Yksinäisyys

[doni]

Varmaan tämänkin foorumin lukijoissa on yksinäisiä,tämä helposti ( puheissa) ohitettava vaiva. Vaikka olen hauskuuttanut teitä masinisteja näilllä omilla pöljillä jutuilla niin olen silti todella yksinäinen. Hyvähän se kun työelämässä olisi, mutta kun tapaturma vei työkyvyn, vaikka virtaa jäi.En silti moiti. Arvostamani Majuriveteraani teki selväksi , että turhista ei nurista. Tämä palsta on kotini, Olishan tuo mukava kun joku masinistihenkinen tulisi jotain , vaikka höpöttämään.

[Vääräkoski]

Eihän sitä oikein ymmärrä toisen yksinäisyyttä ennen kuin se tulee omalle kohdalle, voi vain aavistella. Mutta hyvä edes se, että koet tämän kerhon yhdeksi tavaksi lievittää yksinäisyyttä. Toivottavasti löydät myös oikeita ihmissuhteita, pitää vaan olla aktiivinen.

[HL-Zetor]

Olishan tuo mukava kun joku masinistihenkinen tulisi jotain , vaikka höpöttämään.

Missäpäi suomenmaata, noin suurinpiirtein, että jos joku vaikka lähistöllä sattuis poikkeen.

[doni]

Sullahan HL- Zetor näyttäis olevan vielä samanrotuinen koirakin, harmi vaan kun Oulunläänin puolelle menee mun kortteeri. Kiitoksia vaan kannustuksesta.

[rattori]

Ylös, ulos ja lenkille. Eli ihmisten ilmoille siis. Neljän seinän sisällä on yksinäistä ja kukas sinne osaa tulla.
Vaikka koiran kanssa liikkeelle, kylille, huoltikselle, kirjastoon, kesätapahtumiin, -teatteriin, ym.

[Ajomies]

Mitä kauemmin on omissa oloissaan, sen vaikeampaa on se hakeutuminen "ihmistenilmoille" on. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä jos vieraalle alkaa avautumaan, mutta on sitten taas sellaisiakin joista saa puhekaverin helpostikin. Mitään siinä ei häviä vaikka itse aloitteen tekee, ja koittaa tehdä tuttavuutta, rohkeasti vain "härkää sarvista".

[mystinenmetsätyömies]

Se on ihmeellistä miten tämän päivän sosiaalinen media tekee ihmisistä vaan yksinäisempiä, sitäkun ollaan vaan aktiivisesti sosiaalisia verkossa niin ei sitten ehditäkään tavata ihmisiä naamatusten eikä siihen välttämättä tunneta tarvetta, ollaanhan niin paljon ihmisten kanssa yhteydessä, jaetaan ja otetaan vastaan tietoa muista ja itsestä. Sitten ihmetellään kuitenkin että niinkuin jotain puuttuisi, tuntuu ehkä jopa yksinäiseltä, ei vaan tajuta sitä.
Enkä doni puhu sinusta vaan yleensä ihmisistä.

[V361]

Koirulia ulkoiluttamaan sopivaan paikkaan, vaikka vähän kauemmaskin omasta asentopaikasta. Koirasta ja tietysti siitä koirankuljettajasta sitten enempi riippuu, saako muista (naispuolisista) koiranulkoiluttajista juttuseuraa...oikein lutunen pentukoira olis plussaa tossa hommassa...
Muukin harrastetoiminta tuottaa, jos nyt ei ystäviä, sellaisia juttukavereita kuitenkin että voi päivän yleisuutisia kommentoida ja soittaa suutaan muiden kanssa. Pienempien paikkakuntien uimahalleissa on aika vakio porukka, käy ensin eri aikoina ja katseleekuuntelee mihin aikaan siellä saunoo omalle huumorille sopivaa seuraa, äkkiä niihin sisään pääsee sellaisiin äijäporukoihin. Kuntosalipuoli on enempi sitten puurtamista, ei sovi ainakaan mulle..
Kyllä liika yksinäisyys on pääsääntöisesti pahasta, ihan täyserakkotyyppejä on harvassa. Alkaa, joillakin nopeastikin, päivittäisen/viikottaisen toiminnan rinki pienenemään tosi pieneksi ja sieltä meinaa sen ringin laajentaminen olla sitten hankalaa. Tiedän tapauksia jossa jopa kaupassa/apteekissa/kirjastossa käynti koetaan jo kovaksi ponnisteluksi...jos homma alkaa mennä siihen, silloin on jo asiat aika pahalla mallilla...

[ihmehitsari]

Aamuyön yksinäisyys kutsuu mua sun syleilyys, enää on vain muistoille aikaa, et voi tulla rajan taa,...

..Oulunläänin puolelle

Oulunlääni, se entinen, kuulostaa jollaintapaa tutulta alueelta. Ei siis "rajantakaista seutua". Seuraihminen en juurikaan minä ole, vähemmän kirkossakaan, koti on mieluinen paikka, mutta mahottoman hyvä aikoja kyllä.

Tässä elon ehtoopuolelle jo kääntyneenä huomannut sen, että nykyisin moni asia jäänyt aikomiseksi. Nuorna ollessa jotain tuli tehtyäkin, laajemmin liikuttua, yllättäen ja pyytämättä kylään kuljettua. Nykyään tahtoo olla niin että samoja uria kulkee. Vakipaikat, nuoret ja vanhukset joiden luona käynyt kuulumisia kyselemässä, aikaa tappamassa. Tuo aikakin on mennyt sellaiseksi, jotta valuu pitelemättömästi läpi käsistä. Vasta oli kesä ja nyt taas on tulossa. Mitään näkyvää, talvelle tehtäväksi aiottua ei ole saanut aikaiseksi.

[opastaja.]

vois kai tähän vielä lisätä
että vanhemmiten kun ystävät ja tuttavat kuolee yksi kerrallaan
niin on aina vähän hankalampi saada nuoremmista tilalle
ystäviä nyt ei kuitenkaan
ja jos joku rupeaa vain sängyssä makaamaan niin kummasti puheen aiheet kuihtuu

mutta näin se menee

[Majuri Jaakkola]

Vaikka olen hauskuuttanut teitä masinisteja näilllä omilla pöljillä jutuilla niin olen silti todella yksinäinen.

Hyvä kun sanot asian ääneen. Yksinäinen on moni muukin. Eikä edes se, että on ihmisiä ympärillä, tarkoita, ettei olisi yksinäinen.

Jos mahdollista, pakota itsesi ihmisten ilmoille. Jos ei muuta, niin edes kulkemaan ihmisten joukoissa. Vaikka seura ei osoittautuisi maailman parhaaksi, niin parempi sekin kuin nääntyä neljän seinän sisään.

Minäkin olen kärsinyt yksinäisyydestä koko ikäni. Olen yrittänyt mennä mukaan ja puuhaillut kaikenlaista, mutta jotenkin se ei vain ota luonnistuakseen.

[olliki]

Yksin ja yksinäinen ei ole sama asia. Moni yksineläjä ei ole ollenkaan yksinäinen ja vastaavasti joku voi olla todella yksinäinen, vaikka on suuressa väkijoukossa. Yksinäisyys on siis korvien välissä, eikä johdu pelkästään olosuhteista. Tiedän ettei tämä ratkaise kenenkään yksinäisyyttä - kunhan ajattelen "ääneen".

Liikkeelle vaan ihmisten joukkoon - neuvon minäkin! Voi tuntua ensi alkuun vaikealta, jos on jo juuttunut neljän seinän sisään, mutta kyllä se siitä notkistuu, kun pääsee alkuun.

[meijerikkö]

Alkaa voi silleenkin, kun osallistuu lähipiirissä, kylilla ym järjestettyihin
tapahtumiin. Jos sopivaa tapahtumaa ei ole, niin sellaisen voi järjestää
itse. Järjestämisessä tulee uudenlaista ajateltavaa ja sitten tapaa uusia
ihmisiä. Toinen missä voi tavata samanhenkisiä on osallistua vapaaehtoistyöhön.
Harmi, kun sellaista kyläilykulttuuria ei enää entisaikojen tapaan ole.

[Mika 82]

Rajoittaako tuo työtapaturma pahasti normaali toimintoja? Joku harrastus voisi olla sellainen, jossa tapaa ihmisiä aikuiskoulutuskeskus tms.
Meidän kylällä on suht aktiivinen kyläyhdistys ja urheiluseura. Se ydin porukka tekee kaikennäköistä talkoo hommaa ja järjestää tapahtumia. Sellaisestakin toiminnasta saattaisi juttuseuraa löytää.

Pubi on tietysti yksi kohtaamispaikka, mutta ei sekään kaikille sovi.

[jopetin]

Yksinäisyys on siis korvien välissä, eikä johdu pelkästään olosuhteista. Tiedän ettei tämä ratkaise kenenkään yksinäisyyttä - kunhan ajattelen "ääneen".

Asia on just näin. Aihe ole objektiivinen vaan subjektiivinen. Eli ihmisen pään sisäinen tila. Ulkoiset tunnusmerkit tai normaaliuden kaavat ei ratkaise asiaa. Tiedän yhden yltiösosiaalisen tapauksen ja aiheessa erittäin taitavan toimijan joka onnistuu tutustumaan ihmisiin ihan missä vaan ja kenen kanssa vaan ja vielä helposti. Olen kuitenkin tuntenut tapauksen jo niin kauan että tiedän mistä taito ja tarve tulee. Omalla tavallaan surullista tuokin.
Vaikka pärjäisi ja viihtyisi yksin niin mökkiintymistä on silti vaikea välttää. Alkaa elämään vähän liikaa omissa ajatuksissaan. Ois hyvä olla kontakteja toisin ihmisiin.

[jussi77]

Urheiluseurassa tosiaan voisi päästä mukaan monenlaiseen toimintaan. Itsekin käytin kaiken ajan talon tekemiseen ja muka aina oli jotain hommaa nurkissa. Kyläläiset oli tuttuja, mutta ei kavereita. Kerran sitten menin pelaamaan lentopallao tuohon lähikoululle ulkokentälle. Oli se aluksi kamalaa, mutta alkoi toisena kesänä vähän sujumaankin ja nyt sitten aloin käydä sisälläkin useammankin kerran viikossa. Kuntokin on kasvanut. Muksutkin aloitti junnuissa toisessa seurassa ja heidänkin treeneissä tulee käytyä. Molemmilla seuroilla on monenlaista talkoohommaa ja sieltä kyllä saa uusia kavereita. Ei niissä seuroissa pakko ole urheilla, kilpailuihin tarvitaan apua järjestelyihin ja varmaan jokaiselle löytyy tekemistä kykyjensä mukaan. Kannattaa mennä katsomaan vaikka jotain kilpailuja ja kysellä sieltä pääsisikö toimintaan mukaan.

[OIU]

Naisen puutetta jo taannoin täällä valitin. Vaikka vastaukset pääasiassa olivatkin, että niistä on tosimasinistille pelkkää haittaa, raastaa asia kuitenkin mieltä.

Ihan kertakaikkiaan mahdottomalta vaikuttaa, eikä ole mistään peräkammariin sulkeutumisesta kiinni. On tullut nuohottua baareissa, tansseissa ja just ruotsinlaivallakin. Nettipalstat koluttu lävitse, ilman tulosta.

Kaikki maalaishenkinen "vaimoaines" on vaan markkinoilta viety jo aikoja sitten, jäljellä oleville ei ole missään määrin vaihtoehto mikään maatalo syrjäseudulla. Mitkään elämäntapabilettäjät tms. ongelmapesäkkeet eivät toki edes kelpaisi.

[opastaja.]

http://www.iltasanomat.fi/suomi100/art- ... 70148.html

[HL-Zetor]

http://www.iltasanomat.fi/suomi100/art- ... 70148.html

Tuntuu tilatulta mainosjutulta yritykselle.
Ja pikkasen ihmetyttää:
"– Kun me tilataan lihakuorma, se maksaa 8000 euroa ja sillä elää vain pari kuukautta. Onhan sitä rahaa jostain tultava. Ei niin paljon pysty kalastamaankaan, että sillä eläisi."

[V361]

Niin...jos on 75 isoo haukkua pihassa ja niille kun sitä sapuskaa ostaa.....mikähän on vetokoiran päivä-annos....
Tosta kun äkkiä laskee niin noin pyöreesti euro kaheksakyt sentti per päivä per kuono menee ruokaan.....