Itkeminen

Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.

Valvojat: Jammu, sohvi

vällykäärme
Viestit: 143
Liittynyt: La Huhti 18, 2009 10:32 pm
Viesti:

Itkeminen

Viesti Kirjoittaja vällykäärme »

Näin illan mittaan mieleen juolahtaa kaikenlaista.

Milloinkas Masinisti on viimeksi itkenyt?

Ja jos sopii kysyä niin miksi?
jip59
Viestit: 2880
Liittynyt: Ma Elo 21, 2006 11:18 pm
Paikkakunta: Tervajoki Pohojammaalla
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jip59 »

Jokunen vuosi sitten äiteen kuolinvuoteella.
Valmet 604-4 -83 Valmet 705-4 87 Nh M160 -98 Ei savua ilman kokeilua...
Konekansa.fi
severi2
Viestit: 2384
Liittynyt: La Maalis 17, 2007 8:58 am
Paikkakunta: Ilomantsi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja severi2 »

Tuli 15.04 seitsämäntoista vuotta siitä kun kaksitoista vuotias tyttäreni jäi auton ja kuoli.
Tahtoo vaan vieläkin tippa tulla linssiin haudalla vuosipäivänä käydessä ja muistellessa sekä miettiessä asioita.
Fordson Major -51, Dexta -60, Steyr 80a -54, 180 -52, 180-53, 180a-56, 185 -54, 280a -70 ja MB Trac 1500 -83, Volvo Boxer 350 -63, Belarus 820 -82
mikkiman
Viestit: 1852
Liittynyt: Ke Marras 26, 2008 6:01 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mikkiman »

öö oman lapsen kuolema on sellainen asia,että siinä kyllä itku pääsee kovemmaltakin masinistilta.. :cry: mun äitee kuoli 98 ja sisar äkillisesti 2005,eli itketty on :cry: mut silti elämä jatkuu... :?
Vauhtivaunu
Viestit: 28
Liittynyt: Ma Touko 28, 2007 9:24 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Vauhtivaunu »

Viimeksi itkin kauan sitten kun nuoruuden kaveri haudattiin. Sen jälkeen on joutunu olemaan niin monta kertaa arkunkantajana ettei kuolema enää itketä. Enemmän itkettää tämä nykyajan välinpitämättömyys kun mikään ei enää tunnu ketään koskettavan. Tositeeveestä katotaan sotaa ja haukotellaan kun ketään ei kuole.
JR
Viestit: 508
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 11:44 pm
Paikkakunta: Hollola
Viesti:

Viesti Kirjoittaja JR »

En ymmärrä, miten oman lapsen kuolemasta voi yleensä edes selviytyä. Olen varma, että jos minun kohdallani niin kävisi, en selviäisi siitä ollenkaan.
JR
Aki74
Viestit: 213
Liittynyt: Ma Joulu 26, 2005 9:16 pm
Paikkakunta: Porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aki74 »

Minulla meni vuosia itkemättä vaikka joskus olisin halunnutkin.

Irtisanominen kuukausi sitten ja henkilökortin leikkaaminen saksilla silmien edessä (kulunvalvontasirun takia tosin) jotenkin herkisti mielen. Ei pystynyt ajamaan autoa ihan heti.

Työkavereiden hyvästely, oman kelvottomuuden tunne ym. tuntui kyllä pahalta koko irtisanomisajan mutta viimeiset viisi minuuttia olivatkin yllättäen henkisesti pahimmat.
rollierno
Viestit: 89
Liittynyt: To Helmi 28, 2008 7:05 pm
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja rollierno »

Aki74 kirjoitti:Minulla meni vuosia itkemättä vaikka joskus olisin halunnutkin.

Irtisanominen kuukausi sitten ja henkilökortin leikkaaminen saksilla silmien edessä (kulunvalvontasirun takia tosin) jotenkin herkisti mielen. Ei pystynyt ajamaan autoa ihan heti.

Työkavereiden hyvästely, oman kelvottomuuden tunne ym. tuntui kyllä pahalta koko irtisanomisajan mutta viimeiset viisi minuuttia olivatkin yllättäen henkisesti pahimmat.
Tämän koin itse 10 vuotta sitten, häpeän tunne oli silmitön. Koko elämä pilalla, eikä mitään tulevaisuutta.

Meni sitten viikko ja pääsin töihin, ihana työpaikka. Oli sitte aika paljon reissua ja akka jätti, uus murhe...

Ole onnellinen, meni miten meni
ripa luisu
Viestit: 1691
Liittynyt: Ma Tammi 21, 2008 9:48 pm
Paikkakunta: seinäjoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ripa luisu »

vuosi sitten viimeksi kun silloin 8v tyttärelläni todettiin elin ikäinen vakava sairaus. viikon verran meinasi olla tunteet pinnassa mutta sitten elämä jatkui ja nykyään kaikki menee arki rutiinilla. välillä tulevaisuus hänen kohdalla huolestuttaa mutta eipä sitä saisi murehtia sellaista josta ei ole edes varma. ihmisen murehtimisista yli 90% on turhia joka ei toteudu ja melkein loput on asioita jolle ei itse voi mitään.
ford 4000 -75
Konekansa.fi
usko55
Viestit: 687
Liittynyt: Su Marras 18, 2007 4:33 pm
Paikkakunta: suonenjoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja usko55 »

Eipä ole tullut vollotettua.
Tyyppi
Viestit: 839
Liittynyt: Ke Syys 06, 2006 9:40 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tyyppi »

Oma kuusivuotias poika makasi kolme vuotta sitten yhtenä aamuna kuolleena sängyssä, kun mentiin tarhaan herättelemään. Äkillinen keuhkokuume vei yön aikana.
Heti ei itkettänyt mutta vähän myöhemmin tuon tuosta.
On se yksi elämää eniten muuttaneista aamuista.
"Mitä teetkin, tervaa se lopuks...."
Avatar
ihmehitsari
Viestit: 18651
Liittynyt: Ti Joulu 26, 2006 8:56 pm
Paikkakunta: Kainuu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ihmehitsari »

"Suomalainen mies ei itke"
säästellen sippiin
Sarah F
Viestit: 790
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 10:37 am
Paikkakunta: Pirkanmaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sarah F »

Tänä talvena on tullut itkettyä melkoisesti, murhetta on riittänyt ihan vaikka muille jakaa, mutta eipä taida kellekään kelvata.
Ei siinä itkemisessä mitään pahaa ole, itki sitten mies tai nainen, joskus se se jopa auttaa melkoisesti.
Elä, älä ole.
Motormän
Viestit: 79
Liittynyt: Ma Joulu 24, 2007 11:23 am
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Motormän »

Alle viisikymppisen kaverini viimeiset sanat kuolivuoteellaan oli:Itkisin jos osaisin,tämä sama vika on minussakin,Itku voisi tosiaan joskus helpottaakin.
Sepi
Viestit: 91
Liittynyt: To Maalis 30, 2006 5:17 pm
Paikkakunta: Pieksämäki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sepi »

Tulihan sitä ulvottua kun elämä romahti, mut nyt on jo uudet kujeet mielessä... Niinhän ne väittävät että suomalainen mies ei itke eikä puhu tunteistaan. En oo varmaan sitten suomalainen enää.
Jos kynsien alla ei ole likaa, verta tai öljyä, on se amatöörien puuhastelua..
ka veli
Viestit: 407
Liittynyt: Ti Maalis 25, 2008 11:30 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ka veli »

Tunteita ei pidä "kovettaa" annetaan itkun tulla jos on tullakseen.
kivimies
Viestit: 2874
Liittynyt: Su Touko 04, 2008 11:26 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja kivimies »

Sepi, oikein mukava kuulla että sulla alkaa olla elämä mallissa. Mitä itse asiaan tulee niin itkenyt olen viimeksi lapsena, jotenkin se kyky on tullut hukattua, en osaa sanoa olisinko jotenkin ehjempi jos osaisin vai olenko tosiaan kadottanut jotain korvaamatonta.
Ford 4000
Viestit: 1062
Liittynyt: La Joulu 17, 2005 6:41 pm
Paikkakunta: Pohj.Pohjanmaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ford 4000 »

Tulee aina tippa linssiin kun kattelee Tuntematonta ja muitakinsotaelokuvia. Isä ei koskaan valittanut sota aikaa vaikka oli mukana molemmissa sodissa.Kait katto sen velvollisuudekseen.
varmari
Viestit: 754
Liittynyt: La Joulu 17, 2005 7:30 pm
Paikkakunta: sastamalan KIIKKA
Viesti:

Viesti Kirjoittaja varmari »

se on nykypäivänä niin että suomessa yrittäjä ja varsinkin maatalousyrittäjä saa itkeä joka ilta itsensä uneen ja aamulla on aina vaan itkukurkussa noustava niin on tehny isä ja isän isä ja isän isän isä ja ja ja .............
mutta itkua on monenlaista kyyneltä harvoin näkee silloin kun se tulee on yleensä vakava paikka kyynelehtiäkö ilosta vai surusta :?: :roll: miten kukakin itkee ja miksi
"jos kyyneleet helmiä ois" :cry:
Ei muutakun leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä..........
ultimate welder
Viestit: 4191
Liittynyt: Su Huhti 13, 2008 10:00 pm
Paikkakunta: 39750
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ultimate welder »

Isän haudalla.
Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Lynyrd Skynyrd ja 30 vierailijaa