Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.
sahurina vielä kattelee sitä tilannetta, mutta peräsahuri saattaa puuhastella siinä jotakin muuta ja se lentävä lankku voi tulla hiukan yllättäen.
Koulukaverin isä pääs hengestää tuollasen lentolankun takia.
Lankun nopeus oli lankkuun terän tekemistä jäljistä päätellen ollu suunillee terän kehänopeus, ettei sitä paljon ehdi väistellä, jos kohti tulee!
Setäukko joskus vuonna miekka ja kilpi sai kiilamaisen laudanpätkän rintakehälle, mut ei kovin kovalla vauhilla, ja lauta lappeellaa. Ukko kuitenkin nurin selällee!?
Juhnu kirjoitti: ↑Ti Maalis 26, 2024 12:53 pm
Nyt ymmärrän pointtisi
Toki jos raskaampaa tavaraa joutuu ottamaan vastaan niin silloin siinä pöydän puolivälissä on mukavampi paikka nostaa lankku kerrallaan ja heittää kärrylle tms.
toki keskeltäkin voi ottaa kiinni kun pitää huolen, että nostaa enempi etupäästä. tosta videolta selvii aika hyvin olisko toinen lauta minkä ottaa. toi ei oo ehkä paras kun se kuorma tehdää tonne sivuun. toinen vastaanottaja ottaa toisinpäin ja toinen toisinpäin. meillä on kärryt sahan suuntaisesti.
edelleen se toinen vastaanottaja voi mennä heti ajoissa ottaan sen etupään haltuun ja ainakin nostaa sitä niin sillon voi periaatteessa vetää pöydän takaisin.
jossain sahoissa on rullat eli puuta ei nosteta pois vaan voi vaikka pokaralla vetää sen pois pöydältä. oon miettinyt sellaisia pieniä viiksiä siihen pöydän sivulle runkoon mihin sen valmiin voi vetää pois pöydältä, mutta ne voi taas olla tiellä jossain tilanteessa. parempi vaan kun on reipas vastaanottaja mikä ottaa sen tavaran haltuun eikä kikkaile sen kanssa. sahurina vielä kattelee sitä tilannetta, mutta peräsahuri saattaa puuhastella siinä jotakin muuta ja se lentävä lankku voi tulla hiukan yllättäen.
teini-iässä olin ekoja kertoja vastaaottamassa ja se oli yleensä pääsiäisen seutuun vieraalla sahalla. nyt jo ainakin 25 vuotta ollu porukkasahana puurunkoinen ja peräsahurin pestin kautta jo parina vuonna koittanu sahurin hommaa. runko edelleen puuta, mutta rullat ja pöytä sentään metallia. kitkapyöräveto liikuttaa pöytää.
Sillä sahalla missä mä oon sahauttanu, on pöydän sivussa tila, mihin tapaan vetää valmiin tavaran, jolloin pöytä saa heti lähteä takaisin, ja sitten siirrän kärryyn. Samalla tavalla sivuun pitää käännellä. En kyllä käsitä tuota laudan pyörittelyä. Yksin pärjänny vastaanottamassa.
Juhnu kirjoitti: ↑Ma Maalis 25, 2024 10:55 pm
Eniten suunnittelulaji, sahan paikka pitäisi olla sellainen että tuote jatkaa samansuuntaisesti matkaansa.
Satoja motteja olen ottanut vastaan, pääasiassa yksin ja olen eri mieltä. Meillä on pintakärry ollut sillä pöydän päässä ja valmis tavara käännetään poikittain sahan viereen ja lajitellaan paksuuden mukaan suoraan välirimojen kanssa metrin levyisiin trukilla nosteltaviin nippuihin. Sahuri on melko rauhallinen ja tuon ehtii yksin suorittaa. Yleensä kun on kaksi ahkeraa vastaanottajaa, niin tahtoo mennä sähläykseksi kun kummankin pitää päästä koskemaan joka lautaan. Tai ainakin ovat toistensa tiellä.
Mutteriuuno kirjoitti: ↑Ti Maalis 26, 2024 8:01 pm
Yleensä kun on kaksi ahkeraa vastaanottajaa, niin tahtoo mennä sähläykseksi kun kummankin pitää päästä koskemaan joka lautaan. Tai ainakin ovat toistensa tiellä.
Jos on kaksi tai useampi vastaanottajaa niin pitää sopia miten toimitaan. Viimeksi kun sahattiin niin pappa oli kaverina ja meillä oli sellainen työnjako että minä otin noin 3/4 tavarasta vastaan ja pappa aina väliin otti sen viimeisen loson mikä tuli yhtäaikaa viimeisen lankun/laudan kanssa. Joskus taas on otettu vuoron perään kaverin kanssa ja hyvin se on toiminut.
meillä on ollu vähintään kaksi vastaanottajaa, toinen ottaa valmiin ja toinen pinnat ja jos tulee isosta tukista paljon valmista niin pintapuolen tyyppi jelppii. oikeastaan ihan sama montako tekijää kunhan pöytä liikkuu, jos se seisoo niin ei homma etene. ihan minimi on neljä ja vois olla se kolmaskin vastaanottamassa ja puuhastelemassa kaikkee ylimääräistä. ennen piti purua lapioida niin se oli se kolmas. joskus kun valmiin kuorma kasvoi korkeaksi niin hidasti ja teki pullonkaulaa. nojoo ei oo porukka enää nuorta niin ei voi olettaa että kerkee kaikkeen. samapa tuo meneekö päivä vai kaksi.
niin tosiaan joskus kun oli aika paljon tukkeja ja kasa laanilla korkea niin peräsahuri ja se kolmas vastaanottaja pyöritteli tukkeja. kerran se kolmas pyöritteli ittekseen ja ite olin peräsahurina ja tukki lähtikin vierimään poikittain ja kerkesin huutamaan isälle jotakin ja se hyppäs. tukki löi pohkeisiin ja sääret osui sahan runkoon terän kohdalle. vekit sääriin ja säikähdys, mutta se oli se läheltäpiti-tilanne. aika karua kun näät, että tukki vierii, mutta ei voi tehdä mitään. sen jälkeen ei oo ollutkaan niin isoja pinoja ja mielummin vieritellään sahurin ja peräsahurin kesken ne pahimmat. ne oli niitä hulluja vuosia kun sahattiin talon aineksia ja oli paljon sahattavaa.
Aikanaan olin apuna kenttäsahalla muutamana vuonna tammikuun alusta maaliskuuhun. Enimmillään sahattiin kai n. 1000m3 puuta. Puutavaraniput tehtiin poikittain eli 90 astetta sirkkelin pöytään siihen vierelle välirimoilla ja nostettiin trukkipiikillä välillä pois. Jotkut oikein isot lankut tehtiin nippuun samansuuntasesti kun pöytä. Pintanippu toiselle puolelle pöytään nähen. 1 vastaanottaja puolellaan. Eli koko hommassa ei ollu ikinä kun sahuri ja 2 apulaista.
Oli varmaan se koneellinen peräsahuri. kai se muunkinsuuntainen pinoaminen on ihan toimivaa jos on tilaa. kunhan sitä lautaa ei vekslailla miten sattuu. muistuu siskon mies kun alkoi kummallisesti kääntelemään lautoja kun oli kuulemma helpompi laittaa kyytiin jotenkin toisin kätisesti. no ei se sitä voinu jatkaa kun oli tahtotila että ne laudat on samansuuntaisesti.
jossain tosiaan pinoavat rimojen kanssa ja laittavat vanteilla nippuun. ehtiikö siinä sit kahdella vastaanottajalla tekemään kaiken ja vielä siirtelemään niputkin. muistelisin, että saatiin joskus aikaiseksi sellainen reilun 10 kuution kärryllinen tiukkaan ladottuna kahdessa päivässä. ettei olis pitäny jo latoa maahan osa. siitähän tulee toinen mokoma pintaa ja purua. olisko peräti 20 kiintoa päivässä. ammatisahoihin verrattuna hidasta. sillon vielä kaikenlaiset konerikot vei aikaa, nyttemmin on ollutkin erikoista kun ei oo tullu niitä luonnollisia korjaustaukoja ja on tarvinnu pitää ihan juomatauko erikseen.
Rainan sahurilla veitsen jälkeen pöydänjakaja ja terän päällä jämerä takapotku suoja eli ymmärtää lajin vaarat. Onhan palastellut puuta ekakerran 17 vuotiaana.
Toki saha ja sahurit josta olen ottanut vastaan on ollut omaa luokkaansa, ei siinä kerkeä edes kaksin mitään taapeleita tekemään ja rimottamaan kun on täysi työ saada tavara edes kärrylle nakottua.
Ja ihan järkevääkin sillein että se "kallis" kone ja sen käyttäjä saa hoidettua asiat tehokkaasti ilman turhia odotteluita.
( Ja onhan se mukavampi kotosalla lajitella tavarat suoraan niihin +5 taapeliin laaduittain.)
Ennen oli perus traktorisirkkeli hydraulisella perämiehellä ja tukinnostimella, siinä joutui itse heittelemään losoja pöydän taakse ja ottamaan tavaran vastaan suoraan pöydältä.
Kun sahuri keräsi paksun nipun pintoja ja työnsi sen läpi niin sai siinä vastaanottopäässä säpistä että ehti hoitamaan homman....
Nyt on joku sähköllä pyörivä monsteri josta sahuri itse saa heitettyä tavaran pöydältä joko losokuljettimelle tai tuotekuljettimelle niin ei vastaanottajankaan tarvitse miettiä "onko tuo menossa losoksi vai tuleeko lauta" kuljettimelle mahtuu useampi m³ sahattua tavaraa niin ei ole heti tehdas tukossa vaikka vastaanotto vähän tökkisikin.
(Myös se isojen tukkien yläterä ja hydrauliperämies löytyy)
Jäi mieleen joo ekoja kertoja sahalla vastaanottamassa teininä ja sahuri kanttas läjän lautaa. antoi armoa ja ootteli että poika sai otteen nipusta. päivän sahausten päätteeksi isä ajoi kuorman kotiin ja se taapeloitiin saman tein koska aamulla mentiin taas sahalle. hyvinkin tuli pitkähköjä päiviä.
oman talon puita kun oli viikko sahattu niin alkoi kyllä maistumaan puulta. huonosti nukutut yöt ja särkevät paikat. sai siinä sitä motivaatiota keräillä aamuisin. tosiaan joskus sahattiin jäisiä puita ja tietty siinä hanskat kastuu ja saa kylmää kun sitä jäistä puuta siinä pitelee. aivan kaameet säryt oli käsissä kun kyynärpäitä myöten oli hihat märät.
ihan kelpo hommaa kyllä sinänsä ja itsekin olisi mielelläni siellä vastaanottajana, mutta kun sahureita ei ole ilmottautunut liiaksi niin ei voi mitään.
Tiedän yhden rinteeseen kiinteästi paikalleen asennetun kenttäsahan jossa luovutuspää on 2-3 metriä korkealla maasta. Sahuri pystyy sahaamaan päivän yksistään kun tavaralle on tilaa mihin pudota. Lankut ,laudat toiselle puolen ja pinnat toiselle. Kaikki muukin on järjestetty niin että pärjää yksin. Loppupäivästä sitten kahteen mieheen tikuttavat kuivaajaan meneviin nippuihin. Ylistaron Untamalasta löytyy jos joku haluaa käydä katsomassa kuinka hommaa pystyy järkeistämään...
jussi77 kirjoitti: ↑Ti Maalis 26, 2024 10:01 pm
Oli varmaan se koneellinen peräsahuri. kai se muunkinsuuntainen pinoaminen on ihan toimivaa jos on tilaa. kunhan sitä lautaa ei vekslailla miten sattuu. muistuu siskon mies kun alkoi kummallisesti kääntelemään lautoja kun oli kuulemma helpompi laittaa kyytiin jotenkin toisin kätisesti. no ei se sitä voinu jatkaa kun oli tahtotila että ne laudat on samansuuntaisesti.
jossain tosiaan pinoavat rimojen kanssa ja laittavat vanteilla nippuun. ehtiikö siinä sit kahdella vastaanottajalla tekemään kaiken ja vielä siirtelemään niputkin.
Hydraulista perämiestä käytti. Puutavaranippuihin ei laitettu pantoja ja sahuri ite siirti ne välillä pyöräkuormaimella pois. Pintanippu kiristettiin pannoilla. Kyllähän siinä lautapuolella sai välillä liikkua niin paljon kun kerkes, mutta hyvin kerkes. Pintapuolen ottajalla ei ollu niin kiire. Puita siirrettiin sahan teloille ja työnnettiin lähemmäs välillä pyöräkuormaimella, monesti minun homma.
jussi77 kirjoitti: ↑Ti Maalis 26, 2024 10:01 pm
Oli varmaan se koneellinen peräsahuri. kai se muunkinsuuntainen pinoaminen on ihan toimivaa jos on tilaa. kunhan sitä lautaa ei vekslailla miten sattuu. muistuu siskon mies kun alkoi kummallisesti kääntelemään lautoja kun oli kuulemma helpompi laittaa kyytiin jotenkin toisin kätisesti. no ei se sitä voinu jatkaa kun oli tahtotila että ne laudat on samansuuntaisesti.
jossain tosiaan pinoavat rimojen kanssa ja laittavat vanteilla nippuun. ehtiikö siinä sit kahdella vastaanottajalla tekemään kaiken ja vielä siirtelemään niputkin.
Hydraulista perämiestä käytti. Puutavaranippuihin ei laitettu pantoja ja sahuri ite siirti ne välillä pyöräkuormaimella pois. Pintanippu kiristettiin pannoilla. Kyllähän siinä lautapuolella sai välillä liikkua niin paljon kun kerkes, mutta hyvin kerkes. Pintapuolen ottajalla ei ollu niin kiire. Puita siirrettiin sahan teloille ja työnnettiin lähemmäs välillä pyöräkuormaimella, monesti minun homma.
Viimeksi kun käytihin sahalla niin rimoitettiin valmis puutavara valmiiksi ja niput nostettiin peräkärryille.
Kotona niput nostettiin valmiina taapelille, ja homma oli selevä.
Jokisuun sahurilla oltihin.
Sen mitä minä olen ollut vastaanottamassa, niin yksin on turhan kiirettä ja kaksistaan leppoisaa. Piruako itteensä kiusaamaan. Työnjako on aina käynyt luonnostaan. Tuttu sahuri työntää tavaraa sellaista vauhtia, että riittää. Lisäksi olen usein teettänyt perustavaran lisäksi järeämittaista lankkua, liki pelkkaa, tuoreena turhan raskas punkea kuormaan yksistään.
Puolihuolimattomasti puhelimessa sahan puutetta puhuttuna tuli vinkki joutilaaksi luonnehditusta sahalaitoksesta. Agentti on nyt asialla, onko joutilas vai joutavanaikainen.
Joko kohta surruutetaan vitapäitä
Eepee kirjoitti: ↑Ke Maalis 27, 2024 9:45 am
Sen mitä minä olen ollut vastaanottamassa, niin yksin on turhan kiirettä ja kaksistaan leppoisaa. Piruako itteensä kiusaamaan. Työnjako on aina käynyt luonnostaan. Tuttu sahuri työntää tavaraa sellaista vauhtia, että riittää. Lisäksi olen usein teettänyt perustavaran lisäksi järeämittaista lankkua, liki pelkkaa, tuoreena turhan raskas punkea kuormaan yksistään.
Olin jossain välissä oikean ammatisahurin (kaverilla oli tukinnnostin ja hydrauliperämies, ja vielä yläsaha) rovin kätilö-osastolla. Sahattiin lähinnä vitoslautaa ja kakkosvitosta. Meitä oli kaksi heppua ja kun rivakkana oltiin niin satiin pinkattua samoin tein. Omalla rovilla meillä oli traktorin peräkärry, joskus kaksikin rovin pässä ja siihen yksikin mies ehti työntämään tavaran. Muutaman kerran kun sahattiin 3 tuuman pitkostavaraa niin oli pakko olla 2 miestä. Pudoteltiin pelkat sivulla päivystävän koneen trukkipiikeille, josta sitten heivattin kärryyn. Meillä oli leppoisa meininki, joskus työntekokin voi olla hauskaa kun ei räkä sieramessa riehu.
Yhteen aikaan kun tuli enemmän puuta sahuutettua, niin todettiin velipojan kanssa parhaaksi seuraava systeemi. Sahauspaikka valitaan siten, että taapelin pystyy perustamaan melko lähelle sahan perään. Taapelissa puutavara samaan suuntaan sahan kanssa. Taapelin pohja tehdään luonnollisesti valmiiksi ennen sirkkelin saapumista. Jos valmiita välirimoja ei ole, niin heti ensimmäiseksi pannaan tukkipinoon taapeliin nähden sopivan pituisia puita, jotka sahataan rimoiksi, niin niitä ei tarvitse etsiä pintakasasta tms. Taapelin pohjassa paras oli jos lankuille ja laudoille oli siinä oma paikkansa.
Tuolla systeemillä suht. hyvin saatiin samalla vaivalla puut taapeloitua suoraan sirkkelistä ja kun sahurin lopetti päivänsä, niin omatkin hommat oli tehty. Kahdeltaan ehdittiin hyvin tämä tehdä, vaikka sahuri oli nopeammasta päästä. Pinnatkin ehti rauhassa pinoamaan nättiin pinoon aluspuiden päälle, josta ne oli hyvä pätkiä moottorisahan laipalla polttopuuksi tai ottaa trukkipiikeillä pois nippuna.
Itse pidin tuota hyvänä, koska aika montaa turhaa askelta ja nostoa jäi pois, kun puut laittoi suoraan taapeliin.
Esimerkki ei-osaavasta: Kiinteä ja aivan liian ahdas sahauspaikka, matala katos, pitkä perämies ei sovi kolhimatta päätään katoksen reunaan. Pöydälle tuleva puu pitää kahteen mieheen kangeta pöydälle koska telat liian alhaalla. Vastaanotto liian ahdas ja pinnat ja laudat pitää lappaa poikittain samalle puolelle, eli tarviaa kaksi terveselkäistä ja tervekätistä vastaanottajaa. Eli sahaukseen menee kolme apumiestä sahurin lisäksi. Ei osaa itse hoitaa teriä, vaan ne käytetään muualla. Sitten kun kaksi terää on ajettu pilalle niin homma seisoo sen jäljestä siihen asti kunnes löytyy taas edullisin kunnostuspaikka.
No vehkeet 60-luvulta. Jotain vikaa tuossa pöydässä, koska kun tukista on tullut parimetriä terästä läpi niin alkaa tehdä kiilaa. Eli laudan loppupää on sekä vino, että kapeneva. Joidenkin mukaan sahurin osaaminen on luokkaa että pienestä tukista saa kaksi hyvää pintaa..
Ja jos pyydät että tee tukeista 2x4 täyskanttisena, niin alkaa soveltaa välillä ja sahaa jotain välimittoja joille ei ole käyttöä.
Kiertävä huippuluokan sahuri lopetti jokunen vuosi sitten. Kävi ensi katsomassa paikan missä sahataan ja minkälaisia puita. Kysyi mitä mistäkin tukista tehdään. Esim. jos pyysit lattialaudan aihiota, niin osasi jättää kuivumisvaraa ja paneeliin höyläysvaraa. Aina täyttä kanttia ja mitoissaan olevaa tavaraa. Osasi hoitaa terät ja kunnosti pikaterästerän kerran päivän aikana ja oli laadun lisäksi nopea.
Nykyisellä kaupan hinnalla ajattelisin että rahtisahaaminen kannattaa kun aletaan mennä 2x4 koosta isompiin kokoihin. Perus 22x100 laudan ostan vielä kaupasta.
Tuo on totta, että sahureissa on eroja. Tuo mitä meillä enimmäkseen käytettiin teki hyvän jäljen ja oli kyllä tehokas ja kaiken kaikkiaan hyvän sahurin maineessa. Sirkkelissä hänellä oli omalaatuinen mutta ihan näppärä ja nopea hydraulinen perämies ja tietysti tukinnostin, niin talonväki pystyi keskittymään sahatavaran kanssa puljaamiseen. Taisi olla jo kenttäsahuri toisessa polvessa.
Vähän toisenlainen tapaus eräs sahuri, jonka kalustoa joutui pariin otteeseen remontoimaan kesken urakkaa, vähän yllättäen sahassa ei ollut minkäänlaista perämiestä ja kaveri oli muutenkin sellainen, ettei oikein yhteistä säveltä tuntunut löytyvän kenenkään kanssa, joka kokeili perämiehen pestiä. Purut irtosi lopulta tuollakin kalustolla ja onneksi tavaran laadussa ei ollut isompaa sanomista.
