Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.
Nyt ottaa pannuun ja pahasti. Haukuin edesmenneen appiukon hemmetinkuuseen.
Sahaskelin tuossa pihassa vanhaa koivunrunkoa klapinmittaiseksi ja piiras kilo määlyjä ja piikilankaa puun sisällä, ja terä tuhannen pillun päreiksi. Taas pala muutaman kymmenen euroa uuden kovametalliterän ostoon, hitto että ottaa kupoliin. Kun vielä tiesin että kummonen saamarin määlynkylväjä appiukko oli, niin olishan se pitänyt arvata ja tarkistaa sekin koivun runko, että onkos siinä jälkiä piikkilangasta, mutta kun unohdin kääntää runkoa ympäri.
Lienee suomeks sinkilä, luulen.
Piikkilanka laitettiin tolppiin kiinni niillä. Ja pahemmassa tapauksessa
kasvavaan puuhun.
Uun muotoinen "naula", ei kantaa vaan molemmat päät terävät.
Mitä mää oon nähny, nin pyöreetä ainesta, päät katkastu niin vinoon, että
niistä on tullu samalla terävät.
Lisäys: Googletin vähä ja löysin mitä olis pitäny muistaa:
Pahat pojat ampu ritsalla ykssäikeisestä sähkölangasta väännettyjä määlyjä.
Oikea määly on kyllä isompi, sellainen kuin aspiraudan pitimenä ja vastineena käytetty. Myös ovien ja porttien haan vastakappaleena käytetään määlyä.
Ei ole mikään sinkilä, se on nykyihmisen hienostelua ! Sinkilänaulaimesta puhutaan ja silloin "määlyt" on tosi ohutta ainetta !
Meilläpäin myös määlyt ovat samankokoisia ja saamaan tarkoitukseen, kuin Woodsman selitti, mutta en usko, että piikkilankaa ihan noin isoilla on laitettu kiinni. Mutta siis ulkomuoto täsmää.
ylioyja kirjoitti:Milläs te sitte piikkilankaa ripustatte?
Silloin kun piikkilanka vielä oli sallittua, tavallinen 2,5" rautanaula puoliksi puuhun, lanka naulan juureen ja naulan kääntö päälle. Tietääkseni ei ole koskaan irronnut.
Meilläpäin sanottiin: piikkilanka-aspi. Mutta tiesin kyllä mitä määlyllä tarkoitettiin.Mutta ähäkutti vaan sulle "Wiski". Olen sahannut kerran pimeän hämärässä puunnhangassa olevaan räksän pesään ja kerran räjäytystyössä puuhun lentäneeseen kivenmurikkaan. Samat tunteet kun Wiskilläkin, paitsi ettei silloin viellä ollut appiukkoa.
Olen minä noita paljon hakannut aitatolppiin mutta silloin niitä ainakin kutsuttiin nimellä määrly. Vanhaa varastoa olisi vieläkin. Kasvaviin puihin ei ollut lupa lyödä sen enempää määrlyjä kun nauloja.
Aspirauta on se millä esim. vanha vajan ovi suljetaan ja sitten siihen määlylenkkiin laitetaan puu-tai metallitappi tai lukko.
Piikkilanka laitettiin meilläkin aikoinaan nauloilla kiinni (3"). Määlyjen (olen myös kuullut määrly)kanssa sitä ei saa kireälle, menee sormille lyömiseksi.
Woodsman kirjoitti: Määlyjen (olen myös kuullut määrly)kanssa sitä ei saa kireälle, menee sormille lyömiseksi.
Mää laittasin kyllä mieluummin mää(r)lyllä, oonkoos mää sitte kätevä?
Muut merkit ei viittaa siihen.
Hohtimilla lyöden, jos ei sattunu vasaraa oleen paikalla, se on kyllä aika mielenkiintonen.
Rautakanki toisella puolen tolppaa auttaa paljo, kun tolppa ei pääse karkuun.
ylioyja kirjoitti:Mää laittasin kyllä mieluummin mää(r)lyllä, oonkoos mää sitte kätevä?
Onko sulla 3 kättä?
Oletan, että ongelma on mää(r)lyn reiän (yleensä) pieni koko ja kiristäminen ennen viimeistä vasaraniskua tulee ongelmaksi. Piikkilangan "tähti" ei mahdu tulemaan mää(r)lyn pienestä silmästä läpi. Naulan kanssa tätä ongelmaa ei ole.
On se kyllä jännä, jos ajattelee että moottorisahan terä leikkaa ehkä tuommosta vajaan sentin siivua, ja jos metrin matkalla on yks naula, joka on muutaman millin paksu, niin varmasti se terä kyllä sen naulan löytää. Vaan olipa mitkä muut tahansa arpajaiset, niin ei kyllä voita ei, vaikka ostais viis arpaa sadasta.
Keväällä kaadoin pihakoivun, ja löysin kyllä kaikki linnunpöntön paikat. Halkoessa ei löytynyt yhtään naulaa, kun kaikki löytyi jo katkoessa... Osan olin kyllä sinne lasna ollessain ite hakannu, nyttemmin käytän jo narua. Piikkilangat oon kyllä aina laittanu nupin kautta, ja siihen vielä sähöt.
ylioyja kirjoitti:Mää laittasin kyllä mieluummin mää(r)lyllä, oonkoos mää sitte kätevä?
Onko sulla 3 kättä?
Oletan, että ongelma on mää(r)lyn reiän (yleensä) pieni koko ja kiristäminen ennen viimeistä vasaraniskua tulee ongelmaksi. Piikkilangan "tähti" ei mahdu tulemaan mää(r)lyn pienestä silmästä läpi. Naulan kanssa tätä ongelmaa ei ole.
Siittä on kyllä kauan...
Seistään tolpan takana, oikee reisi tukee rautakankee ja sillä tolppaa.
Vasemmassa kädessä on mää(r)ly peukalon ja etusormen välissä sekä
piikkilanka loppujen sormien sisässä. Vartalo pingottaa tolppaa valmiiseen
aitaan päin. Loppukiristys sitte kun mää(r)ly on tarttunu tolppaan muttei
vielä paina lankaa. Kuten Jarkko kirjotti, ei luista enää kun piikkivälin verran.
No tuo "määly" johtunee varmaan kiukusta, sillä kait se oikea nimi oli määrly? Sinkilästä ja aspistakin olen kuullut puhuttavan, mutta minä olen kyllä aina puhunut määrlystä.
Tiesin kyllä appiukkoni "pahat tavat" noiden piikkilankojen suhteen, mutta kun en muistanut sitä sahatessani sitä saamarin koivua ja kun se lanka oli vielä väärällä puolen minuun nähden, niin enhän sitä huomannut..
Appiukko oli kyllä muuten aika mukava mies, mutta noiden piikkilankojen suhteen aivan raivostuttava tyyppi. Ne piti vetää niin jumalauta piukkaan, ettei viulunkieli ole sellaisessa piukkuudessa ja sitten määrlyjä vieri viereen aina vähintään kolme. Ensin keskelle ja sitten molemmin puolin siten, että vielä niillä sai vähän kiristettyä lankaa. Traktorin perseessä oli kiinni sellainen langan kiristäjä, jota sitten veivattiin ja näppäiltiin piikkilankaa ja kun se oli oikeassa "vireessä, niin sitten taas piukkaan kiinni.
Eihän siitä olisi ollut mitään haittaa, jos ne olisi ollut vain aitatolpissa, mutta kun appiukko hakkasi ne määrlyt myös linjalla oleviin puihinkin, vaikka kuinka olisi yrittänyt estää? Ne on mun puita ja mä teen niillä mitä mä tahdon, oli kommentti.
Ne piti vetää niin jumalauta piukkaan, ettei viulunkieli ole sellaisessa piukkuudessa ja sitten määrlyjä vieri viereen aina vähintään kolme. Ensin keskelle ja sitten molemmin puolin siten, että vielä niillä sai vähän kiristettyä lankaa. Traktorin perseessä oli kiinni sellainen langan kiristäjä, jota sitten veivattiin ja näppäiltiin piikkilankaa ja kun se oli oikeassa "vireessä, niin sitten taas piukkaan kiinni
Oliko tämä suunnattoman keljutuksen aiheuttama piikkilanka kenties kiristetty virallisella piikkilangankiristäjällä, vai käytettiinkö hommaan kenties jotain rinnakkaistuotetta?
Jos tarkoitit Valmettia, niin ei, vaan sellaista vaijeri koukku hässäkkää jonka sai mihin tahanasa kiinni ja sitten siinä oli eräänlaisella taljasysteemillä mahdollisuus kiristää sitä saamarin lankaa, vaikka poikki asti.
Määlyksi sanottiin meilläkin, ja paljon niitä on tullut hakattua. Vielä enemmän irrotettua. Tämmoisen rähmäkäpälän oli vaikea saada niitä ohuisiin tiukkasyisiin kuusitolppiin. Naulojakin oli käytetty, mutta sitä pidettiin jotenkin toisarvoisena systeeminä. Naapurin tekemät aidat kun kloppina sain purkaa, niissä oli kaksi naulaa vierekkäin taivutettuna.
Ennen jotenkin enemmän lyötiin kaikki mahdollinen nauloilla kasvaviin p
uihin: aitalangat, linnunpöntöt, pyykkinarut ja jos vaikka mitkä kiikut.
Pihapuita tai metsälohkojen rajapuita ei ollenkaan parane sahata ennen kuin on tutkittu rautapitoisuus miinaharavalla. Kenttäsahureilla oli joskus taksana 100 mk/naula jos osui terään.
Mites whiski, tärkein vielä: jouduitko sohvalle moneksi yöksi appiukon mollaamisesta?
mikä on "määly"?
