Talumees kirjoitti: ↑La Elo 21, 2021 7:06 pm
-SS- kirjoitti: ↑La Elo 21, 2021 12:49 pm
Siis sopimusviljelyä ? Altia tiedotti jo 2013, että pyrkivät täyteen sopimusviljelyyn.
-SS-
Mikä peikko se sopimusviljely on? Sillä saa viljalle ostajan ja kunnon hinnan. Ei tarvitse kiukutella ylivuotisten rottien likaamien suulivarastojen kanssa jotka ei kenellekään kelpaa...
Kyllä sopimustuotannosta on olemassa julkisuuteen asti edenneitä kokemuksia myös sieltä synkemmältä puolelta: vihannesviljely, lihantuotanto, jopa kananmunanatuotanto. Myös esim. USA:ssa meitä edellä kulkeva teollinen sopimusmaatalous ei ole niin auvoista kuin voisi luulla. Varsinkin sopu tämän ainoan asiakkaan kanssa on tärkeää, sillä useimmiten ristiriitatilanteessa viljelijä heitetään systeemistä noin vain ulos, tähän sopimusrälssin tuomaan "turvaan" uskovia on aina tulossa tilalle. Esimerkkinä Parikkalan tapaus.
Esimerkiksi hintojen kiinnittäminen viljanostajan kanssa on
kaksisuuntainen sopimus, jos ei ole, se ei ole aito hintasopimus silloin, oikeasta tuotantosopimuksesta ei voi noin vain kiemurrella irti. Esimerkiksi tällä hetkellä moni amerikkalainen maissintuottaja vielä tyhjentelee toimitusvelvollisuuspönttöjään 3,50 dollarin bushelihintaan, vaikka käteishinnat ovat 5 dollarin seutuvilla. No, vain käteismyyjien olemasaolo mahdollistaa käteishintojen nousun tarvittaessa. Eli käteismyyjä, eli
villi tuottaja on se pahin myrkky viljakartellille, jos "asiaa ajatellaan toiselta kantilta".
Tiukka sopimustuotanto on nimenomaan raaka-aineen hankkijan etu, hintojen vähäisempi läpinäkyvyys ja ns. kilpailevan markkinahintaisen tuotannon puute näivettää tuottajaosapuolelta oikean, ainakin korkeimman mahdollisen, markkinahinnan saavuttamista. Esimerkiksi käteiskaupankäynnin ja tuottajien omien "rotanlikaamien suulivarastojen" nimenomaan oletetaan rajoittavan viljakaupan pörssijohdannaisten aiheuttamia ylisuuria hintaheilahteluja. Jotkut jopa pitävät vapaiden ja itsenäisten viljakauppatoimijoiden olemassoloa tehokkaimpana markkinoinnin manipuloinnin esteenä.
USA:ssa on havaittu, että esimerkiksi broiler- ja kohta myös sianlihatuotannossa tiukat raaka-aineenostajien sopimuksin hallitsemat tuotantomaatilat ( 85% kana, 70% sika) tekevät vähäisemmistä itsenäisistä tuottajista selviä häviäjiä (heitä ei sillä kokoluokalla enää edes huolita mukaan), koska tuotantoyksiköt näennäisellä tuottajan vapaudella sidotaan sopimuksilla teollisuuteen ja alhaisimpiin mahdollisiin hintoihin, ja kasvavaan kykyyn toimittaa suuria eriä ympäri vuoden. Hyvänä esimerkkinä olis luomun eteneminen suurien kauppaketjujen, kuten amerikkalaisen Walmartin, valikoimaan: Walmart julisti taannoin, että
he poistavat luomutuotteiden hintalisän valikoimissaan, ja toi samalla oman sopimusjärjestelmänsä luomutuottajien liityttäväksi.
Aika vaaleanpunaiset lasit pitää olla päässä, jos olettaa, että tuottajat edelleen saavat sen hintalisän.
-SS-