Monesti tekniset hienoudet kompensoi kuskin puupäisyyttä jolla rahastetaan
Aika kankeallakin koneella pärjää kun tekee pihan ja istutukset siten että on helppo ajaa samoin ajaessa hioo ajolinjat.. Tietty eri asia on ammattikäyttö
JKAVS kirjoitti:Uusimmassa Koneviestissä oli ajoleikkurivertailu. Sauvajontikka ylivoimainen voittaja (80% äänistä).
Niinpä, kun mukana ei ollut rattiohjauksella varustettua nollakääntösäde leikkuria.
Cub Cadet RZT S on monessa suhteessa parempi kuin sauvaohjattu.
Minusta tuon ratin tuominen tuollaiseen vapaaheiluvaisella etupäällä varustettuun leikkuriin on jotenkin turhaa. Jos vielä ajoon tarvitaan jalkoja niin se se vasta turhaa on.
Itellä tuo olkapää jo muutenkin ratin pyörittelystä ontuu (mönkijäonnettomuus teininä ja muu nivelsairaus) niin ratinpyörittelyyn nähden on tuo sauvaohjaus todella miellyttävä ja yksinkertainen. Viety asiat kerralla tuossa sauvaohjatussa yksinkertaiseksi ja helpoksi, minusta tuo ratin väkisin tuonti tuollaiseen on 100% turhaa.
JKAVS kirjoitti:Uusimmassa Koneviestissä oli ajoleikkurivertailu. Sauvajontikka ylivoimainen voittaja (80% äänistä).
Niinpä, kun mukana ei ollut rattiohjauksella varustettua nollakääntösäde leikkuria.
Cub Cadet RZT S on monessa suhteessa parempi kuin sauvaohjattu.
Minusta tuon ratin tuominen tuollaiseen vapaaheiluvaisella etupäällä varustettuun leikkuriin on jotenkin turhaa. Jos vielä ajoon tarvitaan jalkoja niin se se vasta turhaa on.
No jos et ymmärrä, ettei RZT S mallissa ole mitään vapaaheiluvaista etupäätä. Etupyörien kääntyminen, 180° ääriasennosta toiseen alle kahdella ja puolella ratin kierroksella, on täysin kuljettajan hallittavissa. Useimmissa nelipyöräisissä ajoneuvoissa ajonopeutta hallitaan jalkapolkimella, joten se on luontaisin tapa siihen. Ikinä en ole muunnin- tai hydrostaattivaihteisesta metsäkoneesta etsinyt kytkinpoljinta pysäyttämistä varten. Sauvaohjatulla hydrovaihteisella puimurilla kytkinpoljinta tuli haettua vielä toisenakin syksynä.
Ohjattavuus on tietenkin paljon tarkempi kuin holtittomilla etupyörillä varustetussa sauvaohjatussa. Yhdella kädellä ohjattavissa, joten leikkukorkeutta voi säätää ajon aikana. Vakionopeustoiminto löytyy, selvällä kentällä senkun köröttelee ja kääntyy päässä ympäri, nopeus hiljenee tiukassa käännöksessä automaattisesti. Mitä huonommat olosuhteet, sitä enemmän hallinnassa olevista etupyöristä on hyötyä. Saa näitä keltaisia ilman rattiakin, tasaisella kentällä käypä sellainenkin
Kaikki aina kehuu omaansa mutta ois kyllä mielenkiintoista testana nuo eri systeemit käytännössä niin näkisi mikä sopisi omiin tarpeisiin ja mieltymyksiin. Tosin yleensä tekninen konstailu kostautuu hankinnoissa ainakin niille jotka ei pysy takuun alaisessa kalustossa. Kumpihan noissa on vikaherkempi tuo eksoottinen ohjausvaihde vai hydrauliveto/ ohjaus?
Koneviestissä joo voittajaksi tuli huskin perinteinen mutta ajajien enemmistö suosi sauvaohjattavaa.
Itse olen laiskanpulskea kuljettaja. Mitä vähemmän poljettavaa, painettavaa ja säädettävää sen kivampi elää. Sama juttu tekniikan suoraviivaisuudessa. Vähemmän korjattavaa kun ei ole niin edistyksellistä.
Cultor kirjoitti:Ohjattavuus on tietenkin paljon tarkempi kuin holtittomilla etupyörillä varustetussa sauvaohjatussa.
Tuo ei pidä paikkaansa, oon itte ajanu nurmikkoni sauvaohjatulla leikkurilla 19 vuotta, oli aluuksi vaatimattomiaki koneita, mutta kaikilla pääsi suoraa. Juuri tuli keltainen keskeltätaittuva vaihdos, kokeilin toimiiko......ei siitä sen enempää. Nykyään saa kotikäyttöön sopivia sauvaohjattuja mukavalla hinnalla. Kokeilkaa. https://youtu.be/btm9bI9D1dM?list=UUo7t ... 3tHWcrQLsQ
Cultor kirjoitti:Ohjattavuus on tietenkin paljon tarkempi kuin holtittomilla etupyörillä varustetussa sauvaohjatussa.
Tuo ei pidä paikkaansa, oon itte ajanu nurmikkoni sauvaohjatulla leikkurilla 19 vuotta, oli aluuksi vaatimattomiaki koneita, mutta kaikilla pääsi suoraa. Juuri tuli keltainen keskeltätaittuva vaihdos, kokeilin toimiiko......ei siitä sen enempää. Nykyään saa kotikäyttöön sopivia sauvaohjattuja mukavalla hinnalla. Kokeilkaa. https://youtu.be/btm9bI9D1dM?list=UUo7t ... 3tHWcrQLsQ
Kyllä se pitää paikkansa, jos Koneviestin testiryhmää on uskominen.
Sauvaleikkuri on käytännössä erinomainen kiipijä, mutta siinäkin on heikkoutensa. Märällä nurmella alamäessä sen ohjattavuus saattaa kadota, koska jarruttava pyörä ainoastaan lukkiintuu, mutta kone ei käänny.
Ohjauspyörällä hallittavilla etupyörillä tuollaista ei tapahdu. Suoraan ja loivaa kaarretta ajettaessa etupyörät pääasiassa vastaavat ohjauksesta. Jyrkässä käännöksessä ja etenkin paikallaan kääntyessä takapyörien nopeusero pääasiallisesti vastaa ohjauksesta.
Sauvaohjattu on hyvä tasaisella, mutta mitä vaikeampi maasto, sen enemmän on hyötyä ohjauspyörällä hallittavista etupyöristä.
Minunkin piti aikanaan vaihtaa rideri nelikkoon, ei etenemisen, vaan alamäkien hallitun laskeutumisen takia. Takavetoisessa kun ei paljoa takaset jarruta senjälkeen kun perä kevenee. Ikävä tunne varsinkin runko-ohjatulla kun ei pystu vauhtia himmailemaan...
Itselläni sauvaohjattuun siirtymisen syynä oli nimenomaan hankalien rinnealueiden ajamisen helppous muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi.
Entinen Stigantötterö yritti kyljelleen näillä rinteillä vähän väliä, ajaminen oli yhtä helvettiä ja osa alueesta menikin siimahommiksi.
Sauvajontikalla päästelee samat alueet vaivattomasti, oikein välillä huvittaa entiset tuskittelut ja kiroilut mokoman rakkineen takia.
Jos sauvaohjauksisella ei pääse rinnettä, silloin puhutaan jyrkästä mäestä joka on vielä toivottomampi ajaa takavetolinkulla. Nelivetolinkku on hyvä menemään, mutta toivottoman hidas ja palio kuluvia osia.
Tosiaan tänään kokeilin kuokkamiehen videoita katsoessa uskaltautumaan jontikallani tuohon valtion tien penkalle koettamaan, että kuinka se oikeasti kulkee tuo sauvaleikkuri, ja tosiaan naurunpyrske pääsi miten vakaa se on sivukaltossa ja se vaan nousee ja menee minne pyytää, ei nosta keulaa eikä lipsu pyörä sutia. Ja kun painopiste on matala, ei tutise eikä horju.
Ja vielä tuosta rattiohjauksesta, ilman tehostinta se on oikeasti pitkänpäälle raskas, ja jalat kun saa ristiin niin on niin mukavaa. Lepopäivä kyllä suurimmalle osalle lihaksia. Kerrankin ruohonleikkuu on todella mukavaa!
kuokkamies kirjoitti:Jos sauvaohjauksisella ei pääse rinnettä, silloin puhutaan jyrkästä mäestä joka on vielä toivottomampi ajaa takavetolinkulla. Nelivetolinkku on hyvä menemään, mutta toivottoman hidas ja palio kuluvia osia.
En kyllä keksi mistä niitä kuluvia osia nelikkoon kertyy sen enempää. Etupäähän vetää hydrostaattisesti ja siellä ei tekniikka hirveästi kulu jos öljyt muistaa vaihtaa edes parin vuoden välein.
On se metkaa, kun joillakin on niin pakottava tarve mollata omasta valinnasta poikkeavaa laitetta, etteivät edes viitsi itselleen selvittää, mitä mollaavat ;- ) Pariin kertaan olen tähän ketjuun linkittänyt videon, josta vastaus tuohon kysymykseen olisi selvinnyt.
Vastauksena kysymykseen, ei ole tasauspyörästön lukkoa, kun ei ole tasaupyörästöäkään. Kummallakin takapyörällä on oma Hydro-Gear EZT®. Tiukassa paikassa kumpikin pyörä vetää valmistajan ilmoituksen mukaan 291 Nm momentilla. Keskinäinen nopeusero riippuu ohjauspyörän asennosta, voivat pyöriä myös eri suuntiin. Kuljettaja määrää sen.
Pistetääs kysymys tänne vanhaan aiheeseen. Eli mahtuuko tuossa halvimmassa Husqvarna Rider 112C terät kolisemaan yhteen jos käy vahinko ja ajaa pihakivetykseen tms?