Mitä Masinistit kuuntelevat?

[jip59]

https://www.youtube.com/watch?v=KF1akrr8kAY Aikoinaan kun Souvareiden keikkabussissa istuin niin Lasse Hoikka kertoili tämän kappaleen synnystä. Olihan liikuttava tarina. Siis kertomus miehestä ja naisesta jotka tapasivat ja ihastuivat. Viettivät lemmentäyteisen viikon jonka jälkeen toisen olisi pitänyt palata entiseen perhe-elämään. Kynnys oli liian iso joten hän käveli järveen päättäen päivänsä. Lasse osasi tuon kertoa todella hyvin vivahteineen. Vaikka kappale koskettaa niin taustakertomus lisäsi mun arvostusta.

[tumes]

https://www.youtube.com/watch?v=KF1akrr8kAY Vaikka kappale koskettaa niin taustakertomus lisäsi mun arvostusta.

Totanoin, nyt kun omia biisejä oon tehnyt niin tiedän että takana on usein, ei aina, joku omaan tai jonkun toisen elämään liittyvä tarina. Usein on kirjoittanut tiedostamattaan mutta huomaa jälkeenpäin että tuo liittyy siihen. Ne jotenkin suodattuu. Esimerkki :
YKSIN-biisi tuli siitä että sukkuloin Jawalla kaverin vanhempien mökille. No, istuttiin kuistilla, näkymä järvelle. Oli loppukesää.
Kaveri oli jotenkin ei-niinko-oma-ittesä ja aika hiljainen. Oli parisuhde katkolla. Lähtee keittämään kahvia, jäin istumaan kuistille ja kattelin järvelle. Ekat lainit tuli silloin mieleen ja huusin sisälle et tuokko kynää ja paperia et nyt tulee jotain. Sain ne talteen koska nää on sellasia hetken lapsia, ne tulee ja menee ja jollet sillon saa koppia et saa koskaan. Parisuhteen päättymisestä tämäkin kertoo ja jotenkin tuntuu että sen silloisen tunnelman tavoitin.
Sehän laulujen laittajalle on paras palkinto kun laulu tavoittaa kuulijansa.

[Vm -61]

Kansainvälisiä kuuluisuuksia

Ry Cooder - My Girl Josephine https://www.youtube.com/watch?v=fPVF5lTw8Pk
Eric Clapton/JJ Cale - Call Me The Breeze https://www.youtube.com/watch?v=l8uk7vlk0sE
Bryan Ferry - Let's Stick Together https://www.youtube.com/watch?v=lj0XD1NFa1I

[poweriko]

Eilisiltana livenä Aino Niemeä ja Helmi orkesteria. Laatumusiikkia kuunneltavaksi ja tanssittavaksi.

[arsa]

https://youtu.be/E2U5hQeNMVA
Tämä tuli vastaan .Kesä meni ,voi muistella; Topi ja Agents

[Vm -61]

Marginaalimusiikin helmiä (kaikkiko?)

Huurupiilo Jam Band - Peltoniemen Hintrikin surumarssi
https://www.youtube.com/watch?v=R7MKfyFn2Gw

Hiace Hippies - Helppoa hengittää
https://www.youtube.com/watch?v=_Fp70Afxk9c

Jukka Nousiainen ja Kalevi Suopursu / Pispala Folk 2017
https://www.youtube.com/watch?v=Eo4UciTlL6Q

[S-13]

Marginaalimusiikin helmiä (kaikkiko?)

Huurupiilo Jam Band - Peltoniemen Hintrikin surumarssi
https://www.youtube.com/watch?v=R7MKfyFn2Gw

Hiace Hippies - Helppoa hengittää
https://www.youtube.com/watch?v=_Fp70Afxk9c

Jukka Nousiainen ja Kalevi Suopursu / Pispala Folk 2017
https://www.youtube.com/watch?v=Eo4UciTlL6Q

Nousiainen on kyllä asiallinen artisti, Räjäyttäjistä Jytämimmeihin ja soolotuotantoon asti

[Vm -61]

Löytyipä tällainen keikkataltiointi Jukka Nousiaiselta kumppaneineen:
https://www.youtube.com/watch?v=lwfxKc557-4

Jos haluaa valikoida, niin vihjeenä mainittakoon kohdista 7 min ja noin 20 min eteenpäin.

[kaitsur]

Että mitäkö Masinistit kuuntelee, no äänikirjoja. Viime keväästä asti, kun tämä korona hulapaloo alkoi radiossa, niin radion kuunteluni loppui likimain siihen. Töissä kun kuulosuojaimia joutuu pitämään, niin tätä nykyä olen kuunnellut pelkästään äänikirjoja.
Ompa siellä paljon hyvää kuunneltavaa, aiemmin tuli harrastettua iltalukemista ennen nukkuunmenoa, mutta ei siitä oikeen mitään mieleen jää, kun nukahtelee vähän väliä.
Masinistejakin varmaan kiinnostaa esim. tämä https://www.supla.fi/kirja/antti-heikkinen-einari

[Osmo_]

Tekasimpa tuossa taas pienen levyarvion.

Alestorm julkaisi toukokuussa levyn Curse of Crystal Coconut. Levyltä lohkaistiin sinkut Treasure Chest Party Quest sekä Tortuga. Varsinkin eka sinkku toimi loistavana teaserina levulle ja olihan se pakko tilata fanikrääsäpaketin mukana.

Curse of Crystal Coconut

Levyn avausraita Treasure Chest Party Quest korkkaa levyn nasevalla G:llä, jonka jälkeen tulee klassinen kieltä pitkin vedetty raapaisu ja kappale alkaa. Heti ekoista tahdeista päätrllen tästä tulee melkoinen ralli. Lyriikoiden puolesta kappale on Alestormin perinteistä tarinankerrontaa, joka kertoo jälleen merirosvon menneisyydestä. Sekä ryyppäämisestä ja biletyksestä. Kertsi alkaa mainiolla synataustalla, jonka jälkeen tuleekin viulusoolo ja kappale jatkuu jyrinällä. Toisen kertsin jälkeen tulee pieni soolo, jonka jälkeen koiran haukahdus aloittaa mainiot Elliot Vernonin örinälyriikat. Vielä viimeinen kertsi maustettuna pyssyn laukauksella ja kappale on ohi.

Fannybaws alkaa kivalla riffillä ja tarinalla. Kappale kertoo UKK:n kaltaisesta, mahtavasta merrosvosta Fannybaws'ista ja miehistöstä. Ekan kertsin jälkeen tulee mukavan letkeä kitarabridge. Kyseinen merirosvo meni taisteluun alasti pukeutuen tiikerin nahkaan, tappoi suuren mustekalan, voitti viikingit sodassa sekä tottakai joi vahvaa viskiä sekä tynnyrillisen rommia joka päivä. Soolo on oikein mukavaa kuunneltavaa, jopa kasarin kuuloista maustettuna menevällä taustariffillä. Sooloa seuraa taas viulusoolo sekä viimeinen kertsi. Todellista hyväntuulen musiikkia

Chomp Chomp kuullostaa alkuun raskaalta, mutta sitten lähteekin letkeä synasoolo. Intron jälkeen kappale muuttuu raskaammaksi. Tarina kertoo reissusta New Orleansiin ja vaarallisista krokotiileista. Kappale muistuttaa riffiltään sekä rakenteelta hieman Slayerin vanhempaa tuotantoa, joka ei ole lainkaan huono veto. Soundi kuullostaa aaltoilevalta, kuin aava meri. Vuoroin raskaampaa ja vuoroin kevyttä. Hyvinkin kaksinaisia mietteitä herättävä kappale. Välillä moshattavaa ja välillä letkeästi tanssittavaa. Vivahteita on myös erittäin paljon Turmion Kätilöiden Dance Paniqueen taikka Naitu -kappaleeseen. Lopussa jälleen kiva örinäpätkä, joka sopii täydellisesti perään.

Tortuga alkaa majesteetillisella introlla, jonka jälkeen torvisoolon jälkeen tulee räppiin viittaava tyyli, mutta kappale on laulettu, eikä lyriikoita ole vaan puhuttu taustan päälle. Kertoo, että solisti on sentäs laulutaitoinen eikä pelkkä puhuja. Taas mennään tarinankerrontaan, tarina on todella romantisoitua merirosvokulttuuria. Puolessa välissä räppi tulee todelliseksi kun mukaan astuu Captain Yarrface. Ei siinä, hänen osuutensa on ihan hauska ja sopii mukaan kappaleeseen. Pientä battlen tapaista on havaittavissa kun Christopher Bowes heitä muutaman kommentin Yarrfacen mukaan. Ja tottakai tarinassa mennään Karibian auringossa maahan, jossa alkoholi virtaa ikuisesti. Riffi on tylsähkö ja syna kuullostaa omaan korvaan ärsyttävältä. Mutta kuten Bowes on sanonut haastattelussa. Yksistään ekalla kertaa kuunneltuna huono, mutta albumin kontekstiin sijoitettuna oikein toimiva. Kappaleesta tiedettiin alkuun, että se tulee olemaan hyvinkin moninaisia mielipiteitä herättävä.

Zombies Ate My Pirate Ship alkaa synalla ja akustisella, jonka jälkeen mukaan astuu rummut ja sitten aloitellaan jälleen kerran riffittely. Tarina kertoo taistelusta zombien kanssa, jotka tuhosivat laivan ja tappoivat miehistön. Kertsissä tulee mukaan torvisoolo, mukava basarikomppi ja Vernonin örinä. Sitten jatketaan taas riffillä. Örinä tuo loistavan vastapainon letkeyteen ja pitää kappaleen raskaana. Toisen kertsin jälkeen tulee naisääni vetämään kertsin joka kuullostaa oikein hyvältä ja raskas soolo tulee heti perään. Vielä torvisoolo ennen viimeistä kertsiä, joka alkaa tällä kertaa Vernonin huudolla, mutta tempo hidastuu. Kappale loppuu ja siirrytään seuraavaan

Call of the Wavesin synasoolo ja nopea tempo herättävät heti, että mitäs mitäs nyt tulee. Seuraavaksi taustalla on on vain rumpukomppi ja lyriikat viittaavat, että täytyisi pitää hauskaa. Kieltä pitkin vedetty plektra starttaa kappaleen. Itseasiassa kivasti psyykkaava kappale, lyriikat tuovat hyvää mieltä ja saattavat jopa auttaa mieli maassa olevaa. Kiltiltä kuullostava soundi ja lyriikat ovat perfektit. Rise up and conquer the world. The oceans are calling your name. Your day wont be done before battle is won, so rise up my friend. This is not the end. Soolo on aaltoileva ja jälleen pienehköä viittausta kasarille, mutta tukkahevin puolelle. Ei paha. Tästä tulee hyvälle mielelle. Loppu on hivenen dramaattisen puoleinen, mutta kuullostavat että "kuuntele nää sanat ja elämä jatkuu"

Pirate's Scorn starttaa Mötley Crüemaisella riffillä, jonka jälkeen tulee hauska synariffi. Tästä tulee hyvä päivä. Tarina kertoo siitä, että pikkupoikana isä kertoi tarinaa merirosvojen historiasta. Arr sanan käyttö tuo hauskuutta. Kertsi on kivaa synailua taustalaululla, joka kylläkin kertoo kurista laivalla. Mutta syna tuo taas kontrastia. Mainitaan kappaleessa myös keripukki ja tarinassa metsästetään tiettyä kookospähkinää ja näytetään maakravuille merirosvojen voima. Soolo tuo taas kasarimaisuutta, joten kappaleon taas monimuotoinen. Lopetus on tinapillillä ja sen perään tulee vielä määrätietoinen arr.

Shi*t Boat (No Fans) starttaa ryminällä ja todella hauskalla sanoituksella. "Your pirate ship, can eat a bag of dicks" ja muutenkin toisen laivan ja miehistön mollaamisella. Parempi ln antaa kaikki rahat aarrearkusta tai Bowes p*skantaa nurmikollesi. Ekan kertsin jälkeen lyriikat muuttuvat soundiltaan syvemmältä lauletuksi ja sitä täydentää Bowesin skottiaksentin R-kirjaimen lausunta. Kappale itseasiassa piti olla osoitettu jollekkin henkilökohtaiseksi, jonka Bowes sanoi A&P Rewievsin haastattelussa. Kappaletta tosin ei olisi saatu silloin julkaista milloinkaan, joten kappaleelle tehtiin muutoksia, aivan kuten Sliippareiden Anarkiaa Karjalassa -kappaleelle. Tosin nyt ei painittu Neukkupelon kanssa.

Pirate Metal Drinking Crew on hauska ralli, alkaen kivalla riffillä ja GO! -sanan huudolla, letkeällä synalla ja käsien taputuksella. Tarinassa merirosvot tulevat ja vievät viinat. Ennen kertsiä Vernon pääsee jälleen ääneen ja alkaa kerronta merirosvojen ryyppyjengistä, joka pitää muita tyhminä, vihaavat heitä, eivät välitä p*skan vertaa ja ovat mieltä että muut ovat p*rseestä. Kertsin jälkeen tulee taas intron syna ja taputukset. Tarinassa seilataan kauas ja kylvetään pelkoa, koska kyseessä on tietysti merirosvojen ryyppyjengi! Koiran haukahdus välissä aiheuttaa naurahduksen. Synalla tehdään pieni pehmennys ja rumpukompin jälkeen alkaa kertsi. Koiran haukahdus lopettaa kappaleen ja päälle tulee vielä yksi tahti riffiä

Wooden Leg part 2 kertoo Sunset of Golden Agella kesken jääneestä tarinasta, merirosvosta jolla on puujalka. Alku on progemainen soundiltaan, jonka jälkeen tulee Vernonin huuto ja liki sinfoniamainen riffi kovalla jylinällä. Tarina alkaa kun kerrotaan puisesta jalasta ja kostosta niille Japseille joiden kanuunankuulat veivät edellisessä tarinassa myös kädet. Vernon pääsee jälleen oikeuksiinsa ja Bowea kertoo että hänellä on puinen jalka, käsi ja puusilmä. 16-bittinen synasoolo on kuin vanhasta Donkeykongista ja riffi alkaa. Seuraavaksi kyseiseltä Japsilta leikataan kesken unien jalat ja asennetan taas kapteenille, joka tuntee olevansa vapaa kirouksesta. Ennen menevää sooloa tulee Japaniksi kerrottu kohta, jossa nauretaan kapteenin saaneen kirouksen niskaansa ja Japseilla on 108 tölkkiä vahvaa Zeroa. Viitataanko sillä pakkasnesteeseen vai mihin sitten. Jaloilla ja käsillä on oma tahto, joka pelottaa ja ja kirouksesta ei ole paluuta, muutakuin kuolemalla. Toisen kasarisoolon jälkeen todetaan että "nyt riittää, leikkaan pääni irti" taustalla soivan rumpu-basso-synayhdistelmän tahdissa. Lopussa tuleekin selville, että kapteenille tuleekin puupää ja hän on kuollut. Hyvin progemainen kapple, joka on hauska, vaikka tarina onkin synkkä.

Lopetusraita Henry Martin alkaa akustisella kitaralla ja se kertoo kolmen Irlantilaisen veljeksen nuorimmasta, Henry Martinista. Henrystä tuli merirosvo, joka lähti pakkaskelillä Britanniasta vaarallisille vesille rosvoamaan. Mutta päätyikin Davy Jones'in kaappiin, tuonpuoleiseen meren pohjassa. Tunnelmalta rauhallinen ja synkkä. Illan viimeinen hidas.

Levyn mukana julkaistiin myös sinkkulevy Big Ship Little Ship/Bassline Junkie.

Big Ship Little Ship lähtee kivalla viuluintrolla ja käynnistyy ryminällä. Kappale kertoo että missä asuminen ei ole Bowesia varten. Living in car isn't very yarr. Bowes on syntynyt seilaamaan merillä ja pyytää ystävää mukaansa etsimään uusia maita. Joko isolla tai pienellä paatilla. Vernon huutaa toisen säkeistön alkuun joka jatkaa taas että mikä paikka on syvältä. "Kaupungissa eläminen olisi täyttä kuraa" toisen kertsin jälkeen kappale loppuukin kuin seinään.

Bassline Junkie alkaa bassoriffillä. Mukavaa vaihtelua. Tarinassa kerrotaan, että ei haluta huumeita. Koska tarinassa kerrotaan että on bassoriffisti. Välissä tulee mukava, pieni letkeä skebasoolo. Bassoriffi vie päähenkilön toisiin sfääreihin ja jos joku yrittää anastaa basson, varkaalle käy vanhanaikaisesti. Riffi on mukana vievä ja lopun bass-bass-bass -droppi on loistava loppukaneetti levylle.

Lopputulos, tyypillistä Alestormia kasarisoundilla. Ei lainkaan paha teos. Levy on yhtenäinen, mutta kontrastia löytyy. Suosittelen vahvasti rennommasta metallista sekä kasarista pitävälle. Tortuga latistaa hieman levyä, mutta joka levyllä on oltava se yksi tylsä kappale. Soundi on mukaansatempaavaa ja iloista, kuten Alestorm yleensäkkin. Tällä tulee hyvä mieli joka kerta. Kannattaa kuunnella, vaikka metallimusiikki ei olisikkaan suosikkimusaa.
Arvosana on täysi kymppi.

[tumes]

https://youtu.be/BzoVLDdHwW4

Minä, takamehtien mekatähti olen mieltynyt tähän soundiin. Pitkätukat soittaa rehdisti ilman turhaa puristamista ja kikkailua letkeällä poljennolla. Akustista sävelten tapailua ilman efektihelvettiä ja säätämistä. Mitäpä sitä muuta, pure sound. Vokalisti tuo mieleen Neil Youngin jostain syystä.

[tumes]

https://youtu.be/LxqFCiWp56o

On monenlaista pelimannia ja sitten on näitä mestaripelimanneja niinkuin oli Erkki.
Aitoja ja perinnetietoisia.

[tumes]

https://youtu.be/AQyLEz0qy-g

Tuntuu niinkuin Pomo kirjoittaisi mulle. No, on se jo 40 vuotta kirjoitellut ja meidän suhde on edelleen lämmin. Pari kertaa olen Hänet tavannutkin. Äijä on 71-vee ja mun rasat putos heti kun kuulin tän eka kerran.
Tunteisiin vetoavaa temmellystä.

[Vm -61]

Mulla tippui lapaset jo tuosta edellisestä vedosta
Tässä lisää https://www.youtube.com/watch?v=4M1R5d29fZg

[Eepee]

Sateen ropinaa .
Oikeesti välillä tulee joku ärsykehähky ja ei halua kuunnella autossakaan mittään. Joskus teen vapaalla radiopeltorit päässä jotakii tuntitolkulla ja huomaan sitte, ettei nää ole ees auki.

[zukka]

Laitetaan taas välillä omaa kuuntelemaa että saadaan vaihtelua:
https://youtu.be/dZ3gwQpSLv4

[Hawk]

Monta hyvää raitaa,kiitokset! Erkki on kyllä kova syrjä!
En tätä osioo monesti selaa mutta näin toipilaana tosi hyvää ajanvietettä.

[Vm -61]

Mega-klassikoita 70-luvulta:

Simon & Garfunkel - El Condor Pasa
https://www.youtube.com/watch?v=Fh_y_ygew0o

The Moody Blues - Melancholy Man
https://www.youtube.com/watch?v=CxMXDwP7lqM

[S-13]

Enpä muistanutkaan kuinka mainio Black Sabbath oli Dio vokalistinaan:

https://www.youtube.com/watch?v=FBM6a2vG3NM

[Mutteriuuno]

Tämmöistä tarjosi juutuubi, toista viikkoa ja kymmeniä kertoja olen kuunnellut ja edelleen aiheuttaa ihan fyysisiä tuntemuksia. Puhumattakaan henkisistä.

https://www.youtube.com/watch?v=Rz1y07R ... hannel=VoB