masinistien koirat

Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.

Valvojat: Jammu, sohvi

Vastaa Viestiin
JackOAT
Viestit: 1408
Liittynyt: La Joulu 20, 2014 11:10 am
Paikkakunta: Loppi
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja JackOAT »

No, esimerkiksi supikoiraa saa nyt metsästää. Mutta taitaa laki sanoa, että koiran pitäisi olla tähän aikaan välittömästi omistajan kontrollissa. Mäyräkoiralla sitä supia tavataan paljon metsästää. Tosin jos oli sojottava antenni, niin ei ehkä ollut luolakoira hän..
Vaihdoin käytännön syistä nimimerkkiä. Edellinen oli "deadliestcatch".
Superdextaaja
Viestit: 12974
Liittynyt: Ma Loka 25, 2010 9:12 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja Superdextaaja »

Toinen ajokoira-ikäneidoista 8 v. on sairastanut nyt kymmenen päivää jotakin virtsajuttua. Alkoi siten, että jäniksen perässä muutaman tunnin juoksun jälkeen seuraavana yönä nousi ylös asentoa vaihtamaan ja heti kusaisi sijoilleen. Sitten seuraavana yönä kusemisen yhteydessä ulvahteli ja vinkui. Nyt on antibioottikuuri jo yliajalla eikä oikein kovin ole muutosta ollut. Ehkä ei niin kovaa ulise nyt heti ylös noustuaan mutta pissa karkaa aamulla varsinkin ulinan kera heti lattialle, ennen kuin pääsee ulos asti. Sattuuko tuohon pissan pidättely vai sitäkö ulisee, ettei saa pidätettyä ja pakko kusta lattialle? Ei tuo nyt niin haitaksi ole ollut, kun on luuttua valmiina ja ulos päästyään kusee sinne loput. Nyt makoilee rauhallisen rennosti mutta alussa makoilu oli sellaista hytkähtelevää ja vapinan sekoitusta.Onko muilla ollut vastaavaa?
Tekemällä virheistä oppii.
Avatar
ks1030
Viestit: 1726
Liittynyt: Ma Marras 29, 2010 5:06 pm
Paikkakunta: VAASA
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja ks1030 »

Kuukaus takaperin otettiin susikoiralle kaveriksi susikoiranpentu. Kyllä on tempperamenttinen pentu .
opastaja.
Viestit: 4021
Liittynyt: Ma Maalis 03, 2014 4:31 pm
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja opastaja. »

ks1030 kirjoitti:Kuukaus takaperin otettiin susikoiralle kaveriksi susikoiranpentu. Kyllä on tempperamenttinen pentu .
kertomus

jolokotteli jänes metässä
tuli elukka vastaan
no mikäs se sinä
oon susikoira
mikä se semmonen
no isä susi äiti koira
jaaha

jolokotteli taas
tuli elukka vastaan
no mikäs se sinä
oon muurahaiskarhu
siihen jänes että elä valehtele
no tämä on nyt tätä tämmöstä aikaa
mauri
Viestit: 6675
Liittynyt: Pe Helmi 17, 2006 12:00 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja mauri »

Ei sentään tullut poliisikoira vastaan.
maxim
Viestit: 258
Liittynyt: Ma Elo 29, 2011 9:33 pm
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja maxim »

Susikoirat ovat aika harvinaisia lemmikkikäytössä mutta onhan niitä .
Jenkula11
Viestit: 177
Liittynyt: Ma Elo 14, 2017 7:16 pm
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja Jenkula11 »

Hoidossa oleva noutaja jolla hyvät ruokahalut.Tällänen hoitokoira on hyvä ratkaisu meille,koska kausiluonteista työtä tehdään.
PuuhaPate
Viestit: 10657
Liittynyt: To Syys 04, 2014 6:34 pm

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja PuuhaPate »

Naapurista löytyy Susi-koiria, muistaakseni näitä, https://fi.wikipedia.org/wiki/Ceskoslovensky_vlcak
Isoja, arkoja ja vetäytyviä rotjakkeita.
Viimeksi muokannut PuuhaPate, La Maalis 07, 2020 5:30 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
maxim
Viestit: 258
Liittynyt: Ma Elo 29, 2011 9:33 pm
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja maxim »

Eipä ole tuollaistakaan tullut koskaan vastaan missään ........aika kookkaita mutta kevyt rakenteisia 65cm 26kg. Tottunut noihin rotikoihin kun säkä n.60cm ja n.50kg ei ole rotikoilla kestävyys samaaluokkaa :lol:
tiko
Viestit: 657
Liittynyt: La Marras 12, 2016 11:00 am
Paikkakunta: Nastola
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja tiko »

Ei oo moniin vuosiin elukoita ollut kun talon remontoin. Ollut kyllä suomenpystykorvia aiemmin useita, mutta kun vanhemmilta talon ostin, ei enää mitään elukkaa. Lapset kyllä vonkuu jotain karvaista nelijalkaista.. :roll:
Case 1594-4HS
Case 1494-4HS+isme 140
Case 1690-4T
Case 1390
Sampo 680 -89
VM 300SK
Valtra N101H -11
olliki
Viestit: 9524
Liittynyt: To Marras 08, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Ruovesi
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja olliki »

Jos lapset mankuu koiraa ja lupaavat huolehtia siitä, voisi kokeilla erään tuttavan tuttavan konstia, eli toimia itse pseudo-koirana pari viikkoa. Joka aamu kello 6 lasten sängyn päätyyn vinkumaan ja vaatimaan 10 minuutin ulkolenkkiä ja aina ohimennen vesilätäkkö kylppärinlattialle, joka piti putsata, jne. Oli kuulemma aika pian koirakuume kadonnut.
Ford 6610, -82
Ford 6640, -96
PuuhaPate
Viestit: 10657
Liittynyt: To Syys 04, 2014 6:34 pm

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja PuuhaPate »

ollikin tuttava on harrastanut propagandaa lapsia kohtaan. Hyi, hyi!
Ennen puoltapäivää ei koirien takia sängystä tarvi nousta.
Viimeksi muokannut PuuhaPate, La Maalis 07, 2020 5:31 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aloittelija
Viestit: 1640
Liittynyt: Ti Heinä 04, 2017 7:33 pm
Paikkakunta: Marttila
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja Aloittelija »

2 koiraa, toisell ei ruoka maita ollenkaan, toinen on senpäivänen fläski, viime jouluna söi kaikki piparit vadilta, tällä kertaa kinkkumehut lipitti. :shock: Näkee ulospäinkin, pehmeä pallo on jalkovälissä, mutta silti vauhtia piisaa.
Ferguson fe 35 diesel 1957
Massey-Ferguson 165 MP 1971
Volvo 740 GL B230K 1988 projekti
Saab 900i 1989
Saab 9-5 2.0t 2003
Ford Transit 100 CL 1992
tournee
Viestit: 131
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 10:38 pm
Paikkakunta: Jyväskylä
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja tournee »

Niin on talo tyhjän oloinen,kun melkein 11 vuotta kulki Tanskandoggi joka asiassa mukana.Tänään sai ikuisen unen/onnen elämäänsä äkillisen sairastumisen myötä.
satunnainen
Viestit: 551
Liittynyt: Ke Touko 01, 2013 3:39 pm
Paikkakunta: Pohjois-Karjala
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja satunnainen »

Ei kun uutta katsomaan jos kuntoa hoitaa riittää, pentu toki voi vähän yllättää aktiivisuudellaan vanhemman koiran jälkeen.
Itse kestin 2010 n4 kuukautta ilman koiraa ja sitten piti pentu saada, nyt onkin kohta 8v tulossa nykyisen kanssa.
Superdextaaja
Viestit: 12974
Liittynyt: Ma Loka 25, 2010 9:12 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja Superdextaaja »

Ajokoiraneidin 8,5 v. virtsan karkaamiselle tuli selitys. Käytin tänään röntgenissä ja diagnoosina viimeisen selkänikaman ja lanneluun yhdistymässä nivelen kulmasta pieni luun nurkka irronnut jonkun trauman seurauksena (lanne retkahtanut ehkä koiran liukastuessa tai kääntyessä vauhdissa liian voimakkaasti) Luunsiru painaa samassa kohdassa lanteen läpi jalkaan menevää hermokanavaa kipua tuottaen niin, että kuset karkaa säikähdyksestä tms.
Kortisonipiikkiä suoraan kohteen viereen ja vahvat kipulääkkeet pariksi viikkoa. Siru saattaa luutua tai liueta olemattomiin ajan kanssa. Jos vielä kolmen viikon päästä kipua niin lopetushan se on edessä. Leikkaus varjoainekuvineen noin parin tonnin luokkaa. Kävi nytkin mielessä, että pitäisköhän saman tien mutta eipä hennonut kaksoissiskoaan jättää vielä yksin ilman kaveria.
Tekemällä virheistä oppii.
Superdextaaja
Viestit: 12974
Liittynyt: Ma Loka 25, 2010 9:12 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja Superdextaaja »

Tuossa vähän lisää, mikä koiraa vaivaa kuvien perusteella: https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja ... olliset#SP
eli spondyloosiahan siellä selkänikamissa on selvästi. Toisella pienemmällä ajokkineidillä ei ole minkäänlaisia liikkumisongelmia eikä selkärangan muodossa näy muutosta. Tuolla vaivaisella on ranka mennyt hieman kyttyrälle keskivaiheilta viimeisen vuoden aikana. Hyvin nuo kipulääkkeet nyt tehoavat eikä ainakaan maatessaan huomaa mitään. Pilleriä ja opiaattia on kylläkin kuin M.Jacksonilla konsanaan..
Tekemällä virheistä oppii.
Lynyrd Skynyrd
Viestit: 680
Liittynyt: To Marras 24, 2016 9:15 pm
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja Lynyrd Skynyrd »

Meillä on kova paikka edessä.

Kohta 10 vuotta ilonamme ollut- kuin perheenjäsen- norwichinterrieri saanut pahemman syöpäkasvaimen vatsaansa, joka nopeasti levinnyt keuhkoihin. Saattopiikki edessä , kahden päivän sisällä.

Mulla ollut aiemmin 5 koiraa, joten kokemusta on, mutta emännälle koira on ensimäinen... poika ei jotenkin ole niin kiintynyt koiraamme, joten saas nähdä hänen kohdallaan miten asian ottaa... :?:

Surullista aikaa on.
Superdextaaja
Viestit: 12974
Liittynyt: Ma Loka 25, 2010 9:12 am
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja Superdextaaja »

Niinhän siinä ajokoiraneidolle kävi, että eilen aamuna piti viimeinen kipulääkitys antaa koiralle pulttipistoolilla omalla patjallaan. Ei tuota voinut kuvitellakaan enää siirtävänsä mihinkään eläinlääkärille hoidettavaksi tai lopetettavaksi. Ei vahvatkaan kipulääkkeet auttaneet kipuun vaikka melkein tajua löi kankaalle välillä lääkitys. Silti huonossa asennossa pääsi heti kova ulina eikä ulos enää kunnolla pystynyt viemään. Vissiin hermosäie oli jo sen verran luusirun painamana ärtynyt, ettei lääkkeet auttaneet laannuttamaan säikeen turpenemista ja ärtymistä. Sain iltasella kertaalleen käymään vapaana ulkona ulinan kera mutta onneksi kohta koikkelehti melkein normaalin näköisesti ja kierteli pihaa tehden tarpeitaan. Sisälle päästyään kävi heti makuulle ja välillä ulvahteli ja uikutti koko ajan. Yöllä menin viereen nukkumaan ja avitin korjaamaan välillä asentoaan nostamalla itse koiraa varovasti kainaloiden alta vetämällä ja korjaamalla patjaa ja vilttiä alla. Aikalailla lusikka-asennossa siinä yö vietettiin ja nukkui lopulta hyvässä asennossa lopun yötä. Annoin aamulla jäädä makaamaan aloillaan ja annoin ylimääräisen hermokipulääkkeen. Sai siinä aamukahvien ajan vietellä ihan normaalia aamua katsellen immeisten touhuja välillä kulmiaan nostellen. Onneksi ei lähtenyt liikekannalle enempää eikä tarvinnut enää kokea kipuhyökkäystä ja sain kaikessa rauhassa lopettaa. Eilinen ilta meni kelopökkelöistä polttokeko laitellen ja hyvästejä jättäen. Aamusella sirottelin tuhkat pihan ruusu- ja sireenipuskien juurille.
Kyllä ensimmäisellä lääkärikäynnillä tuo olisi lääkärin pitänyt osata heti kuvata eikä summassa määrätä vain oletettuun virtsaongelmaan antibioottia ja särkylääkettä. Sanoin vielä itsekin, että ei kai sillä ole jotakin mennyt rikki sisältä, kun heti vaivan ilmettyä (virtsojen karattua ensimmäisen kerran tilalle ja kivusta ulvahtaessaan) katsoi ja käyttäytyi siihen malliin. Mutta eipä alussa hermokanava kai ollut vielä ärtynyt ja koira näytti vielä silloin pari viikko sitten taluttaessa liikkuvan ihan normaalisti, niin lääkärikään osannut pahempaa epäillä. Tai koira osasi peittää vaivansa. Tai luusiru oli välillä sopivassa asennossa eikä häirinnyt kuin vasta hermokanavan ärsyynnyttyä lopullisesti. Jos olisi heti kuvattu, olisi ehkä lääkäri osannut jo heti kehottaa lopettamaan koira. Nuoremmalle koiralle olisin harkinnut jopa leikkausta mutta tällä oli jo muutakin luupiikkikehitystä selkänikamissa ja ikää sen verran, että vaiva olisi saattanut uusiutua toisessa kohtaa kohta uudestaan.
Nyt mennään sitten yhdellä koiralla ja mietitään, josko tuon vielä antaisi pennut tehdä. On sekin ollut tänään erityisen läheisyyttä hakeva ja vierelle pyrkivä.
Tekemällä virheistä oppii.
Viljo

Re: masinistien koirat

Viesti Kirjoittaja Viljo »

Superdextaaja kirjoitti:Niinhän siinä ajokoiraneidolle kävi, että eilen aamuna piti viimeinen kipulääkitys antaa koiralle pulttipistoolilla omalla patjallaan. Ei tuota voinut kuvitellakaan enää siirtävänsä mihinkään eläinlääkärille hoidettavaksi tai lopetettavaksi. Ei vahvatkaan kipulääkkeet auttaneet kipuun vaikka melkein tajua löi kankaalle välillä lääkitys. Silti huonossa asennossa pääsi heti kova ulina eikä ulos enää kunnolla pystynyt viemään. Vissiin hermosäie oli jo sen verran luusirun painamana ärtynyt, ettei lääkkeet auttaneet laannuttamaan säikeen turpenemista ja ärtymistä. Sain iltasella kertaalleen käymään vapaana ulkona ulinan kera mutta onneksi kohta koikkelehti melkein normaalin näköisesti ja kierteli pihaa tehden tarpeitaan. Sisälle päästyään kävi heti makuulle ja välillä ulvahteli ja uikutti koko ajan. Yöllä menin viereen nukkumaan ja avitin korjaamaan välillä asentoaan nostamalla itse koiraa varovasti kainaloiden alta vetämällä ja korjaamalla patjaa ja vilttiä alla. Aikalailla lusikka-asennossa siinä yö vietettiin ja nukkui lopulta hyvässä asennossa lopun yötä. Annoin aamulla jäädä makaamaan aloillaan ja annoin ylimääräisen hermokipulääkkeen. Sai siinä aamukahvien ajan vietellä ihan normaalia aamua katsellen immeisten touhuja välillä kulmiaan nostellen. Onneksi ei lähtenyt liikekannalle enempää eikä tarvinnut enää kokea kipuhyökkäystä ja sain kaikessa rauhassa lopettaa. Eilinen ilta meni kelopökkelöistä polttokeko laitellen ja hyvästejä jättäen. Aamusella sirottelin tuhkat pihan ruusu- ja sireenipuskien juurille.
Kyllä ensimmäisellä lääkärikäynnillä tuo olisi lääkärin pitänyt osata heti kuvata eikä summassa määrätä vain oletettuun virtsaongelmaan antibioottia ja särkylääkettä. Sanoin vielä itsekin, että ei kai sillä ole jotakin mennyt rikki sisältä, kun heti vaivan ilmettyä (virtsojen karattua ensimmäisen kerran tilalle ja kivusta ulvahtaessaan) katsoi ja käyttäytyi siihen malliin. Mutta eipä alussa hermokanava kai ollut vielä ärtynyt ja koira näytti vielä silloin pari viikko sitten taluttaessa liikkuvan ihan normaalisti, niin lääkärikään osannut pahempaa epäillä. Tai koira osasi peittää vaivansa. Tai luusiru oli välillä sopivassa asennossa eikä häirinnyt kuin vasta hermokanavan ärsyynnyttyä lopullisesti. Jos olisi heti kuvattu, olisi ehkä lääkäri osannut jo heti kehottaa lopettamaan koira. Nuoremmalle koiralle olisin harkinnut jopa leikkausta mutta tällä oli jo muutakin luupiikkikehitystä selkänikamissa ja ikää sen verran, että vaiva olisi saattanut uusiutua toisessa kohtaa kohta uudestaan.
Nyt mennään sitten yhdellä koiralla ja mietitään, josko tuon vielä antaisi pennut tehdä. On sekin ollut tänään erityisen läheisyyttä hakeva ja vierelle pyrkivä.
Mitäpä tuohon sanomaan. Onneksi olit tilanteen tasalla, ja osasit toimia. Ikäviä juttujahan nämä on.
Luotettavan eläinlääkärin löytäminen on lottovoitto. Mikkelissä on sellainen on J-P Närhinen. Tutkii tarkkaan ja sanoo suoraan jos sanottavaa on.
Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 44 vierailijaa