Todella sairaana ja vaivaa!

[Leilaukko]

Pari kuukautta pitivät osastolla ja kun paino nousi kivasti niin päästivät kotiin opettelemaan syömistä. Ehtona, että paino ei laske vaan nousee edeelleen. Tokihan se painonnousu hiipui hiukan, mutta kunhan vain lääkärit pitää tarkkaa kontrollia niin niitä tyttö kuuntelee ja koittaa pitää syömisen riittävänä. Ihan rimaa hipomalla tietty mennään, koska mitään ongelmaa ei tytön imelestä ole. Jos ei olisi kontrollia niin painohan putoaisi. Psykopolin tapaamisethan on tytön mielestä turhia, ilmeisesti ei myönnä olevansa sairas, joten tarvetta hoidollekaan ei ole. On sinne koitettu vinkata, että kai ne siellä kertoo miksi siellä pitää käydä ja mitä tavoitteita tapaamisilla on.
Isälleen ei ole kohta kahteen vuoteen puhunut koska isä on niin ärsyttävä. Se ei tee asioiden hoitamisesta helpompaa.

Toivon teille voimia ja sitä että asiat lopulta kääntyvät hyväksi!

[TS68]

Terve taas!
Sain aivoinfarktin viime kesänä ja ajattelin tässä jälkimainingeissa pohtia kuntoutusta aivojen kannalta.
Minulla syntynyt aivovaurio oli pieni ja sopivassa kohdassa, joten lähtökohta oli "helppo"
Oireita oli monia, mutta suhteellisen lieviä.
Käden ja jalan toiminta on jo lähes terveen tasolla, tunto ja hienomotoriikka vähän vielä hankaa vastaan. Näkö huononi hieman, keskittymiskyky ja muisti myös.
Mutta nyt siihen kuntoutukseen:
Kohtauksen jälkeen toisen käden ja jalan liikehallinta oli heikkoa. Niitä treenattiin monella tavalla, oli kävelyä tuettuna, kuntosalia ynnä täsmäharjoitteita. Osa tuntui typeriltä, mutta toimintaterapeutti osasi kertoa miksi näin tehdään.
Tein jo sairaassa päätöksen että teen kaiken mitä käsketään enkä jää surkuttelemaan kovaa kohtaloa.
Nyt puoli vuotta myöhemmin tilanteeni on hyvä.
Mutta olenko parantanut itseni treenaamalla?
En ole. Aivoni ovat reitittäneet puuttuvia yhteyksiä uudelleen, siksi voin taas hölkätä tai kiivetä vaikka katolle.
Oliko kuntoutus turhaa?
Ei missään tapauksessa! Kuntoutus antoi aivoilleni syyn ja mahdollisuuden korjata itsensä.
Sama asia jos alkaa opetella uutta urheilulajia, vaikkapa snookeria. Alussa lyönnit ovat mitä sattuu, väripallot menee pussiin jos menee eikä ole ymmärrystä taktiikasta.
Harjoituksen myötä tarkkuus paranee ja voi tehdä vaikeampia lyöntejä ja keskittyä taktiseen puoleen.
Aivan sama jos halvauspotilas opettelee uudelleen kävelemään tai pitämään lusikkaa kädessä.
Paraskaan kuntoutus ei takaa sitä että tulet terveeksi, mutta ilman kuntoutusta toipumisen todennäköisyys pienenee selvästi.
Joten jos joudutte sairaalaan niin tehkää mitä ne sanoo vaikka tuntuisi kuinka pöljältä!
Ja mukavaa alkavaa kevättä ja toipumisia kaikille masinistitovereille jotka terveyshuolien kanssa kamppailette!

Ite halvaannuin -10 toukokuussa kaulasta alaspäin,vuosi aikasemmin jäin leskeks,2 tenavan kans kun jäi yksin niin eipä siinä ollu vaihtoehtoa ku kuntouttaa ihtiä. Sairaanhoitopiiriltä sai se verran apua että 1x/vk 1h fysikaalista terapiaa 4kk. Se oli siinä. Ite kehittäny treenejä ja liikunta touhuja. Nyt on ainoastaan vasen jalka ja käsi motorisesti heikompi. Ajokortin sain takasin,ajelen täysperävaunurekkaa tuuratakseni vakikuskeja,rakentelen/remontoin rintamamiestaloja,kaikki ajoneuvojen remonttihommat onnistuu ym. Ikinä ei saa epäillä kuntoutusta ja antaa periks!! Heikkoina hetkinä alussa kahtoin jo pistoolinki piippuun,voin sanoa että vitutusten/pettymysten kautta tie voittoon.

[opastaja.]

Eikös noita tuollaisia saa, kun popsii kotimaisista kaloista tehtyä sushia, haukea, särkeä, lahnaa ahvenaa jne?

Vain järvissä elävistä petokaloista voi saada leveän heisimadon. Särki ja lahna ovat esimerkiksi täysin vaarattomia, vaikka toisin luullaan, Niissä esiintyvä hihnamato ei voi tarttua ihmiseen, vaan on ainoastaan kalan loinen. Merikaloista ei liioin voi saada lapamatoa. Minä sain sen oletettavasti pakastamattomasta mateen mädistä, jolla herkuttelin usein. Herkuttelen vieläkin, mutta käytän sen pakkasessa, kuten graavin hauenkin.

on oma kokemus
mikä lienee se pitkä litteä mato
hauenmätiä söin turun saaristosta kala
sen madon pää tai olisko ollu toinen pää
tuli kurkistelemaan prseestä ku kunnolla äkkiä rykäsin
vein sen pätkän tutkittavaksi ja madoksi se tuomittiin ja eiku kuurin syöntiin
kai se sinne kuoli ja minä sen sillälailla söin

pakastin on hyvä vekotin

[Linkki]

[quoteMerikaloista ei liioin voi saada lapamatoa [/quote]

Niin naapurikin aina väitti, kunnes erään haukisushisession jälkeen koko porukka matokuurille

[PuuhaPate]

Niin naapurikin aina väitti, kunnes erään haukisushisession jälkeen koko porukka matokuurille

Merivedessä elävissä kaloissa ei ole lapamatoja. Mutta valitettavasti Suomessa ja sen rannikoilla
ei ole missään merivettä.
On vain meri, jossa on murtovettä, lähes makeaa vettä.. Ja siinä lapamadotkin viihtyvät, etenkin jokisuistoissa.

[Superdexta-64]

Nii ja pakastaminen ei tapa lapamatoa läheskään aina.

[Jäärä]

Nii ja pakastaminen ei tapa lapamatoa läheskään aina.

Onko tämä Erä-lehden ohje toimiva? Vai onko jollakin parempia ohjeita?

[Superdexta-64]

Mielestäni on, tuo pakastusaika ja lämpötila on just syytä katsoa. En enää muista mutta jossain oli tutkimus kun oli tehty testejä eri ajoilla ja lämpötiloilla noitten loisten tappamiseen.

[nuc-64]

Jaha, halkoja piti tekemäni ja teinkin vähän. Yhden käden käytöllä oleva hydraulihalkoja metrin haloille. Sylinterin isku 900 milliä. Jäi sitten edellinen halko terään kiinni ja nostin jonkun puolimetrisen hiukan banaaninmallisen lehtipuunkenkkuran pöydälle, jolla piti painaa edellinen terästä irti. No pidinpä sitten tuosta kenkkurasta vähän kiinni ja toisella kädellä painoin hydraulisylinterin liikkeelle. Apukalikka sitten pyörähti ympäri. Pari sormea jäi halkojan kelkan ja ja tuon kenkkuran väliin. Kynsi irti ja verta pulppusi. Naapuri vei päivystykseen ja siellä hoidettiin tuo ja todettiin murtuma sormessa. Nyt on sitten vasen keskisormi paketissa ja odotan emäntää hakemaan täältä päivystyksestä kotiin...

[imppu]

Aivitt...u. tuo teki takuulla kipiätä.

Muualle ei nyt sitten koskekkaan.

[jussi77]

Sormenpäissä on tuntohermoja kai aika paljon. Osaa kaikenlaiset kolhut sattua aika paljon, tai pienetkin tikut tms vaivaa.
Äiti joskus jätti sormen halon ja vastaraudan väliin halkaisuruuvissa. Sormenpää oli aika karussa jamassa ja lääkäri tuumasi, että kynsi voi alkaa kasvamaan miten sattuu, mutta siitä vissiin tuli kutakuinkin sormen näköinen.
Mulla kun oli muutaman viikon teräslanka sormenpäästä ekan nivelen läpi poratussa reiässä pitämässä nivelen paikallaan se langan pää oli katkaistu liian lyhyeksi ja se jäi ihon sisään. Sormikasta oli turha tarjota käteen kun pienikin hipaisu sormenpäähän teki höpöä. Sitä pois ottaessa lääkäri tuumasi, että hups taisin katkaista sen turhan lyhyeksi. Olin samaa mieltä kun se koitti siitä pitkän aikaa saada pihdeillä otetta ja hiki virtasi vuolaana hiusrajasta. Se olikin tuon operaation kivuliain toimenpide.

[PuuhaPate]

Sormenpäissä on tuntohermoja kai aika paljon.

Oman nahan tuntoaistia voi testailla vaikkapa nuppineuloilla.
Sormenpää pystyy aistimaan ja laskemaan monen neulan yhtaikaisen kosketuksen.
Mutta esimerkiksi nenänpää ei.

[Ajomies]

Kerran viimeistä halkoa pinolle nakatessa jäi pikkusormi jotenkin heittovaiheessa jumiin ja jäi sitten halon lentorata matalaksi ja pinossa olevan pölkyn väliin se pikkurilli. No veret tirskati kynnen alta ja ravia tuli muutama minuutti juostua. Mutta sitten kun sama sormi nyrjähti sijoiltaan jalkapalloa pelatessa, epäonnistunut torjunta yritys. Mutta ei sattunut yhtään. Itse kiskoin sormen paikalleen ja pelasin pelin loppuun, tosin ilmastointiteipillä tuettuna. Pelin jälkeen tohtorille ja kun otti kääreen pois niin kyseli miten se on tapahtunut ja koska? Kerroin tilanteen niin alkoi tohtori torumaan, että pitää tulla heti eikä pelleillä, ei kyllä perustellut mikä hätä siinä olisi? Mutta turposi se kuitenkin kolminkertaiseen paksuuteen ja sitten kyllä alkoi laskemaan sykettä. Kivuliain sormivamma kuitenkin amiksen aikana kun keskisormi jäi PV Volvon ovenväliin. Ja joutui hetken verran karjumaan kavereita apuun kun auton alta oli hankala päästä pois, ennen kuin sai sormen vapaaksi.

[nuc-64]

Juu, kyllä tuntuu sormenpää hellältä. Onneksi hermot ja verisuonet silti taisivat jäädä ehjiksi. Vaikka on kipeä nyt, niin hyvä ettei tuntoaisti lähtenyt tässä rytäkässä.

[tumes]

Paranin tätä ketjua lukiessa...
Irtosi pari vuosikymmentä sitten oikeasta isovarpaasta kynsi. En ollut yhdynnässä kun sanovat että ekalla kertaa varpinkynnetkin irtoavat. Työtapaturma oli syynä. Uusi kynsi kasvoi tilalle. Jostain syystä alkoi kynnen toinen laita tekemään piikkiä lihaani. Noh, olen sen kaivellut milloin minkäkin astalon kanssa pois. Nyt oli pitempi väli ko. toimenpiteellä joten piikki oli kasvanut syvemmälle. Toimin juilimisen taas alettua itseni omalääkärinä. Ilman puudutusta operoin. Se tunne, kun tunkee kynnen alle instrumenttiä ja samalla meinaa pudota penkiltä kivun takia. Olisi voinut tunnustaa vaikka kruununjalokivien källimisen. Sarveisaineksen sain kuitenkin pois suurimmalta osin. Yöllä löysin itseni heräämöstä 01.20, jäin henkiin. Vaan täytynee tätä alkaa hoitamaan asiallisella tavalla.
Lääketiede on kehittynyt paljon. On mm. ollut sormessa haava ja seuraavana päivänä ainoastaan haju...

[Leilaukko]

Ite halvaannuin -10 toukokuussa kaulasta alaspäin,vuosi aikasemmin jäin leskeks,2 tenavan kans kun jäi yksin niin eipä siinä ollu vaihtoehtoa ku kuntouttaa ihtiä. Sairaanhoitopiiriltä sai se verran apua että 1x/vk 1h fysikaalista terapiaa 4kk. Se oli siinä. Ite kehittäny treenejä ja liikunta touhuja. Nyt on ainoastaan vasen jalka ja käsi motorisesti heikompi. Ajokortin sain takasin,ajelen täysperävaunurekkaa tuuratakseni vakikuskeja,rakentelen/remontoin rintamamiestaloja,kaikki ajoneuvojen remonttihommat onnistuu ym. Ikinä ei saa epäillä kuntoutusta ja antaa periks!! Heikkoina hetkinä alussa kahtoin jo pistoolinki piippuun,voin sanoa että vitutusten/pettymysten kautta tie voittoon.

Karu tilanne ollut sinulla. On vaadittu rutosti henkistä voimaa ja sopivaa jääräpäisyyttä että tuosta selvisit!
Minä en aseen piippuun katsellut, mutta joskus yöt oli kyllä pirun pitkiä ja kaikenlaista kerkesin ajatella...
Nyt on helpompaa jo..
Asia ja hetki kerrallaan ne pahimmat ajat täytyi mennä.
Minullakin on lapsia, kyllä heitä tuli ajateltua treenatessa.
Sain heistä myös treeniseuraa ja sparrasivat välillä ja keksivät minulle puuhaa ja harjoitteita
Onneksi on lapset, muuten olisin saattanut luovuttaa jossain kohtaa.
Nyt teen puolikasta työpäivää, tarkoitus olisi pystyä jossain vaiheessa ihan täyteen päivään.

[ETS]

Ei pitäis hötkyillä!
Jalaka

[Helsingin_Herra]

Eikös noita tuollaisia saa, kun popsii kotimaisista kaloista tehtyä sushia, haukea, särkeä, lahnaa ahvenaa jne?

Vain järvissä elävistä petokaloista voi saada leveän heisimadon. Särki ja lahna ovat esimerkiksi täysin vaarattomia, vaikka toisin luullaan, Niissä esiintyvä hihnamato ei voi tarttua ihmiseen, vaan on ainoastaan kalan loinen. Merikaloista ei liioin voi saada lapamatoa. Minä sain sen oletettavasti pakastamattomasta mateen mädistä, jolla herkuttelin usein. Herkuttelen vieläkin, mutta käytän sen pakkasessa, kuten graavin hauenkin.

Lahnakin tuntuu kyllä olevan jonkin sortin petokala, kun useamman kerran on moinen tarttunut pienehköön kalajigiin, mitä olen ahvenille koittanut tarjota. En tosin tiedä, voiko tästä huolimatta lahnasta saada lapamatoa.

[Rexta]

Ei pitäis hötkyillä!
Jalaka

Nilkkaketju ollut tiukka ja puristanu kun jalka turvonnut tanssikurssilla?
Vai taittuiko nilkka ihan perinteisesti kun hyppäsi raktorin kyydistä.

Meillä on piha liukas kuin papin työkalu, puolisko heitti eilen solisluu-siksakit, nyt on olkavarsi ja kinkku kipeänä.
Nyt sataa kovasti lunta niin on entistäkin petollisempi.

[ETS]

Kyllä se nyrjähti tuossa ph-siiven ulko-oven rappusilta alas astuessa, olisko ollut hiukan liikaa vauhtia ja mattoja/koeran kulettamia kepukoita alla.