Masinistit keskustelupalsta

Onko tullut maata perittyä?

Ihtelle jäi puolet noin 30 hehtaarista, jota olen pikkuhiljaa lunastelemassa pääosin omaksi. Rintamamiestalon tyylinen perustalo ulkorakennuksineen. Peltoa ei ole kuin pottumaan verran, muuten metsitetty jo 70-luvulla, metsät ovat vaihtelevaa laatua. Ei merkittävää rahallista arvoa jo syrjäisen sijainnin johdosta. Minulle tuo on kuiteskin paratiisi, jota ilman ei varmaan osais enää elellä, etuoikeutettu olo suorastaan. Silläviisiin vinksahtanut.

Itse erehdyin ottamaan vastaan perintönä 1.82 ha:n kokoisen saarikiinteistön, nyt sitten saan kärsiä mielestäni kohtuuttomasta kiinteistöverosta; 426€ vuodessa mökistä ja tontista. Mökki 80 luvulla rakennettu harva 50 neliöinen pyöröhirsimökki ilman mukavuuksia. Verottaja varmaankin luulee että tontilla asuvat hiiret ja oravat kuormittavat niin paljon sijaintikunnan palveluja. Itse en viimeiseen 20 vuoteen ole käyttänyt kunnan palveluja, vain maksanut niistä! Oleskelen mökillä keskimäärin 30 vuorokautta vuodessa.

Sukupolvenvaihroksella mentiin, 3 sisarelle maksettihin.

Hollo kirjoitti:Itse erehdyin ottamaan vastaan perintönä 1.82 ha:n kokoisen saarikiinteistön, nyt sitten saan kärsiä mielestäni kohtuuttomasta kiinteistöverosta; 426€ vuodessa mökistä ja tontista. Mökki 80 luvulla rakennettu harva 50 neliöinen pyöröhirsimökki ilman mukavuuksia. Verottaja varmaankin luulee että tontilla asuvat hiiret ja oravat kuormittavat niin paljon sijaintikunnan palveluja. Itse en viimeiseen 20 vuoteen ole käyttänyt kunnan palveluja, vain maksanut niistä! Oleskelen mökillä keskimäärin 30 vuorokautta vuodessa.

Elämä on. Räknäämällä saa vuorokausihinnaksi 14€ veron osalta, jos laskee käyttöpäivien mukaan.
Myyntiin, niin pääset verosta eroon.

Onneks ei periä tarvinnut, se yleensä jälkiseurausta ikävämmistä asioista. Joskin kaikki ne vastassa aikanaan, mutta ei toivottavasti vielä hetkeen. Maa- ja metsätilkut tosin vaihtaneet kyllä omistajaa jo, ihan ostella piti, pankin rahoilla tietysti.

Pari hehtaaria pottumaata ja kymppi harrastemetsää. Ei sieltä tiliä koskaan tee, mutta omatarvepuut sirkelöi ja tölliä lämmittää.

EKo kirjoitti:

Hollo kirjoitti:Itse erehdyin ottamaan vastaan perintönä 1.82 ha:n kokoisen saarikiinteistön, nyt sitten saan kärsiä mielestäni kohtuuttomasta kiinteistöverosta; 426€ vuodessa mökistä ja tontista. Mökki 80 luvulla rakennettu harva 50 neliöinen pyöröhirsimökki ilman mukavuuksia. Verottaja varmaankin luulee että tontilla asuvat hiiret ja oravat kuormittavat niin paljon sijaintikunnan palveluja. Itse en viimeiseen 20 vuoteen ole käyttänyt kunnan palveluja, vain maksanut niistä! Oleskelen mökillä keskimäärin 30 vuorokautta vuodessa.

Elämä on. Räknäämällä saa vuorokausihinnaksi 14€ veron osalta, jos laskee käyttöpäivien mukaan.
Myyntiin, niin pääset verosta eroon.

Tuohan riippuu siitä, miten viihtyy. Jos, niin ei paha hinta siitä. Kunta kuiteskin ylläpitää kadut jotta pääset kauppaan, sosiaalitoimen ansiosta kerjäläiset ei roiku pankin kulmalla hihassa, muuten pöljä mökkinaapuri osaa sentään lukea kun on käynyt koulun, käärmeen purressa pääset vastaanotolle, palokunta kastelee savusaunasi rauniot ja voit hurauttaa veneellä yleiseen vierasvenelaituriin. Ynnämuuta. Jotenkin me on totuttu, että mikään ei saa maksaa .

21ha peltoa ja 7ha mettää sekä tilakeskus tulis mulle perinnönjaossa. Mutta en kyllä perintönä halua. Isä on kuitenkin niin verraton apu kaikissa hommissa.

Osmo_ kirjoitti:21ha peltoa ja 7ha mettää sekä tilakeskus tulis mulle perinnönjaossa. Mutta en kyllä perintönä halua. Isä on kuitenkin niin verraton apu kaikissa hommissa.

Harva perintöä sillä tavalla haluaakaan, luonto vain jollakin aikavälillä vaihtaa lenkkiä maanpinnan omistusketjussa, johonkin suuntaan. No...Kummelissa oli toistuvasti pettyvät perinnön odottajat kyllä .

Molemmat vanhemmat tullut perittyä ainoana lapsena.

Vanhemmilla kun oli avioehto, niin tuumasi leskipuoli, että kaikki vaan lapsen nimiin. Perintöveroja makseltiin sitten puukaupan tuloilla.
Toisen vanhemman kuoltua tein itse perunkirjoituksen, joten pystyi jotenkin järkeistämään noitten tiluksien (ja muun perittävän) arvoa, ettei ihan mitä tahansa summia tule veroa maksettavaksi. Toisaalta jos on myymässä tiluksia perinnön jälkeen, niin silloin kannattaa ennemmin maksaa hieman enemmänkin perintöveroa, ettei sitten tarvi myyntivoittoveroja maksella...

Omille lapsille mieluusti antaisi enemmänkin tiluksia perinnöksi, sillä oletuksella, että kiinnostusta löytyy - tässä vaiheessa vielä vähän vaikea sanoa.

Huolta ja murhettako haluaisin maata, metsää hamuamalla?
Niin, perse paljaana synnytään ja yhtä köyhänä jokainen singahtaa tuonilimosiin. Välissä muka rikkaampana heilutaan.
Raha on helppo jaettava, sitä ei tuhoa tykky, ei vie vesi, eikä syö pistiäinen. Nyt ne muinoin hallinnassa olleeet tantereet pääosin kaikkien suomalaisten omistuksessa.
Sen verta tähteeksi jäänyt jotta polttopuut saa.

ihmehitsari kirjoitti:Huolta ja murhettako haluaisin maata, metsää hamuamalla?

Tämä ketju ei ikävä kyllä koske maan hamuamista, vaan perimistä. Perimiseen taas ei oikeastaan pysty itse vaikuttamaan . . .

EKo kirjoitti:

ihmehitsari kirjoitti:Huolta ja murhettako haluaisin maata, metsää hamuamalla?

Tämä ketju ei ikävä kyllä koske maan hamuamista, vaan perimistä. Perimiseen taas ei oikeastaan pysty itse vaikuttamaan . . .

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.

Joordis kirjoitti:Molemmat vanhemmat tullut perittyä ainoana lapsena.

Toisen vanhemman kuoltua tein itse perunkirjoituksen, joten pystyi jotenkin järkeistämään noitten tiluksien (ja muun perittävän) arvoa, ettei ihan mitä tahansa summia tule veroa maksettavaksi.

Ei mene läpi. Verottaja ei hyväksy mitä tahansa, mitä perunkirjassa lukee. Tuskin kovin merkittävästi voi tuolla lailla perintöveroa kiertää. Yleinen käytäntö lienee, että metsistä ym. kiinteistöstä täytyy olla tehty metsäarvio?

Vajaa hehtaari perittyä.
Toisen puolikkaan tilasta ostin veljeltäni.
Nyt on melkein puolitoista hehtaaria. Kiinteistövero n. 200 €, voi tätä kapitalistin onnea.
Lisäksi on 26 vuodeksi hautaoikeus 2,5 m2 paikkaan Espoon Kappelin hautausmaalla.

masankp kirjoitti:

EKo kirjoitti:

ihmehitsari kirjoitti:Huolta ja murhettako haluaisin maata, metsää hamuamalla?

Tämä ketju ei ikävä kyllä koske maan hamuamista, vaan perimistä. Perimiseen taas ei oikeastaan pysty itse vaikuttamaan . . .

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.

Niin, perintöä ei ole pakko ottaa. Vai onko? Oletan että mikään laki ei velvoita.

Ite jo sen verran mukavuudenhaluinen että perinnön voisi hyppyyttää yhden sukupolven yli. Pazkaakos ehtoopuolen kulkija mailla...Tai no, tuhkaoikeuden voisin itselle pidättää. Sen verran jos "omaa" maata olisi. Nuorille hyvinkin, se maa.

Perintöä ei tosiaankaan ole pakko ottaa vastaan.

Itse ainakin luotan siihen, että maa säilyttää arvonsa ja jos menneeseen on uskominen, paremminkin vaan kasvattaa hyvää vauhtia arvoaan. Siinä mielessä mukava turva vanhuudenpäivienkin varalle, kun ei noista eläkkeistä ole minkäänlaista takuuta tulevaisuudessa...

Perunkirja itse tehden, kai sekin on mahdollista. Yleensä perunkirjan toimittaja hakee verottajalta ennakkopäätöksen jota voidaan käyttää soveltuvinosin koko perunkirjan tekemiseen.
Lyhyesti asian vierestä, valitettavia perinnönjakoja suomessa riittää. Ei näy sisarruksia tai perintökaaren ensimmäisiä mutta kun noutaja tulee kaivautuu kaikki "ruotsin serkut" koloistaan

Rehellisyys perii maan, epärehellisyys rahat.

poweri kirjoitti:Perunkirja itse tehden, kai sekin on mahdollista.

Voi sen itse tehdä, ja kannattaakin. Jos yhtään haisteltavissa eripuraa, ei kannata....

Onneksi en ole perimässä maata enkä juuri muutakaan. Nämä asiat pitäisi hoitaa aikanaan niin selväksi ettei niistä jälkeenpäin tapeltaisi. Ei sukulaisten eikä verottajan kanssa.