Koneistus

[herra47]

Valurautaa, jossa on hiiltä yli 1,6% ei voi polttoleikata "pillillä", koska siinä on metallin sulamislämpötila suurempi kuin syttymislämpötila. Valuraudan saa tosin lämpiämään liekillä yhtä lämpimäksi kuin esim. teräksenkin, mutta sitten kun leikattavaan kohtaan johdetaan happea, lämpötila laskee, eikä syttymistä (=leikkautumista) tapahdu. Jos lämpötilaa saadaankin nostettua sulamislämpötilaan, tapahtuu valun "hösähtäminen", eli leikkauksesta ei voi puhua. Valurautaa voi leikata kylläkin plasmalla ja laserilla.

[TunturiPappa]

Taas ollahan viisaampia...

[Konepajamies]

Sorvin johteiden kunnostus osa 2
Sorvista riisutaan kelkka ja kärkipylkkä. Jos mahdollista niin kannattaa poistaa karapylkkäkin.
Runko rihtataan suoraan.Joka tassun on kannettava tasaisesti.
Nyt tarvitaan sellainen kampe kuin oikoviivain eli suorasyrjä. Se on valurautainen jäykistysrivoilla varustettu viivain jonka syrjä on tehtaalla koneistettu ja skaavattu ehdottoman suoraksi . Viivaimen tulisi olla mieluummin johteiden mittainen . Viivain onkin ainoa varuste tässä projektissa jota ei löydy joka pajalta.Esim Neuvostoliiton konkurssipesästä niitä on kuitenkin kulkeutunut satunnaisten matkalaisten mukana moneen verstaaseen.
Sitten tarvitaan tarkistusväriä."Perämiehille" tuttu aine. Sitä saa kun rautakaupasta saatavaan siniseen värijauheeseen sekoittaa talkkia ja ohutta moottoriöljyä.
Väriä levitetään ohut tasainen kerros viivaimelle joka sitten painetaan johdetta vasten ja liikutellaan pienellä liikkeellä.
Värihän tarttuu tietysti niihin kohtiin johdetta jotka ovat koholla,eli vähiten kuluneet.
Kaapimen eli skaavarin saa kun noin 30 cm pitkän varren päähän juottaa n. 15 mm leveän kovametallipalan. Esim. lattaviilan päähän.Kaapimen pitää olla terävä.Timanttilaikalla teroitettu.Lattaviilan pääkin hammastus pois hiottuna ja teroitettuna käy. Se kyllä tylsyy nopeasti.
Kaavin pidetään n. 30 asteen kulmassa ja terän päätypinnalla aletaan työnnellä lastua irti. Välillä suuntaa vaihdetaan 90 astetta.
Ensin tietysti skaavataan ne kohdat johteista joihin on väriä tarttunut.
Viivaimella välillä tarkistetaan ja taas skaavataan. Ja sitä hommaa riittää!! Pikkuhiljaa värialue laajenee ja kun n. 80% on peitossa niin se on jo hyvä .
Viimestelyssä viivaimen värikerrosta vielä ohennetaan ja taas tarkistetaan .
Siinä hommassa pitää ottaa sekin huomioon että kumpikin kärkipylkän johde säilyttää keskinäisen yhdensuuntaisuutensa.Ja myös karaan nähden!
Kun johteet on saatu suoriksi ,täytyy kärkipylkän vastapinta myös oikaista.
Nyt väriä levitetään vuorostaan johteille,siis tosi ohuesti . Pylkkää liikutellaan johteilla.
Taas sama homma .Sieltä missä pylkän naarasjohteeseen on tarttunut väriä skaavataan ensiksi.Tarkistetaan ja taas skaavataan kunnes pylkkä istuu kunnolla johteilla.
Tässä jää paljon sanomatta yksityiskohtia ,mutta näitä hommia harrastavat omaavat teknisen ajattelutavan ja hoksaavat mitä pitää tehdä.

[Konepajamies]

Sorvin johteiden kunnostus osa 3

Nyt kärkipylkän johteet on suorat ja pylkkä istuu kunnolla niillä,niin
pylkän alaosaa käytetään kelkan johteiden hiomalaitteen ohjauskelkkana.
On enempi mielikuvituksesta kuin kustannuksista kysymys millaisen hiomakoneen väsää.
Sitä pitää pystyä siirtelemään alustaansa nähden pituus ja sivusuunnissa .Hiomapää pitää pystyä kääntään tarkkaan eri kulmiin. Hiomasyvyyden säätö pitää olla tarkka. Hiomakara laakeripesineen voisi olla lieriö,jonka ulkopinnassa on hieno kierre koko matkalla .Kara laitettaisiin isomman putken sisään .Karalla ulkoputken molemmin puolin olisi hakamutterit. Toista löysäämällä ja toista kiristämällä hiomasyvyyttä säädettäisiin.

Hiomalaikka on valuraudalle tarkoitettu kuppilaikka. Kulmakoneille tarkoitettua kuppilaikkaa, jossa on M14 kierre ,voi käyttää . On ainakin turvallinen.
Pyörittäjänä voi käyttää vaikka kulmakonetta. Remmi tietysti välillä.
Ennen hiontaa pitää kulmamitalla ja muilla konstein ottaa kulmat ja muut mitat talteen.

Etummaisen prismajohteen kummastakin kyljestä pitää hioa yhtä paljon pois ,vaikka se sisempi sivu on enemmän kulunut.
Samaten takajohteesta.
Itse hiominen on jokaiselle selvää. Pylkkää siirrellään tasaisen hiljaista vauhtia,käyttäen hyvin pientä hiomasyvyyttä.

Työn tulosta voi välillä tarkastaa juoksuttamalla pylkkään varrestaan kiinnitettyä heittokekkoa johdepinnoilla.Näin nähdään yhdensuuntaisudet.
Lopuksi johteet viimeistellään värin ja oikoviivaimen avulla käsityönä.

Kelkka passautetaan johteilleen myös värin avulla kuten karapylkän yhteydessä on kerrottu.

jatkuu...

[Konepajamies]

jatkuu..

Nythän on niin että, hionnan takia kelkka putoaa alemmaksi mitä ennen .
Nyt kelkassa olevat reiät ja laakeroinnit johtoruuville,vetokaralle ja käyttövivun tangolle ,eivät olekkaan enää samassa linjassa sorvin rungossa olevien kanssa.
Kelkan laatikon yläpinnasta pitää hioa (ei käsin( tai jyrsiä hieman pois.
Kovin paljon ainetta ei voi poistaa ,koska poikkiliikkeen välityksen hammasvälys pienenisi liikaa. Olisi iso homma pienentää jompaa kumpaa hammaspyörää. Se kun ei onnistu kiekkoterällä jakopäässä.Pitäisi tehdä vierintäjyrsinkoneessa ns profiilinsiirrolla.
Jos johteita joutuu hiomaan erityisen paljon ,kannattaa kelkan naarasjohteisiin liimata sopivan vahvuiset fiiberi- tai teflonrainat. Näin vältytään edellä kuvatulta ongelmalta ja saadaan vaihdettavat liukupinnat.

Kun sorvi on kasassa niin alkaa trimmaus.
Kelkka viedään niin eteen kuin mahdollista ja kärkipylkkä heti sen perään .Pinooli normaalin työasennon verran ulkona.
Heittokello varrestaan kiinnitetään pakkaan. Itse kello laitetaan kohtisuoraan pinoolin ulkopintaa vasten. Kun pakkaa pyöritetään pyörii kello mukana pinoolin ympäri. Kellosta nähdään miten keskellä pinooli on sorvin karaan nähden .Sivusäätö tehdään satasen tarkkuudella säätöruuveista.
Pystysuunnassa ei satasen tai parin heitto haittaa. Jos pinooli on korkealla, täytyy skaavata tai tasohiomakoneessa poistaa ainetta. Tai tarvittaessa nostaa pinoolia ohuen sovituslevyn avulla.
Sorvauskokeita voi tehdä erilaisia . Esim . sorvaamalla ilman kärkitukea 200-300mm pituisista 50-100mm vahvoista,sorvin koosta riippuen , pehmeistä hyvin lastuttavista aineista tosi ohutta lastua pienellä syötöllä.
Joissakin sorveissa karapylkän asentoa voi tarvittaessa säätää .
Kärjen kanssa tehdään myös ,tassuista säätämällä tarvittaessa.

Poikki ja kääntökelkan johteet meinasi unehtua. Ne on kunnostettava käsityönä.
Kelkan liikkuvan osa alapinta skaavataan oikotason ,joka neliön tai suorakulman muotoinen tarkka pinta, ja värin avulla suoraksi. Tämän pinnan avulla sitten vastapinnat . Lohen pyrstöjohteet samaten . Kiilat joutuu usein tekemään uusiksi.
On monesti kovasti käsityötä näissä johteissa. Ääriasennoissa ovat monesti tosi ahtaat.
Sorvaustarkuuteen niiden kunto ei tosin vaikuta niin paljon.

Vielä hieman muutakin
Johtoruuvi on useassa sorvissa tosi kulunut. Siitä etuosastaan.Se kannatta kääntää toisin päin ! Peräosahan on melkein käyttämätöntä.
TOS-sorveissa se käy nakkaamalla. Muissa vaatii hieman hitsausta ja koneistusta.
Sorvin kytkimet ovat yleensä monilevyiset .Teräksiset levyt öljykylvyssä.
Ne alkavat luistaan vanhemmuuttaan,eikä säätö auta. Ne vääristyvät ja käpristyvät vähitellen ja niiden kosketuspinta-ala pienenee .
Ne kannattaa hioa vaikkapa tasohiomakoneessa magneettipöydällä.
Hieman ne ohenee .Jos säätövara ei riitä niin kytkinakselille voi lisätä omatekoisen täytelevyn.
Laaserilla voi leikkuuttaa levyjä myös nykyään.

[Konepajamies]

Kun kerroin pinoolin pystysuuntaisesta justeerauksesta,puhuin aineen poistosta skaavaamalla tai tasohiomakoneella,tai lisäämistä sovituslevyn avulla.
Nämä toimenpiteet pitää tietenkin tehdä kärkipylkän ylä- ja alaosan välillä.

[rastuhannu]

Kiitoksia Konepajamiehelle asiallisista sorvin kunnostusohjeista.

Varmaan monet palstalaiset ovat ohjeita mielenkiinnolla lukeneet.
Tämän tyylisiä juttuja varmaan kaivattaisiin lisää eri aiheista.

[Sorvaaja]

Muistan nähneeni vanhan saksalaisen sorvin jostain 60-luvulta,siinä johteiden prismat oli metrin mittaisina pätkinä.Ne oli kiinnitetty alapuolelta kuusiokoloruuveilla ja ohjuritapeilla.Kaverit vaihtoivat ensimmäisen pätkän istukasta poispäin,ottivat ihan takaa lähes kulumattoman johdepalan.Sorvi alkoi tehdä taas suoraa pintaa. ja sai elinvuosia lisää.

[TunturiPappa]

Sanokaas ny onko tuosta akselista mihinkään...
http://kuvablogi.com/blog/19703/26/

[Kontio]

Sanokaas ny onko tuosta akselista mihinkään...
http://kuvablogi.com/blog/19703/8/

Kerros kohde, niin sitten arvostellaan sen mukaan, eli mihinkä olet tuota käyttämässä?

[ookkonen]

se o ihan tarkallleen ottaen täsmälleen todella hyvä,ottaen huomioon tulevan käyttötarkoituksen

[TunturiPappa]

se o ihan tarkallleen ottaen täsmälleen todella hyvä,ottaen huomioon tulevan käyttötarkoituksen

ookkonen vois joskus kirjottaa selvinpäin tänne palstalle...

[TunturiPappa]

Juu kuvassa on tosiaan ookkosen mettäkärryn telikeinunakselin proto 2.0...

[lokomo929]

Onkohan kukaan suorittanut valuraudan hitsausta? pitäis korjata scania auton pakosarjaa ja turbon jalustaa joihin on kulunut niiden liitoksissa olevan tiivisterenkaankohdalle ura. Urahan vaikuttaa siten, että vuotoa esiintyy jonkin verran. Uudet osat ovat jonkin verran hinnakkaita joten korjaaminen kovasti kiinnostaisi.

[TunturiPappa]

Valuraudalle on omat puikkonsa mutta rosteripuikollakin niitä tiedän korjattavan. Esilämmitys oan suositeltavaa tehdä, jotkut käyttävät jälkilämmitystäkin. Railon tekemiseen on yhtä monta tapaa kuin hitsariakin. Itse olen muutaman hitsauksen valurautaan tehnyt vaihtelevalla menestyksellä.Tähän varmasti jokin kokeneempi mies antaa omat ohjeensa.

[Juhnu]

Valuraudalle on omat puikkonsa mutta rosteripuikollakin niitä tiedän korjattavan. Esilämmitys oan suositeltavaa tehdä, jotkut käyttävät jälkilämmitystäkin. Railon tekemiseen on yhtä monta tapaa kuin hitsariakin. Itse olen muutaman hitsauksen valurautaan tehnyt vaihtelevalla menestyksellä.Tähän varmasti jokin kokeneempi mies antaa omat ohjeensa.

Juu, ensiksi lämmitetään sellaisista kohdista joihin kohdistuu jännityksiä hitsatessa, sitten hitsataan puikolla tai tigillä reiluun railoon, ja laitetaan villoihin jäähtymään pitkäksi aikaa. Kestämättömyyden huomaa heti koska epäonnistunut hitsaus napsahtaa keskelta kahtia yleensä jo jäähtymisvaiheessa.

[tane II]

Aika monta kertaa tästä on keskusteltu, kannatta hakea vanhoistakin viesteistä.

Esab on julkaissut aiheesta hyvän ohjekirjasen Valuraudan hitsaus

[enfo]

Onkohan kukaan suorittanut valuraudan hitsausta? pitäis korjata scania auton pakosarjaa ja turbon jalustaa joihin on kulunut niiden liitoksissa olevan tiivisterenkaankohdalle ura. Urahan vaikuttaa siten, että vuotoa esiintyy jonkin verran. Uudet osat ovat jonkin verran hinnakkaita joten korjaaminen kovasti kiinnostaisi.

Eikös tollaset pinnat vois vaan oikaista, no oheneehan ne hiukan mutta kuitenkin.
Ja suorat pinnat ei tiivisteitä kaipaa tollasessa paikassa mielestäni ollenkaan, voihan olla että olen väärässäkin tietysti.

[rastuhannu]

Enfon kanssa samaa mieltä.

Nää pakosarjavalut on yleensä aika kinkkisiä hitsattavia.

Varmaan siihen voisi myös kokeilla jotain muuta pehmeämpää tiivistettä, joka painuisi niihin uriin.

Samoin vois kokeilla sitä että laittaa koloihin pakoputkikittiä. Pinnat täytyy puhdistaa noesta hyvin.

Miksei keinometallikin tulisi kyseeseen.

[herra47]

Entäs jos juottais niille urille messinkiä? Itse olen liitellyt lohkeilleita valurauta hihnapyöriä hyvin tuloksin. Kestää varmaan tarpeeksi lämpöäkin (laajenemista)?