesantona ja ehkä vahingossakin. Ohdake kestää aika hyvin ettei juuri helpolla katkea jousikkaalla ihan parilla ajolla

[JiiHoo]

Kiitos tästä tietopaketista.

Olkaa hyvät

[Osmo_]

Onhan tossa pointteja. Itse kylläkin menen helpomman kautta myrkyllä ja kynnöllä.

[DexMasZet]

Tuolleensa ne opetti luomu kurssillakin. Oli kyllä hyvä ja opettavainen kurssi, melkein suosittelisin kaikkien aloittavien viljelijöiden ja miks ei vanhempienkin käymään sen, vaikka ei luomuun tulisi lähdettyä. Ainut mikä jäi luomukurssilta puuttumaan ja mistä ei oikein tietoa saanut, niin hevonhierakan ja voikukan torjunta luomukonstein, se vaan kuitattiin aina, että nopea viljelykierto pitää ne kurissa.