Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.

Valvojat: Jammu, sohvi

MOP
Viestit: 7479
Liittynyt: Ke Maalis 22, 2006 1:09 pm
Paikkakunta: Kalsopohja/41660 TOIVAKKA
Viesti:

Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja MOP »

Saateltiin masinistinimerkki AET:n tuhkauurana haudan poveen Mäntyrinteen Hautausmaalla Jyväskylässä. Jäi ehjä Power Majori. Tai ainakin melkein.
Avatar
rattori
Viestit: 11062
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 12:11 pm
Paikkakunta: Ylä-Savo
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja rattori »

Elämä kulkee näin...
------------
tractors
sohvi
Viestit: 4568
Liittynyt: Su Helmi 10, 2008 3:19 pm
Paikkakunta: vihti
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja sohvi »

Osanotto omaisille ja ystäville
www.sohvinkulma.fi
International McCormick B 414 vm 1961 työkone
Ford Super Major 5000, isännän lelu : )
jolliva
Viestit: 311
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2015 9:16 pm
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja jolliva »

Tähän vähän liittyen.Vaimo joskus sanoo "mitä minä teen noilla sinun romuilla jos kuolet ennen häntä".On Fergu+muut rojut
Avatar
Rh-
Viestit: 1034
Liittynyt: Su Tammi 05, 2020 6:44 pm
Paikkakunta: Siilinjärvi
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Rh- »

jolliva kirjoitti: Ti Syys 21, 2021 7:37 am Tähän vähän liittyen.Vaimo joskus sanoo "mitä minä teen noilla sinun romuilla jos kuolet ennen häntä".On Fergu+muut rojut
Kaikki aarteet, varsinkin ne jotka luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi ja hävittäminen maksaa tuhottomasti, kannattaa testamentata Green Peacelle :wink:
Teliveto-perverssi läähättää enemmän.
Zetor 3511, Nuffield 342+Ahma 450, MB 609D, MB L407D, Lada 21051
Mersu ilman paripyöriä ja traktori ilman kaksoiskytkintä on pilalla.
tumes
Viestit: 3105
Liittynyt: To Helmi 01, 2018 5:04 am
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja tumes »

Mäntyrinteellä on vanhin velikin nyt, jäi hyvä muisto. Pari viikkoa ennen kuolemaansa puhuttiin vielä pitkä puhelu, meillä oli ne omat juttumme. Nyt on ne jutut juteltu ja laulut laulettu siltä osin, muutama biisi tuli vedettyä muistotilaisuudessa. Kai ne jotenkin sai kahlattua läpi muttei helpoin paikka. Bye bye veli.
Kummalle se helpompaa on, lähtevälle vai jäävälle ?
MITÄ PIENEMPI VIKA SITÄ SUUREMPI LEKA
⚒️
Ajomies
Viestit: 28017
Liittynyt: Ti Joulu 20, 2005 9:40 pm
Paikkakunta: Äänekoski
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Ajomies »

Kyllä se ikävä aina jää ja sen tuskallisempaa mitä lähemmin kuolleen on tuntenut ja tämän kanssa yhteisiä asioita tehnyt. Mutta ainakin itselle on kova paikka se nuoren miehen alun poistuminen, ei irrota suru otettaan. :(
Kaikki on turhaa jopa turha tietokin.
Konekansa.fi
rokkimatti
Viestit: 1611
Liittynyt: La Maalis 10, 2012 8:04 pm
Paikkakunta: kitee
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja rokkimatti »

Tänne jäävälle ei välttämättä ole aina helpompaa.
hyvin suunniteltu on täysin alottamatta
Avatar
valaut
Viestit: 2777
Liittynyt: Ma Maalis 24, 2014 11:57 am
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja valaut »

Kun vaan tietäisi, mitä toisella puolella on. Toisaalta olen oppinut ottamaan vastaan sen mitä tulee. Sama se mitä tuleman pitää.

Aina, kun oman ikäinen tai nuorempi lähtee, niin pistää miettimään. Vanhoja työkavereita, itseä parikymmentä vuotta vanhempia on mennyt paljon. Miettinyt, että ei kannata ajatella: "Sit eläkkeellä.". Vaan elää NYT, painaa täysillä ja nauttia elämästä.
Ajomies
Viestit: 28017
Liittynyt: Ti Joulu 20, 2005 9:40 pm
Paikkakunta: Äänekoski
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Ajomies »

Jokaisella se edessä on, eikä ole kukaan tullut kertomaan minkälainen "paikka" siellä odottaa.
Kaikki on turhaa jopa turha tietokin.
Konekansa.fi
Avatar
valaut
Viestit: 2777
Liittynyt: Ma Maalis 24, 2014 11:57 am
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja valaut »

Toivottavasti siellä on aina talvidieseliä traktorin tankissa ja neljä kylmää olutta. Minulla on pienet vaatimukset. Moottorisahan ketjukin tosin voisi olla aina terävä.
Punaparta
Viestit: 3674
Liittynyt: Pe Tammi 29, 2010 8:10 am
Paikkakunta: Nousiainen
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Punaparta »

Tässä jo alta kuuskymppisenä alkanu siivoomaan tekemättömiä nurkista ja miättimään, et olisko tuostakin jollain muulla paremmin hyötyä.

Viimehetkellä kun on ajukopan kyljestä niistetty luutamyöten alkava syöpäkasvain poies, niin jo sitä miättii. Et muistaiskohan nuo muut pappaa paremmalla, kun ei tarttis niimpal pirusti jälkiä siivota.

Aloittajalle myötäelämistä ja kauniita muistoja.
Ko tyhjäst alotta, ja pysy omillas, ni ei tul kukkan persuksil potkima...
Nuffield
Viestit: 1441
Liittynyt: La Joulu 17, 2005 3:39 pm
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Nuffield »

Ei ole mitään toista puolta, se on kaiken loppu.
VALLU ON PARAS!
Punaparta
Viestit: 3674
Liittynyt: Pe Tammi 29, 2010 8:10 am
Paikkakunta: Nousiainen
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Punaparta »

Nuffield kirjoitti: Ti Syys 21, 2021 8:58 pm Ei ole mitään toista puolta, se on kaiken loppu.
Näinhän se menee. Ei siellä mitään enää ole. Ei hyvää eikä huonoa.
Ko tyhjäst alotta, ja pysy omillas, ni ei tul kukkan persuksil potkima...
Superdextaaja
Viestit: 12927
Liittynyt: Ma Loka 25, 2010 9:12 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Superdextaaja »

Noh, noh, ei pidä aliarvioida elämän suuruutta. Jostakin se elämä kumpuaa ja jonnekin se yksittäisen eliön potkiminen häipyy. Kun emme tiedä toisesta puolesta mitään, emme pysty sanomaan, etteikö siellä jotakin toimintaa ja mekanismia ole. Jokainen vesipisarakin päätyy mereen ja sieltä taas taivaalle. Päädymmekö mekin tekojemme kautta parempaan vai huonompaan uuteen elämään vai kiveksikö muututaan, karmako päättää vai arpa, sen kun tietäisi voisi viisaalsi itseään kutsua.
Tässä syksyn ruskaa ihaillessa miettii jokaista solua kasveissa ja puissa, jotka väriloistoa saa aikaan. Ei ihmisen elämä ole myöskään ainoa elämä.
Tekemällä virheistä oppii.
Avatar
ihmehitsari
Viestit: 18565
Liittynyt: Ti Joulu 26, 2006 8:56 pm
Paikkakunta: Kainuu
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja ihmehitsari »

Alussa, ennen alkuräjähdystä, mitä silloin oli?
Tiede, ihmisen valistunein viisaus kertoo alkuräjähdyksen, kehityshistoriallisen matkamme alun, muttei isosti aiemmista hetkistä, tiedettäneenkö varmasti, mikä räjähti ja miksi. Ja viisautemme kertoo että tuon räjähdyksen jälkimainingeissa ilmestyi ihminen ja kehittymistään kehittyneempänä voi varmasti sanoa että ihmisen kuolema on hänelle kaiken loppu. The end isolla eellä. Kumma juttu. Viisautta on, mutta onko välttämättä tietoa? "Kukaan ei ole tullut kertomaan". No se. Selityshän se on tuokin.

Lauantaina on sukuun liittyvä siunaustilaisuus, toinen tälle suvelle. Tämänkin vainajan jäljiltä on myös melko runsaasti kaikenlaista... hmm, rojuo. Aiheuttaa jälkeenjääneille lisähommia totuttuun päivärytmiin, se on toki selvää.

Olen tässä vähän sitä mieltä, että turhaan sitä eläessään kovin isosti kuolemaansa petaa. Elää miten elää, kunhan elää "ihmisen kuvalla", siirtää henkistä pääomaa uusille polville. Arkun voisi kyllä valmiiksi hommata, tulisi mieleinen. Ja kertoa myös sen, miten kalmon ja "palvontakiven" kanssa menetellään. Helpottaa kummasti heitä, joiden osaksi jää hoidella nämä jutut jopa vuosikymmenien ajaksi. Tämän olen viime aikoina elinpiirissäni huomioinut.
säästellen sippiin
sköne
Viestit: 1770
Liittynyt: Ti Syys 25, 2007 9:56 pm
Paikkakunta: P-savo
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja sköne »

Ennenhän sitä saatiin paljon "yhteyksiä" vainajiin. Elämä oli paljon yksinkertaisempaa nykyiseen urbanisoituneeseen elämään nähden. Kaikki aistihavainnot oli peräisin luonnosta, eikä tekniikan läsnäolosta. Nykyihmiseltä on tietty herkkyys ehkä vähentynyt. Katsellaan televisiosta luonto-ohjelmaa ja todetaan, että näin on. Sen sijaan, että istuisi nuotiolla pihalla ja havannoisi ympäristöä.

Mitään en yritä todistella mutta epäilen, että samalla kun meidän tietoisuus biologiasta, fysiikasta ym. tieteistä lisääntyy, niin kiinnostus ja kyky havannoida omaa lähiympäristöä on vähentynyt.

Kuolemaan ja sen jälkeen on liittynyt paljon uskomuksia. Syntymä ei ole ehkä niin mystistä, koska tunnetaan se "tekotapa". Eräs tuttava, vanha ihminen pohti, että onko hänen edesmennyt puolisonsa, se pikkulintu, joka on tullut kesäaikaan niin usein hänen lähelle pihalla. Mietittiin asiaa ja ajatuksena tuli esille myös se mahdollisuus, että tavan lintu vain aistii vanhan ihmisen rauhalliseksi ja turvalliseksi ja viihtyy tämän läheisyydessä.
oppia ikä kaikki
Mikko Tuominen

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Mikko Tuominen »

Eihän se pidä paikkaansa ettei kukaan olisi tullut kertomaan, ei tosin kovin pitkään tuonpuoleisessa oleskeltuaan:
https://www.dailystar.co.uk/news/world- ... e-21419767

Euforiakokemuksista ei kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, aiheutunevat ihan vaan aivojen hapenpuutteesta.
Ajomies
Viestit: 28017
Liittynyt: Ti Joulu 20, 2005 9:40 pm
Paikkakunta: Äänekoski
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Ajomies »

No yksi työkaveri kertoili kun oli pienenä pudonnut jokeen, ja saivat sen sieltä ½ h jälkeen pois ja sairaalaan. Oli sitten siellä katsonut itseään sairaalan hoitopöydällä. Lääkäri oli jo todennut että ei taida enää tämä kaveri selvitä. Uskomattomalta kuulostaa, mutta oli vielä jälkeen päin tunnistanut kaikki jotka siellä oli häntä hoitamassa. Ja paljon on niitä kokemuksia kertonut, ja onhan näitä "herännyt" kalmistossa ja jopa haudassakin. Mikä lie sitten syy näihin tapahtumiin, kenpä tietää?
Kaikki on turhaa jopa turha tietokin.
Konekansa.fi
Ropottaja
Viestit: 887
Liittynyt: Ke Tammi 25, 2012 8:44 am
Viesti:

Re: Sunnuntaina olin muistotilaisuudessa.

Viesti Kirjoittaja Ropottaja »

Tunnen kanssa kaverin, joka oli lähes tunnin avannossa ja selvisi siitä loppujen lopuksi melko pienin seurauksin. Kertoo vähän samanlaisista kokemuksista.

Nyt on itsellä vaikea tilanne kun kaverilla on aivosyöpä aika pahana. Ei oikein tiedä, mitä osaisi sanoa. Parin vuoden sisällä kaksi tuttua mennyt samaan vaivaan, viimeeksi kesällä laitettiin serkku multiin. Tuossa sairaudessa lopputulemasta ei ole paljon epälystä :( .
Microsoft- vapaa vyöhyke
Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: 8400, 856XL, Google [Bot], Juhnu ja 33 vierailijaa