Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta järjen käyttäminen on sallittua! Asiattomat viestit poistetaan kyselemättä.
Uskonnoista, etnisistä kysymyksistä, petoeläinkysymyksistä ja politiikasta keskusteleminen jätetään muille foorumeille.
Osmo_ kirjoitti: ↑La Huhti 18, 2020 9:09 am
Ai saat@na tää on kova! 4kk vartosin tätä levyä ja jo on saatu niskat kipeeks. Aivan uskomaton soundi
Olen myös Turmion Kätilöiden fani nro 1. Takuu raita, kuten odottaa sopii.
Parasta tässä on toi Tolsan syntsasoolo! Kappaleeseen Viha ja Rakkaus on onnistuttu sämpläämään introon Junnu Vainion klassikkobiisiä
Kuuntelin äsken koko levyn, kun ei ollut tänään pakollista tekemistä. Aina pitänyt TK:n parhaimpana levynä Pirun Nyrkkiä (olin nuori tai ainakin nuorempi, kun tuo julkaistiin), mutta tämä voi paras levy. Pitää sulatella...
<edit> Muutama tasapaksu levy tuntui olevan, tosin hyviä ralleja, mutta tämä iski taas kokonaisuutena <edit end>
Jos TK:n levyt pitäis laittaa parhausjärjestykseen niin ne menis
Universal Satan
Hoitovirhe
Pirun Nyrkki
Technodiktator
Dance Panique
Diskovibrator
U.S.C.H.
Global Warning hakee vielä paikkaansa
Ja mitä fanitukseen tulee niin löytyyks nahastas Sikiöö? Multa löytyy
Ja kaveri laitto mut ehdokkaaks Sikiön musiikkivideon toiseks päänäyttelijäks Ei valittu mut
-Ozmo da Discovibrator-
Jos käy niin että tänään kuolen
Esi-isien luo ajan tuolle puolen
Edessäin seisovat Valhallan portit
Kädessäin hyvin pelatut elämän kortit
Kun ei muutakaan alustaa oo ittellä julkasuun niin tossa eilen jakamaani biisiin liittyen kuuntelin levyn läpi ja suosittelen vähääkään rockista pitävää tutustumaan.
Naitu alkaa ehkä hivenen tylsästi, mutta pian meno alkaa koventua ja mukaan tulee erittäinkin mukaansatempaava syntsasoolo. Levyn soundi iskeytyy jo tässä vaihessa niskaan ja tietää, että kohta huimaa! Nyt belsebuubi mennään ja kovaa! Laulu alkaa kuin piiskan sivallus ja verbaliikka on kunnossa. Syntisten ja erittäinkin irstaiden asioiden käsittely kulkee koko ajan tasapaksusti. Kertsissä päästään sylkemn tekstiä olan takaa ja siinä on asiaa! Syntsariffi pitää kappaleen koko aika bailattavana. Tää levy tulee olemaan täyttä timanttia!
Kyntövuohi lähtee käyntiin uhkaavalla ukkosen jytinällä ja kohta myrsky repeää. Kun ekat säkeet alkavat, tulee mieleen että onko tämä raskasta metallia vai jotakin Rage Agaist the Machinea. Kuitenkin raskas soundi pysyy ja kertsi on mukavan kuuloinen, hieman hitaampi ja melodinen. Tälläinen raskas jytinä on mielekästä kuunneltavaa nopean diskometallin väliin. Aura viiltää sielumme halki ja meno kulkee!
Sylkekää siihen alkaa hieman samaan tapaan kuin Itseensäsekaantuja Universal Satanilta. Syntsa alkuun ja sitten lähtee. KUUNTELE! Ja minähän kuuntelen. Alkaa tulla olo että nyt pää irtoo kierteiltä. Teema on synkkä ja kuolemaa käsittelevä, aivan kuin omasta rinnastani repäisty. Tulee writer's block. Synkkä ja kaunis. Tulee ehkä hieman tippakin linssiin. Peen kanssa vaihdoin pari sanaa niin tää on meihin molempiin kolahtava ja molempien ajatuksista kertova.
Seuraavana onkin vuorossa Viha ja Rakkaus. Kappaleen intro on erittäin hämäävä, sillä siihen on tällätty Junnu Vainion klassikon sävelmä. Mutta sitten lähtee mukavan raskas riffi. Laulu alkaa ja heti tulee fiilis että pitää kuunnella ajatuksella. Hieman kevyempää Kätilöitä, "ei belsebuubi, eihän tota kertsiä pysty laulamaan äänen särkymättä". Sama efekti kun kuulin Vihkon ensi kerran. Kaunista kuunneltavaa. Voisi olla lame, mutta täydellisesti onnistunut slowari.
Turvasana alkaa letkeästi ja kohta meno kovenee seinien kaatuessa. Tanakka riffi kulkee taustalla ja tekstiä tulee uskomatonta tahtia. Vittumikäpsykopaatti... Ehkä hieman averagea. Mukava ralli, mutta jää jollain tapaa tyhjäksi.
Syntsariffi alkaa ja Kuoleman Juuret sitä mukaa. Intron rumpukomppi on kuin Helvetin Torvissa. Pian alkaa riffi ja komppikin muuttuu. Taas joku kevyempi kappale. Eikai Kätilöistä vaan oo tulossa vanhoja? Kaksi tämäntapaista samalla levyllä? Huhhuh. Mutta kertsi alkaa niin sieltä tulee sitä vanhaa uhoa mutta kulmat hiottuna. Hyvinkin kaksinaisia mielipiteitä herättävä raita.
Jälleen kerran lähtö syntsalla ja lähdemme Syviin Vesiin. Kohta alkaa taas mielekäs rymyralli. Pian tulee selväksi että panemisestahan tässä puhutaan! Syvissä vesissä, naaraiden pesissä, sykkii valtikka rakkauden! Raskas riffi jyrää ja meno on hyvin mukavaa. Tekee mieli tuuletella tai alkaa bailaamaan.
Alkaa tiukujen kilke ja kuiskailu. On siis tulossa albumin eka sinkku. Alku on jälleen ensimmäisen 15sek ajan mietteitä herättävä. Sitten lähtee ja huomaan Peellä olevan muunlaisiakin ääniä kuin örinä nimittäin huutaminen. Joko huomaan nyt tai sitten en ole kiinnittänyt huomiota. Lasi rikkuu ja sitten lähtee aivan uskomattomalla jyrinällä, kuin rajuilma ja johan alkaa kertsi. Kumartakaa! Soundi hipoo täydellisyyttä kaikessaan. En halua mennä enää nukkumaan... Haluan vaan tuulettaa!
Jälleen mukavan aggressiivinen saundi alkaa kivalla syntsalla maustettuna. Jumalauta alkaa. Mutta jumalauta, tää ei iske oikeen. Mutta toisaalta, tää on myös originaalia. Samaa saundia havaittavissa kuin Pirun Nyrkillä, ei tosin ihan yhtä syntsapainotteista.
Revi minut auki lähtee käyntiin. Saundi on letkeä ja tulee hyvälle mielelle. Onkohan tässä jokin ristiriita nimen kanssa? Pee käskee kuuntelemaan tarinan ja alan kuunnella. Kappale osottautuu jälleen ralliksi. Maustettuna mukavalla syntsalla. Levylle helposti hukkuva, mutta erittäin hyvä biisi!
Sitten tulee meille kaikille syntisille laulu, Syntisten Laulu. Lähtee käyntiin täyskierroksilta, mutta hidastuu. Oliko intro joku hämäys, joka on toistunut levyllä aika monesti? Jos ei ole, kappale hukkuu massaan. Jos on, on joko hyvä tai huono. Ei ollut hämäys. Vaikka säkeistöissä on mukava droppi, muuten kappale on aika bulkkia. Ei herätä sen suurempia fiiliksiä. Sanoitukset ovat kuuntelemisen arvoiset kylläkin, siitä pisteet.
Selkeä ysärisoundi lähtee tulemaan. "Mun olikin ikävä E-Roticcia". Mutta ikävöimään saa jäädä, koska kappale on Ikävä. Raskasta, mutta samalla hyvää settiä! Uusi aluevaltaus Kätilöiltä, tasainen ja selkeä kappale, jonka sanoituksista saa selvää. Samanlainen omalla tapaa hyvää, erilaista Kätilösoundia, kuin esimerkiksi Surutulitus ja Hiiltynyt Runko! Sopivasti survottu levyn loppuun kliimaksiksi!
Hyttysen ininä aloittaa To Be Continued 5:n, Mosquito Á la Carte. En ole ikinä fanittanut näitä lopetusraitoja. Ensiajatuksena on että mikä helvetin spagettisoosimainos tämä on. Sambaa vihtahousu! Mutta sitten alkaa kunnon meno, eli naiset, helvetti, huumeet ja ristiinnaulinta. Mukava riffi kulkee ja välillä tulee taas pizzamainos. Kuten nämä kaikki To Be Continuedit, surrealistinen, erittäin kieroutunut kappale. Olisi saanut olla tällä kertaa hieman pidempi, mutta ei yhtä pitkä kuin Technodiktatorin ykkösosa.
-Ozmo-
Tuollainen levy löytyy sieltä taustalta
-Ozmo da Discovibrator-
Jos käy niin että tänään kuolen
Esi-isien luo ajan tuolle puolen
Edessäin seisovat Valhallan portit
Kädessäin hyvin pelatut elämän kortit
Osmo_ kirjoitti: ↑La Huhti 18, 2020 6:25 pm
Ja mitä fanitukseen tulee niin löytyyks nahastas Sikiöö? Multa löytyy
Ja kaveri laitto mut ehdokkaaks Sikiön musiikkivideon toiseks päänäyttelijäks Ei valittu mut
Vierastan hiukan tatuointeja. Nuorena tosin piti ottaa Sisters of Mercy - Some Girls Wander by Mistake rintaan
Pitänee tsekata! Juuri toissapäivänä juttelin Raaka Peen kans musiikin psykologisesta vaikutuksesta ja tuo Sikiö muistuttaa elossa olemisestani. Kerroin tarinan, mitä täälläkin puitiin 2v sitten. Eli masennukseni. Pääsin kertomaan itse Peelle, millä tapaa he ovat vaikuttaneet.
-Ozmo da Discovibrator-
Jos käy niin että tänään kuolen
Esi-isien luo ajan tuolle puolen
Edessäin seisovat Valhallan portit
Kädessäin hyvin pelatut elämän kortit
sköne kirjoitti: ↑La Huhti 25, 2020 12:03 am
Ihmettelin mitä musiikkia se hevi on?? Sitten kuuntelin Juice Leskisen, "Heavydiggarin vuorisaarna". Ja totesin, että jaa-ha.
Se on moninainen genre, mistä löytyy sanoituksia ja tyylisuuntauksia laidasta laitaan. Kissantappomusiikista voi löytyä hyviä sanoituksia ja kevyestä saundista arvelluttavaa. Tutustumisen arvoinen genre kumminkin! Ja se on uskontoni
-Ozmo da Discovibrator-
Jos käy niin että tänään kuolen
Esi-isien luo ajan tuolle puolen
Edessäin seisovat Valhallan portit
Kädessäin hyvin pelatut elämän kortit
sköne kirjoitti: ↑La Huhti 25, 2020 12:03 am
Ihmettelin mitä musiikkia se hevi on?? Sitten kuuntelin Juice Leskisen, "Heavydiggarin vuorisaarna". Ja totesin, että jaa-ha.
Se on moninainen genre, mistä löytyy sanoituksia ja tyylisuuntauksia laidasta laitaan. Kissantappomusiikista voi löytyä hyviä sanoituksia ja kevyestä saundista arvelluttavaa. Tutustumisen arvoinen genre kumminkin! Ja se on uskontoni
Jep, kaikilla on oikeus omaan musiikkimakuunsa ja parhaimmillaan se antaa meille potkua tähän elämäksi sanottuun touhuumme. Itse yhdistän heavyn vielä 80-luvun aikaisiin kokemuksiin. Lienee sekin genre kehittynyt ja metal-musiikki siitä omalle polulleen.
Itse Juicen fanina halusin tuoda hänen näppärän näkemyksensä asiasta. Nykyistä suomi-musiikkia kun kuuntelee, niin kaipaa usein Juicen tasoista sanoittajaa.
Äijällä on jo reilusti ikää, mutta laulu sujuu hienosti edelleen. Niissä highwaymen-konserteissa kuulee useammankin kerran selvästi, kuinka Willie on muihin verrattuna porukan "the voice". Pidempi pätkä Willien laulua:
Ei valittu mut
