Suomi sodassa

[valaut]

Tuli tuosta Väinö Linnasta ja Tuntemattomasta sotilaasta mieleen. Kuka ihannoi sotaa ja miten.

Talvisodassa pappa vainaa oli juuri lähtenyt korsusta, kun korsuun osui täysosuma. Siinä meni tuttuja kavereita enemmänkin, kun talvisodassa laitettiin pitäjän miehet samaan osastoon. Jatkosodassa jostain syystä käytäntöä hiukan hiottiin. Sirpaleita selkään ja noita tuli saunassa vielä sodan jälkeen pintaan.

Äitini on syntynyt -54 ja muistaa, että isä öisin huusi unissaan, kun näki painajaisia sodasta...

Jatkosodassa Suur-Suomi kaveri keitti muuripadassa venäläisen päätä jonkin sortin matkamuisto mielessään. Tuo yllätys yllätys herätti hiukan huomiota ihan esikuntatasoa myöden ja pää keittäjän kanssa hävisi. Itselle ei selvinnyt mikä oli todellinen sanktio asiasta kaverille.

Tuossa touhussa ei ole mitään romantisoitavaa.

[ihmehitsari]

No onhan se romanttista. Jännittävää. Ihmisiä kaatuu, mutta juuri kukaan kuole.

Eilen tuli Kansallisarkistosta viimeisin tilaukseni. Sukua olevan miehen paperit. Vanha ihminen jo talvisodassa. Jatkosodassa joku hetki mukana jottei rivit niin kauhean harvoilta olisi näyttäneet. Onni oli mukana, elävänä pääsi pois.

Sota on katastrofi, mutta kuuluu lajimme historiaan, nykyisyyteen ja uskoakseni pitkälle tulevaisuuteen.
Emme toki outoja lajien monilukuisessa joukossa sotinemme ole. Emme toki. Myös muut lajit tappavat lajitovereitaan. Lie suunnittelijan hyväksikatsoma ominaisuus.

[Kippo86]

Varsinaisesti mitenkää ihannoi sotaa, vaan lähinnä kunnioitan miehiä ja naisia jotka teki mitä oli pakko.
Suurin osa nuoria miehiä. Miten lie tämän päivän nuoriso olisi selvinnyt...

[tumes]

Rauhan aika on miellyttävää aikaa. Toisaalta jännitteet odottavat purkautumistaan, tarve lisämaan hankintaan tuntuu olevan ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus.

Erästä veteraania olin kyyditsemässä. Kyläkaupasta kannoin ostokset autoon, huono kun oli jaloistaan. Laatikossa oli 15 välikaljaa ja pari litraa tiukempaa viinaa, ei niin laillista. Onni puhui rintamalla olleen läheltä-piti tilanteen. Makaa pelto-ojassa, viholliskone lähestyy. Hän osuu kiväärillä lentäjään. Kone putosi, Onni sai mitalin. Ei se ollut hehkutusta eikä riemukasta jutustelua, ei ylistystä vaan lakoninen toteamus että se oli joko minä tai hän.
Omalle kohdalle ajattelin kyseistä tilannetta ja ymmärsin että sankaruus oli kaukana, tekivät sen mikä oli pakko tehdä. Arvostan.

[Eepee]

Perustuuko ne sodat johonkin harhaan siitä, että elämä voisi olla parempaa, kun jotakuta muuta alistaa tai ryöstää maata? No kun ei ole, korkeintaan joku pääpiru saa elää harhassa glooriasta ja ratsastajapatsaasta torien keskellä. Kunnes tulee joku uusi kohnotus ja patsas sulatetaam ja valetaan matkamuistoiksi. Jotenkin ihmisissä on sisäärakennettua se, että nyt ei ole hyvin ja pitää pyrkiä johonkin. Sitku. Sitku on napattu naapurilta joku maakunta tai alistettu joku huonompi kansa.

Esimerkiksi kaikilla terveillä suomalaisilla on asiat ihan pirun hyvin, ruokaa on mahassa ja lämmintä tuvassa, kukaan ei kadulla ammu. Jos ei ole hyvin, niin katsoo vaan siihen eteisen peiliin, tarttesko tehdä jotain. Elämä nyt on vaan sellaista, että vaikeudet kuuluvat kuvioon ja ne eivät koskaan tule loppumaan, perusasioihin olisi hyvä olla tyytyväinen. Vaan valitusta on some ja tekstiviestipalstat täys. Ladulla on koiran kakka, sähkö ja bensa kallista, pankkineiti töykeä. Ärs.

[Ajomies]

Joskus vaan näitä tapahtuu, että ihminen joutuu pakon eteen ja joutuu valitsemaan puolensa. Uskonto, politiikka ja luonnonvarat on se minkä "piikkiin" kahinat useimmiten menee. Vääjäämättä näitä sotia tulee jatkossakin, kun elintila käy ahtaamaksi, ja kun vielä menee muutkin turvallisen järjestelmän "tukirangat" ja ääriliikkeet alkaa rehottamaan. Suomessa on vielä asiat suhteellisen hyvin ja suuri kiitos näille joiden ansiosta on saanut täällä elää ja olla vapaana. Toivotaan että näin olisi jatkossakin.

[LauriR]

Järjellisesti ajatellen sotiminen ja sotavarustelu on täysin mieletöntä. Yhden arvion mukaan sotimisen ja sotimiseen valmistautumisen vuosikustannus on 1800 miljardia. Tähän on lisäksi laskettava sotatuhot, joista en ole nähnyt arviota. Tällaisella summalla varmaan saataisiin paljon hyvääkin aikaan, esim. ilmastokriisin hoidossa. Saataisiin vaikka Saharaan melkoinen metsikkö, kastelujärjestelmineen.
Ottamatta enempää kantaa hävittäjien tarpeellisuuteen, niiden elinkaarikustannus lienee 200 miljardin luokkaa.
Tämä on mennyt suht. vähällä keskustelulla verrattuna elpymispaketin vajaaseen 6 miljardiin euroon nähden.

[Joordis]

Taitaa olla pisin ajanjakso historiassa kun Euroopassa ei ole tapeltu jossain muodossa (poislukien tuon entisen jugoslavian hajoamiseen liittyvät sodat..). Ennen sotia pidettiin normaaleina, että "niitä nyt vaan käytiin" kun nähdään tarpeelliseksi. Mutta epäilemättä Itkua ja hammastenkiristystä kaikki sodat aikanaan ovat aiheuttaneet kaikille osallisille yksilöille.

Tuo ihannointi taitaa olla peruja niiltä ajoilta, kolmirivissä talsittiin kohti vihollista avomaastossa...

Oma isä ehti jatkosodassa olemaan muutaman vuoden, mutta ei niistä ajoista pahemmin juteltu, jos ei nyt sitten "armeija-ajasta" joskus. Tuntematon sotilas ei paljoa kiinnostanut isää, kun sitä tv:ssä esitettiin, tuumasi vain, että kyllä tuota ihan riittämiin nähnyt.

Itsekin tykkään semmoisistä sotaelokuvista, jotka loppujen lopuksi näyttävät sen sodan raadollisuuden mahdollisimman totuudenmukaisesti. Yleensähän niissä ihannoidaan amerikkalaisuutta, mutta lopputulema sama - sota aiheuttaa paljon kärsimystä.

Henkilökohtaisesti uskon, että jokainen rauhan päivä on päivä kohti sotaa...

[Ajomies]

Sotien järjettömyys korostuu vielä siten, että siihen joutuu osallistumaan jollain tavoin kaikki, eikä siinä kysytä halukkuuksia. Sodan nimissä hyväksytään siviilien tappamiset, ja moni muu asia joka olisi rangaistava rikos muuna aikana. Melkoinen rahaläjä on mennyt sotiin ja niiden tuhojen korjaamisiin, mutta taitaa vieläkin suurempi summa olla se mitä on tällä hetkellä sitä varustusta ja kalustoa ja aseita. Melkoinen paratiisihan tämä maapallo olisikin mikäli täällä olisi osattu sovussa elää je keskittyä elinolojen ja ihmiskunnan hyvinvoinnin eteen. Vallanhimo ja jos vielä sen vallan on jotenkin saanut on kyllä ihmisten kannalta huono asia jos joutuu "pelinappulaksi" jonkun vallanhimoiseen toimintaan. Näin se on tavallisessakin elämässä.

[Konepajamies]

Linna kuvaa hyvin sodan mielettömyyttä jossakin tekstissään...olikohan Lahtisen suulla!
"Sota itsessään on mieletöntä ja vielä mielettömämmäksi se tehdään säännöillä! Laatimalla sodankäynnille säännöt siitä tehdään peli,se laillistettaan"!
Ja niinhän se on! Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen laadittiin kansainvä'liset säännöt kuten mm. Räjähtävien luotien käyttö kiellettiin, kaasuaseen käyttö myös. Upseerisotavangin ei tarvinnut osallistua työhön !! Näitä noudatettiinkin pitkälle sitten seuraavassa suursodassa.
Ja kuitenkin satoja kaupunkeja pommitettiin maantasalle,käytettiin ydinasettakin. miljoonia siviiliuhreja...sääntöjä rikkomatta!

[Joordis]

Linna kuvaa hyvin sodan mielettömyyttä jossakin tekstissään...olikohan Lahtisen suulla!
"Sota itsessään on mieletöntä ja vielä mielettömämmäksi se tehdään säännöillä! Laatimalla sodankäynnille säännöt siitä tehdään peli,se laillistettaan"!
Ja niinhän se on! Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen laadittiin kansainvä'liset säännöt kuten mm. Räjähtävien luotien käyttö kiellettiin, kaasuaseen käyttö myös. Upseerisotavangin ei tarvinnut osallistua työhön !! Näitä noudatettiinkin pitkälle sitten seuraavassa suursodassa.
Ja kuitenkin satoja kaupunkeja pommitettiin maantasalle,käytettiin ydinasettakin. miljoonia siviiliuhreja...sääntöjä rikkomatta!

Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua... ("All's fair in love and war." Frank Fairleigh)

[t-40]

en ole itsekkään ymmärtänyt ikinä sodan ihanointia.. sen kokeneeseen oikeasti rytinöissä olleisiin jätti jälkesä. niin fyysisiä kuin henkisiä

vähän pappavainaat aikanaan haasteli asiasta, toinen klenkkasi lopun ikää sirpaileita jalassa... oikeastaan kummanki lyhenne oli että ne eniten into piukeena rintamalle painaneet tulivat maitojunalla tavalla tai toisella takaste, enempi tai vähempi yhessä koossa.
kyllä minustakin sotaan joutuu, ei sinne päästä.

no sen verta toinen papoista kertoi kun joku oikein ryssää juhlissa mollasi ni meinas et kun oli ruumis kuskina rintaman tuntumassa, tuli venäläinen samaa hommaa tekemässä vastaan.. morjestivat ja jatkoivat savotaansa, eli pointti.. pakosta henkesä uhalla ihmisiä rajan kummanki puolen

[valaut]

Itsekin tykkään semmoisistä sotaelokuvista, jotka loppujen lopuksi näyttävät sen sodan raadollisuuden mahdollisimman totuudenmukaisesti. Yleensähän niissä ihannoidaan amerikkalaisuutta, mutta lopputulema sama - sota aiheuttaa paljon kärsimystä.

https://www.leffatykki.com/elokuva/stalingrad

Tuo Stalingrad vuodelta 1993 on jäänyt mieleen elokuvana, jossa saattaa olla realistisia piirteitä. Paha tietysti sanoa, kun ei ole itse ollut mukana.

Kenellekkään ei kyllä käy hyvin elokuvassa.

[korjailija]

Mitä isoisä noista sotahommista kertoili niin sanotaanko että sen perusteella tulisi melko tylsä elokuva. Toki taisteluja ja paljon nopeitakin tapahtumia, mutta ylivoimaisesti suurin aika pelkkää ajankulutusta ja jonkin odottelua, eli vähän kuin sitä kuuluisaa maalin kuivumista seuraisi.
Lisäksi kaikkea muuta toimintaa jota katsoessaan elokuvan katsoja poistuisi taatusti, kertoi että vireyttä pidettiin kuulemma yllä niin että tuli käsky tehdä panssariesteitä ja yleensä jonkin suon reunaan tms. paikkaan josta mikään panssari ei taatusti kulkisi.
Lisäksi todella paljon aikaa meni kun puhuttiin p*llusta
Noista kun tekisi todenmukaisen elokuvan niin voi olla ettei olisi mikään kassamagneetti.

[valaut]

Mitä isoisä noista sotahommista kertoili niin sanotaanko että sen perusteella tulisi melko tylsä elokuva. Toki taisteluja ja paljon nopeitakin tapahtumia, mutta ylivoimaisesti suurin aika pelkkää ajankulutusta ja jonkin odottelua, eli vähän kuin sitä kuuluisaa maalin kuivumista seuraisi.
Lisäksi kaikkea muuta toimintaa jota katsoessaan elokuvan katsoja poistuisi taatusti, kertoi että vireyttä pidettiin kuulemma yllä niin että tuli käsky tehdä panssariesteitä ja yleensä jonkin suon reunaan tms. paikkaan josta mikään panssari ei taatusti kulkisi.
Lisäksi todella paljon aikaa meni kun puhuttiin p*llusta
Noista kun tekisi todenmukaisen elokuvan niin voi olla ettei olisi mikään kassamagneetti.

On tuossakin pointti. Meilläkin on pari asemasota-aikaan tehtyä tuolia. Ja on kaikkia lentokonealumiinista tehtyjä puukontuppia, höylää, ym... On tuolla aikaakin ollut.

[valaut]

Tuolit on siis tuotu osina. Ei ole kaveri tullut Vuosalmelta toolit käsissä.

[korjailija]

Yllättävän vähälle huomiolle ovat jääneet he jotka sota-aikana olivat erilaisissa töissä työvelvoitteisina.
Toinen isoisä oli maatilan isäntä ja sen ikäinen etteivät sotahommat koskeneet häntä eivätkä muutkaan velvoitteet, mutta toinen isoisä oli talvisodan aikaa juuri sen ikäinen että oli työvelvollinen ja niin keskikaupungin kasvatti joutui noin 50 kilometrin päähän metsätöihin, hetken ehti olla niissä hommissa kun todettiin että on liian pieni ja hintelä niihin hommiin ja siirrettiin muihin hommiin. Nämä muut hommat tarkoittivat lähellä olevan maatalon navetan vintille kasaamaan silloin jo vanhaa Fordin moottoria, siinä kuluikin sitten koko talvisota loppuun. Jatkosodan alkaessa hieman vastaavissa hommissa ja talvella 42/43 tuli kutsu rintamalle. Karhumäessä pääosin meni se aika ja muutama päivä sodan päättymisen jälkeen tuli 20 vuotta mittariin. Ei ainakaan minun käsittääkseni hänelle jäänyt mitään traumoja sodasta, ainoa vamma lähellä räjähtäneen kranaatin paineaallosta, mutta ei sitäkään mitenkään kuulemma hoidettu. Ehkä sotiminen oli geeneissä kun suvussa oli sotilaita jo ainakin 1500-luvulla ja hakkapeliitoissakin oli esi-isä, tosin aseseppänä.
Moni traumatisoitui ja muutaman tiedän jotka traumatisoitui niin pahasti että koitui lopulta heidän kohtalokseen. Oli muitakin sukulaisia sodassa ja muutama ihan alusta loppuun eikä heillekään kyllä mitään ainakaan näkyviä traumoja tullut vaan normaalisti elelivät osa jopa yli 90-vuotiaiksi.

[Aprikoitselija]

Olenhan tätä minäkin, itse sotaorpona tullut miettineeksi.

Tavallinen ihminen ellei häntä kovasti yllytä, ei sotaa halua. Herrat siellä kansan yläpuolella ne vissiin niistä luulevat jotakin saavansa. Sitten on vielä se jekku, että he itse ikänsä ja asemansa puolesta eivät sinne lähde. He komentavat niihin töihin nuorison. Kuvittelemiensa tavoitteiden lisäksi saavat ehkä kompensaatiota siihenkin, että heillä itsellään elämä on enemmän ehtoopuolella kuin sillä porukalla, jonka kuolemaan komentavat.

Saattaisivat sodat vähentyä, JOS sääntö olisi, että nämä herrat itse pantaisiin ratkaisemaan kiistansa keskenään kentällä, vaikka heinäseipäät aseina. No jossittelut sikseen.

[korjailija]

Vähän aikaa sitten selailin isoisän kotirintamalle lähettämiä kirjeitä, hän kirjoitti ne muutamaa vuotta vanhemmalle tädilleen. Isoisä oli tuolloin 18/19-vuotias. Järkyttävin kokemus tuntui olevan kun oli etulinjan vartiossa ja itänaapuri tuli sieppaamaan vankeja yöllä.
Ihan vierestä saivat vietyä samanikäisen kaverin, mutta isoisä pisti sen verran enemmän hanttiin että häntä eivät saaneet mukaansa. Tuosta kaverista ei kuulemma enää koskaan kuulunut mitään.

[sköne]

Sotatarinat ja niiden muistelut ovat korkkariviihdettä. Tottakai on syytä kunnioittaa menneitä ponnisteluja ja uhrauksia, kuin myös muita vaikeuksia sisältäviä ihmistarinoita.

Kun oikeasti haluaa kunnioittaa menneiden sukupolvien töitä ja uhrauksia voi miettiä omia tekemisiään. Sota on osalle hyvin seksikäs kohde ja siitä löytyykin paljon materiaalia. Tässä päivässä olisi oma talvisota käytävänä mutta kuka haluaa kääntää kelkkansa tässä tuhoon johtavassa kulutuskriisissä. On niitä varmasti joku masinisteissakin mutta yleisesti ottaen muistellaan mieluummin talvisotaa, kuin ajatellaan tulevia sukupolvia.