Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.
5424155 kirjoitti: ↑Su Elo 01, 2021 6:28 pm
Ennen nimimerkki 8400 syntymää, oli kaikki sähkölinjat avojohtoja myös muuntajalta taloihin, ja siksi varsinkin linjojen päätimmäisissä taloissa tuli mittaritaulusta sulakkeet säpäleinä lattialle. jos niitä ei otettu pois ukkosella. Tyhjästä sulakereiästä löi semmonen tulinen ketunhäntä aina kun salama löi lähellä.
Olen ihan 2010 luvulla vielä käynyt saaristossa retusoimassa muutaman tulppasulakekeskuksen, josta ukkonen on rikkonut koko keskuksen posliinimurskaksi.
5424155 kirjoitti: ↑Su Elo 01, 2021 6:28 pm
Ennen nimimerkki 8400 syntymää, oli kaikki sähkölinjat avojohtoja myös muuntajalta taloihin, ja siksi varsinkin linjojen päätimmäisissä taloissa tuli mittaritaulusta sulakkeet säpäleinä lattialle. jos niitä ei otettu pois ukkosella. Tyhjästä sulakereiästä löi semmonen tulinen ketunhäntä aina kun salama löi lähellä.
Olen ihan 2010 luvulla vielä käynyt saaristossa retusoimassa muutaman tulppasulakekeskuksen, josta ukkonen on rikkonut koko keskuksen posliinimurskaksi.
Äidillä oli vielä 2005 avojohtoja tiluksilla.
Ex-vaimon isoäidillä oli ikuinen jälki kehossaan rinnasta jalkaterään, kun joskus 50-60 luvulla istunut hirsitalossa pienen sähkökaapin alla penkillä ja kertaluonteinen salama lyönyt koko keskuksen romuksi ja jonkinmoinen sähkö polttanut jäljen kehoon. Itse mennyt tiedottomaksi eikä muistanut tilanteesta mitään, mutta toinen samassa tilassa ollut oli nähnyt että jonkinmoinen ”valoilmiö” oli ollut sisällä pari sekunttia ja poistunut räsähtäen ulos, jolloin jälki oli syntynyt.
En tiedä mikä ilmiö siinä oli ollut kyseessä, mutta jälki oli loppuun asti kehossa
Kyllä lapsena ollessa tuli nähtyä niitä töpseleistä pomppivia "palloja". Naapurissa asui kaksi vanhaa piikaa ja juoksivat tuvasta ulos kun sisällä oli "sähköpallot" pomppineet pitkin tupaa. Hyvin muistan ne palojäljet joita oli lattiassa ja seinillä. Pallosalamiksi niitä nimitettiin, tiedä sitten mikä se ilmiö oli! Varmasti jotain tekemistä oli sen aikaisilla lyijypintaisilla sähköjohdoilla, ja muilla siihen liittyvillä jutuilla. Tuossakin tuon torpan naapurissa oli sellainen iso muuntajarakennus alle 100 m päässä. Ja kyllä minä uskon näihin ilmiöihin, olkoon sitten vaikka minkä tuotoksia hyvänsä!
Kaikki on turhaa jopa turha tietokin. Konekansa.fi
Taitaa Antti J. Pesosen vanha kirjoitus "Ukkoshuuhaata ja ahaata" Sähkö&Tele lehdessä numero 5/2000 ja siinä mainittu viite [8] olla paras suomenkielinen esitys aiheesta. Nyt tiedosto löytyi hieman oudosta paikasta https://www.golfari.fi/download/ukkoshuuhaa.pdf.
Entisaikaan kun oltiin pimeässä pirtissä ukonilmalla, ja se salama löi kirkkaasti lähelle, niin toki kaikilla pyöri valopallot silmissä. Sellaisia ne pallojalamat ovat, näköharhoja.
Täytyy minunkin kantaa korteni kekoon: Olen nähnyt pallosalaman ja sen aiheuttamat jäljet, kun olin alakouluikäinen. Sellainen pingispallon kokoinen kirkas valo hyppäsi noin puolentoista metrin matkan mittaritaulusta radion antennijohtoihin, joiden eriste syttyi tuleen. Samalla kuului pamaus kuin haulikolla olisi ammuttu. Isäukko toimen miehenä meni ja sai tulen heti sammuksiin. Jos ketään ei olisi ollut kotona, olisi talo todennäköisesti palanut kivijalkaan, kun tuli olisi pian yltänyt ikkunaverhoihin.
Sitten menimme katsomaan muihin huoneisiin, mitä siellä oli tapahtunut. Salama oli mennyt kamarin pistorasiasta maahan repien mennessään viitisen senttiä leveän rannun tapettiin pistorasiasta lattiaan saakka. Rantu oli samanlainen, minkä salama aisaa puun kylkeen. Tarkemmin katsottuna myös mittaritaulun peltiin oli sulanut kolo kohtaan, josta valopallo tuli.
Vasta myöhemmin huomattiin kaikkein oudoin salaman tekonen: se oli ”syönyt” kamarin uunin päällä lyijytuubissa olleen rotanmyrkyn. Tuubissa oli yksi pieni reikä, muuten tuubi oli säilynyt muodossaan. Kun tuubi uteliaisuudesta halkaistiin, se oli sisältä aivan tyhjä ja kirkas eikä rotanmyrkystä näkynyt missään jälkeäkään.
Vaikka tuosta tapahtumasta on yli 60 vuotta, oli se sen verran vaikuttava, että muistan tapahtuman edelleen yksityiskohtia myöten.
Viimeksi muokannut Jäärä, Su Elo 01, 2021 9:01 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
tane II kirjoitti: ↑Su Elo 01, 2021 7:27 pm
Taitaa Antti J. Pesosen vanha kirjoitus "Ukkoshuuhaata ja ahaata" Sähkö&Tele lehdessä numero 5/2000 ja siinä mainittu viite [8] olla paras suomenkielinen esitys aiheesta.
Kyseinen DI ja Tekniikan Kunniatohtori oli tunnettu ja arvostettu henkilö ukkossuojausalalla.
Tulipa opiskeluaikana yksi kesä käveltyä suurjännitelinjojen alla mittailemassa maaperän johtavuuksia ja suunnittelemassa pylväsmaadoituksia hänen ohjemonisteensa mukaan. Taitaa ohjeet vieläkin olla tallessa mökillä jossain.
tane II kirjoitti: ↑Su Elo 01, 2021 7:27 pm
Taitaa Antti J. Pesosen vanha kirjoitus "Ukkoshuuhaata ja ahaata" Sähkö&Tele lehdessä numero 5/2000 ja siinä mainittu viite [8] olla paras suomenkielinen esitys aiheesta.
Kyseinen DI ja Tekniikan Kunniatohtori oli tunnettu ja arvostettu henkilö ukkossuojausalalla.
Tulipa opiskeluaikana yksi kesä käveltyä suurjännitelinjojen alla mittailemassa maaperän johtavuuksia ja suunnittelemassa pylväsmaadoituksia hänen ohjemonisteensa mukaan. Taitaa ohjeet vieläkin olla tallessa mökillä jossain.
Vaikka olisi millainen auktoriteetti väittämässä, ettei pallosalamaa eli suhteellisen hitaasti liikkuvaa varauspalloa ole olemassa, niin uskon mieluummin omia aistejani kuin häntä. Tiedän kyllä jopa omakohtaisesti senkin, että ihmisen aistit ovat melkoinen valheiden verkko, joka vaimentaa tai generoi aistimuksia tai täydentää todelliset aistimukset mieleisikseen. Nyt ei ole kuitenkaan siitä kysymys.
En usko pallosalamaan. Mutta salamat kyllä tekevät ihan todistettavasti tuhoa, pirstovat puita ja polttavat myös sähköttömiä taloja. Oma pallosalamakokemus yli puolen vuosisadan takaa on hyvin subjektiivinen, se on selvä. Vaikka todennäköisimmin silmät aikaansaavat sen pallosalamahavainnon, en ole vielä pystynyt selittämään sitä, miksi kahvikupit kaatuivat sen pallon paukahduksessa kahteen suuntaan pöydällä, eikä piukea paukahduskaan liene ollut harha, koska kuppien kilinä kuului myös.
Muuta en jäänyt paikalle katselemaan vaan pinkaisin ulos.
Vai ei jäänyt SS katsomaan mikä kahvikupit kaatoi....
paskaa puhuu tää junnuosastokin että miksi ei kuvata koskaan pallosalamaa tai salaman säkenöivää olotilaa varsinkin jos tupaan tulee. Hauska olis nähdä poikien ilme kuinka puhelimen sutiminen onnistuu sähikäinen vieressä
En ole nähnyt ns pallosalamaa mutta alle 100m salamaniskusta olen ollut eikä kännykkää ehtinyt ottaa.
Emäntä on nähnyt Paltamossa mökillä ns pallosalaman, oli lyönyt sähkölinjaan josta muuntajapylväästä lähti valopallo poukkoilee harusvaijerilla sekä witunmoinen pamaus.
Wanhaan aikaan 50 60 luvulla kun alkeelliset sähköt on tämä salamanmuoto joka voi liikkua pallomaisesti johtumalla johonkin. Harvemmin suoraan tappaa ja metsästää ihmisiä.
Nää junnut joidenka lapsuus on 90 luku eivät ymmärrä mitään näistä asioista, millaista on asua maalla ilmalinjan päässä vaikka vaan 70 luvulla.
Palloista ei ole havaintoa, vaikka sähkölinjan päässä olen asunut 60-luvulta lähtien. Kerran osui salaman isku kyllä ihan kohdalle 70-luvulla kun olin teini-iässä. Teki reijän tiilinavetan nurkkaan, kuin myös AIV-torniin. Pari lehmää tappoi laitumella, kammarissa ikkunan raosta sisään tuotu antenninjohto sytytti ikkunaverhon. Navetan seinässä oli eristimissä rautalanka joka johti paimenpojan virran laitumelta toiselle. Naapuri näki kun tämä lanka lehahti tuleen koko navetan mitalla. Pätkääkään langasta ei löytynyt tapahtuman jälkeen. Tällainen metallin palaminen (plasmana?) saattaa ehkä tapahtua pallon muodossa.
Kaupunkilaiset eivät pelkää salamaa eikä ukkosta, vaan ovat hyvillään, kun pääsevät seuraamaan näyttävää luonnonnäytelmää. He eivät ollenkaan ymmärrä meikäläisen tässä aikuisella iällä muodostunutta pelokasta luimuilua kellarissa osakekirjat ja lainhuudot kainalossa, sekunteja laskien, seuraavaa talon polttavaa salamanräsähdystä odottaen.
Yhtenä heinäkuuna 1980-luvun puolella tuli ukkosrintama myöhäisen iltapäivän tunteina, 7 tuntia kesti kokonaisuudessaan, ja alkoi olla melko pahan oloista. Silloinen lankapuhelin kilisi ja pärisi, ja sähköt katkeilivat. Salamat tulivat käytännössä samalla äänenräiskähdyksellä. Piironkin lasiovet rämisivät Noin kuuden jälkeen olin talon yläkerran ikkunassa kun pellon toisella reunalla kanervikko pöllysi kohti tulevan ukkossolun salaman iskusta, aloin nojata ikkunaan päin ja kurkistin taivaalle, kunnes tuli kuin potku käsivarsille, ja pyllähdin istualleni, korvat vinkuivat vaan. Rynkäsin alakertaan, siellä tupa täynnä savua, vanhaemäntä pyöriskeli shokissa ympyrää, oli tullut kovaa vauhtia porsliinisia jakorasioita silmille; vanhaisäntä kantoi ulkoa täyttä sankoruiskua ja näytti tyynesti vinttiin, parilla loikalla hyökkäsin takaisin ylös, ovi auki ja lautaseinä tulessa. Pumppailin laudat sammuksiin ja kastelln lattialla olevat erilaiset huonekalut ja räsymattoniput. Mutta seuraava isku työnsi pitkän kaaren kipinää vintinperälle, juoksin pihan toiselta sivulta kirveen tukista, seipäitten teroituspaikalta, ja könysin lyömään sisään tulevan lyijypuhelinkaapelin teräsköyden poikki, raivon ja kiroilun hullunvoimilla, sinne putosi tammen oksille lanka; samalla kun löin, taas tulta suihkusi silmille, ja prätinä oli korviahuumaava. Olin siinä katon alla, ei vaimentanut ääntä juurikaan.
Sammuttelin räystään alusen myös ulkoa ja juoksin rakennuksesta toiseen adrenaliinipilvessä, aivan sama, olisiko ukkonen lyönyt päähäni, mutta valmistauduin ajamaan puimakoneen ja traktorit ulos ainakin.
Rankkasateen jälkeen mentiin maitoauton kääntöpaikalle vanhanisännän kanssa puhaltelemaan, polvien tutina alkoi rauhoittua, kun ukkosesta tuli hetken tauko, olisiko ollut yhdeksän tienoilla illalla. Naapuriin tien toiselle puolelle tuli isäntäväki autolla kotiin, ja emäntä harppoi hetken päästä meidän luo, kysymään, oliko mitään rikki. No, vastattiin, että mitähän ei olisi rikki. Samalla meidän vanhaisäntä kysymään, että onko tuo höyryä vai savua mitä teijän katolla näkyy. Sitten taas mentiin lujaa, en melkein pysynyt emännän perässä, koppasin marjaämpärin ja rännitynnyristä vettä, raput ylös, parista ovesta läpi ja savupiipputilaan, siellä kutterinlastu iloisesti paloi umpisavun keskellä, mätin sinne varmaan kolme ämpäriä kunnes silmiä alkoi kirvelemään liikaa, mutta suhinalla sammui se. Savussa siis kuului palon prätinää ja punertava valo, muuta en siellä pystynyt näkemään, kun taas piti juosta ulos hengittämään ja vesitynnyrille.
Sitten takaisin kotimäelle, ja naapurin isäntä tuli mukaan päivittelemään, kolmestaan siinä oltiin, naapuri imaisi tupakan, ja katseltiin sitten aukean toiselle reunalle, että oliko tuolla sähköt, pitkä makasiini - konesuoja siinä, ja laudanraoista näkyi niin kuin valoa. Tajuttiin sitten, että eipä ole sähköjä missään, ja naapuri kovaa vauhtia Saabilla herättämään tilan isäntäväkeä. Tarina kertoo, että ei ollut meinannut herätä, että kun oli huudeltu, että suuli palaa, "-antaa palaav vaa" -oli soperrellut unissaan. No, heräsi sitten, ja saivat pelastetuksi joitakin koneita ja parrukuorman. Koko suuli tilan koneineen paloi isolla liekillä, palokunta ei kerinnyt kuin vasta seuraavan vuorokauden puolella käymään. Lähin toimiva puhelinkin oli vasta noin 4 km päässä.
Sitten kun palomiehet kävivät, sain vakavan neuvon, että ei pidä suin päin rynnätä palavaan umpitilaan , voi käydä hullusti, kun nielee savua ja häkää. Mutta ei amatööri välttämättä pysty selkeästi ajattelemaan, vaan taistelunhalu pistää tekemään tyhmyyksiä.
Samaan aikaan raskaiden pilvien alareunoissa Perniön Tuohitun puolella ja Vähä-Pullolassa tulipalojen punainen kajo näkyi pimenevässä illassa. Vanhaemäntä sanoi, että oli kuin sota-aikana, joka puolella palon kajoa.
Kyseinen tapaus on myös Salon Sanomien pikku-uutisessa mainittu.
Tämä on yksi syy, miksi nykyään olen pelkorauniona aina kun ukkonen on vyörymässä päälle. Käyttäydyn samalla tavalla kuin oma äitini aikanaan. Omaisuus mukana, lähtökuopissa, valmiina karkuun (autolle) lähtemään.
No jo on ollu äsässällä pereineen melkomoinen tivoli torpassa! Vähemmästäkin pistää jo vanhoja kauhulla muistelemaan aina kun "taivaan isä ajaa kivikärryillä" niinkuin äitee tapasi sanoa.
Vaan eipä ole tuollaisia halvatunmoisia ukkosia ollut pariin vuosikymmeneen täällä päin. Joskus muistan vuosituhannen vaihteessa, tai 90 luvun lopulla kun oli varmaan 2-3 tuntia sellaista jytinää ja pauketta ettei uskaltanut kuin autossa istua. Salamaa räiski aika tiuhaan tahtiin melko lähellekkin, mutta mitään ei palanut kyllä.
Mistä lie näin kausittaiset vaihtelut johtuu? Voiko näillä auringon aktiivisuuksilla tms olla vaikutusta. Pitkästä aikaa tänä kesänä oli jo vähän yritystä nyt juhannuksen seutuun kun ukosti.
En usko etteikö pallosalama mahdollinen ilmiö olisi, joskus varsin vakuuttaviakin juttuja vakuuttavilta ihmisiltä muistelen kuulleeni. Tuo ylen toimittajan melko tuore kokemus asiasta oli myös varsin mielenkiintoinen.
Nuo videot kyllä näyttää monesti lähinnä 80 luvun pienen budjetin musiikkivideon erikoistehosteilta..
80/90 taitteessa oli kovia ukkosia. Lankapuhelimet pirahtelivat itsekseen jos unohti johdon seinään. Meillä löi antenniin. Sisällä löi 5cm sinistä liekkiä antennipistokkeista.
Fordson Power Major
Zetor 4340 1996+Quicke 620
Chevrolet AC International 4d 1929
Ford F600 1955
Plus 60/70lukujen Opeleita
Kyllä meidän mäellä, 22 m peltojen perustason yläpuolella, on ollut kovia ukkosia aina. Varsinkin männyt ovat suurimmaksi osaksi halkinaisia. Tapaninmyrskyn alla kesällä tuli taas kimakka ukkonen, ja tytär oli vinttihuoneen ikkunassa katsomassa kun meidän tontin mukaan nimetty tolppamuuntamo meni palasiksi, öljytkin roiskui ympäriinsä, kuulemma salaman valokanava oli silmällä arvioiden ehkä 30 cm läpimittainen. Näköyhteyttä ikkunalta on suoraan 40 m muuntajaan. Pari vuorokautta oli sähkötöntä, kun odotettiin uutta muuntajaa saapuvaksi, silloin hain Salon Sporttikoneesta tuon Honda aggregaatin, josta oli arvaamaton hyöty kolmen talon pakastinsähkönä silloin tapaninmyrskyn sähköttömänä viikkona.
2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä olin pakkoraossa, kun ukkospilvi puuskineen vyöryi etelästä, juoksin kuivaamoladolle sulkemaan isoja ovia tuulen puolelta, ettei tiilikatto lentäisi alas (oli lentänyt jos jonkin kerran sen takia) , ja siinä sitten ylös mäkeä sisälle kävellessä kuistin kulmalla alkoi tukka kihelmöidä ja pystyyn nousta, kuin olisi oikein kipunoivaa villapaitaa riisunut, samalla taivas repesi, ja tunne oli outo, ääni ei ollut enää jyrinä, vaan aivan kuin olisin ollut jättimäisessä peltitynnyrissä, johon valutetaan 100 mm louhetta joka puolelle. Putosin pöllämystyneenä istualleni santapihalle, korvat soiden ja silmät valosta häikäistyneenä.
Täysikasvuinen mänty tontin reunalla oli kuoriutunut toiselta puoleltaan valkeaksi, etäisyys 25 metriä. Siinä kävi ehkä noutaja jo lähellä. Kaksi mäntyä kolmesta (niitä on jotakin 30 kappaletta tontilla) kantaa rungossaan salamajälkeä, kuori on peittänyt salamakäytävän kummaltakin puolelta, ja on jäänyt semmoinen ura. Pari puuta kun on kaadettu, kummassakin oli hiiltyneitä virheitä ainespuussa.
Juho M-P kirjoitti: ↑Ma Elo 02, 2021 1:07 pm
80/90 taitteessa oli kovia ukkosia. Lankapuhelimet pirahtelivat itsekseen jos unohti johdon seinään. Meillä löi antenniin. Sisällä löi 5cm sinistä liekkiä antennipistokkeista.
Elämäni kovin ukkonen oli Keski-Pohjanmaalla 15. tai 16.8.1991. Alkuillasta notkuttiin urheilukentällä tupakointia opetellessa ja merelläpäin alkoi taivas tummua. Kaverin kanssa lähdettiin pyörillä ravintolan terassille ukkosta katsomaan, sen tultua alkoi sataa sokerinpalan kokoisia rakeita ja räminä oli korvia huumaava. Seuraavan päivän lehdessä luki että Kälviällä oli tullut huomattavia omaisuusvahinkoja kananmunan kokoisten rakeiden tipahdellessa taivaalta.
Polkaisin sateiden välissä kotiin, siellä lankapuhelin kilisi itsekseen miten sattuu ja pistorasioista tuli sinistä kipinää reijästä toiseen.
Ukkosesta ei muistaakseni tänne aiheutunut juurikaan vahinkoja, tosin kaupan pihamaalla salama löi ikivanhan männyn keskeltä halki.
Vuonna 1638 Widecombe-in-the-Moorin kirkkoon Etelä-Englannissa putkahti valopallo.
Pallo hajotti osan kattoa ja sytytti kirkonpenkkejä palamaan. Onnettomuudessa kuoli neljä ihmistä.
Kertomus on yksi varhaisimmista varmoista tiedoista pallosalamasta eli oudosta valopallosta, joka syntyy ukonilmalla. Ne ovat yleensä koripallon kokoisia, ja niitä ilmestyy ukonilmalla avoimille paikoille.
Tutkijat ovat vuosisatoja yrittäneet ymmärtää pallosalamia, mutta ilmiötä ei ole ollut helppoa tutkia, sillä pallosalamat häviävät yhtä äkillisesti kuin ilmaantuvatkin.
Tutkijat vangitsivat salaman
Vuonna 2012 saatiin lopulliset todisteet pallosalamoiden olemassaolosta, kun tutkijat kuvasivat pallosalamaa ja näkivät sen syntyvän ukonilmalla.
Analysoidun salaman läpimitta oli peräti viisi metriä, toisaalta se pysyi koossa vaivaiset 1,6 sekuntia.
Analyysi osoitti, että pallosalama koostui pääasiassa piioksidista ja maaperän hiilestä, jotka tavallinen salama oli muuttanut osittain plasmaksi kuumentamalla sen noin 30 000-asteiseksi.
Magneettikenttä pitää pallon muodossaan
Se, miksi pallosalama pysyy muodossaan, on ollut vaikeampi selittää, mutta hiljattain saatiin vahvistus 20 vuotta vanhalle teorialle. Pallon pitävät koossa plasman magneettiset viivat. Kyseessä on samanlainen prosessi kuin plasman jääkylmässä vastineessa, Bosen-Einsteinin kondensaatiksi kutsutussa aineen olomuodossa tapahtuu.
Vuosisatoja vanha arvoitus on siten ratkaistu.
Näin kirjoitetiin Tiedelehden sivuilla.
Kaikki on turhaa jopa turha tietokin. Konekansa.fi
Vähemmästäkin pistää jo vanhoja kauhulla muistelemaan aina kun "taivaan isä ajaa kivikärryillä" niinkuin äitee tapasi sanoa.