"Elikkäs homman eli hommelin nimi on se, että sitsueissoni on nyt ihan abauttiarallaa viittä vaille siinä pisteessä, että meikämandoliinikin alkaa ärsyyntymään tyyliin kaikista, ketä käyttää juurikin ihan just niitä kaikkein ärsyttävimpiä sanoja ja sanontoja. Koska kieli. Toiset on ihan että himmeetä, mutta onneksi on vielä niitäkin, mitkä tykkää, että ei sentäs ihan kaikki ole täysin bueno.
VÄITTÄISIN, ETTÄ jengi jakaantuu kahtia siinä, ärsyyntyykö ne eeppisistä muoti-ilmaisuista ja tavalla ja toisella väärin käytetyistä sanoista vaikos eikös. Ne jotka ei ärsyynny, on onnellisia eikä niiden pidä lukee tätä. Mutta ne jotka ärsyyntyy, saa tästä vain lisää syytä ragee, joten ei pidä niidenkään lukee tätä. Ihan huippista ja mahtavuutta olisi, jos ei kukaan lukisi. Elikkäs parhautta juurikin. Allekirjoittanut itse henkilökohtaisesti on ainaskin sitä mieltä lähtökohtaisesti ja etenkin pitkässä juoksussa se olisi kaikille parasta.
Kuiteskin on niin, että erillaisia tsäänssejä mokata kielenkäytössä on lukemattomia, eikä puhumista ja kirjoittamista niinku sen takia kannata kokonaan hylätä. Yleensä pahiten jauhenlihasta, teransseista ja telvisioista hikeentyvät tyypit ovat äidinkielen opettajia tai muita kielinatseja, jotka rakastavat pilkkua toisinaan turhankin intiimisti. Koska possessiivisuffiksi. Mutta ne kannattaa ignoorata, ja ymmärtää, että niillä se vaan menee vähän tunteisiin. Toisaalta jos antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, menee puurot ja vellit pesuveden mukana, joten kai minäkin vain joudun pelaa mukana, vaikka onhan se välillä haastavaa.
USEINMITEN ON hirvittävimpien sanojen ja sanontojen takana nuorisolaiset, jotka asiaan kuuluvasti tahtoo kapinoida ja puhua ja kirjottaa just erinlailla mitä vanhat pierut. Toisaalta kyllä keski-ikäisetkin ovat tästä ottaneet kopin, sillä juurikin he puhuvat esmes nuorisolaisista, mikä ei todellakaan ole mikään kuus kautta viis nuorisolaisten itsensä mielestä.
Sitte on niitä, ketkä perustelee noloja sanavalintojaan sillä, että ne on muka ironisia, ainakin jos joku niistä huomauttaa. Ite ne on aina kuitenkin ihan että mä vaan niinku tyyliin tykkään käyttää niitä läpällä. YOLO! (ironisesti.) Ei lyhenteistä oikein tod. näk. muuta voi sanoa kuin että LOL.
Tuoreet mammat elikkä emännät, joilla on ollut masuasukki kyydissä (kunnes ovat poksahtaneet), puhuvat usein rakkauspakkauksista, mutta se loppuu siinä vaiheessa, kun piltti muuttuu vauhtipepuksi. Siinä vaiheessa emännän isäntä elikkä äijä, jos sellaista on, muuttuu isukiksi, jolloin miehen on ihan oikeutettua kysyä, että Who’s your daddy? Mutta siis ihan kaikki propsit ja jaxuhalit kaikille mammoille. Te jos ketkä pystytte kantamaa ylpeydellä yksärileksarinne. Ihan huikeeta hei! Hyvin te vedätte, raksut!
ISOSSA KUVASSA voisi ajatella, että on tässä nyt ainakin loppupeleissä aseteltu askelmerkit, joita makustella ja samalla jumpata kuvio kuntoon. Ja jos vain on yhteistä tahtotilaa, ei kieliasioidenkaan ole pakko eskaloitua siihen, että asiakasrajapinnassa huomataan, että ei ole enää motia. Hyvät visiot kannatta aina jalkauttaa, jos fasiliteetit ovat kunnossa, ja myöskin juurruttaa meidän toimijoiden toimesta osaksi yhteistä ja ketterää toimintakulttuuria, jossa taksi otetaan eikä tilata.
HOMMA ALKAA olla ihan näillä näppäimillä finaalissa elikkä taputeltu. Tämä on ollut huikea matka, mutta täytyy sanoa, että olen kuunnellut herkällä korvalla kollegojeni aivoituksia ja saanut sieltä vähän vetoapua ja leveämmät hartiat. Se tunne, kun huomaa, että muut likettää ihan täpöllä! Niin että kiitos vain ryhmä rämä buustista. Parviälystä oli suuresti apua elikkäs isot kädet teille, olitte jäätävän huikeita! Ja ei muuta kuin vain viikonloppuja viettelemään. Se on moro ja lomille lomps!
(Toivottavasti kiinnosteli tämä juttu. Ja muistakaahan sharettaa!)
-Jyri Paretskoi"
Tuossa ei ehkä niinkään vanhentuneita ilmaisuja, mut aika huikeen jäätävää muotiläppää enivei.
? Saha taisi syrjäyttää kirveen jo 1800-luvun puolella ja nyt kai voisi puhua puimisesta tms. 
. Höh.
