Suojakaasu

Tänne kaikki aiheeseen liittyvät keskustelut ja kysymykset

Valvojat: Jammu, sohvi

Vääräkoski
Viestit: 3869
Liittynyt: To Maalis 22, 2007 10:31 am
Paikkakunta: Pori
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Vääräkoski »

Suojakaasulla on vaikutusta:

"AGA
Suojakaasu vaikuttaa myös hitsin ulkonäköön, muotoon, hitsausnopeuteen, seosaineiden palamishäviöihin (millä on vaikutusta hitsin lujuuteen), korroosio-ominaisuuksiin ja oksidien muodostumiseen (kuonanmuodostukseen) hitsipalon pintaan."
borg
Viestit: 6813
Liittynyt: La Elo 02, 2008 1:14 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja borg »

Toki aina kaikki kaikkeen vaikuttaa, mutta tässä suhteessa ei ilmeisen radikaalisti ainakaan tavallisilla rakenneteräksillä.
8400
Viestit: 9813
Liittynyt: La Marras 24, 2007 1:44 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja 8400 »

Paljonko siinä säästää käyttääkö co2 vai seoskaasua? Kyllä siitä kannattaa vähän maksaa enemmän jos hitsausjälki on huomattavasti parempaa, saa helpommin parempaa jälkeä eikä sotke poltinta niin paljoa :idea:
JariS
Viestit: 880
Liittynyt: La Joulu 17, 2005 1:57 pm
Paikkakunta: Humppila
Viesti:

Viesti Kirjoittaja JariS »

8400 kirjoitti:Paljonko siinä säästää käyttääkö co2 vai seoskaasua? Kyllä siitä kannattaa vähän maksaa enemmän jos hitsausjälki on huomattavasti parempaa, saa helpommin parempaa jälkeä eikä sotke poltinta niin paljoa :idea:
Satasia säästää 10 vuodessa (tai ehkä jo vuodessa), verrattuna seoskaasuun ja vuokrapulloon, tietenkin jos paljon hitsaa niin säästää vielä enemmän.
Eikä siinä jäljessä suurta eroa ole kummalla hitsaa, en ainakaan itsellä juurikaan eroa huomannut kun oman hiilidioksidipullon hankin, tosin en ammattihitsari olekkaan ja koneenakin kovasti parjattu Wallius.
8400
Viestit: 9813
Liittynyt: La Marras 24, 2007 1:44 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja 8400 »

Varsinkin noitten walliusten kanssa tuntuu olevan ehdotonta käyttää tota 8 prosenttista(awomix) Loppuu se paukkuminen sun muu räkiminen. Tokihan niitäkin on montaa eri mallia
Paalari
Viestit: 2032
Liittynyt: Ma Marras 17, 2008 3:36 pm
Paikkakunta: Satakunta, Köyliö
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Paalari »

Nyt on muutama tunti tähitty raapasusytytteisellä tig polttimella, ja aikamoista räpellystä on ollut. Itse sytys ei tuota ongelmia.
Suoria peltejä saa auttavasti toisiinsa kiinni.
Huomattavasti hankalampaa on liimata ohutseinäistä(25x1,5mm) putkea päittäin toisen kylkeen.
Tahtoo vaan se toisen putken pää sulaa puhki , vaikka koittaa lämmittää toispuoleisesti .
Ja sanomattakin on selvää että elektrodin päässä on aika usein jotain ylimääräistä..
Kaiken parhaiten luonnistui kun veti ensin migillä ohuen sauman ja kävi sen sitten vielä läpi tig polttimella.
Viritys voidaan katsoa onnituneeksi jollei teho laske enempää kuin 10%
borg
Viestit: 6813
Liittynyt: La Elo 02, 2008 1:14 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja borg »

Paalari kirjoitti:Nyt on muutama tunti tähitty raapasusytytteisellä tig polttimella, ja aikamoista räpellystä on ollut. Itse sytys ei tuota ongelmia.
Suoria peltejä saa auttavasti toisiinsa kiinni.
Huomattavasti hankalampaa on liimata ohutseinäistä(25x1,5mm) putkea päittäin toisen kylkeen.
Tahtoo vaan se toisen putken pää sulaa puhki , vaikka koittaa lämmittää toispuoleisesti .
Ja sanomattakin on selvää että elektrodin päässä on aika usein jotain ylimääräistä..
Kaiken parhaiten luonnistui kun veti ensin migillä ohuen sauman ja kävi sen sitten vielä läpi tig polttimella.
Juuri näiden ohutseinämäisten materiaalien kanssa on paljon hyötyä "oikean" TIG-koneen pulssitusominaisuuksista. Pulssittomalla koneella onnistuu helpommin vähän paksumman tavaran hitsaus, siinä kun ei pulssitoiminnosta juurikaan ole apua, pikemminkin päin vastoin.
Blis
Viestit: 918
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 6:59 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Blis »

Paalari kirjoitti:Nyt on muutama tunti tähitty raapasusytytteisellä tig polttimella, ja aikamoista räpellystä on ollut. Itse sytys ei tuota ongelmia.
Suoria peltejä saa auttavasti toisiinsa kiinni.
Huomattavasti hankalampaa on liimata ohutseinäistä(25x1,5mm) putkea päittäin toisen kylkeen.
Tahtoo vaan se toisen putken pää sulaa puhki , vaikka koittaa lämmittää toispuoleisesti .
Ja sanomattakin on selvää että elektrodin päässä on aika usein jotain ylimääräistä..
Kaiken parhaiten luonnistui kun veti ensin migillä ohuen sauman ja kävi sen sitten vielä läpi tig polttimella.
Tuossa tuo raapaisusytytyksen huono puoli onkin, ei pysy elektrodit mallikkaina. Jos haluaa että valokaari pysyy hyvin hallussa ja "terävänä" niin ei kestä elektrodin päässä olla minkäänlaista kokkaretta vaan pitäisi näyttää oikein terävältä lyijykynältä se pää. Myöskin tuo mitä borg mainitsi nuista pulsseista on aivan tosi....
Paalari
Viestit: 2032
Liittynyt: Ma Marras 17, 2008 3:36 pm
Paikkakunta: Satakunta, Köyliö
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Paalari »

Sytysvaiheessa ei elektrodiin tullut "töyhkää".
Taidettiin sillä välillä sulaakin hämmentää ja lisä-ainelangallakin tökkiä.
Lanka oli 2mm paksua, olisi ehkä saanut olla ohempaa, niin ei olisi tarvinnut niin lähelle valkeaa viedä.
Onko elektodin paksuudella merkitystä kun hitsataan ohutta tavaraa.
Tuossa on 2,4mm tappi.

Onko niissä pulssikoneissa joku jalkapetalin, jolla saadaan virtaa pudotettua?
Viritys voidaan katsoa onnituneeksi jollei teho laske enempää kuin 10%
borg
Viestit: 6813
Liittynyt: La Elo 02, 2008 1:14 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja borg »

Elektrodin paksuudella ei ole kovin valtaisaa merkitystä, toki sekin vaikuttaa. Kärki pitää hioa niin, että hiontanaarmut ovat pitkittäissuunnassa. Muuten valokaari saattaa vaeltaa.

Kärjen pitää pysyä puhtaana. Jos lisäainetta joutuu elektrodiin, valokaari muuttuu surkeaksi hitsata, saattaa hyvinkin johtaa hallitsemattomiin materiaalin sulamisiin, kun valokaari ei tottele isäntää.

Jalkapedaali on suosiossa ameriikan maassa. On niitä ollut saatavissa Kempinkin koneisiin ainakin joskus ammoin. Yleensä lepovirralle tiputus on ohjattavissa hitsaimen liipaisimesta.

Kiinalaisia pulssitiggejä saa aika edullisesti. Yksi tuttu oli hankkinut sellaisen TIG-puikko-plasma-ihmeen ja testasin sitä kerran. Ei se ollut hullumpi hitsata hintaansa nähden.
jusape
Viestit: 3500
Liittynyt: Ti Touko 03, 2011 10:56 pm
Paikkakunta: Yläne
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jusape »

Ei suoranaisesti tähän liity mut ehkä hiukan:
Silloin joskus kun telakalle menin töihin (-93) LNG tankkereiden alumuunipalloja hitsailemaan niin siellä oli kaasuna 99,9% Helium.
Ainevahvuudet oli 29-169mm joita hitsailtiin
Ihmeitä tehdään päiväs, mahdottomat vaatii kaks
Nuffit DM4-54, Univ Four-61, 460T EVO III ( ~300hp ) -64,
GMC 6-71 -65 (Detroit Diesel), Allis-Chalmers TL20D-60
USA GM autoja vuodesta -90 + Muuta roipetta

http://WWW.NUHVI.NET
http://WWW.KONEKANSA.NET
Blis
Viestit: 918
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 6:59 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Blis »

borg kirjoitti:Elektrodin paksuudella ei ole kovin valtaisaa merkitystä, toki sekin vaikuttaa. Kärki pitää hioa niin, että hiontanaarmut ovat pitkittäissuunnassa. Muuten valokaari saattaa vaeltaa.

Kärjen pitää pysyä puhtaana. Jos lisäainetta joutuu elektrodiin, valokaari muuttuu surkeaksi hitsata, saattaa hyvinkin johtaa hallitsemattomiin materiaalin sulamisiin, kun valokaari ei tottele isäntää.

Jalkapedaali on suosiossa ameriikan maassa. On niitä ollut saatavissa Kempinkin koneisiin ainakin joskus ammoin. Yleensä lepovirralle tiputus on ohjattavissa hitsaimen liipaisimesta.

Kiinalaisia pulssitiggejä saa aika edullisesti. Yksi tuttu oli hankkinut sellaisen TIG-puikko-plasma-ihmeen ja testasin sitä kerran. Ei se ollut hullumpi hitsata hintaansa nähden.
Väittäsin kyllä että tapin paksuudella on paljonkin merkitystä, nuin äkkiä muistelisin että 2,4mm tapilla ei saisi alle 100A mennä virrat tai ei tahdo toimia enää kunnolla. Itse olen omassa koneessa käyttäny 1,6mm tappia tuommoisena joka paikan tappina ja sillä virratkin voi puotella aina jonnekkin 30A asti joka alkaa jo olemaan sopiva milliselle tavaralle.

Elektrodin lisäaineistuksella on myös merkitystä, punapäinen toimii parhaiten dc-hommissa (taitaa olla wolframi seosteinen?) kun taas alumiinille vihreä elektrodi olisi hyvä.

Pulssikoneista sen verta että tuo oma kone on saksanpoikien teettämä kiinalainen mutta aivan hyvä hitsata, merkiltään taisi olla lcd-vision. Pulssiominaisuuksia löytyy mm. pulssin taajuus, ylä- ja alavirta ja pulssin pituus. Nuilla saa jo säädettyä sen aika hyväksi ohuellekkin kun laittaa tarpeeksi pienen alavirran ja sitten sen verta pulssia että sulaa hyvin...
Paalari
Viestit: 2032
Liittynyt: Ma Marras 17, 2008 3:36 pm
Paikkakunta: Satakunta, Köyliö
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Paalari »

Hommasta tulee vanhat kaasuhitsaus ajat mieleen.
Nyrkkejä kuumottaa, kintaan on liekeissä ja syliin lorahtaa kahveekupillinen sulaa..

Miten noissa kipinäsytytteisissä elektrodin paikka.
Onko kärki kokonaan kaasukuvun sisällä, ettei pääse sillä sulaa söhimään?
Entäs kappaleiden hitsausasento. Oletetaan että hitsataan latikkaan putki pystyyn. Ei tahdo saada pystyputkeen tarttumaan lisä-ainetta vaan sula pakkaa valumaan alamäkeen.
Viritys voidaan katsoa onnituneeksi jollei teho laske enempää kuin 10%
Blis
Viestit: 918
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 6:59 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Blis »

Paalari kirjoitti:Hommasta tulee vanhat kaasuhitsaus ajat mieleen.
Nyrkkejä kuumottaa, kintaan on liekeissä ja syliin lorahtaa kahveekupillinen sulaa..

Miten noissa kipinäsytytteisissä elektrodin paikka.
Onko kärki kokonaan kaasukuvun sisällä, ettei pääse sillä sulaa söhimään?
Entäs kappaleiden hitsausasento. Oletetaan että hitsataan latikkaan putki pystyyn. Ei tahdo saada pystyputkeen tarttumaan lisä-ainetta vaan sula pakkaa valumaan alamäkeen.
Elektrodin pitäisi aina olla kaasussa, jos ei ole niin hapettuu välittömästi/sulaa elektrodin pää... Ohjeen mukaisesti jos elektrodin mitta säädetään niin sen tulisi olla elektrodin halkaisijan verran ulkona kaasukupista, mutta käytännössä 3-5 milliä on semmoinen hyvä mitta jolla onnistuu jo pienankin hitsaus kohtuu tiukkoihin väleihin...

Hitsausasennosta, helpoinhan olisi hitsata siten että saa vaakasaumaa tehdä mutta pienakin kyllä onnistuu, jossei tartu pystyputkeen niin todennäköisesti se on liian kylmä tai sitten liian kuuma sula. Sopivasti kun on lämpöä joka paikassa niin se "imaisee" sulan kiinni siihen pystyputkenkiin varsinkin jos valokaarella "puhaltaa" sopivasti...

Ihan mielenkiinnosta, paljoko olet säätänyt kaasuvirtauksen? kuutosen kupilla ohjearvo on muistaakseni luokkaa 6-8l/min...
Lister
Viestit: 717
Liittynyt: Ti Huhti 05, 2011 7:31 pm
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lister »

Erivärisillä elektrodeilla HF-syttyvyys on aivan erilaista. Esim. Kemppi suosittelee ainoastaan harmaata elektrodia käytettäväksi. Monesti oli huollossa Kempin Mastereita, joilla ei syttynyt valokaari vaikka HF kipinää tuli. Yleensä oire poistui, kun vaihtoi harmaan elektrodin, eniten käytetyn punaisen tilalle.
Blis
Viestit: 918
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 6:59 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Blis »

Lister kirjoitti:Erivärisillä elektrodeilla HF-syttyvyys on aivan erilaista. Esim. Kemppi suosittelee ainoastaan harmaata elektrodia käytettäväksi. Monesti oli huollossa Kempin Mastereita, joilla ei syttynyt valokaari vaikka HF kipinää tuli. Yleensä oire poistui, kun vaihtoi harmaan elektrodin, eniten käytetyn punaisen tilalle.
Kyllä kaikki tigit millä oon hitsannu on sytyttänyt aivan hyvin punaisella kepillä ja HF-sytytyksellä... Kiinalaisesta ja kolmesta-neljästä eri kempistä kokemusta kuitenkin eikä yhdessäkään ole ollut ongelmia...
borg
Viestit: 6813
Liittynyt: La Elo 02, 2008 1:14 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja borg »

Blis kirjoitti:...Elektrodin lisäaineistuksella on myös merkitystä, punapäinen toimii parhaiten dc-hommissa (taitaa olla wolframi seosteinen?) kun taas alumiinille vihreä elektrodi olisi hyvä...
Noissa elektrodeissa on kehitys mennyt eteenpäin. Luonnollisesti kaikki elektrodit ovat "volframiseosteisia", koska niiden perusaine on volframi. Vihreäpäinen on puhdasta volframia, sitä käytettiin ammoin alumiinin hitsaukseen. Parempia on olemassa.

Punapäistä on perinteisesti pidetty hyvänä, mutta sekin on menneen talven lumia. Tässä elektrodissa on seosaineena toriumia. Torium on radioaktiivinen aine, joten se aiheuttaa mahdollisen terveysriskin. Jos elektrodia hiottaessa hiontapöly saa pölähdellä vapaana, voi toriumia sisältävä "kuuma hiukkanen" päätyä keuhkoihin. Kun se siellä tikittelee muutaman vuosikymmenen, ei se ainakaan hyväksi ole.

TIG-elektrodien hiontaa varten on olemassa erikoislaitteita, joissa hiontapöly tartutetaan nesteeseen. Punapääelektrodien hiontapölyllä kyllästetty neste on luonnollisesti ongelmajätettä. Kovin vahva säteilijä torium ei ole, muistaakseni se säteilee alfahiukkasia, joiden läpäisykyky on vähäinen, mutta riski on hyvä tiedostaa.

Parhaana elektrodina pidän 1,5% lantaanioksidilla seostettuja. Kun oppilaitoskäytössä TIG-hitsaajilla on ollut vapaasti kokeiltavana mm. valkoisia, harmaita ja näitä kultapäisiä elektrodeja, muiden menekki on käytännössä loppunut, koska kaikki ovat omien vertailujensa perusteella päätyneet kultapäisiin.

1,5% kultapäinen lantaaniseosteinen on hyvä syistä että:
- se vastaa syttyvyydeltään ja tuntumaltaan (hyvänä pidettyä) punapäistä toriumseosteista
- se soveltuu erinomaisesti myös vaihtovirralle
- radioaktiivisuutta ei ole, eikä siis terveysriskiä

Tuolla aiemmin mainittua vihreäpäistä seostamatonta elektrodia en suosittele, koska sen sulamislämpötila on satoja asteita alle lantaaniseosteisen. Alumiinihitsauksessa esim. lantaaniseosteisen elektrodin kärki pysyy kuosissaan huomattavasti paremmin.

Suomessa myytävien elektrodien tunnusvärit:
Vihreä - seostamaton, eli puhdas volfram
Punainen - 2% torium Kuva
Valkoinen - 0,8% zirkonium
Harmaa - 2% cerium
Musta - 1% lantaani
Kulta - 1,5% lantaani
Sininen 2% lantaani
Viimeksi muokannut borg, Pe Syys 16, 2011 5:05 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
borg
Viestit: 6813
Liittynyt: La Elo 02, 2008 1:14 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja borg »

Blis kirjoitti:...Väittäsin kyllä että tapin paksuudella on paljonkin merkitystä, nuin äkkiä muistelisin että 2,4mm tapilla ei saisi alle 100A mennä virrat tai ei tahdo toimia enää kunnolla. Itse olen omassa koneessa käyttäny 1,6mm tappia tuommoisena joka paikan tappina ja sillä virratkin voi puotella aina jonnekkin 30A asti joka alkaa jo olemaan sopiva milliselle tavaralle...
Sinänsä ihan hyvin olet väittänyt, tottahan tuo on. Itse on varmaan tullut hitsattua yleensä paksumpaa evästä, kun vakiokooksi omalla kohdalla on muodostunut tuo 2,4 mm. Toki ohuempi elektrodi on parempi pienemmillä virroilla.

Paksumpi elektrodi soveltuu isommalle virta-alueelle, mutta ei parhaalla mahdollisella tavalla. Pienemmillä virroilla ohuempi elektrodi auttaa suuntaamaan valokaaren energian tarkemmin kohteeseen.

Löytyipä aiheesta taulukkokin:
Kuva
borg
Viestit: 6813
Liittynyt: La Elo 02, 2008 1:14 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja borg »

Lister kirjoitti:Erivärisillä elektrodeilla HF-syttyvyys on aivan erilaista. Esim. Kemppi suosittelee ainoastaan harmaata elektrodia käytettäväksi. Monesti oli huollossa Kempin Mastereita, joilla ei syttynyt valokaari vaikka HF kipinää tuli. Yleensä oire poistui, kun vaihtoi harmaan elektrodin, eniten käytetyn punaisen tilalle.
Tuohon tiggien sytytysongelmaan on olemassa ns. pielavetinen korjauskeino: Hitsaimen kaasusuuttimen (se vaaleanpunainen keraaminen) päälle pyöräytetään kuparilangasta jonkinlainen (jokainen tekee sellaisen kuin haluaa tai osaa) lenkura. Kuparilangan toinen pää pyöritellään hitsaimen käsikahvaan. Tämä piuha toimii maattojohtona ja purkaa keraamiin syntyvän staattisen varauksen, joka haittaa sytytystä. Vaihtoehtoisesti voi kokeilla koskettaa hitsauspöytää, työkappaletta, tms. kaasusuuttimen "lappeella" aina kun ilmiötä esiintyy.

Tuollainen piuhanpätkä ei haittaa millään tavalla, se ei lyö kynsille.
ultimate welder
Viestit: 4191
Liittynyt: Su Huhti 13, 2008 10:00 pm
Paikkakunta: 39750
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ultimate welder »

Hyvää tietopläjäriä TIGittelystä pukkaa, onkin jo pahasti päässyt unhoittuun..
Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: ch ja 42 vierailijaa