Metsäkauppoja

[Jämpti mies]

Muutamia vuosia sitten olin halukas myymään muutaman kymmenen hehtaaria metsää, koska metsänmyyntitulon sai verottomana, 2005 jälkeenhän metsänmyyntitulo on verollista. Olin puhelimitse yhteydessä paikalliseen metsänostajaan. Lähetin hänelle kartan myytävästä metsäalueesta. Tämä herra lupasi oitis tulla käymään ja sopimaan hankintakaupan. Kului yli puoli vuotta, eikä kiireistä kravattiherraa näkynyt, sikisi soittelin perään. Hän kertoi kadottaneensa kartan ja pyysi lähettämään toistamiseen uuden. Taas aikaa vierähti pitkä tovi, mutta yhteydenottoa ei kuulunut. Päättelin, jotta järeät tukkini eivät taida kelvata. Yllätyksekseni tämän vuoden alussa mainittu mies otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista metsäkauppojen merkeissä, sanoin ystävällisesti, jotta passaahan tuo, tavataan Korpikalliolla. Hän vähän ihmetteli ja ehdotti tapaamista pirtissämme, onhan sinne metsäpalstalle pitkä vaivalloinen matka. Totesin ykskantaan, jotta metsäkauppoja tehdään metsässä, eikä tuvassa. Niinpä päätimme tapaamisajankohdan ja paikan. Kieltämättä tuo kohtaamispaikka oli konstikkaan matkan päässä ja käveltävää umpihankea kerääntyy yli viisi kilometriä. Herra oli paikalla määräajassa, minä löntystelin valmiita jälkiä myöden vajaa tunnin myöhässä. Mies katseli ympärillä huojuvia korkeaa kuusikkoa ja päivitteli, ettei ole eläessään nähnyt noin komeita kuusia muualla kuin Kuusamon Kitkajoen ympäristössä. Veikkonen oli innoissaan valmis ostopuuhiin, torjuin moiset aikeet ja sanoin, että täälläpäin on tapana, että ensin sytytetään nuotio, keitetään nokikahveet ja syödään tulessa käristettyä hirvenkylkeä. Nuorukainen oli levoton ja kiireen oloinen, puuhaillessani rauhalliseen tapaani. Kyllä hänelle tarjoilu maistui. Viimein tämä yritti siirtyä asiaan. Kysäisin olkapääni yli onko tällä lähettämäni kartta mukana, ei ollut. Totesin, jotta palataan asiaan parinviikon päästä tässä samassa paikassa, mutta muista nyt hyvä poikanen ottaa kartta mukaan, muutoin sinä eksyt täällä kaukana korvessa. Toistamiseen kertautui edellä kuvaamani episodi. Hänen krapistellessa hankintapapereita, totesin yksikantaan, jotta aikoinaan olisin myynyt esittämäni metsäpalstan puut, mutta enää en myy tukkiakaan. Herraskainen silminnähden hermostui ja näytti punhatuneen, säilytti kuitenkin malttinsa ja hampaittensa välistä kysyi, miksi olin kaiken tämän vaivan järjestänyt, eikö kielteisen kannan olisi voinut puhelimessa ilmaista heti ensimmäisessä puhelussa. Totesin hänelle, jotta annoin ilmaisen oppitunnin, mikälaista ei yliopiston luentosaleissa saa.
Sääliksi käy niitä maanomistajia, jotka myivät perintömetsänsä hetken mielijohteesta, muka veroja kiertääkseen. Minulle metsä merkitsee paljon, paljon enemmän, kuin siitä saatu raha. Ei sen autuaampaa ole olemassakaan kuin kävellä omistamassaan synkässä kuusikossa kivääri olkapäällä, pystykorvan lönkötellessä edellä. Tunnen melkein jokaisen metsäni puut ulkomuodolta, ne ovat tavallaan perheenjäseniä, koska puut ovat siirtyneet perintönä sukupolvelta toiselle. Tietenkin olen säästeliäästi harventanut ja ottanut tarvepuita, lähinnä metsänhoidollisesta näkökulmasta katsoen.
Isälläni oli metsäkaupoista tietynlaisia kokemuksia, mutta se on sitten toinen juttu.

Kyllä jämpti on niin !

[Jaahas]

Vähän oudolta tuntuu koko homma.....
Mitenkäs se metsäherra ilman karttaa oli osunut sinne palstallesi???????????

[pilvilinna]

Varmaan se mies ihmetteli että myykö tämä äijä nyt metsää vai puuta?
Oli vähän epäselvää jutun alussa.Lopulta tais todeta että saa sitä puuta helpommallakin ostettua.
Miksi moinen pelleily kun et halua kuitenkaan myydä,voihan sitä komeaa metsäänsä esitellä ilman kiusantekoakin.

[Eläkeläismetsuri]

Tavallisesti kyllä on tehty arvio ja tarkka kuva ja merkitty maastoon alue mistä kaupaa tehdään. Samoin sovitaan aika mihin mennessä myyjä toimittaa puut samoin minimi mitat sekä minkä mittaisiksi tukit katkotaan. Ei kai se ainoa kartta ole jos aikaisempi on hävinnyt. Ainakin täälläpäin on sitä tarvitsevilla liiankinhyvät kartat ja mm. ilmavalokuvat kaikista kuvioista.

[Woodsman]

Taitaa olla satujuttuja koko homma !

Ei tuollaiset metsät salassa pysy metsäammattilaisilta. Metsänhoitoyhdistys varmasti olis tietoinen jos jollakin on tavallista parenpaa metsää (puita) myytävänä tai yleensä omistuksessa. Kaikki metsät on arvioitu vaikka ei olisikaan tilannut metsäsuunnitelmaa !

Itsellä on myös omassa suojelussa kallioalue jossa parisataa vuotta vanhoja varreltaan lyhyitä kilpikaarnamäntyjä. En aio koskaan niitä hakata vaan saavat kelottua aikanaan pystyyn. Mottimäärältään eikä rahallisesti se ei ole merkittävä mutta hieno silmälle.

[Tujakka]

Välillä aina "ostajalla" unohtuu että kaupassa on kaksi puolta. Jutusta kävi ilmi että jämptiä miestä v...tti kun ostaja on ostavinaan, mutta ei kuitenkaan. Kyllähän se kauppamiestä pännii jos joku vetkuttelee kaupan kanssa ihan piruuttaan.

Olempa tässä itsekkin esitellyt KAARIHALLIA ns. ostajille, joista yli puolet ei ole edes vakavissaan olleet mitään hallia ostamassa. Kaikenlaisia elämäntarinoita olen kuunnellut kärsivällisesti. Tarjouksia on tullut laidasta laitaan, mutta semmoinen ostaja puuttuu, joka oikeasti kykenee kaupat tekemään ja hallin purkamaan.

Vittuako sitä tänne soittelee jos ei tosissaan sitä ole ostamassa. Joka ukko tietää mikä homma on edessä niin metsän kuin hallin kanssa, jos sitä oikeasti haluaa.

Ja metsän omistamisesta olen täsmälleen samaa mieltä kuin Jämpti mies. Arvo mitatataan muuten kuin paperitehtaan sisäänostajan listoilla.

[Jämpti mies]

Eläkeläismetsurille valotan metsäasioiden alkeita.
Omistan runsas sata hehtaaria metsää. Mitenkä ostaja tietää, minkä alueen puut olen halukas myymään, ellen rajaa aluetta tarkasti kartalle?
En minä karttojani kravettiherralle tuputtanut, hän niitä uteli ja pyytämällä pyysi, miksi kerro sinä.
En halunnut olla töykeä kyseistä henkilöä kohtaan, mutta "pohja se on miunkin säkissäin". Totuus lienee kuitenkin se, ettei yhtiöllä ollut aikomuskaan ostaa puuta ennen vuotta 2006, vaan päättelivät, jotta antaa äijän metsän lihota, parturoidaan sitten, kun kaikki muut tarjollaolevat on ensin hakattu eli aikoivat pitää palstaani reservinä.

Oletko Sinä ”Eläkeläismetsuri” koskaan yhtään puuta kaatanut?- eppäilen!

Kyllä jämpti on niin !!!

[305]

tästähän voi seurata sota,saa nähdä ottaako tutkija kantaa

[MF25]

Ettei vaan aloittanut koko hässäkkää

[Tujakka]

se on paha ja sitten SS kanssa, niillä on kommetti asiasta kuin asiasta
Sitten ne kertoo hirveesti keskusteluryhmiä johon pitää liittyä salasanan kanssa keskustelemaan pahoista metsänostajahamuajiasta. huuhöö pieniä pelottaa...
Pellettipoltin kiehtoo vieläkin...

[pilvilinna]

Siinähän se oliskin sopiva pari jutteleen "mukavia".Minä en ainakaan sitä
keskustelua sekottais

[mika]

Kyllä meilläpäin ainakin yhdistys tuntee metsät, ei täällä ostajia hangessa kävelytetä. On se ostajankin työ arvokasta ja ei varmasti aina helppoa, en minä ainakaan niitä halua tollatavalla kiusata... Toisaalta ymmärrän, että se oma metsä on arvokas homma, vaikka en omistakkaan 100 hehtaaria kallista kuusikkoa vaan vajaa 10 hehtaaria metsittynyttä savi peltoa.

[Eläkeläismetsuri]

Oletko Sinä ”Eläkeläismetsuri” koskaan yhtään puuta kaatanut?- eppäilen!

Kyllä jämpti on niin !!!

Ensimmäinen saha , pikku Stiili se ns. "vekseli Stiili " ostettu vuonna 1958, Viimeisin viime kesänä. yhteeensä n. !0 kpl. Tällä hetkellä käyttökunnossa 4 kpl lisäksi raivaus saha Partnet pulipitoinen .Raivattu vasta . 40 ha .

[pilvilinna]

Juu,sata hehtaaria on kilometri kanttiinsa,sattuu olemaan tuttu mitta minullekkin.Tässä tapauksessa sitä ostomiestä kävelytettiin vähintääm 4kilometriä ensin jonkun muun metsässä!
Sitäpaitsi oikeaan aikaan tehty metsän uudistaminen on palvelus myös tuleville sukupolville,ei puiden rahaksi muuttaminen ole mitenkään hölmöä eikä siinä muut metsän käyttö arvot häviä,eihän niitä sadan hehtaarin leimikoita enää edes tehdä joten kyllä sieltä tulipaikkoja vielä löytyy.
Eikä minulla ainakaan tunnelma metsässä muutu vaikka rajan yli kävelenkin.Ei se omistaminen lisää metsäluonnosta saamaani mielihyvää.
Sen sijaan omisuuttaan voi hoitaa hyvin ja olla siihen tyytyväinen.

[Woodsman]

Ensimmäinen saha , pikku Stiili se ns. "vekseli Stiili " ostettu vuonna 1958, Viimeisin viime kesänä. yhteeensä n. !0 kpl. Tällä hetkellä käyttökunnossa 4 kpl lisäksi raivaus saha Partnet pulipitoinen .Raivattu vasta . 40 ha .[/quote]

Mikä oli pikku Stiili 1958 ?

[topik]

sitä kun lihottaa kuusen oikeen isoksi niin menee se tyvipölky hakkeeksi
sellupuun hinnalla kun ei mahu sahoista läpi tai sitten se menee polttopuu
kasaan pahan tyvilahon takia.

[Eläkeläismetsuri]

Ensimmäinen saha , pikku Stiili se ns. "vekseli Stiili " ostettu vuonna 1958, Viimeisin viime kesänä. yhteeensä n. !0 kpl. Tällä hetkellä käyttökunnossa 4 kpl lisäksi raivaus saha Partnet pulipitoinen .Raivattu vasta . 40 ha .

Mikä oli pikku Stiili 1958 ? [/quote]
Pikku Stiili oli sellainen vaihteistolla varustettu saha .Saha katkesi keskeltä vain sellaonen kiristyspanta vipu alas niin terä sopivaan asentoon. Sahassa oli sellainen uimurilla varustettu kaasuttja . Saha ei toiminut muuten kuin kääntämällä terää sekä kaato että katkaisuasentoon. Terän nopeus n.7m sekunnissa. Joten leikkuuteho pieni. ja kun muistaa sen ajan öljyt Sae 30. kun pantiin pensan sekaan ja sahan kakssa kun meni oksaisen kuusen juureen. Oksat ylettyi maahan ja oksanlatvt metrisen lumen peitossa. Siinä meni kauan kun puu oli kierretty joka suunnalta hakkuu koloa lukuun ottamatta. Savun katku valtava. Monesti piti rakentaa voimankanki että sai tällaisen puun nurin. Ensimmäsessä hankinta hakkuussa minulla oli paljon vanhempi sukulais mies opastamassa. sahan käyttöä. Ensiksi piti polkea tie takaviistoon koska tuollainen suuri puu jos vastasi kaatuessaan kannolle tuli valtava määrä isoja oksia ja puun latvoja sekä lunta ettei nähnyt vähään aikaan mitään ennenkuin ilma selvisi. Metsä oli entistä Valtion metsää jota ei ollut hakattu koskaan. Oksat oli vahvuudeltaan tyvellä yli 5 cm. Karsinta tehtiin kirveellä. Minä ku en ollut paljon ollut savotassa niin eihän se kirveen terä osunut siihen oksaan vaan varsi jolloin varsingin pakkasella varsi katkesi. Ei auttanut muu kuin lainata isän(ajoi hevosta ) kirves ja sattuipa kerran että molemmista varsi poikki samana päivänä. Ei auttanut muu kuin tehdä illalla 2 vartta. Ja koska kuivaa varsipuuta ei ollut varattu kuivaan. eihän se varsi kestänyt . Tulipahan kuitenkin opittua ainakin kirveen varren teko samalla. myöhemmin tuli Purmon tekemä muovivarsi joka kesti useita vuosia .Sen jälkeen kyllä tulivat kalvosysteemillä olevat sahat ja myöhemmin myös aloiteltiin karsia sahalla.

[Aulis Pinnanperä]

Ensimmäinen saha , pikku Stiili se ns. "vekseli Stiili " ostettu vuonna 1958, Viimeisin viime kesänä. yhteeensä n. !0 kpl. Tällä hetkellä käyttökunnossa 4 kpl lisäksi raivaus saha Partnet pulipitoinen .Raivattu vasta . 40 ha .

Mikä oli pikku Stiili 1958 ?

Pikku Stiili oli sellainen vaihteistolla varustettu saha .Saha katkesi keskeltä vain sellaonen kiristyspanta vipu alas niin terä sopivaan asentoon. Sahassa oli sellainen uimurilla varustettu kaasuttja . Saha ei toiminut muuten kuin kääntämällä terää sekä kaato että katkaisuasentoon. Terän nopeus n.7m sekunnissa. Joten leikkuuteho pieni. ja kun muistaa sen ajan öljyt Sae 30. kun pantiin pensan sekaan ja sahan kakssa kun meni oksaisen kuusen juureen. Oksat ylettyi maahan ja oksanlatvt metrisen lumen peitossa. Siinä meni kauan kun puu oli kierretty joka suunnalta hakkuu koloa lukuun ottamatta. Savun katku valtava. Monesti piti rakentaa voimankanki että sai tällaisen puun nurin. Ensimmäsessä hankinta hakkuussa minulla oli paljon vanhempi sukulais mies opastamassa. sahan käyttöä. Ensiksi piti polkea tie takaviistoon koska tuollainen suuri puu jos vastasi kaatuessaan kannolle tuli valtava määrä isoja oksia ja puun latvoja sekä lunta ettei nähnyt vähään aikaan mitään ennenkuin ilma selvisi. Metsä oli entistä Valtion metsää jota ei ollut hakattu koskaan. Oksat oli vahvuudeltaan tyvellä yli 5 cm. Karsinta tehtiin kirveellä. Minä ku en ollut paljon ollut savotassa niin eihän se kirveen terä osunut siihen oksaan vaan varsi jolloin varsingin pakkasella varsi katkesi. Ei auttanut muu kuin lainata isän(ajoi hevosta ) kirves ja sattuipa kerran että molemmista varsi poikki samana päivänä. Ei auttanut muu kuin tehdä illalla 2 vartta. Ja koska kuivaa varsipuuta ei ollut varattu kuivaan. eihän se varsi kestänyt . Tulipahan kuitenkin opittua ainakin kirveen varren teko samalla. myöhemmin tuli Purmon tekemä muovivarsi joka kesti useita vuosia .Sen jälkeen kyllä tulivat kalvosysteemillä olevat sahat ja myöhemmin myös aloiteltiin karsia sahalla.[/quote]

Hieno homma että pääsee lukemaan juttua siitä, miten mettähommia ennen tehtiin!

[Woodsman]

Eläkeläismetsurille: Tottahan tiesin mikä saha oli kyseessä mutta halusin että käyttäjä itse kertoo tarkemmin. Siis Stihl BLK joka tuli markkinoille -57 ja jota myöhemmin Valmet teki lisenssillä.
Viidentoista vanhana olet tainnut myös aloittaa metsähommat vai kuinka ?
Itse aloitin -68 syksyllä (täytin 16 joulukuussa) ja ensimmäinen saha oli Canadien 340. Sen jälkeen olikin hieno siirtyä tärinävaimennettuun Husqvarna 180 S :än ! Se oli juhlaa se ! Tästä ei Tutkijakaan tiedä yhtään mitään !

[Eläkeläismetsuri]

Eläkeläismetsurille: Tottahan tiesin mikä saha oli kyseessä mutta halusin että käyttäjä itse kertoo tarkemmin. Siis Stihl BLK joka tuli markkinoille -57 ja jota myöhemmin Valmet teki lisenssillä.
Viidentoista vanhana olet tainnut myös aloittaa metsähommat vai kuinka ?
Itse aloitin -68 syksyllä (täytin 16 joulukuussa) ja ensimmäinen saha oli Canadien 340. Sen jälkeen olikin hieno siirtyä tärinävaimennettuun Husqvarna 180 S :än ! Se oli juhlaa se ! Tästä ei Tutkijakaan tiedä yhtään mitään !

15 täytin juuri samana syksynä kun aloitin tuon mistä äsken kerroin. Olin kyllä joutunut ajamaan polttopuita ollessani 9 vuotta vanha. Äiti oli usen mukana . Samoin naapurin miehet . Olin saanut luvan koulusta jo syksyllä . Syy oli isän lonkka murtuma. Tuo pikku Stiili ei tarkoita suinkaan että saha olisi kevyt, mutta kun jälestä tuli mm. Contra Stiili jossa oli ilmeisesti jotain 5-7 hv . Meillä päin tuon Stiilin jälkeen vannottiin MC Cullopin nimiin. Esimerkin omani D36 sai olla jatkuvasti suuttimia säätämässä. Ilmeisesti kärkikotelon steva vuosi ja käretkin piti kuivata jopa metsässä. Canadien muitan serkkupojan piikkiterästä ja ääni oikein ulvova kuin justaarin ääni olisi vahvistettu.