Käyttökokemuksia moottorisahoista, ilman kinastelua parhaasta merkistä

[nuc-64]

Ajattelin tähän avata keskustelun lukuisten muiden moottorisahoja käsittelevien jatkoksi. Tästä voisi kuitenkin jättää pois ne kinastelut parhaasta sahasta. Plussat ja miinukset sekä käteen käypyys ovat ne mitä haen , jos tästä vaikka olisi hyötyä jollekin sahaa hankkivalle tai korjaavalle.
Omat sahani ovat valtaosin olleet Huskuja. 254: oli pari, olivat hyviä ja tehokkaita sahoja, sekä varmakäyntisiä, tosin liian painavan tuntuisia yleiskäyttöön. 246:a oli pari ja ihan mukavan pirteitä laitteita ja sopusuhtaisen painoisiakin, mutta kumpikin kärsi mystisistä käyntihäiriöistä, välillä puristukset tuntuivat todella raskailta ja välillä taas keveämmiltä, outoa. 242:lla on tullut sahattua myös. Tykkään kierrosherkkyydestä, mutta tukeille hiukan mopo. Tässäkään ei säädöt enää oikein pitäneet, vaan pelasi epävarmasti.
Shindaiwa 300, eli alle 30 kuutioinen saha, oli valurungolla ja säädettävällä öljypumpulla, mutta alitehoinen oikeastaan melkein joka käyttöön. Sitten oli viritetty 346 Husku, todella mukava käyttää ja kiersi, voimaakin löytyi silti hyvin, usompia ongelmia ei ollut, mutta pikku hiljaa kului käytössä.
Jonseredeja on ollut pari 2145 ja 2159. Ensimmäinen oli aivan soiva peli ja säädettynä kiersi hyvin, sopiva karsintaan ja yleissahaksi, ei pahaa sanottavaa. Jälkimmäinen tukkisahana hyvä, voimakone. Ergonomialtaan Husku sopii käteeni parhaiten ja on mukavin karsinnassa, mutta Jostain syystä aivan erilainen Jonssikin sopii käteeni, sen etukahvasta on mielestäni helppo mittailla loven suuntausta.
339 Hq oli myös, tankki jo mulle tullessa rikki ja korjattiin, kun on ilmeisesti ohutta muovia, eikä kestä aina oksiin osumista. Oli ihmeen vääntävä pikkusaha, silti hyvä karsiessa. Talvella ei tahtonut jaksaa käydä tyhjäkäyntiä lumihangessa. Tämän tilalle tuli Stihl 200, kiertää pirteämmin, mutta ei mielestäni yhtä vääntävä, käy hyvin ja on se saha minkä rankametsään mieluusti mukaan nappaa. Yli 20 cm puilla ei enää omimmillaan.
550 Hq on ollut mukavan pirteä yleissaha, nykimistä vain on kylmänä vähän liikaa ja joskus sammuu tyhjäkäynnillä. Jos nyt olisi vain yksi saha käytössä, niin valitsisin varmaan tämän, tällä sahaa rankaa, kuitua ja tukkia, kaikki menee kohtuudella. 570 samalta merkiltä on ollut erikoistilanteisiin. Metsään minun voimilleni liian raskas. Hyvä leikkuuteho ja varma käyntiinlähtijä. Tykkään isosta 3/8 ketjusta, helpoin teroittaa eikä ota pienestä liasta puussa heti itseensä.
Tokmannin halpa yläkahvasaha, hyvä rakennushommiin ja pikku raivailuihin. Lähtee hyvin käyntiin, mutta teho ei yli 15 cm puille oikein enää riitä.

[Mika 82]

Ainoa uutena ostamani saha 340 husse. Jonkun aikaa oli jonkinmoista ammattikäyttöäkin (hirren veisto) ja sitten kevyttä käyttöä. Ikää 13-14 vuotta. Vaihdetut osat pakoputki ja kytkimen jousi ( avannon sahauksesta meni putki, luultavasti jousikin) Ja tietty ketjuja ja laippoja. Öljyä laskee alleen.
Uskaltaisin suositella omakoti/mökkikäyttöön.

Ukon sahoista jäänyt mieleen 238 ja 444. Pirtsakan tuntuisia sahoja kokoisikseen.

Homelite mökkimini. Lähti hyvin käymään ja savutti ihan hirveesti, vaikka sama bensa kuin muissakin.

Solo rex 125, painava, tärisee kovin, ei sovellu kuin näytösajoihin.

[asfalttiviljelijä]

Ajattelin tähän avata keskustelun lukuisten muiden moottorisahoja käsittelevien jatkoksi. Tästä voisi kuitenkin jättää pois ne kinastelut parhaasta sahasta. Plussat ja miinukset sekä käteen käypyys ovat ne mitä haen , jos tästä vaikka olisi hyötyä jollekin sahaa hankkivalle tai korjaavalle.
Omat sahani ovat valtaosin olleet Huskuja. 254: oli pari, olivat hyviä ja tehokkaita sahoja, sekä varmakäyntisiä, tosin liian painavan tuntuisia yleiskäyttöön. 246:a oli pari ja ihan mukavan pirteitä laitteita ja sopusuhtaisen painoisiakin, mutta kumpikin kärsi mystisistä käyntihäiriöistä, välillä puristukset tuntuivat todella raskailta ja välillä taas keveämmiltä, outoa. 242:lla on tullut sahattua myös. Tykkään kierrosherkkyydestä, mutta tukeille hiukan mopo. Tässäkään ei säädöt enää oikein pitäneet, vaan pelasi epävarmasti.
Shindaiwa 300, eli alle 30 kuutioinen saha, oli valurungolla ja säädettävällä öljypumpulla, mutta alitehoinen oikeastaan melkein joka käyttöön. Sitten oli viritetty 346 Husku, todella mukava käyttää ja kiersi, voimaakin löytyi silti hyvin, usompia ongelmia ei ollut, mutta pikku hiljaa kului käytössä.
Jonseredeja on ollut pari 2145 ja 2159. Ensimmäinen oli aivan soiva peli ja säädettynä kiersi hyvin, sopiva karsintaan ja yleissahaksi, ei pahaa sanottavaa. Jälkimmäinen tukkisahana hyvä, voimakone. Ergonomialtaan Husku sopii käteeni parhaiten ja on mukavin karsinnassa, mutta Jostain syystä aivan erilainen Jonssikin sopii käteeni, sen etukahvasta on mielestäni helppo mittailla loven suuntausta.
339 Hq oli myös, tankki jo mulle tullessa rikki ja korjattiin, kun on ilmeisesti ohutta muovia, eikä kestä aina oksiin osumista. Oli ihmeen vääntävä pikkusaha, silti hyvä karsiessa. Talvella ei tahtonut jaksaa käydä tyhjäkäyntiä lumihangessa. Tämän tilalle tuli Stihl 200, kiertää pirteämmin, mutta ei mielestäni yhtä vääntävä, käy hyvin ja on se saha minkä rankametsään mieluusti mukaan nappaa. Yli 20 cm puilla ei enää omimmillaan.
550 Hq on ollut mukavan pirteä yleissaha, nykimistä vain on kylmänä vähän liikaa ja joskus sammuu tyhjäkäynnillä. Jos nyt olisi vain yksi saha käytössä, niin valitsisin varmaan tämän, tällä sahaa rankaa, kuitua ja tukkia, kaikki menee kohtuudella. 570 samalta merkiltä on ollut erikoistilanteisiin. Metsään minun voimilleni liian raskas. Hyvä leikkuuteho ja varma käyntiinlähtijä. Tykkään isosta 3/8 ketjusta, helpoin teroittaa eikä ota pienestä liasta puussa heti itseensä.
Tokmannin halpa yläkahvasaha, hyvä rakennushommiin ja pikku raivailuihin. Lähtee hyvin käyntiin, mutta teho ei yli 15 cm puille oikein enää riitä.

Mutta sinullahan on kokemusta vaikka muille jakaa

[nuc-64]

En tätä keskustelua itselleni perustanutkaan, vaan lähinnä yleiseksi keskusteluksi, mistä on kaikille hyötyä. Onhan noita omia romuja ollut monenlaisia, muutama uusi ja suurin osa käytettyjä. Koska suuri osa on ollut käytettyjä, niin en mielellään leimaa mitään tyyppivioiksi tms. käytetyt ovat aina kunnoltaan arvoituksia, mutta voivat silti olla mukavia käyttää toimiessaan

[mrjb425]

Itsekin ostin ed. mainitun Husqvarna 340 , 2006 tai 2007 keväällä. Ollut kyllä luotettava ja hyväkäyntinen saha. Lähtee käyntiin joka kelillä ja voimaakin tuntuu piisaavan. Painoakaan ei pahasti. Kerran on polttoaineputki/letku rikkoutunut. Toki ketjuja ja laippaa. Naapuri ihmetteli, etteikö sitä tarvitse säätää talveksi eri tavalla kuin kesällä. Eipä ole ollut säätöhommia ainakaan vielä.

[Matsikka]

Huskyn 254 oli luotettavin saha mitä on ollut, painoa ja hyrrävoimaa on rutkasti mutta ompa kahvojen mitoituksetkin suuremmat kuin mun moposahoissa. 345 on toiminut kohtuullisesti, mutta ei kovin hankalissa olosuhteissa ole sahattukaan.
Tykkään enemmän vanhanmallisesta ketjun kiristysruuvista, laipan vierestä sitä on helpompi kaivaa kuin kiinnitysruuvien välistä.

[-Masa-]

Pistämpä tästä kokemuksia aikajärjestyksessä

Raket 50 ?kW paino pirusti.
Tästä aika hatarat muistot. Lähinnä muistan sen, kun päivän päätteeksi sai tankata sahan, joka oli pikkusällille huippu kohta. Bensa tietenkin kaadettiin Raket kannusta ja ketjuöljy jostakin punaisesta litran pullosta, jonka tekstiä en muista. Tuolla ei meillä tehty käytännössä muuta kuin katkontaa. Puut karsittiin kirveellä. On vieläkin hyllyssä, täytyiskö piruuttaan koittaa käyntiin.. Painoi kun synti, muovia oli ainoastaan sahaajan vaatteissa. Teräketjussa oli leikkuuhampaita samalla jaolla, kun piikkilangassa on piikkejä. Muistan punninneeni tuon tankattuna, olisikohan ollut 12 vai 16kg? Voin muistaa väärinkin. Tuolla tein puiden katkontaa, (isän valvonnassa, tais joutua alkuaikoina hieman myös kannattelemaan sahaa ) ikää taisi olla 7-10 vuotta.

Husqvarna 44, teho 2,0kW? paino 5,6 kg 13" laipalla ja ketjulla. Huoimioikaa tämä, että on laippa ja ketju painossa mukana.
Tämä oli valkolakkinen, eli mootorikoppa oli valkea, uudemmat on harmaa/mustia käsittääkseni.
Raketin jälkeen hyppäys toiselle vuosisadalle. Kevyt, kiersi pirusti, pystyi myös oikeasit karsimaan. Tällä tuli aloitettua metsähommat. Ikää alle 16 vuotta. Tällä sahalla mentiin pari vuosikymmentä.

Husqvarna 51 teho ?kW paino 6,2kg 15"laipalla ja ketjulla.
Ohjekirjassa ei näköjään ole tehoja. Tuon sahan sain joululahjaksi, kun täytin 15 tai 16. Voimaa tossa tuntui olevan enemmän kuin 44:ssa, mutta tuo ei koskaan ole kiertänyt kunnolla, jos vertaa 44:een. Tuota käytin metsässä, kun isäni kanssa siellä yhtäaikaa käytiin. Asenne oli, että "eihän tolla vanhalla mopolla mitään tee, täytyy olla tehoja". Karsinnassa ei taittunut läheskään saman lailla kuin 44. Eli jotenkin nuo hyrrävoimat oli väärin kompensoitu. Aika pian isäni lakkasi käymästä metsässä, ja aloin sahaamaan tuolla 44:lla. Se vaan sopii käteen paremmin ja ketjunopeus on paljon parempi kuin tuossa 51:ssä. Lisäksi tuntui todella painavalta verrattuna 44:een, vaikka painoeroa ei ole paljoa (huom. tuo 51 paino ilmoitettu 15" laipalla). Myöhemmin tuohon tuli "kaupunkilaistauti", eli käy ja kukkuu hienosti kylmänä tai jos ei sahata oikein kunnolla. Sahatessa kunnolla, sammuu yllättäen ja ei saa käyntiin ennen kuin on jäähtynyt. Sen jälkeen taas pelaa.

Jostain tuli toinen 44 husse varaosasahaksi(mustalla moottorikopalla), en muista mistä tai miten, mutta siitä tuli "pääsaha" pitkäksi aikaa, kun tuohon vanhaan tuli aikain saatossa pahoja käyntihäiriöitä. Mahtoiko alkaa falskaamaan kampiakselin stefoista, kun oli tuota "kaupunkilaistautia" havaittavissa. Tällä sahalla mentiin vuosikausia eteenpäin, kunnes siihenkin iski "kaupunkilaistauti". Eli pelaa kylmänä hienosti ja jos ei sahata oikein kovaa. Sen jälkeen sammuu ja ei saa käyntiin ennen kuin on jäähtynyt. Tähän palo käämit, ja uusi saha oli saatava noin vuonna 2005. Molemmat 44 meni serkkupojalle "pihasahaksi", pelaa kuulemma ok. Tuossahan noita ei ajeta todella kuumaksi.

Husqvarna 346xpg teho 2,5kW paino 4,9kg ILMAN TERÄVARUSTUSTA
Tämä tuli noitten 44 jälkeen. Hieno saha ja voimaa todella paljon enemmän kuin 44:ssa.Ei mitään moitittavaa, muuta kuin se, että joku tunsi tarvitsevan sitä enemmän kuin mä, ja se varastettiin. Tuossa oli lämpökahvat ja lämmitettävä kaasari. Kävi millaisessa kelissä tahansa, oli nuoskaa tai märkää lunta, tuo vaan kävi. Joskus ajattelin, että tarttiskos koittaa, että käykö veden allakin. Hieno saha, pirun kallis, muistaakseni ovh oli 999€. Itse en oikein tykästyny tuohon kahvalämmitykseen. Ei tullut monta kertaa käytettyä ja vaikka oli kuinka märät kinttaat, niin en siltikään pitänyt tuota lämmitystä mukavana. Tuli TODELLA kuumaksi kahvat. Ehkä voimaa oli jopa liikaa mun käyttööni? Voima ei loppunut edes koivupöllejä katkoessa, lastua vaan tuli enemmän kun painoi. Sopi käteen ja oli myös näppärä karsiessa.

Husqvarna 339 XP 1,8kW paino 3,8 ilman terävarustusta
Tuollainen tuli hommattua tuon 346 varkauden jälkeen. Tuolla tuli kymmenkunta vuotta sahattua, saha vaihtui tuossa kuukausi sitten tuosta. TODELLA näppärä saha karsinnassa. Kevyt ja kiertää riittävästi. Tyvikatkoisssa alkaa voima loppumaan, mutta kyllä sillä puut poikki saa, vaikka katkaisu kestää muutaman sekunnin kauemman. Saha pelas hienosti, kunhan ei ollu höytälunta. Siitä se ei tykänny. Jos heitti höytälumihankeen, niin kaasari tai ilmanputsari jäätyi, sammui ja hetken päästä sai käymään. Viime sykynä tuli ensimminen kunnon vika tuohon, kun sytytysyksikkö jouduttiin tuohon vaihtamaan. On nyt "varasahana".

Stihl MS241 C-M 2.3 (vai 2,2)kW,4,7kg ilman terävärustusta
Tuollainen tuli nyt syksyllä. Toinen vaihtoehto olisi ollut husku 543 xp. Huskun korkeista en tykännyt yhtään, joten hinnan ollessa sama alkoi Stihl aikakausi. Nyt sahattu noin 20 tankkia, todella tyytyväinen olen ollut tohon.Kiertää ja tuntuu notkistuvan vaan, kun hieman tulee käytettyä. Sopii käteen todella hyvin. Tuohon otin .325 1,5mm terävarustuksen(saattoi olla vikatikki). Tuolla alkuperäisellä 3/8P olisi ollut vajaan millin kapeampi leikkuu, eli oletettavasti olisi mennyt vieläkin paremmin puuhun. Pelkäsin vaan, että tuota kapeampaa joutuu useammin viilaamaan, nyt viilaan terän normaalisti kolmen tankin jälkeen. Syy, miksi halusin tuon .325 oli se, että tuohon löytyy ketjuja helpommin, viilat on jo valmiina ja ketjuja oli vino pino jo varalla.

Onko jollain kokemusta tuosta 3/8P 1,3 versus .325 1,5mm eroista samassa sahassa? Miten noitten leikkuuteho/teroistustarve menee? Ja kumman ottaisit, jos olisi vapaa valinta? Stihlihän ei tee .325 1,3 mm laippaa.

[OIU]

On nämä varmaan palstalle tullut kirjoitettua jo jokunen kerta ennenkin, mutta onhan aihe kuitenkin ikivihreä

Husqvarna 345, laiska mutta aika varmatoiminen kuitenkin. 20 vetoa kylmänä käynnistymiseen, kuumana ja vähän jäähtyneenäkin aina laakista. Nollakelillä puoliksi lämmenneenä häviää tyhjäkäynti. Vuotaa teräöljyn allensa, mikä on kai ominaisuus. Liukkaat kahvat ja liiankin hyvin vaimennettu tärinä, moottori- ja kahvaosat liikkuvat jo sahaa heilutellessa ja tuntuu näin lelulta. Kytkimen jousia on pari mennyt, öljytankin korkkeja auennut itsellään ja mennyt hukkaan pari ja tankin korvausilman "kivi" hukkunut kerran, alkoi sitten bensaa vuotamaan. Seosruuveihin ei koskettu vielä koskaan.

Shindaiwa 452 on edelliseen verrattuna kierroskone, vaatii kunnolla kaasun käyttöä mutta leikkaakin sitten hyvin. Ääni paljon husqvarnaa rumempi. 3-4 vetoa kylmänä vaatii käynnistymiseen, kuumana kevyt nyppäys riittää, mutta vähän jäähtyneenä hiukan ongelmallinen. Tankki murtui heti uutena, takuuseen vaihdettin. Seosruuveja pitänyt jokunen kerta kääntää rikkaammalle 5 vuoden aikana, liekö kaasarinkalvot jotain kovettuvaa ainetta tms. Käynnistysnaru katkennut kerran. Ehdottomasti kuitenkin luottokone, sahattu nyt varmaan 3x tuon Husqvarnan verran.

Stihl MS260, palstallakin paljon mainostettu "peruskorjattu entinen ammattisaha". 15 vetoa käynnistymiseen kylmänä ja kuumana, tyhjäkäyntiä käy korkeintaan 5-10s joten naruja kyllä meni lyhyessäkin ajassa. Lämpötilan vaihtuessa asteenkin vaatii uudet säädöt kaasariin. Bensankulutus 2-3 kertainen edellisiin verrattuna. Vaihdoin kaasarin kalvot, impulssi- ja bensaletkut yms. helpot vikakohteet, mutta ei kummemmaksi tullut. Hyvää oli, että vaihdossa Shindaiwaan siitä sai aika hyvin. Tuskin nämä kaikki näin huonoja on, olisko kasaajalta jäänyt ilmavuoto lohkoihin tms. Teräöljyn pumpulta laipan tyvelle menevä öljyletku halkesi.

[tapsa]

huskin suoralla nelosella aloitin. 152 oli ihan hyvä saha. 254 oli loistava peli. Soittelin sillä pitkään, mutta minulla oli sen verran alkupään peli ettei siihen enää saanut kampiakselille ratasta, joka pyörittää öljypumppua. Sitten ostin 353G:n. Jos syntejäni katuisin niin paljon kuin tuon ostoa, niin olisin pelastettu.
Ei kait siinä muuta vikaa ole kuin että lähtee käyntiin miten sattuu, yleensä huonosti. Vähän laiskakin.

[Lerssinen]

Rakennustyömaasahana mulla on Stihlin MS200, ihan silläkin perusteella että kun sen aamulla kattotyömaalla käynnistää ryypyllä ja sahaa ruoteita se lähtee koko päivän kertanykäisyllä käyntiin ilman repimistä, ei tosiasiassa onnistu monelta muulta ja se säästää vaan päivänmittaan kummasti energiaa kun ei tartte repiä sahaa jatkuvasti useaan kertaan tulille.

[Garde72]

Eka itse ostama saha Hq 51, olikohan vuosi 1988, enempi isäntälinjaa kuin ammattilisille, painava ja laiska kiertämään mutta voimaa kohtuullisesti. Sitten 42:n kautta useamman 242:n aikakausi kunnes vuosituhannen vaihteessa vaihto saksalaisiin, joissa toistaiseksi pysytty. 026->260. Kaikkiaan käsissäni on pärissyt suunnilleen 15-20 sahayksilöä, lainavehkeet päälle. Yhden kiinansahankin tulin hommanneeksi, sellainen lyhytteräinen yläkahva-Gerni jonka sittemmin ajoin lyttyyn mettäkärrin renkaan alla. Dolmarit, Shindaiwat, Echot kokeilematta mutta ihan potentiaalisia vaihtoehtoja, oliko kellä kokemuksia?

[Garde72]

Rakennustyömaasahana mulla on Stihlin MS200, ihan silläkin perusteella että kun sen aamulla kattotyömaalla käynnistää ryypyllä ja sahaa ruoteita se lähtee koko päivän kertanykäisyllä käyntiin ilman repimistä, ei tosiasiassa onnistu monelta muulta ja se säästää vaan päivänmittaan kummasti energiaa kun ei tartte repiä sahaa jatkuvasti useaan kertaan tulille.

Vaihdoin mopon tähän ja voin suositella, varsinkin katolla.

PS. Varmasti Milwaukee, Bosch tms. ajaa saman asian, valinta vaan osunut omalla kohdalla tämän värisiin värkkeihin. Sori off topic.

[SamiT]

Näillä allaolevilla on itse tullut sahailtua reilun 25 sahankäyttövuoden aikana pääasiassa.

Stihl MS260: Luotettava ja varma perussaha, melko paljon puhtia ja hyvä käyttää ja oli 11 vuotta tosi hyvä mutta nyt kai kampikammion stefat falskaa. Hyvä kokonaisuus ja laadukkaasti tehty eikä temppuiluja tai rikkoontumisia käytössä ennen tätä stefavikaa.

Stihl MS 170: Kätevä pikkusaha rakennushommiin ja pellonreunapajun kaatoonkin jotenkunten paukut riittää. Näppärä ja hintaan nähden hyvin tehty.

Sachs-Dolmar 109: Tosi laadukas ja kestävä peli mutta purukoppa kerää töhnää. Näitä kun saisi uutena niin ostaisin.

Sachs-Dolmar 110: Melkein sama kuin tuo 109, mutta luukku moottorin kopassa ja mutten samat arviot kestävyydestä ja käytettävyydestä.

Dolmar PS420: Nykyinen käyttösaha. Hyvä ja erittäin varma peruskone ja ihan mukavasti jaksaa purrakin puuta luokassaan. Vähän kömpelömpi käsitellä leveän kopan takia kuin vanha 109 Dolmari.

Husqvarna 254: Painaa, kestää lähes ikuisesti ja voimaa aivan kamalasti, kyllä puru lentää jos tätä viitsii heiluttaa metsässä, laitettu nykyään Vuolu-Kallen pyörittäjäksi. Näitä ei enää tehdä ja harmi juttu se vaikka vähän on painava tällaiselle nykyajan pullamössötyypille.

Husqvarna 55: Hirveä romu jota ei saatu koskaan eikä missään toimimaan kunnolla. Meinasin jo kiukuissani hävittää tuon 254:kin pois kun meni usko tämän kanssa Huskuihin. Vieläkin sylettää kun edes jossakin mainitaan Husqvarna 55. Ei paljoa tietoa tämän käyttöominaisuuksista kun ei tomivaan päivää meinannut olla.

Sachs-Dolmar 112: Tämä oli ikivanhaa mallia 80-luvun alusta, painoi paljon, näpit oli kovilla käynnistyksessä mutta toimi luotettavasti ja kesti kauan, voimaa löytyi paljon. Hyvä peli!

[EK]

Echo cs4200 ollut yli 10 vuotta polttopuusahana. Kevyt ja vääntävä moottori, vaikka vain 40 cm3.Luotettava ollut. Tärinänvaimennus ei paras mahdollinen.

[tommi]

Rakennustyömaasahana mulla on Stihlin MS200, ihan silläkin perusteella että kun sen aamulla kattotyömaalla käynnistää ryypyllä ja sahaa ruoteita se lähtee koko päivän kertanykäisyllä käyntiin ilman repimistä, ei tosiasiassa onnistu monelta muulta ja se säästää vaan päivänmittaan kummasti energiaa kun ei tartte repiä sahaa jatkuvasti useaan kertaan tulille.

Vaihdoin mopon tähän ja voin suositella, varsinkin katolla.

PS. Varmasti Milwaukee, Bosch tms. ajaa saman asian, valinta vaan osunut omalla kohdalla tämän värisiin värkkeihin. Sori off topic.

Samoin minä, ei moottorisahaa enää tule käytettyä rakennuksilla.

Mettässä ollut pikku Shindawoja; 352s kpl, käyntihäiriöitä. Shindaiwa 452s, ajettu harvaksi. 340 husse, ei hyvä, käyntiongelmia ja pakoputkesta aina ruuvit löysällä, teräjarrun kahva rikkoitui, muovia. Sthil 170, öljypumppu rikki, kaasaria ei pystynyt säätämään. Jonsered 2041, paljon ajettu, mäntään reikä, husse 242, pääsaha, viime talvenakin 170 kiintoa puuta sahasin täällä, ei ongelmia.

[DexMasZet]

Käytännössä pelkästään omista sahoista kokemusta, olen toki pätkän kokeillut muitakin, mutta ei kannata kehua..

Sthil 025, mahottoman hyvä yleissaha, tuo on aina metässä mukana. Jäänyt joskus varaston nurkkaan ja bensa letku hapettunut, sen vaihdolla pelannut useamman vuoden polttopuuhommissa, ostasin uuden 025 heti jos niitä tehtäisiin.

021, ranka hommissa hyvä, mutta 10cc pienempi, kuin 025, ja saman painoinen. Mieluummin sahaa isoveljellään, eikö nuo sylinteriä vaille samoja olekkin. Tuo tuli elävien kirjoihin impulssi letkun vaihdolla.

MS200T, lähinnä puutarha hommissa sahaillut, ja rakennus hommissa näppärä. Ainut saha minkä olen ehjänä ostanut.

Partner 420, uusi kaasutin kiinasta ja pelannut sen jälkeen, vähän se on halvan olonen ja ruotsalaisittain tehty. Tuossa on aina huonompi ketju ja pidempi laippa. Sahattu kaikkea mahollista paskasta betoniin.

Muitakin romuista kasattuja on, mutta eipä ole niillä juuri sahattu. Joku isompi saha, kuten 254 husku tai 026 stihl koko luokan saha pitäisi hommata isompien pöllien pätkimiseen. Tahtoo vaan nuo ammatti mallit olla tarkemmalla pidolla, niin minulle ei päädy kuin näitä harrastajien hylkäämiä romuja.

[Talumees]

Dolmari 115 tuli tilakaupan yhteydessä, toimii edelleen, jarrun kilpi halki. Seuraava isompi 5000 Dolmari isomman puun tekoon. Pienemmälle puulle Husqvarna 440 ollut yhden talven, ei huono. Ennen Huskua oli Stihlin MS200 samassa hommassa, ihan paska...

[Tynkäarska]

Minulla on sahat olleet aina hintahaitarin alapäästä, tosin käyttökin on aika vähäistä, n.25m3 polttopuuta vuosittain. Tärkeimpänä ominaisuutena pidän sahan painoa, toki tehoa pitää olla sen verran että pärjää.

Ensimmäinen itse ostettu saha oli Solo 639, maksoi 1490mk, raskas ja melko laiska kone, varmatoiminen kuitenkin, vieläkin käynnistyy tarvittaessa.

Seuraava oli Dolmar PS45, maksoi muistaakseni 199€ ja oli hintaansa nähden hyvä saha, tehoa kohtuullisesti eikä kovin painava, ainoa negatiivinen ominaisuus oli huono teräketjun ohjaus, kuusia karsiessa hyppäsi teräketju usein pois päältä, varsinkin jos oli vähän löysällä. Tästä myös rikkoontui öljypumppu, tuli kiinasta edullisesti.

Dolmarin rinnalle sain isäukolta kovassa käytössä olleen Stihl 211:n, oli painon ja käytettävyyden puolesta jokseenkin dolmarin veroinen, otin kuitenkin ykkössahaksi parempien tankinkorkkien takia, dolmarin korkkeja ei saanut auki ilman työkalua ja stihlissä on pikakorkit. Viime talvena sitten konkeloa purkaessa stihli jäi alimmaiseksi ja hajosi totaalisesti, painelin samana päivänä kauppaan ja ostin uuden samanlaisen sahan, hinta oli 360€.

Pihakäytössä ja hätävarana on stihl ms170, kätevä pikkusaha, olemattoman tehon vuoksi tuota ei tule metsässä käytettyä.

[IH man]

Husku 339xp on ollut lyhytikäisin saha muovikuorien ja huonon öljypumpun vuoksi. Muut Muskut ollu parempia.

[MP]

Huskuja monta ja hyviä kaikki 238,242,246,254 kuningas ja turbo jonsered,hyvä sekin.Stihlikiäkin useita ja kaikki täysiä susia,aina rikki.