Inttijutut

[valaut]

Saatoin joskus tehdä aiemmin vastaavan ketjun. Tuollahan sattui ja tapahtui.

Oli vartiopaikka ja tarkoitus oli pysäyttää jokainen ajoneuvo kulkulupien tarkastusta varten. Kesäkessu tulee kysymään, että onko aavistusta, mitä kaverit tekevät? Olivat tehneet kulunvalvontapaikan kantatielle ja tinkasivat kulkulupia Satakunnan-Liikenteen linja-autossa.

Pohjankankaalla oltiin merkitsemässä suutareita ampuma-alueella kolmiopuilla räjäytystä varten. Yksi kaveri oli ihan hermo pinnassa, oliko muija jättänyt tms. Ja näki ammuksen pyrstön pystyssä, juoksi siihen ja huutaen potkaisi: "Näitäki sa*tanan yksiä v*ttuja merkataan.". Taistelupari oli sydänkohtauksen partaalla.

[valaut]

Meidän kuski oli jotenkin sunnuntailapsi ja nuo sotajutut eivät olleet hänen juttunsa. Kapiaiset sanoivat, että 8-vetoista Tatraa, oli raketinheittimen alusta on mahdoton saada jäämään kiinni, niin tämä p*rkele ajoi piruuttansa koko vehkeen ovenkahvoja myöden suohon ja kolme päivää meni, kun tuo oli kaivettu ylös.

[Varvikello]

Olihan noita "onnettomia". Yks ampui hyväksyttävää ammuntaa vaikka kuinka kauan ennenku laittoi lasit päähänsä. Toinen oli vasenkätinen, vähän ikävää hylsynpoiston kannalta. Kummallakin vielä ekaa kertaa eläissään ase käsissä.

[aarne]

^

Sattuihan siellä. En missään yhteisössä ole ennen sitä, enkä sen jälkeen nauranut yhtä paljon kuin varusmiespalveluksessa.

Moottorikurssin aikana eestaas ajellessa kun kuskina oli aina vielä joku tupakaveri tai linjakaveri ainakin, niin temppuilu oli jatkuvaa.

Masin lavalla mentiin jonnekkin, niin konekoppa auki ja ajotilanteesta riippuen joku väänsi valmettiin joko kaasua, sammutinta tai pakkosyöttöä. Hetken päästä tietysti kuski tajusi minkä takia valmetti toimii kuin riivattuna, ja voi sitä naurun remakkata sikaosastolla kun kopissa ärinä alkoi.
No tuli se takaisin toisinkin päin "lavasikana", eli kuski valitsi ne parhaat töyräät ja hyppyrit, ja sitten mentiin sen minkä kuskilla kantti riitti Masilla röykyttää.

Kouluautoissa kun oli apupolkimet, niin niillähän sai kiusattua kaveria varsin hyvin. Kaveri kepitti putki punaisena scanialla menemään niin vänkärin paikalta vaivihkaa vaihteenvaihdossa hidastin kytkimen palautusta sillä seurauksella että varsinainen kuski alkoi epäillä omia kytkimen ja kaasun käyttö taitojaan. Jäin tosin kohta kiinni, kun hitaassa vauhdissa yritti kepittää isompaa jolloin hillitsin rullausta apujarrulla siten että aina oli liian iso vaihde se seuraava. Kolmannella kerralla tasamaalla vauhdin hiivuttua alkoi kaveri epäillä fiilunkia..

Sai siellä kyllä hampaitakin kiristellä. Aluevaihde oli joillekkin varsin vaikea, ja ajotunnilla teki takapenkillä pahaa katsoa ja kuunnella kun pienen puolen isoimmalta runtattiin pienen puolen ykkönen silmään.

Yhdellä kaverilla tuli niin kiire ampumaradalle lähtiessä että pihalle järjestäydyttäessä oli alikessulla ja muillakin naurussa pitelemistä kun toisessa jalassa oli nahkakenkä, ja toisessa kumisaapas.

Alkuaikaan kantoivat yhden väkisin suihkuun ehkä toisella viikolla, kun haisi koko kerros komppaniassa.

Kaikenkaikkiaan, loistavia persoonia ja täysi läpileikkaus ikäryhmästään.
Ja paljon hyviä muistoja, jos huonojakin.

[valaut]

Tuosta meidän Tatra-kuskista mietittiin, että raketinheitin oli tuohon aikaan Suomen Puolustusvoimien tulivoimaisin ase ja kuljettaja laukaisi raketit. Ja kuljettaja oli ... no sunnuntailapsi.

[valaut]

Otan tämän jutun pois.

[aarne]

Meillä oli veksissä hoitajana kaveri nimeltä Marko(tai joku muu k kirjaimen sisältävä nimi), joka esitteli itsensä porukan edessä: Marco ceellä, koska koolla ei oo välii.

[valaut]

On noita ikävämpiäkin juttuja. Kaveri oli Parolassa lääkintämiehenä ja vaunuhallila syttyi panssarimies tuleen öljyisillä vaatteilla.

Olivat ensimmäisenä paikalla ennen ambulanssia ja jätkä oli palanut täysin. Mitä tuossa teet?

[tumes]

Kertausharjoitukset. Lohtajalle ampumaan.
Minä ja toinen viestiAU johdamme ryhmää, vahvuus 2 + 6. Tykit ajaa asemiin ja meidän tehtävä oli vetää lapamatoa eli parikaapelia johtokeskuksesta tykeille, saada yhteydet kuntoon viestiupseerin antamien ohjeiden ja kartan pohjalta. Odotellaan auton luona. Toinen alik. alkaa hermostumaan jotta nyt lähdetään vetämään kaapelia. Kaivaa puukon ja tanssii kuivalla kankaalla, istun repun päällä ja sanon ettei me lähetä mihinkään. On täysin tuntematon maasto eikä tiedetä tykkien tai johtokeskuksen sijaintia. Viimein viestiupseeri tulee ja alkaa huutamaan että miksei ole tehty mitään. Sanon että herra upseeri, emme ole saaneet käskyä. Jumpe, sen naama venähti mutta niinhän armeija toimii, käskyjen pohjalta, ei siellä sooloilla.
Harjoitusten jälkeen illalla kokoonnutaan kentälle jossa harjoitusten vetäjänä toiminut majuri antaa minulle vapautuksen.
Teki suoraan sanoen gutaa. Toimin oikein.
Ensimmäisen kertausharjoituksen jälkeen tuli toinenkin kutsu vaan siinä vaiheessa oli niin matala maanpuolustustahto jotta kirjoitin hyvin sekavan ja virheitä täynnä olevan kirjeen, suoraan sanottuna heittäydyin täysin ja alle viikossa tuli kirje takaisin ettei tarvitse tulla. Huh, sai mansikat noukittua eikä mennyt paras kesä niissä joutavuuksissa.

[-SS-]

Kertausharjoituksiin ei enää kutsuta, se oli kuitenkin helppoa hommaa verrattuna nuorisovarusmiehen asennekoulutukseen. Vaikka itsellä osui aina puintiaikaan. Mukava lompsia takatukkaisena ja parrakkaana sotkuun, sotamiehet vaan pälyilevät.

Mutta sota on nuorten poikien ja tyttöjen ja ei-binääristen ym. hommaa, ei siellä pappaikäisiä tarvita.

-SS-

[tumes]

Helppoa ja turhauttavaa oli kertausreissu, muistoksi jäi iso rakko kantapäähän ja merkintä papereihin, ei sotilaallista sijoituspaikkaa. Ei jatkoon.

VaaRPston Venäjän vallan aikana rakennetut kasarmit ovat uusiokäytössä.
Tanakat pytingit ovat lähes merinäköaloin varustettuja. Enimmän aikaa jurppi sillä joutokäyntiä oli paljon. Odottelua odottelun perään. Hyvää kaupunkikasarmissa oli pubin läheisyys. Ja Anette. Henk.kohtaista asetta pääsin käyttämään, pysyi rasvassa.
Muistoja jäi ja huvittavinta on että kun meitä kuvattiin punaiset mopoliinat kaulassa niin olen ainoa joka hymyilee. Olin kait chaplinmaisen epäsotilaallinen loppusotaan asti. Tosin ammuin huoltopuolen kapteenia epähuomiossa vesipyssyllä josta sain 10 vrk:tta pekkaa.
Se jäänee suurimmaksi meriitiksi tuolta reissulta. Ajan voisi antaa kullata muistoja mutten sodista tai armeijoista lämpene.
On Puolustusvoimat ja hyvä niin.

[A-P]

Inttiaika oli kivaa, vaikka ne intinvihreät linssit tipahtelivat silmiltä kun tajusi, että pääesikunnassa on kokonainen osasto keksimässä miten kelankantolaitteista ja kakista muistakin työkaluista saa vitutuskäyrää nostattavan kelvottomia. (inttihuumoria) Kaverit oli kivoja, ja päästiin vieläpä kertaamaan samalla porukalla muutaman hetken kuluttua. Silloin se vasta hauskaa olikin, kun ei tarvinnut enää olla huolissaan kaikesta. Kertaamassa oli ihan hauskaa senkin jälkeen, kunnes Kääriäinen leikkasi senkin ilon elämästä. Passissa on rivit täynnä, mutta en ole majuriksi, saati etes korpraaliksi ylennyt vaikka kuinka niitä kertauspäiviä taulukoista laskisi toiselle sataa saakka.

Sittemmin olen myös saanut vahvistuksen moneen kertaan tiedolle siitä etteivät sotatyönjohtajat nappuloiden koosta ja eläinhahmoista riippumatta ole normaaleja mölöjä kummenpia.

Muuten, olen sitä mieltä, että kertausharjoituksilla on mielenterveyttä edistävä vaikutus. B-miesvitsit...

[Matsikka]

Kerran olin kertaamassa, vaapaaehtoisesti. 1 yö nukuttihin Keuruun kasarmeilla...loppuaika varusteiden vastaanottoa, ampumista ja varusteiren luovutusta.
11 kk meni armeijassa, pioneerikoneen käyttäjä on jokin sortin titteli. Ei ylennyksiä.
Armeijassa tuli vaan 1 kaveri, taistelupari jonka kanssa koko systeemi käytiin läpi. Ei kuitenkaan oo piretty yhteyttä, kerran soitin jälkeenpäin...mutta ei ollu juttutuulella.

[Arpe]

Kerran olin kertaamassa, vaapaaehtoisesti. 1 yö nukuttihin Keuruun kasarmeilla...loppuaika varusteiden vastaanottoa, ampumista ja varusteiren luovutusta.
11 kk meni armeijassa, pioneerikoneen käyttäjä on jokin sortin titteli. Ei ylennyksiä.

Samaan malliin on menny.
Kahden päivän vapaaehtoiseen harjoitukseen tuli aikoinaan kutsu, jonne menin. Sata oli kutsuttu 14 tuli. Kait tuosta jonkun pienen plussan sai paperin reunaan, kun ei sen koommin oo kutsuttu vapaaehtoisesti eikä pakolla.
Suurin osa harjoitusajasta meni tosiaan kamppeiden kuittaukseen, sekä luovutukseen. Mut saunomaan pääsi harjoitusalueen saunaan ja parakkiin yöpymään.

Samat 11 kuukautta meni kuljetuskomppaniassa. Suurin osa ajasta autokoululla. Sivutoimisesti murikkakuskina eaj:ssa Valmetti tuli tutuksi.

[Matsikka]

Kerran olin kertaamassa, vaapaaehtoisesti. 1 yö nukuttihin Keuruun kasarmeilla...loppuaika varusteiden vastaanottoa, ampumista ja varusteiren luovutusta.
11 kk meni armeijassa, pioneerikoneen käyttäjä on jokin sortin titteli. Ei ylennyksiä.

Samaan malliin on menny.
Kahden päivän vapaaehtoiseen harjoitukseen tuli aikoinaan kutsu, jonne menin. Sata oli kutsuttu 14 tuli. Kait tuosta jonkun pienen plussan sai paperin reunaan, kun ei sen koommin oo kutsuttu vapaaehtoisesti eikä pakolla.
Suurin osa harjoitusajasta meni tosiaan kamppeiden kuittaukseen, sekä luovutukseen. Mut saunomaan pääsi harjoitusalueen saunaan ja parakkiin yöpymään.

Samat 11 kuukautta meni kuljetuskomppaniassa. Suurin osa ajasta autokoululla. Sivutoimisesti murikkakuskina eaj:ssa Valmetti tuli tutuksi.

Meillä kertausharjoituksen osallistujamäärä yllätti järjestäjät, meni valmisteluihin orotettua enemmän aikaa.
Omasta armeija-ajasta oli kulunut reipas 20 vuotta, vähän epäröiden ilmoittauduin, ajattelin että eikait sinne muita niin hölmöjä ole menossa. Torellisuuressa olikin tuttuja ihan omalta kylältäkin. Menin mielenkiinnosta katsomaan oliko mikään muuttunut, no oli sitä jotakin.

[Superdextaaja]

Suomen sotakuntoisuus on arvailujen varassa ollut jo vuosikymmeniä. Tältä pohjalta on myös olemassa oleva sodankäyntiorganisaatio toiminut ja kehittänyt itseään itse jo vuosikymmeniä. On ihan hänessään, onko oikeassa tilanteessa koko tämän hetkinen helppoakin helpompi suojatyöpaikka kantiksille systeemi ollenkaan tehokas ja toimiva, kun viimeinen oikea sodankäyntikokemuskin on lähes sadan vuoden takaa. Nykysysteemi on kuitenkin edelleen tuon pohjalta kehittynyt nykyiseen muotoonsa.

Itse lopettaisin välittömästi koko palveluvelvollisuuden nykymuodossaan ja purkaisin majoituskerrostaloalueet tai muuttaisin ne joksikin muuksi kuin armeijan tiloiksi. Meillä täytyisi olla joku Sveitsin armeijan tapa toimia ja joka reserviläisukolla oma tussari kotona panoksineen valmiina, että olisi edes teoreettista toimintakykyä yllätysvalloituksen tapahtuessa. Sanonpahan vain Ukraina ja Krim kysymykseen, miksi? Nyt toimitaan ikään kuin olisi joku vähintään kahden kuukauden tai jopa vuoden varoaika valmistautua ja ryhmittyä kassuilta asemiin pitkjin maata.

[Ajomies]

Nämä on niitä asioita joita muistellaan, kuin suuremmatkin sotasankarit, kun pikkusen kieli kostuu muustakin kuin lähdevedestä. Kyllä sitä melkoinen kokoelma muistiin on tapahtumia jäänyt sen 11 kk ajalta, mutta tuskin ne ketään oikeasti kiinnostaa.

[Talumees]

Itse lopettaisin välittömästi koko palveluvelvollisuuden nykymuodossaan ja purkaisin majoituskerrostaloalueet tai muuttaisin ne joksikin muuksi kuin armeijan tiloiksi. Meillä täytyisi olla joku Sveitsin armeijan tapa toimia ja joka reserviläisukolla oma tussari kotona panoksineen valmiina, että olisi edes teoreettista toimintakykyä yllätysvalloituksen tapahtuessa. Sanonpahan vain Ukraina ja Krim kysymykseen, miksi? Nyt toimitaan ikään kuin olisi joku vähintään kahden kuukauden tai jopa vuoden varoaika valmistautua ja ryhmittyä kassuilta asemiin pitkjin maata.

Missä peruskoulutus annettaisiin jos kasarmit purettaisiin? Ja noi ressuaseet meni kieltolistalle EU:n toimesta tai oikeastaan suomalaisten poliitikkojen tiukkojen tulkintojen vuoksi. Esim. Itävalta ei asiaa edes noteerannut.

[EKo]

Missä peruskoulutus annettaisiin jos kasarmit purettaisiin? Ja noi ressuaseet meni kieltolistalle EU:n toimesta tai oikeastaan suomalaisten poliitikkojen tiukkojen tulkintojen vuoksi. Esim. Itävalta ei asiaa edes noteerannut.

Kyllähän peruskoulutus ja myös syventävä koulutus tarvitsee organisaation ja fasiliteetit. Ei kouluttamattomalla armeijalla sodita yhtä ainoaa päivää.
Sveitsin tapauksessa ei ole varsinaisesti kyse reserviläisaseista, niin kuin se meillä tunnetaan. Siellä reserviläisillä on Intin aseet kotona säilytyksessä, eikä itse hommattuja.
Säälittävää on tämä nykykehitys aselainsäädännön ja direktiivien estäessä suuren osan aseisiin liittyvistä harrastuksista.

[U140]

Sotakokemuksista kapitulenteilla, nykyään kantahenkilökunnalla on joillain melko kovaakin kokemuspohjaa Afganistanista ja Irakista, aiheesta ei vaan isosti huudella.

Noista inttiajoista jääny mieleen kun Rovaniemellä AUK-ssa oltiin virka-apuosastossa ja jutun juoni oli että kerran per ryhmä PU hälytti porukan kasaan mutta se oli testi, katsottiin että repussa on vaadittu varustus (muutama nimike) ja sitten osasto vapaa, tämä aina illalla palveluksen jälkeen. Kerran olikin sitten tosipaikka, Rovajärvellä oli syttyny metsäpalo ja sitähän ei voinu sammuttaa kun vähän väliä moksahteli suutareita siellä ampuma-alueella. Oltiin yö vahtimassa ettei tuli leviä väärään suuntaan, ja olihan epämukava kesäyö kun ei ollu varusteita, sen jälkeen kaikilla oli virka-apurepussa kaikenlaista ekstraa.

Loppusotana piti olla Emäsalossa ampumaleiri mutta saatiin teltat pystyyn ja yhteydet kuntoon niin rykmentin komentaja pölähti paikalle että määrärahat on loppu, kaikki takas kassulle, oli jotain marras- joulukuuta ja hiivatin kylmä siel meren äärellä, ketään ei harmittanu poislähtö.