Masinistit keskustelupalsta

Uusimpien tutkimusten mukaan teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesipäästöt on saatu entistä paremmin hallintaan ja vähenemään, mutta maatalous pilaa vesistöjä lähes entiseen malliin ja on ylivoimaisesti pahin vesien saastuttaja Suomessa. Löytyisikö palstan rikkiviisailta uusia ennakkoluulottomia ideoita, jotta lastenlastemme ei tarvitsisi soudella löyhkäävässä sinileväpuurossa parinkymmenen vuoden kuluttua.
Mistä kiikastaa? Mitä tehdään nyt väärin? Olisiko luomusta apua?
Kertokaa oi viisaat...

Puhdistamolietekin kuormittaa vesistöjä
Ihminen tuottaa jätöksissään vuodessa keskimäärin typpeä 4,7–5,4 kiloa, fosforia 0,8–1 kiloa, kalia noin 1,2 kiloa sekä vähäisiä määriä kymmeniä muita aineita. Viisi miljoonaa suomalaista tuottaa vuodessa 25 miljoonaa kiloa typpeä, noin 5 miljoonaa kiloa fosforia ja 6 miljoonaa kiloa kaliumia.

Jos tätä ravinnemäärää vertaa Kemiran valmistamiin maatalouden lannoitteisiin, yleisimmin käytettyä 20 prosenttia typpeä sisältävää seoslannoitetta tulisi 125 miljoonaa kiloa, eli yli 4 000 rekka-autokuormaa. Sillä lannoittaisi 250 000 hehtaarin viljapellon joka vuosi ja tuottaisi suomalaisten vuosittain tarvitseman leipäviljan.

Puhdistamojen kautta kulkee neljä viidennestä jätevesistä. Puhdistamolle tulleesta typestä on 62 prosenttia nitraattina ja 38 ammoniumtyppenä.

Viime keväänä tiedustelin Ympäristökeskukselta, mihin jätevesien ravinteet joutuvat puhdistamolta. Jossain niiden täytyy olla.

Ympäristökeskuksen mukaan suomalaisten ruuansyönnistä syntyy jätevettä, jonka mukana puhdistuslaitoksiin siirtyy 20 miljoonaa kiloa typpeä ja 4 miljoonaa fosforia. Lisäksi kulutuksen kautta syntyy kiinteässä muodossa olevassa jätteessä 5 miljoonaa kiloa typpeä ja miljoona fosforia. Prosessien seurauksena vesistöihin joutuu typestä 68 prosenttia ja fosforista vain 7,5. Typestä ilmaan karkaa 21 prosenttia. Typestä siis vain 3,2 miljoonaa kiloa sitoutuu lietteeseen, fosforista 3,5 miljoonaa.

Fosforin hyvä tulos saadaan saostamalla voimakkailla hapoilla vesiliukoista fosforia lietteeksi. Typen ilmaan haihtuva osuus on ammoniakkia, ylös noustessaan ja lämpötilan laskiessa se yhtyy vesihiukkasiin ja sataa alas.

Lietteeseen lisätään turvetta ja kalkkia, turve kuivattaa ja tekee massan ilmaa läpäiseväksi, kalkki nostaa pH:ta ja mahdollistaa biologisen palamisen (muuttumisen mullaksi). Samalla se muuttaa saostetut fosforit vesiliukoisiksi. Valmistunut multa on erittäin ravinteikasta.

Asiantuntijan mukaan multaa käytetään viherrakentamiseen.

Ympäristömääräysten mukaan lannoituksessa saa fosforia käyttää pelloille, joista korjataan satoa. Viljelijät on määrätty pitämään lannoitustasetta sekä viiden vuoden välein tutkituttamaan pellon ravinnetilan.

Jos tämä jätevesilietteestä saadun mullan 3,5 miljoonaa kiloa fosforia käytetään samojen määräysten mukaan, se tulisi levittää 233 000 hehtaarin alueelle. Epäilen, ettei uusia viheralueita vuosittain rakenneta näin paljon. Se olisi 12 prosenttia Suomen viljelykäytössä olevasta pellosta. MT (12.8.2005) kertoi Helsingin Viikinmäen puhdistamon esittelyssä, että multaa valmistuu vuodessa 100 000 kuutiometriä, ja siinä on 592 000 kiloa fosforia. Ympäristömääräysten mukaan (15 kg/ha) se tulisi levittää 39 466 hehtaarille.

Samassa Helsingin kaupungin puistorakennuksen vastaava mestari Matti Hiltunen kertoo, että puistoja rakennettaessa puhdistamomultaa käytetään 1 000 kuutiometriä hehtaarille. Tällöin hehtaarille tulee fosforia 6 000 kiloa, kun sitä on multakuutiossa 6 kiloa. Määräykset ylittyvät 400-kertaisesti. Viheralueilta satoa ei yleensä korjata hyödyksi, joten 15 kiloakin olisi jo liikaa. Jätemultaa ajetaan myös kaatopaikoille ja meluvalleihin, joista ravinteet huuhtoutuvat pinta- ja pohjavesiin.

Puhdistamomulta on kasveista peräisin olevaa jätettä, joka lahoaa muutamassa vuodessa. Ravinteet vapautuvat ja häipyvät sadevesien mukana omille teilleen.

Määräysten mukaan käytettynä typpi pitäisi levittää 260 000 hehtaarin alueelle ja fosfori 330 000 hehtaarin alueelle uusiokäyttöön, esimerkiksi viljapeltoon. Silloin ravinnekierto olisi ehjä ja tuotanto todellista luomutuotantoa.

Pelloilta vesistöihin tuleva fosfori on ainoastaan puolet jätevesien fosforista. Siitäkin ainoastaan 15 prosenttia on vesiliukoista. Loppu on maahiukkasiin sitoutunutta ja lietekaivoihin sekä altaisiin laskeutuvaa lietettä, josta ne palautetaan takaisin pellolle.

Karjatalouden jäte on aina kuljetettu pellolle uusiokäyttöön. Karjatalouden harjoittamiseen vaaditaan nykyisin ympäristölupa. Vastaavanlaisia lupaehtoja suosittelisin myös puhdistamoille.

Ympäristökeskuksen pääjohtajan Lea Kaupin mukaan (MT 19.1.2005) mereen laskevien jokien veden laatu huonontuu yhä järviin verrattuna. Jos edellämainitut ravinnemäärät otettaisiin joista pois, niin varmasti niiden tilanne olisi järvien luokkaa.

Tekniikka jätevesien paremmalle käsittelylle on olemassa ja käytössäkin maailmalla, tosin vähäisessä määrin.

Kansanedustajia, ministereitä, ympäristöasioissa toimivia virkamiehiä sekä kansalaisia kehottaisin pikaisesti keskusteluun ja toimintaan jätevesiongelman korjaamiseksi, salaamisen ja välttelemisen sijaan.
Puhdistamolietekin kuormittaa vesistöjä
Ihminen tuottaa jätöksissään vuodessa keskimäärin typpeä 4,7–5,4 kiloa, fosforia 0,8–1 kiloa, kalia noin 1,2 kiloa sekä vähäisiä määriä kymmeniä muita aineita. Viisi miljoonaa suomalaista tuottaa vuodessa 25 miljoonaa kiloa typpeä, noin 5 miljoonaa kiloa fosforia ja 6 miljoonaa kiloa kaliumia.

Jos tätä ravinnemäärää vertaa Kemiran valmistamiin maatalouden lannoitteisiin, yleisimmin käytettyä 20 prosenttia typpeä sisältävää seoslannoitetta tulisi 125 miljoonaa kiloa, eli yli 4 000 rekka-autokuormaa. Sillä lannoittaisi 250 000 hehtaarin viljapellon joka vuosi ja tuottaisi suomalaisten vuosittain tarvitseman leipäviljan.

Puhdistamojen kautta kulkee neljä viidennestä jätevesistä. Puhdistamolle tulleesta typestä on 62 prosenttia nitraattina ja 38 ammoniumtyppenä.

Viime keväänä tiedustelin Ympäristökeskukselta, mihin jätevesien ravinteet joutuvat puhdistamolta. Jossain niiden täytyy olla.

Ympäristökeskuksen mukaan suomalaisten ruuansyönnistä syntyy jätevettä, jonka mukana puhdistuslaitoksiin siirtyy 20 miljoonaa kiloa typpeä ja 4 miljoonaa fosforia. Lisäksi kulutuksen kautta syntyy kiinteässä muodossa olevassa jätteessä 5 miljoonaa kiloa typpeä ja miljoona fosforia. Prosessien seurauksena vesistöihin joutuu typestä 68 prosenttia ja fosforista vain 7,5. Typestä ilmaan karkaa 21 prosenttia. Typestä siis vain 3,2 miljoonaa kiloa sitoutuu lietteeseen, fosforista 3,5 miljoonaa.

Fosforin hyvä tulos saadaan saostamalla voimakkailla hapoilla vesiliukoista fosforia lietteeksi. Typen ilmaan haihtuva osuus on ammoniakkia, ylös noustessaan ja lämpötilan laskiessa se yhtyy vesihiukkasiin ja sataa alas.

Lietteeseen lisätään turvetta ja kalkkia, turve kuivattaa ja tekee massan ilmaa läpäiseväksi, kalkki nostaa pH:ta ja mahdollistaa biologisen palamisen (muuttumisen mullaksi). Samalla se muuttaa saostetut fosforit vesiliukoisiksi. Valmistunut multa on erittäin ravinteikasta.

Asiantuntijan mukaan multaa käytetään viherrakentamiseen.

Ympäristömääräysten mukaan lannoituksessa saa fosforia käyttää pelloille, joista korjataan satoa. Viljelijät on määrätty pitämään lannoitustasetta sekä viiden vuoden välein tutkituttamaan pellon ravinnetilan.

Jos tämä jätevesilietteestä saadun mullan 3,5 miljoonaa kiloa fosforia käytetään samojen määräysten mukaan, se tulisi levittää 233 000 hehtaarin alueelle. Epäilen, ettei uusia viheralueita vuosittain rakenneta näin paljon. Se olisi 12 prosenttia Suomen viljelykäytössä olevasta pellosta. MT (12.8.2005) kertoi Helsingin Viikinmäen puhdistamon esittelyssä, että multaa valmistuu vuodessa 100 000 kuutiometriä, ja siinä on 592 000 kiloa fosforia. Ympäristömääräysten mukaan (15 kg/ha) se tulisi levittää 39 466 hehtaarille.

Samassa Helsingin kaupungin puistorakennuksen vastaava mestari Matti Hiltunen kertoo, että puistoja rakennettaessa puhdistamomultaa käytetään 1 000 kuutiometriä hehtaarille. Tällöin hehtaarille tulee fosforia 6 000 kiloa, kun sitä on multakuutiossa 6 kiloa. Määräykset ylittyvät 400-kertaisesti. Viheralueilta satoa ei yleensä korjata hyödyksi, joten 15 kiloakin olisi jo liikaa. Jätemultaa ajetaan myös kaatopaikoille ja meluvalleihin, joista ravinteet huuhtoutuvat pinta- ja pohjavesiin.

Puhdistamomulta on kasveista peräisin olevaa jätettä, joka lahoaa muutamassa vuodessa. Ravinteet vapautuvat ja häipyvät sadevesien mukana omille teilleen.

Määräysten mukaan käytettynä typpi pitäisi levittää 260 000 hehtaarin alueelle ja fosfori 330 000 hehtaarin alueelle uusiokäyttöön, esimerkiksi viljapeltoon. Silloin ravinnekierto olisi ehjä ja tuotanto todellista luomutuotantoa.

Pelloilta vesistöihin tuleva fosfori on ainoastaan puolet jätevesien fosforista. Siitäkin ainoastaan 15 prosenttia on vesiliukoista. Loppu on maahiukkasiin sitoutunutta ja lietekaivoihin sekä altaisiin laskeutuvaa lietettä, josta ne palautetaan takaisin pellolle.

Karjatalouden jäte on aina kuljetettu pellolle uusiokäyttöön. Karjatalouden harjoittamiseen vaaditaan nykyisin ympäristölupa. Vastaavanlaisia lupaehtoja suosittelisin myös puhdistamoille.

Ympäristökeskuksen pääjohtajan Lea Kaupin mukaan (MT 19.1.2005) mereen laskevien jokien veden laatu huonontuu yhä järviin verrattuna. Jos edellämainitut ravinnemäärät otettaisiin joista pois, niin varmasti niiden tilanne olisi järvien luokkaa.

Tekniikka jätevesien paremmalle käsittelylle on olemassa ja käytössäkin maailmalla, tosin vähäisessä määrin.

Kansanedustajia, ministereitä, ympäristöasioissa toimivia virkamiehiä sekä kansalaisia kehottaisin pikaisesti keskusteluun ja toimintaan jätevesiongelman korjaamiseksi, salaamisen ja välttelemisen sijaan.
Puhdistamolietekin kuormittaa vesistöjä
Ihminen tuottaa jätöksissään vuodessa keskimäärin typpeä 4,7–5,4 kiloa, fosforia 0,8–1 kiloa, kalia noin 1,2 kiloa sekä vähäisiä määriä kymmeniä muita aineita. Viisi miljoonaa suomalaista tuottaa vuodessa 25 miljoonaa kiloa typpeä, noin 5 miljoonaa kiloa fosforia ja 6 miljoonaa kiloa kaliumia.

Jos tätä ravinnemäärää vertaa Kemiran valmistamiin maatalouden lannoitteisiin, yleisimmin käytettyä 20 prosenttia typpeä sisältävää seoslannoitetta tulisi 125 miljoonaa kiloa, eli yli 4 000 rekka-autokuormaa. Sillä lannoittaisi 250 000 hehtaarin viljapellon joka vuosi ja tuottaisi suomalaisten vuosittain tarvitseman leipäviljan.

Puhdistamojen kautta kulkee neljä viidennestä jätevesistä. Puhdistamolle tulleesta typestä on 62 prosenttia nitraattina ja 38 ammoniumtyppenä.

Viime keväänä tiedustelin Ympäristökeskukselta, mihin jätevesien ravinteet joutuvat puhdistamolta. Jossain niiden täytyy olla.

Ympäristökeskuksen mukaan suomalaisten ruuansyönnistä syntyy jätevettä, jonka mukana puhdistuslaitoksiin siirtyy 20 miljoonaa kiloa typpeä ja 4 miljoonaa fosforia. Lisäksi kulutuksen kautta syntyy kiinteässä muodossa olevassa jätteessä 5 miljoonaa kiloa typpeä ja miljoona fosforia. Prosessien seurauksena vesistöihin joutuu typestä 68 prosenttia ja fosforista vain 7,5. Typestä ilmaan karkaa 21 prosenttia. Typestä siis vain 3,2 miljoonaa kiloa sitoutuu lietteeseen, fosforista 3,5 miljoonaa.

Fosforin hyvä tulos saadaan saostamalla voimakkailla hapoilla vesiliukoista fosforia lietteeksi. Typen ilmaan haihtuva osuus on ammoniakkia, ylös noustessaan ja lämpötilan laskiessa se yhtyy vesihiukkasiin ja sataa alas.

Lietteeseen lisätään turvetta ja kalkkia, turve kuivattaa ja tekee massan ilmaa läpäiseväksi, kalkki nostaa pH:ta ja mahdollistaa biologisen palamisen (muuttumisen mullaksi). Samalla se muuttaa saostetut fosforit vesiliukoisiksi. Valmistunut multa on erittäin ravinteikasta.

Asiantuntijan mukaan multaa käytetään viherrakentamiseen.

Ympäristömääräysten mukaan lannoituksessa saa fosforia käyttää pelloille, joista korjataan satoa. Viljelijät on määrätty pitämään lannoitustasetta sekä viiden vuoden välein tutkituttamaan pellon ravinnetilan.

Jos tämä jätevesilietteestä saadun mullan 3,5 miljoonaa kiloa fosforia käytetään samojen määräysten mukaan, se tulisi levittää 233 000 hehtaarin alueelle. Epäilen, ettei uusia viheralueita vuosittain rakenneta näin paljon. Se olisi 12 prosenttia Suomen viljelykäytössä olevasta pellosta. MT (12.8.2005) kertoi Helsingin Viikinmäen puhdistamon esittelyssä, että multaa valmistuu vuodessa 100 000 kuutiometriä, ja siinä on 592 000 kiloa fosforia. Ympäristömääräysten mukaan (15 kg/ha) se tulisi levittää 39 466 hehtaarille.

Samassa Helsingin kaupungin puistorakennuksen vastaava mestari Matti Hiltunen kertoo, että puistoja rakennettaessa puhdistamomultaa käytetään 1 000 kuutiometriä hehtaarille. Tällöin hehtaarille tulee fosforia 6 000 kiloa, kun sitä on multakuutiossa 6 kiloa. Määräykset ylittyvät 400-kertaisesti. Viheralueilta satoa ei yleensä korjata hyödyksi, joten 15 kiloakin olisi jo liikaa. Jätemultaa ajetaan myös kaatopaikoille ja meluvalleihin, joista ravinteet huuhtoutuvat pinta- ja pohjavesiin.

Puhdistamomulta on kasveista peräisin olevaa jätettä, joka lahoaa muutamassa vuodessa. Ravinteet vapautuvat ja häipyvät sadevesien mukana omille teilleen.

Määräysten mukaan käytettynä typpi pitäisi levittää 260 000 hehtaarin alueelle ja fosfori 330 000 hehtaarin alueelle uusiokäyttöön, esimerkiksi viljapeltoon. Silloin ravinnekierto olisi ehjä ja tuotanto todellista luomutuotantoa.

Pelloilta vesistöihin tuleva fosfori on ainoastaan puolet jätevesien fosforista. Siitäkin ainoastaan 15 prosenttia on vesiliukoista. Loppu on maahiukkasiin sitoutunutta ja lietekaivoihin sekä altaisiin laskeutuvaa lietettä, josta ne palautetaan takaisin pellolle.

Karjatalouden jäte on aina kuljetettu pellolle uusiokäyttöön. Karjatalouden harjoittamiseen vaaditaan nykyisin ympäristölupa. Vastaavanlaisia lupaehtoja suosittelisin myös puhdistamoille.

Ympäristökeskuksen pääjohtajan Lea Kaupin mukaan (MT 19.1.2005) mereen laskevien jokien veden laatu huonontuu yhä järviin verrattuna. Jos edellämainitut ravinnemäärät otettaisiin joista pois, niin varmasti niiden tilanne olisi järvien luokkaa.

Tekniikka jätevesien paremmalle käsittelylle on olemassa ja käytössäkin maailmalla, tosin vähäisessä määrin.

Kansanedustajia, ministereitä, ympäristöasioissa toimivia virkamiehiä sekä kansalaisia kehottaisin pikaisesti keskusteluun ja toimintaan jätevesiongelman korjaamiseksi, salaamisen ja välttelemisen sijaan.

Seuraavasta linkistä voi tutustua että virkamiehet haluaa pakottaa lisäämään lannotteiden käyttöä.Siellä puhutaan vähimmöisvaatimuksesta lannotteiden käytössä.Kalkin ja lannotteiden kauppa on vähentynyt niin aletaan vaatimaan viljelijöitä lannottamaan peltojaan tietyn vähimmäistason mukaan:http://www.mmm.fi/tiedoteliitteet/Ymptu ... 102005.pdf

Tiedä noista... Ennen kiskottiin väkilannotteita oikein urakalla pellolle. Ei ollut mitään leviä ja muita mönkiäisiä. Ennen vedettiin paskaa talvella pellolle, vaunu päisteeseen ja hana auki. Eiköhän se suurin saastuttaja ole tehtaat ja ihminen itse. Meitä alkaa olemaan senverran että hukutaan kohta omaan paskaan! Jätevesipuhdistamot laskee "puhtaat" vetensä mereen ja tehtaat ruuttaa kaikenlaisia lauhdevesiä ja muuta kökköä. Ei se maatalous ole kuin pieni osa sitä suurta jätemyllyä. Nytkin nämä uudet tirektiivit, voi ei, saat ajaa paskaa sillon ja sillon! Mites sitten kun noukit hukkakauraa ja iskee jumalaton kusihätä? Saatkos kusta lurauttaa kesällä omalle pellolles vai tuleeko siitä sanktiota kun tulee nitraattia ja muuta moskaa väärään aikaan pellolle? Siitä sitten pitää ilmeisesti lähteä patikoimaan lähimpään huussiin missä on imeytyskenttää ja muuta puhdistavaa separaattoria. Voipi olla et ne kuset lurahtaa housuun ennen lähintä paskahuusia. No, onhan siinä suodattimena Raision haalarit, jos ei sitten ole sortseissa ja iso värkki joka roikkuu puntista ulkona. Silloin se menee suoraan maahan!

No..tästähän voisi sepustella vaikka kuinka, mutta olkoon.
Asian sivusta sen verran kuitenkin että nyt tulee direktiivi, joka lähes lopettaa kompostoidun lietteen käytön viherrakentamisessa. Direktiivi herättää voimakasta vastustusta viherrakennuspuolella, koska ei ole kuulemma oikein että kerrostalon pihaan sovelletaan samoja raja-arvoja kuin pellolla. Juttu on uudessa "Puutarha ja kauppa" lehdessä.

Ihanteet ja todellisuus kulkee joskus eri polkuja, mutta tärkeintähän on nätit tilastot. Uskoakseni elämän tarkoitus onkin se, että seurauksena syntyy runsaasti hienoja tilastoja.

Kyllä kesällä saa kusta pellolle, kunhan nitraatit ja fosforit kirjataan ylös, analyysi on olemassa ja aines tietysti levitetään tasaisesti koko kasvulohkolle. Tai sitten vain teeskennellään, että tutkitaan tähkästä kasvitauteja ja lirutellaan kumarassa salaa satelliiteilta.

Nuo mahdottoman kaavamaiset säännöt ei oikein sovi tähän todellisuuteen, missä olosuhteet on eri paikoissa hyvinkin erilaiset. Täällä saviseudulla kun on tasaista ehdottaisin, että valtaojien pohjat saisi kasvaa ruokoa. Siinä voisi olla yhdellä tilalla kilometrikaupalla ruokopuhdistamoa, jossa on tiivis savipohja. Pohjalietteen voi sitten ruopata pellolle, kun alkaa ahdistaa. Ravinteita saisi talteen myös ajamalla kasvustoa pellolle tai emolehmille, johon tarvittaisiin uudentyyppinen kone.

Pientareilta voi myös ajaa pois sitä juolavehnäkasvustoa, jolloin poistuu ravinteita. Kun maa siinä pikkuhiljaa köyhtyy, juolavehnä ei enää viihdy siinä pientareella ja sen leviäminen pellon puolelle loppuu.

Mutaisten jokien varrelle pitäisi perustaa ruokohelpiä käyttäviä sähkö/kaukolämpövoimalaitoksia, jolloin lähiseudun jokeen rajoittuvia peltoja tulisi helpille, joka pidättää ravinteita hyvin. Tuollainen heinähän toimii parhaimmillaan niin, että se kesällä ottaa ravinteita ja kasvaa. Syksyllä se lakastuu ja ravinteet siirtyy juurakkoon turvaan ja korteen jää poltettavat hiilet ja vedyt. Keväällä se niitetään ja paalataan, jonka jälkeen uusi kasvu alkaa nopeasti juurakon ravinteiden turvin.

Yleensä kun lainataan toisten kirjoituksia, tavataan laittaa alkuperäislähdekin, "Sangen Pienviljelijä". Mielenkiintoinen kirjoitus kuitenkin....

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/luki ... I/1473678/

Kattokaas perjantain MT:ssä on myös hieman vastinetta tuohon viherrakentamislietteen vastaiseen kirjoitukseen.

Itse nostelin kulmakarvojani kun luin tuon Sangen Pienviljelijän kirjoituksen. Sillä aikaisemmasta yhteydestä olin myös lukenut oppikirjatietoa, että fosforia saattaa olla muutenkin satoja kiloja luontaisestikin kasvumaassa hehtaaria kohti, josta siis vain pieni osa on helppoliukoista.

Sangen pienviljelijä ei ole maininnut niitä tutkimuksia, joissa on osoitettu avokesannoilta ja avoimilta pelloilta valuvan vesistöihin jopa kymmenen tonnia hehtaarilta. Myös luomuviljelyä tämä vaivaa. karjanlannan kierrätys on vieläkin ongelma, koska typpiyhdisteitä haihtuu myös varastoinnin ja levityksen aikana, tämä ei siis vaivaa yksistään ihmisen p---aa käsitteleviä laitoksia vaan yhtä lailla karjatalouden jätteiden käsittelyä.

Ei auta ketään jos maalaiset näykkii kaupunkilaisia vesien saastumisesta ja päinvastoin. Luulen, että aika moni henkisestä vastustuksestaan huolimatta näkee sen omin silmin mökkirannassaan tai vakituisella uimarannallaan, että jotain pitäisi saada aikaan.

-SS-

Yksi keino kuormituksen vähentämiseksi voisi olla ruokohelpin ja vastaavien energiakasvien viljely valumien kannalta riskialueilla. Vähentää kuulemma huomattavasti ravinnepäästöjä tavanomaiseen viljelyyn verrattuna. Ehkä suojakaistatkin voisi jättää tällöin pois.

telajärvellä on varmasti otettu tällaisetkin ympäristö asiat huomioon http://www.panssarivau.nu/telajarvi/info.html

Maatalouden sanotaan olevan se suurin päästelijä, koska tilastointi on suunniteltu "sopivasti". Asutuksen ja teollisuuden jätevesiksi tilastoidaan ainoastaan puhdistamoiden kautta tulevat tuotteet. Asutus ja teollisuus tilastoidaan siis jätevesien ns. pistekuormituksen verran. No, ainakin se on helppoa.

Muut jätevedet ja virtailevat vedet kuuluvat ns. hajakuormitukseen. Ja tilastoinnissa hajakuormitus ynnätään maatalouden tuotteeksi.

Kaikki taajamien hulevedet ja maanteiltä valuvat hulevedet ovat viranomaisten mielestä maatalouden jätöksiä, vaikka niiden koostumus olisikin aika kummallinen maanviljelyn tai karjatalouden tuotteeksi.

Erinomaisen mittava maatalouspäästöiksi tilastoitava päästömassa kertyy valumavesinä suurten taajamien lopputuotteista. Jätevesien puhdistamoista tuotetaan lietteitä, joita sitten kompostoidaan ja käytetään viherrakentamiseen ja täytemaiksi. Niissä lietteissä on ravinteita ja vähän myrkkyjäkin todella paksusti. Kun sellaiset massat on sitten johonkin levitelty, ja vedet liikkuvat, niin jälleen syntyy hajakuormitusta, elikkä "maatalouden jätevesipäästöjä".

Jätevesien tilastointi on varmaan aika tarkkaan harkittu juttu ympäristöviranomaisten puolelta. Nykyinen menetelmä täyttää paljon poliittisia tarpeita.
- ojo (saanut Suomen Luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin)

Jeps , ja sitten luin myös jostakin, että Itämeressä on ollut hapettomia syvänteitä ja fosforipurkauksia jopa satoja vuosia sitten, ja tällä hetkellä typpi olisi siis se minimitekijä, joka rajoittaa rehevöitymistä. Eli liikenteen päästöjen sateessa laskeutuva typpi mainittiiin yhtenä riskinä Itämeren leväongelman taustalla..

-SS-